| Pisteeseen vaaditut tiedot on pyritty lihavoimaan. Useammalla kuin yhdellä sukunimellä tunnettujen naisurheilijoiden kohdalla riittää, että vastauksessa on yksi hyväksyttävistä sukunimistä. |
| |
| 1. osan vastaukset |
| 1. | a) Jalkapallo, jossa Twenten joukkueessa UEFA-cupin loppuotteluhäviö 1975, Hollannin mestaruussarjan hopea 1974 sekä pronssit 1972 ja 1973
b) Hollanti eli Alankomaat – maa, jonka kansalaisena Oranen vuodesta 1972. |
| |
| 2. | Keke Rosberg (Tukholman Solnassa 1948 syntynyt autourheilija ja Vuoden urheilija 1982; syntymäpaikan taustalla isän opinnot Ruotsissa aikana, jolloin Suomessa ei voinut vielä valmistua eläinlääkäriksi) sekä Lukas Hradecký nykyisen Slovakian puolella Bratislavassa 1989 syntynyt jalkapalloilija ja Vuoden urheilija 2020). Vuoden urheilijoista Suomen nykyisen alueen ulkopuolella syntyneet myös Mikko Hietanen (Uusikirkko Vl), Veikko Karvonen (Sakkola) ja Veikko Hakulinen (Kurkijoki). |
| |
| 3. | Jääkiekon miesten Suomen cupin voittajien lista; muulloin cupia ei pelattu. |
| |
| 4. | Kimmo (Lahden Kimmo kultaa 1960, 1962 ja 1964), Mies (Pieksämäen Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys kultaa 1975–81), Esa (helsinkiläinen Hesa kultaa 1985), Jussi (Seinäjoen Maila-Jussit kultaa 1986 ja 1987), Tarmo (Varkauden Tarmo kultaa 1989),Sampo (Pielaveden Sampo kultaa 2004, 2005 ja 2009) sekä Okko (Kokkolan Tiikerit kultaa 2013, 2015 ja 2016). |
| |
| 5. | a) Curt Lindström – Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja 1993–97
b) Gordon Herbert – Suomessa 1982–91 koripalloillut ja Suomen kansalaisuuden 1989 saanut Kanadasta lähtöisin oleva koripallovalmentaja. |
| |
| 6. | Pirjo Manninen (myöh. Muranen) – 4 x 5 km:n MM-hopeat Virpi Kuitusen ja Milla Jauhon dopingkäryjen takia 2001 sekä Kaisa Variksen dopingkäryn takia 2003. |
| |
| 7. | a) Anna Westerlund – 147 ottelua 2008–22
b) Jenni Hiirikoski – yli 400 ottelua vuodesta 2003. |
| |
| 8. | HoNsU eli Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat Jyväskylästä – hopeaseura 1989 ja 1991 sekä pronssiseura 1993. |
| |
| 9. | a) Neljä – 10 000 metrillä 1920 ja 1928, 1500:llä ja 5000 metrillä 1924
b) Kolme – 10 000 metrillä ja 3000 metrin esteissä 1924, 5000 metrillä 1928. |
| |
| 10. | Mikaela Ingbergistä – Qatarin Dohan GP-kilvan ensimmäisen naisten lajin eli keihäänheiton ensimmäisestä kilpailijasta ja voittajasta, joka samassa lajissa pronssimitalisti MM-kisoissa 1995 sekä EM-kisoissa 1998 ja 2002. |
| |
| 11. | a) Teuvo Moilanen, joka päästi lisäajalla Unkarin 1–1-tasoitusmaalin, kun pallo osui useisiin suomalaisiin viimeisen unkarilaisen jälkeen
b) Jani Hurme, joka pelasi kuumeessa, mutta Pasi Nurmisen pelatessa tilanne muuttui 5–4-numeroista Suomen häviöön 5–6. |
| |
| 12. | Jääpallon – seura Narukerä Porista. |
| |
| 13. | Markku Tuokko (kiekonheittotulos 67,06 vuodelta 1977) ja Ville Vakkuri (100 metrin juoksun aika 10,35 vuodelta 2000). |
| |
| 14.* | a) Harri Kirvesniemi – kuusi olympiapronssia 1980–98, MM-kisoissa kulta 1989, hopeat 1995 ja 1997 sekä neljä pronssia 1982–91; 10 000 metrin ennätys 29.55,0 vuodelta 1987.
b) Esko Lähtevänoja – 4 x 10 km:n MM-hopea 1978; 10 000 metrin ennätys 29.45,6 vuodelta 1981. |
| |
| 15. | Mäkihypyn – seura Lahden Hiihtoseura. |
| |
| 16.* | a) Pauli Janhonen – vapaakivääriammunnan 3 x 40 laukausen vuoden 1948 olympiahopeamitalisti, joka Kairossa sotilaskivääriammunnan 3 x 20 laukauksen MM-kultaa
b) Vilho Ylönen – sotilaspartiohiihdon vuoden 1948 epävirallisen olympiahopean saavuttaja, joka Kairossa Janhosen tavoin myös vapaakiväärin polviasennon joukkuepronssia. |
| |
| 17. | Espoossa (1999 ja 2019), Hämeenlinnassa (2009), Tampereella (1992) sekä Vantaalla (1999). |
| |
| 18. | Peter Bondra, Slovakia ja Washington Capitals – 1998. Selänne lisäksi maalintekijätilaston ykkönen yksin 1999 sekä venäläisen ja Venäjällä syntyneen Aleksandr Mogilnyin kanssa voiton jakaen 1993. |
| |
| 19. | Jalkapallon – Turunen 1947, Hiltunen 1954, Jokinen 1955, Nevalainen 1955 ja Kilponen 1969. |
| |
| 20. | Jääkiekon – Saksan ja Suomen kansalainen sekä hopeamitalisti Saksan joukkueessa 2023. |
| |
| 21. | a) Juha Ovaskainen – olympiakisoissa ponnahduslaudalla 11:s 1984 ja karsinnan 22:s 1988, Suomen Miesmalli -kilvan voittaja 1981
b) Aimo Juvonen. |
| |
| 22. | Nyrkkeilyn – EM-pronssimitalisteja. |
| |
| 23. | Mika Kohonen – pelaajana Balrog IK:ssa 2004 ja Storvreta IBK:ssa 2010–12, päävalmentajana toistaiseksi ainoana suomalaisena Storvreta IBK:ssa 2023. |
| |
| 24. | Mölkky – kyykkää muistuttava heittopeli. |
| |
| 25. | Thomas Johanson ja Jyrki Järvi – purjehduksen 49er-luokassa 2000. |
| |
| 26. | Carlos Reutemann, Argentiina (Keke Rosbergin kanssa Williamsilla kahdessa osakilvassa 1982); Mario Andretti, USA (yhdessä osakilvassa 1982); Derek Daly, Irlanti (12 kilvassa 1982); David Coulthard, Skotlanti (Mika Häkkisen kanssa McLarenilla 1998 ja 1999) sekä Felipe Massa, Brasilia (Kimi Räikkösen kanssa Ferrarilla 2007). |
| |
| 27. | Jalkapallon miesten Suomen cupin, jonka voittopalkinnoksi Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtaja Juusio Walden lahjoitti Antero Nymanin pokaalin ja jota Walden oli kehittänyt alaisensa Nymanin kanssa. |
| |
| 28. | Marko Yli-Hannuksela – kreikkalais-roomalaisen painin 76 kg:n sarjassa David Manukjanin 2000. |
| |
| 29. | Eläintarhanajon – Helsingissä käydyn auto- ja moottoripyöräkilvan. Sivuvaunupyörän matkustajana 15.5. voittanut Stoll(-Laforge) kuoli 24.8.1958 Tšekkoslovakian Brnossa onnettomuudessa, jonka seurauksin menehtyi sairaalassa ranskalainen Jacques Drion – Stollin pari vuodesta 1952. |
| |
| 30. | a) Curt Lundmark, Ruotsi/Jokerit – 1997
b) Glen Hanlon, Kanada/Jokerit. |
| |
| 31. | Pöntinen – äiti Tarja (Lapuan Virkiässä SM-kultaa myös 1988 ja 1992), tyttäret Tiia (Virkiässä SM-kultaa myös 2001, 2004 ja 2011) sekä Miia (SM-kultaa myös 2001 ja 2004). |
| |
| 32. | Mikko Kolehmainen – kullan kajakkiyksikkömelonnan 500 metrillä Barcelonan kisoissa 1992, jolloin lisäksi karsiutui välierissä kajakkikaksikon 500 metrillä parinaan veli Olli. Juoksussa vastaavaan ovat päässeet Hannes Kolehmainen (1912), Paavo Nurmi (1920 ja 1924) sekä Ville Ritola (1924); voimistelussa Ale(ksanteri) Saarvala (1936), Paavo Aaltonen, Veikko Huhtanen ja Heikki Savolainen (jokainen 1948) sekä Eugen Ekman (1960). |
| |
| 33. | Timo Laine (maaratamoottoripyöräilyssä 1961) ja Stig-Olof Fagerström (moottoriveneilyn J-luokassa 1964). |
| |
| 34.* | a) Matti Klinge
b) Henrik Meinander. |
| |
| 35. | Jalkapallo (51 pelaajaa 1912–80) ja pyöräily (50 kilpailijaa 1912–2016). |
| |
| 36. | Alexander Stubb – nykyinen tasavallan presidentti, joka pelaamassa golfin miesamatöörien EM-joukkuekilvassa 1989. |
| |
| 37. | Liisa Veijalainen (o.s. Liukkonen, myöh. Peltola) – suunnistuksen yksilökilvan 1976 sekä viestin 1972, 1978 ja 1979 maailmanmestari, joka eksyi lumimyrskyssä Lapissa 2015 ollessaan hiihtovaelluksella aviomiehensä, MM-kisoissa 1972 suunnistaneen ja eksymisestä kirjan tehneen Tuomo Peltolan (1945–2021) kanssa. |
| |
| 38. | Cheerleadingissä – naisjoukkueiden kilvassa. |
| |
| 39. | Kimmo Kinnunen – keihäänheitossa kultaan 1991 ja hopealle 1993; lisäksi varalla kotimaassa 1995 ja valittu kilpailemaan 1999, jolloin loukkaantui viimeistelyleirillä Espanjassa. |
| |
| 40. | Ringeten – sukunimi puheenjohtajuuden aikana ja edelleen Forsblom. |
| |
| 41. | a) Rolf Wiik – 8:nneksi kalvalla 1956
b) Niko Vuorinen – 7:nneksi kalvalla Milanossa 2023. |
| |
| 42. | Kristian Johansson, jonka täyskaima norjalaisena MM-kultaa 1934 ja MM-hopeaa 1929. |
| |
| 43. | August Ahlqvist (hyväksytään myös kirjailijanimi August Oksanen). |
| |
| 44. | a) Elis Ask – ammattinyrkkeilyn kevyen sarjan mestari Euroopan mestari 1951–52
b) Laura Lepistö – taitoluistelun yksinluistelun Euroopan mestari 2009. |
| |
| 45. | Petri Kontiola – Tukholman ja Helsingin kisoissa 2013, jolloin Suomi 4:s. |
| |
| 46. | Jarmo Virtasesta – Vuoden urheilija -äänestyksen seitsemänneksi 1991 ja yhdeksänneksi 1995 yltäneestä miehestä, josta Yhdeksänkertainen maailmanmestari – voimanostaja Jarmo Virtasen tarina -kirjan tehnyt Rantapelkonen sihteerinä Suomen Voimanostoliitossa 2009–16. |
| |
| 47. | Pöytätenniksestä – päähenkilö Kalkutassa 1975 pelattujen MM-kisojen miesten kaksin- ja nelinpelien sekä joukkuekilvan hopeamitalisti, Jugoslaviaa edustanut Antun ”Tova” Stipančić. |
| |
| 48. | Vitali Petrov – sarjassa 2010–12 kilpaillut venäläinen. |
| |
| 49. | Kalevi Kotkas (yleisurheilun ensimmäisten EM-kisojen ensimmäiseksi mestariksi Torinossa 7.9.1934) ja Kyösti Laasonen (jousiammunnassa Itävallan Reuttessa 7.9.1968). |
| |
| 50. | Helge Nygrén – Urheilun Kuva-Aitan päätoimittaja 1953–60. |
| |
| 51.* | a) Kaarlo Partanen, jolla ravikuningaskilvassa Ero-Lohkolla ja Vieterillä 9 voittoa 1958–78.
b) Tuomo Mäkelä, jolla ravikuningatarkilvan voitot Sato-Sadulla 1960 ja 1962. |
| |
| 52. | a) 4 x 800 metrin – Kurikan Ryhdin joukkueessa veljiensä Jukan, Antin ja Mikon kanssa (pelkkä viestijuoksu tai muu viestimatka antaa 0,25 pistettä)
b) Suomen Pesäpalloliiton. |
| |
| 53.* | a) Urheilusukellus (räpyläuinti antaa 0,25 pistettä).
b) padel. |
| |
| 54. | Martti Ahtisaari – tasavallan presidentti 1994–2000 ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja 2008. |
| |
| 55. | Kustaa Pihlajamäki (1924–43), Keijo Manni (1971–90) ja Fatos Durmishi (peräkkäisissä kisoissa 2008–23). |
| |
| 56. | Matti Väisäsen, jonka nimi pokaaliin Edmonton Oilersin kykyjenetsijänä neljästi 1985–90 (lisäksi sormus muttei nimeä pokaaliin 1984) ja joka HIFK:n puolustajana SM-kullat 1969 ja 1970 sekä SM-pronssit 1971 ja 1972. |
| |
| 57. | a) Clas Thunberg – pikaluistelussa 500:n ja 1500 metrin olympiakullat Sankt Moritzissa, yhteispisteiden MM-kullan Davosissa ja yhteispisteiden EM-kullan Oslossa 1928
b) Mira Potkonen – nyrkkeilyssä 60 kg:n sarjan olympiapronssin Rio de Janeirossa, MM-pronssin Astanassa ja EM-hopean Sofiassa 2016. |
| |
| 58. | Timo Lampén (Hollantia vastaan Amsterdamissa 21.4.1962), Kari-Pekka Klinga (Latviaa vastaan Norjan Bærumissa 8.5.1992), Hanno Möttölä (Islantia vastaan Reykjavikissa 22.8.2001) ja Lauri Markkanen itse (Ukrainaa vastaan Jyväskylässä 18.8.2022) – jokainen 42 pistettä. |
| |
| 59. | Kiekko-Vantaa ja turkulainen TuTo (nykyisin TUTO Hockey). |
| |
| 60. | Seppo Myllylä (EM-hopean 78 kg:n sarjassa 1983), Marjo Vilhola (EM-pronssin 48 kg:n sarjassa 1989), Anne Åkerblom/Vainio (EM-hopeat yli 72 kg:n sarjassa 1985 ja 1989) sekä Annikka Mutanen (EM-pronssin 48 kg:n sarjassa 1992). |
| |
| 2. osan vastaukset |
| 61. | Agility |
| |
| 62. | Ateena. |
| |
| 63. | Lahti – kisaisäntä 1926, 1938, 1958, 1978, 1989, 2001 ja 2017. Lahtea idempänä sijaitseva Rovaniemi järjestänyt MM-joukkueyhdistetyn 1984, jolloin laji ei vielä olympiaohjelmassa. |
| |
| 64. | Hyväksyttyjä vastauksia kilpailussa ilmoitettu Kanada (toisinaan epäviralliseksi tulkitussa Saint Louisin turnauksessa 1904, jolloin mukana ontariolainen Galt Football Club ja kaksi yhdysvaltalaista joukkuetta) sekä Uruguay (voittaja 1924 ja 1928). |
| |
| 65. | Ludwig van Beethovenin – Ode an die Freude (Oodi ilolle) -laulua eli kuoro-osuutta 9. sinfoniasta. |
| |
| 66. | a) Falcons
b) Broncos
c) Colts
d) Eagles |
| |
| 67.* | a) Meksiko
b) Tanska. |
| |
| 68. | a) Keski-Euroopan mäkiviikon eli Saksan–Itävallan mäkiviikon (Garmisch-Partenkirchenissä 1.1.1953)
b) alppihiihdon maailmancupin (pujottelun Länsi-Saksan Berchtesgadenissa 5.1.1967, jolloin cup vielä epävirallinen). |
| |
| 69. | Tonya Harding ja Nancy Kerrigan, jonka Stant ja enonsa Smith pahoinpitelivät ennen USA:n taitoluistelumestaruuskisoja Hardingin entisen aviomiehen Gilloolyn ja turvamiehen Eckardtin toimeksiannosta. |
| |
| 70. | Japanilla – Takeishi Nishin kulta esteratsastuksesta 1932. |
| |
| 71. | Millwall ja West Ham, joiden kannattajista aikanaan suuri osa kilpailevien telakoiden työläisiä. |
| |
| 72.* | a) Chile, joka järjestänyt kisat Portillossa 1966.
b) Puola (kisat Zakopanessa 1939; Andrzej Bachleda-Curuś miesten alppiyhdistetyssä MM-hopeaa 1974 ja MM-pronssia 1970) sekä Japani (kisat Moriokassa 1993; Chiharu Igaya miesten pujottelussa olympia- ja samalla MM-hopeaa 1956 sekä MM-pronssia 1958). |
| |
| 73. | Voimistelun, jossa Starke hypyn EM-kultaa 1961; Janz hypyn ja eritasonojapuiden olympiakultaa 1972, eritasonojapuiden MM-kultaa 1970 sekä 4 EM-kultaa 1969; Zuchold hypyn ja puomin MM-kultaa 1970. |
| |
| 74. | Thierry Neuvillella – belgialaisella, jolla 20 voittoa 2014–24. Epävirallisen MM-kullan 1978 voittaneella ja kymmenen päivää mestarina 1986 olleella Alénilla 19 voittoa 1975–88 sekä jälkikäteen MM-pisteistä poistetun San Remon rallin voitto 1986, Latvalalla 18 voittoa 2008–18 ja Hirvosella 15 voittoa 2006–12. |
| |
| 75. | Detroit. |
| |
| 76. | Snookerin 1800-luvun loppupuolella Intiassa. Muista biljardiin liittyvistä vastauksista saa 0,5 pistettä. |
| |
| 77. | a) Luigi (Giga) Riva
b) Giuseppe Meazza. |
| |
| 78. | Landvoigt (kultaa jo 1976 voittaneet Berndt ja Jörg) DDR:stä sekä Pimenov (Nikolai ja Juri) Neuvostoliitosta. |
| |
| 79. | Kelkkailusta, jossa Vonetta Flowers USA:sta kultaa kahden naisen rattikelkkailussa 19.2.2002 – viisi päivää ennen kanadalaisen Jarome Iginlan jääkiekkokultaa. |
| |
| 80. | a) Sveitsissä, jossa liki kaikki moottoriurheilu kiellettiin vuosikymmeniksi Le Mansin 24 tunnin autokilvassa vuonna 1955 tapahtuneen noin 80 kuolonuhria vaatineen onnettomuuden jälkeen
b) Venezuelassa, jonka Johnny Cecotto tuohon aikaan MM-sarjan tähtiä. |
| |
| 81. | Nina Dumbadze (viralliset ME:t 53,25 v. 1948, 53,37 v. 1951 ja 57,04 v. 1952; lisäksi epäviralliset ME:t 1939 ja kahdesti 1944) sekä Nina Romaškova (o.s. ja myöh. Ponomarjova, virallisen ME:n 53,61 v. 1952) – kumpikin Neuvostoliitosta. |
| |
| 82.* | a) Romania
b) Bulgaria. |
| |
| 83. | a) Painia
b) tennistä |
| |
| 84. | Lesothon. |
| |
| 85. | Viktor Tšukarin – Neuvostoliittoa edustanut ukrainalainen, joka voimisteli 4 kultaa 1952 ja 3 kultaa 1956. |
| |
| 86.* | a) Uuden-Seelannin
b) Irlannin. |
| |
| 87. | a) Painin (Ivar kaksinkertainen olympiavoittaja 1932, Tomas maailmamestari 1986)
b) pöytätenniksen (ei arvokisamitaleja 1965, muina vuosina maailman- ja Euroopan mestaruuksia)
c) ampumaurheilun (kivääriammunnan maailmanmestari)
d) pyöräilyn (maantieajon olympiavoittaja, jonka ohella kultamitali vuodelta 1976 estejuoksun olympiavoittajalle Anders Gärderudille).
Muita Johanssoneja ei mitalin saajissa ole; nyrkkeilijä Ingemar Johansson jäi palkitsematta ammattilaisuuden johdosta 1959. |
| |
| 88. | Wyndham Halswelle, Iso-Britannia (olympiakultaa 1908), Eric Liddell, Iso-Britannia (olympiakultaa 1924); Viktor Markin, Neuvostoliitto (olympiakultaa 1980) ja Thomas Schönlebe, DDR (MM-kultaa 1987). |
| |
| 89. | Hanna Ljungberg, Ruotsi (kolmanneksi 2003); Ada Hegerberg, Norja (kolmanneksi 2018) ja Pernille Harder, Tanska (toiseksi 2020). |
| |
| 90. | a) Pikaluistelun – olympiavoittaja 500 metrillä 2006, maailmanmestari 500 metrillä 1996 ja sprintteripisteissä 2006
b) miekkailun – säilän olympiavoittaja yksilökilvassa 1996 sekä joukkuekilvassa 1996 ja 2000, maailmanmestari yksilökilvassa viidesti 1997–2007 ja joukkuekilvassa viidesti 1994–2005, Euroopan mestari yksilökilvassa viidesti 1994–2004 ja joukkuekilvassa kahdeksasti 2000–08. |
| |
| 91. | Robin Söderling (häviten loppuottelun Ranskan avoimissa 2009 ja 2011), Thomas Johansson (voittaja Australian avoimissa 2002), Magnus Norman (häviten loppuottelun Ranskassa 2000) sekä Thomas Enqvist (häviten loppuottelun Australiassa 1999). |
| |
| 92.* | a) Minardin, joka myytiin Red Bullille 2005 ja jonka jatkajamerkkejä ovat olleet Toro Rosso (2006–19), AlphaTauri (2020–23) sekä RB (2024)
b) Osellan, joka myytiin Fondmetalille 1990 ostajan jatkaessa F1-toimintaa Fondmetal-nimellä 1991 ja 1992. |
| |
| 93. | a) Eva Ganster, Itävalta
b) Daniela Iraschko (myöh. Iraschko-Stolz). |
| |
| 94. | Islanti (19 kertaa 1948–2022) ja Kreikka (20 kertaa 1936–2022). |
| |
| 95. | Ampumahiihdon – Yu ja Sun 15 km:llä, Liu 10 km:n takaa-ajossa. |
| |
| 96. | Salibandyn – koko nimi North American Floorball League. |
| |
| 97. | a) Samoa
b) painonnosto, jossa alkuaan naisten yli 75 kg:n sarjan 4:s 2008, mutta nousi hopealle vastustajien dopingkäryjen seurauksena 2016. |
| |
| 98. | Perun ja Argentiinan – Limassa, jossa mellakan syy erotuomarin päätös hylätä Perun tekemä tasoitusmaali. |
| |
| 99. | a) Lindsey Jacobellis, USA – hopeaa kaatumisen jälkeenkin 2006 ja kultaa 2022
b) Steven Bradbury, Australia – 1000 metrillä, jossa kaatui itse puolivälierässä mutta pääsi jatkoon vastalauseen kautta syyn oltua kanssakilpailijoissa ja joka pääsi välierästä jatkoon sen ansiosta, että kolme viidestä luistelijasta kaatui. |
| |
| 100. | Ranska (Stade de Francella Pariisin lähellä Saint-Denisin kunnassa jalkapallossa 1998, rugbyssa 2007 ja 2023) sekä Japani (Jokohaman kansainvälisellä stadionilla eli nykyisellä Nissan-stadionilla jalkapallossa 2002, rugbyssa 2019). |
| |
| Jokeri tasapisteiden varalle (paremmin sijoittuu lähimmäs osunut) |
| |
115cm:n korkeudella – 10 cm korkeammalla kuin naisilla. |