Moni tämän lehden lukija muistanee Yleisradion ääniaalloilla vuonna 1984 aloitetun Huippu-urheilun tietopankki -sarjan - muutamat sikäli erityisen hyvin, että olivat tekemässä ohjelmia. Nimenomaan nuoremmille lukijoille sekä vanhempien lukijoiden muistin virkistämiseksi voidaan kuitenkin tehdä katsaus sarjaan, joka liippaa läheltä Suomen Urheilutietäjien toimialaa. Apuaan tämän jutun tekoon ovat antaneet Antti O. Arponen, Raimo Häyrinen, Ilmo Lounasheimo ja Seppo Martiskainen. Kiitokset jokaiselle!

Huippu-urheilun tietopankin ajatus oli sama kuin vaikkapa radiossa edelleen esitettävän Luontoillan: kuuntelijoille tarjottiin mahdollisuus saada vastauksia mieltään vaivanneisiin pulmiin studioon haalituilta asiantuntijoita. Kysymyksiä sai lähetellä ennakkoon postitse sekä soittaa lähetyspäivänä puhelimella; sähköpostihan oli 1980-luvulla käytössä korkeintaan pienissä nörttipiireissä. Tietopankin isä ja jokaisen ohjelman juontaja oli Raimo Häyrinen.

Asiantuntijoihinkin kuului Suomen Urheilutietäjien entisiä tai nykyisiä jäseniä: Antti O. Arponen, Ilmo Lounasheimo, Seppo Martiskainen, Helge Nygrén, Ossi Virtanen ja vähintään kerran myös Erkki Maunu. Muita studioon hankittuja vastaajia olivat ainakin Pertti Hämäläinen ja Erkki Kumpunen. Kertaalleen Raimo Häyrinen nappasi ohjelmaan myös vanhan ystävänsä Juha "Junnu" Vainion, johon sattui sopivasti törmäämän radiotalon käytävillä ja josta ei ollut juuri hyötyä vastausten antamisessa.

Koko edellä mainittu porukka ei suinkaan ollut paikalla samalla kertaa, vaan normaalisti studiossa oli neljä tietoniekkaa "Rammyn" lisäksi. Pääkaupunkiseudulla asuneet Lounasheimo, Martiskainen ja Nygrén olivat vakiojäseniä ja palvelivat kuulijoita jokseenkin joka kerta ollen poissa lähinnä vain pakottavan esteen takia. "Hele" Nygréniltä jäi väliin ainakin yksi ohjelma, koska hän oli tuolloin sairaalassa. Seppo Martiskainen laski olleensa poissa neljästi - kerran syynä oli ulkomaanmatka, kahdesti kilpailu ja kertaalleen kokous, jossa hänen täytyi olla paikalla.

Kaikkien aikojen ensimmäisessä ohjelmassa äänessä olivat Kumpunen, Lounasheimo ja Nygrén, toisessa lähetyksessä näiden ohella Martiskainen, kolmannessa puolestaan Rukan hiihtoja selostamassa olleen Kumpusen paikalla Arponen.

Ympäri käydään, yhteen tullaan -sanonta päti tietopankin asiantuntijapiireihinkin, sillä talvella 1978 Martiskainen oli voittanut Hämäläisen varsinaisen Urheilutietäjä-kilvan jälkeisessä haasteottelussa, jonka kysymykset Arponen oli laatinut.

Tietopankin vastauksia ei suinkaan heitetty pelkkään ulkomuistiin turvautuen vaan studioon rahdattiin tärkeimpiä hakuteoksia. Antti O. Arponen muisteli tapanaan olleen saapua paikalle uusimman Guinnessin ennätyskirjan, niinikään tuoreimman Jalkapallokirjan sekä ainakin toisinaan myös Suuren Olympiateoksen ykkös- ja kakkososien kera. Vastaavalla tavalla muutkin toivat mielestään tärkeitä kirjoja - ja nimenomaan sellaisia, joiden sisällön muistivat niin hyvin, että osasivat löytää haetut tiedot ripeästi.

Pieni hankaluus oli se, että raati ei useinkaan saanut postin kautta tulleita kysymyksiä tietoonsa kuin vasta juuri lähetyksen alla. Raimo Häyrinen itsekin ennätti toisinaan studioon vasta muutama minuutti ennen ohjelman alkamista.

Ohjelmatiedoissa tietopankkia kutsuttiin viihteelliseksi visailuksi. Ilmaisu ei ollut kovin onnistunut, sillä luultavasti monen muunkin kuin tämän kirjoittajan mielestä visailu-sana viittaa siihen, että vastaajien tietämystä testataan tivaamalla asioita, jotka kysyjä jo tietää. Tämä ei siis ollut Huippu-urheilun tietopankin tarkoitus, mutta ohjelmiin pääsi joitain kysymyksiä, joiden vastaukset olivat ennestään soittajien hanskassa.

Muistelen lähettäneeni tietopankkiin kerran muutamia kysymyksiä, joita ei julkaistu. Samassa yhteydessä esitin, että viihteellisen visailun sijasta ohjelmaa alettaisiin kutsua viihteelliseksi palveluohjelmaksi, mutta ehdotus ei mennyt läpi. Visailu-ilmauksen harhaanjohtavuudesta oli jonkin verran puhetta myös ohjelman tekijäjoukossa.

Kun selasin Urheilutoimittajain Liiton matrikkeliin tietoja kaivaessani Voitto Raatikaisen radio-tv-palstoja Suomen Urheilulehdistä, sain samalla kasaan seuraavanlaisen listan Huippu-urheilun tietopankin valtakunnallisista lähetyksistä. Mahdollista toki on, että jokin esityskerta on mennyt ohi silmien tai puuttunut ohjelmatiedoista.

• 1984:
  • sunnuntai 22.1. kello 9.45-10.45
  • sunnuntai 11.3. kello 9.45-10.45
  • sunnuntai 1.4. kello 9.45-10.45
  • maanantai 23.4. (toinen pääsiäispäivä) kello 10.00-10.55
  • sunnuntai 27.5. kello 9.45-10.45
  • lauantai 9.6. (helluntain valmistuspäivä) kello 11.00-12.00
  • perjantai 28.9. kello 20.00-21.00
  • perjantai 26.10. kello 20.15-21.00
  • perjantai 9.11. kello 19.30-20.30
  • perjantai 7.12. kello 20.00-21.00
• 1985:
  • sunnuntai 14.4. osana 16.00-17.30 ja 18.00-19.30 esitettyä Tänään sunnuntaina -lähetystä
  • sunnuntai 12.5. osana Tänään sunnuntaina -ohjelmaa, jonka lähetysajat olivat samat kuin 14.4.
  • torstai 17.10. kello 19.00-20.00
  • perjantai 22.11. kello 19.15-20.15
  • torstai 10.12. kello 18.55-19.45
• 1986:
  • lauantai 22.2. kello 19.30-20.30
  • sunnuntai 6.4. kello 19.30-20.30
  • maanantai 25.8. kello 19.30-20.30
  • keskiviikko 12.11. kello 18.45-20.00
• 1987:
  • ei kertaakaan
• 1988:
  • sunnuntai 11.9. kello 19.30-20.30
• 1989:
  • keskiviikko 15.3. kello 18.45-20.00
  • keskiviikko 10.5. kello 18.45-20.00

Kaikki lähetykset kuultiin rinnakkaisohjelmassa/kakkosverkossa (nimi vaihtui kesällä 1985) eli Radio Suomen edeltäjässä. Vuonna 1990 aloittaneen Radio Suomen aikana on esitetty ainoastaan muutama alueellinen tietopankki.

Normaalisti valtakunnalliset ohjelmat tehtiin suorina Yleisradion studiosta Helsingin Pasilasta, mutta pari kertaa toteutettiin yleisötilaisuuksina, joissa paikalla olleetkin saattoivat kysellä. Lokakuussa 1985 lähetyspaikkana oli Helsingin Messukeskus, jossa olivat menossa Kodintekniikkamessut. Asiantuntijoina toimivat Antti O. Arponen, Ilmo Lounasheimo, Seppo Martiskainen ja Helge Nygrén. Yleisöä oli paikalla vähintään satoja.

Marraskuun 1986 ohjelma tehtiin Urheilumuseon tiloissa, joissa vastauksia antoivat Lounasheimo, Martiskainen sekä ensikertalaisena museonjohtaja - nykyisin Veikkauksen toimitusjohtaja - Risto Nieminen.

Elokuun 1986 lähetyksen aiheena olivat yleisurheilun EM-kisat, jollaiset käynnistyivät seuraavana päivänä Stuttgartissa. Vastaavalla tavalla vuoden 1988 ainoa lähetys oli ilmeisesti pyhitetty olympiakisateemalle, ja muitakin rajatun teeman ohjelmia saattoi joukossa olla.

Edellä olleen luettelon perusteella tietopankkeja esitettiin 10 kertaa vuonna 1984 mutta jaksolla 1985-89 enää yhteensä 12. Koska olin ohjelman vannoutunut ystävä ja pyrin kuuntelemaan jokaisen jakson, postitin v. 1989 Suomen Urheilulehden radio- ja tv -palstalle kirjeen, jossa kyselin mm. Huippu-urheilun tietopankin kohtalosta palstaa pitäneeltä radion urheilupäälliköltä Voitto Raatikaiselta.

Raatikainen vastasi - nimeni mainiten - numerossa 36/1989 näin: "Mitä tulee Huippu-urheilun tietopankkiin, olemme sen kanssa kahden vaiheilla. Sille löytyy tilaa, jos se saadaan todella sellaiseksi mihin se synnytyshetkellään tähtäsi. Ohjelma on edelleen tekolistalla, ei sitä hylätty ole. Työvoimaongelma on yksi sen ulostuloon vaikuttava asia. Henkilökohtaisesti uskon sen kiinnostavuuteen."

Numerossa 43/1989 julkaistiin radio ja tv -sivulla Lukijan kynästä -tunnuksen alla Raimo Häyrisen kirjoitus, jonka otsikkona oli "Huippu-urheilun tietopankista". Teksti kuului:
"Radio- ja televisiopalstalla joku lukijoista kyseli äskettäin ohjelmasta Huippu-urheilun tietopankki. Koska tekijänä asia minua hieman koskettaa, haluan kertoa seuraavaa:"

"Olen tehnyt ja valinnut toimituskunnan henkilöt. Urheiluaiheisen musiikin ja arkistonauhat valitsin myös. Yleisö kysymyksillään joko kirjallisesti etukäteen tai lähetykseen soittamalla määrää ohjelman suunnan. Muutaman kerran ohjelma tehtiin ennen jotain määrättyjä suurkisoja esim. olympia- tai MM-kisat aiheenaan."

"Yleisöltä ei ole tullut yhtään ainoatakaan valitusta ohjelmasta tai sen tekotavasta."

"Aluksi ohjelma oli lauantaiaamuisin. Sittemmin olemme tehneet sitä eri arkipäivien iltaohjelmana. Keskimäärin ohjelma oli korkeintaan kerran kuussa. Viime vuonna se taisi olla epämääräisesti kahdesti-kolmesti."

"Olen esittänyt, että ohjelma-aika voi olla aamulla tai illalla. Yöaikakaan ei olisi haitaksi. Olen valmis tekemään (ja uskoakseni koko toimituskunta) sitä minä vuorokauden aikana tahansa."

"Kuten toimituspäällikkö Voitto Raatikainen kirjoittaessaan totesi, hän tutkii asioita."

"Minun käsittääkseni ohjelmaan ja minuun henkilönä suhtaudutaan sen verran karsaasti, ettei ohjelma tule jatkumaan ainakin säännöllisesti. Kukapa haluaisi ehdoin tahdoin kaivaa verta nenästään."

"Kamppailu-urheiluterveisin
Raimo Häyrinen
ohjelma-avustaja Suomesta"

Muistikuva lauantaiaamusta alkuperäisenä lähetysaikana on siis väärä. Alkujaan lähetys tuli sunnuntaiaamuisin, mutta ohjelman suosio aiheutti muutoksen. Urheilulehdessä 20/1984 Voitto Raatikainen kertoi, että radion ohjelmaneuvostossa oli toivottu tietopankille ajankohtaa, joka ei menisi päällekkäin radiojumalanpalveluksen kanssa, koska monissa perheissä oli tullut valinnanvaikeuksia ohjelmien samanaikaisuuden takia.

Raimo Häyrinen on myöhemminkin todennut, että ohjelman suosio oli aiheuttamassa lakkauttamista. Häyrinen ja Raatikainen eivät olleet kovin hyvissä väleissä, joten "Vodea" ei ilahduttanut "Rammyn" ideoiman ohjelman tutkimuksissa todettu suuri kuuntelijamäärä.

Politiikallakin oli jotain tekemistä tietopankin hiipumisen kanssa, sillä Raatikainen on ollut tiukka vasemmistolainen ja Häyrinen mukana Kokoomuksen toiminnassa.

Voitto Raatikainen oletettavasti esittäisi yhä tietopankin hyllyttämiseen samantyyppiset syyt kuin v. 1989. Tosiasiaksi joka tapauksessa jää, että edellä lainattujen kirjeiden jälkeen ohjelmaa ei enää valtakunnanverkossa esitetty. Työvoimaongelmissakin lienee perää ainakin sikäli, että Raimo Häyrinen oli usein selostusmatkoilla tehdessään ohjelmia melkoisella tahdilla. "Rammy" ei ole diplomaattina samaa tasoa kuin pikapuhujana, ja jonkin verran joustamalla hän olisi ehkä saanut ohjelman jatkumaan.

Koko maan kattava verkko ei enää 1990-luvulla halunnut esittää Huippu-urheilun tietopankkia, mutta Hämeen alueelle Häyrinen tiimeineen teki pyynnöstä muutaman lähetyksen 1990-luvun alussa. Asiantuntijoissa oli osin paikallisia voimia, mutta valtakunnallisista lähetyksistä tuttuja ääniäkään ei hylätty, ja Seppo Martiskainen on todennut olleensa vastaajana sekä Tampereella, Hämeenlinnassa että Lahdessa.

Raatikaisen eläkkeelle jääminenkään v. 1993 ei parantanut mahdollisuuksia palauttaa Huippu-urheilun tietopankkia koko maassa kuultavaksi. "Voden" paikalle tuli tosin urheilutietämykseen myönteisesti suhtautunut - ja edelleen suhtautuva - Arto Teronen, mutta hänenkin asenteensa Häyriseen oli varsin jäätävä, mistä kertoo "Höyryn" erottaminen 1997. Tapaustahan vatvottiin jopa oikeudessa, ja lopulta YLE suostui syksyllä 1999 maksamaan Häyriselle 15 kuukauden palkan.

Arto Teronen kaavaili radioon siirtyessään ohjelmistoon erillistä urheiluviisasten kerhoa, jossa kuuntelijat olisivat kaiken järjen mukaan päässeet testaamaan muutamien urheilua tuntevien tietämystä samalla tavalla kuin perinteisessä aiheeltaan rajaamattomassa Viisasten kerhossa. Idea ei kuitenkaan ole toteutunut, ja alkuperäinen Viisasten kerhokin lopetettiin syksyllä 1995, mistä ei tosin voi syyttää Terosta.

aaYleisradion arkiston lisäksi eräillä Suomen Urheilutietäjien jäsenillä lienee tallessa nauhoituksia Huippu-urheilun tietopankeista. En kuitenkaan ole yrittänyt päästä kuuntelemaan nauhoja mm. siitä syystä, että oletettavasti suuri osa tiedoista on muuttunut nyttemmin, eivätkä tietopankin vastaukset enää siis pidä paikkaansa.

Suomen Urheilulehdessä 13/1984 Voitto Raatikainen joka tapauksessa kertoi, mitä toisessa ohjelmassa oli kyselty, ja tätä kautta voinee näppärimmin antaa kuvan tietopankkien sisällöstä.

Hankalin kysymys oli koskenut sitä, kuka suomalainen hiihtäjä on ollut keskimääräisesti paras 50 km:llä, kun mukaan otetaan olympialaiset, MM-kisat, Holmenkollen ja muutama muu perinteinen tapahtuma. Helge Nygrén oli käynyt läpi 115-120 nimeä saaden kärkikuusikoksi - tässä järjestyksessä - Veikko Hakulisen, Arto Tiaisen, Eero Kolehmaisen, Veli Saarisen, Pekka Vannisen ja Juha Miedon.

Ihan helppo ei ollut myöskään tapaus, jossa kuulija halusi tietoja junassa tapaamastaan ja Sulo Liukkoseksi muistelemastaan painijasta. Hele Nygrén päätyi siihen, että jos etunimi pitää paikkansa, kyseessä on ollut todennäköisimmin Sulo Leppänen eli olympiaedustaja 1948 tai sitten Sulo Hostila.

Urheilutietämyksen kehittymisestä ja/tai käytössä olleiden lähteiden vajavaisuudesta kertoo ohjelmassa annettu tieto olympiakisojen estejuoksusta 1920. Tietopankissa todettiin, että virallisissa tuloksissa oli aika vain voittajalle, kun taas kahdelle seuraavalle oli kirjattu ajan sijasta erot ykköseen metreissä (100 m ja 130 m). Neljännen erosta voittajaan eivät aikakirjat v. 1984 annetun vastauksen mukaan kerro mitään. Hyllyssäni sattuu olemaan vuoden 1992 olympiayleisurheilun virallinen käsikirja, johon on pystytty arviomaan sijoille 2-8 juosseiden ajat sekunnin kymmenesosan tarkkuudella, joten ainakin jossain lähteessä on täytynyt olla tietoa myös esimerkiksi neljännen erosta kultamitalistiin.

Maaliskuussa 1984 kysellyt lempinimet lienevät tuttuja pääosalle tämän lehden lukijoista. "Ruskea pomminheittäjä" on ollut Joe Louis, "Louisvillen suurisuu" Cassius Clay, "Kävelevä alppivuori" Primo Carnera, "Hämytsaaren isäntä" Eero Kolehmainen ja "Milli-Ville" Eino Kirjonen. Tehtävänannosta syntyy vaikutelma, että kysyjä ehkä tiesi lempinimien omistajat itsekin.

Lähetyksessä kerrottiin myös kolme nuorimpana pohjoismaisissa hiihtolajeissa olympiakultaan yltänyttä, suksien ja sauvojen ominaisuuksista sääntöpykälien mukaan, Eero Mäntyranta-Anatoli Akentjev -tapauksesta Holmenkollenilla 1967, suomalaisten olympiamenestyksestä talvella 1984 verrattuna aiempiin kisoihin, ruotsalaisten viestinhiihdon olympiavoittajien taustoista 1948 (nelikko ei tullut samasta seurasta), mäkihyppääjä-alppihiihtäjä-pesäpalloilija Niilo Toppilan ja painija Tapio Sipilän vaiheista, oman tallin perustaneista F1-maailmanmestareista sekä siitä, että eniten TUL:n mestaruuksia voittanut urheilija oli Oiva Kottonen 37 melontamestaruudella.

Raimo Häyrisen kirjoituksesta näkyikin, että Huippu-urheilun tietopankeissa kuultiin myös urheiluaiheista musiikkia ja vanhoja urheiluselostuksia. Maaliskuussa 1984 osuudet hoidettiin kuuntelijatoiveiden perusteella A. Aimon Los Angeles -nimisellä levytyksellä sekä Pekka Tiilikaisen hehkutuksella miesten viestinhiihdon loppuvaiheista Squaw Valleyn olympialaisissa 1960.

Soulin kisojen alla tulleeseen lähetykseen liittyy seuraavanlainen muistikuvani, jonka totuudenmukaisuutta varsinkaan yksityiskohdissa en mene vannomaan: Ohjelmaan soitti mm. Erkki Maunu, joka tiedusteli ilmeisesti sitä, onko kukaan juoksija yltänyt finaaliin viisissä olympiakisoissa. Maunun nimi sai Häyrisen epäilemään, että kysymys oli tehty studiojoukon tietojen testaamismielessä, mutta Erkki totesi, että asian varmistamiseen tarvitaan enemmän kirjoja, kuin hänellä oli. Aiheen kysymykseen oli antanut Pietro Mennean valinta Souliin, ja jos kysymys oli edellä muistelemani, vastauksen täytyi olla "Ei".

Ilmiselvää tietokilpailuhenkeä ainakin oli Arposen Antin muistamassa tapauksessa, jossa soittaja tiedusteli ensimmäistä Salpausselkä-mitalin saanutta naista. Kun vastaus eli Lempi Ruuska (o.s. Asikainen) oli kerrottu, selvisi, että soittaja tunsi Ruuskan henkilökohtaisesti.

Kun Urheilutietäjä-kilpailuihin kuului kotirataotteluina käyty alkuerävaihe ennen vuotta 1987, jotkut yrittivät onkia vastauksia Huippu-urheilun tietopankista. Tällaiset tiedustelut jätettiin suosiolla väliin - siitä piti huolen vuosien 1985 ja 1986 alussa ratkenneiden kisojen kysymykset laatinut Helge Nygrén.

Olisiko mielekästä enää herättää henkiin Huippu-urheilun tietopankin tyyppistä ohjelmaa? Ei ehkä aivan entisessä muodossaan, sillä internetin myötä suuren yleisön pohtimat urheiluasiat pystyy suurelta osin selvittämään muutenkin kuin radioon soittamalla. Yleisradiokin näyttää ylläpitävän alan palvelua, sillä internetistä erinäisiä tietoja kaivaessani törmäsin YLEn sivuilta löytyviin Urheilun viidentieto -sivuihin, joilla oli vastauksia pääosin varsin yksinkertaisiin kysymyksiin. Suomen Urheilukirjaston tietopalvelukin auttaa monissa asioissa, mutta epäilen, että edellä käsitellyn kaltaiseen 50 km:n hiihtoa koskevaan selvityspyyntöön ei nykyisin saa vastausta juuri mistään.

YLEn vastauspalvelua näytetään muuten hoitavan hieman huolimattomasti. Tiedusteluun eniten nollapelejä jääkiekon MM-kisoissa torjuneesta maalivahdista annettiin Tom Ratschunasin vastaus, jonka mukaan asiaa ei ole tilastoitu mutta kärjessä voisi olla Viktor Konovalenko tai Vladislav Tretjak. Knoppiarkistoni nojalla aiheesta on ainakin varhemmin pidetty tilastoa; Suomen Urheilulehdessä 16/1987 ykköseksi kerrottiin Tretjak 18:lla ja kakkoseksi Jiri Holecek 13 nollapelillä.

Sen perusteella, mitä olen edelleen ilmeisen suosittua Luontoiltaa kuullut, melkoinen osa ohjelman kysymyksistä liittyy luonnossa nähtyjen eläinten tunnistamiseen. Urheiluun kaavaa ei voine kovin laajasti lainata, vaikka Huippu-urheilun tietopankissakin kuultiin hieman samantyyppisiä selvityspyyntöjä, kuten junassa tavattua "Sulo Liukkosta" käsitelleestä kohdasta näkyi.

Toisaalta Radio Suomessa kuullaan edelleen jo ennen Huippu-urheilun tietopankkia aloitettuja kysykää-ohjelmia yksittäisistä lajeista. Vuonna 2006 tällainen tehtiin muun muassa ralliautoilusta ennen Suomen MM-osakilpaa, ja Seppo Martiskainenkin on ollut vähintään kerran yleisurheilun arvokisojen aattona vastaavassa lähetyksessä. Näissä ohjelmissa on kuitenkin keskitytty yleensä esimerkiksi arvokisavalintojen perusteisiin sekä tuoreisiin sääntömuutoksiin ja näiden vaikutuksiin, jos kohta historiatietokyselyjäkin tuntuu edelleen tulevan.

Jos Huippu-urheilun tietopankin kaltainen ohjelma joskus herätetään henkiin, Suomen Urheilukirjasto olisi käytännöllisin paikka lähetyksen tekoon ainakin sikäli, että vastaamista tuskin estäisi sopivan kirjan puuttuminen. Lähetyksiä 1980-luvulla tehtäessä studiossa oli vain rajallinen määrä lähteitä, mikä hankaloitti varsinkin puhelimitse tulleiden tehtävänantojen selvittämistä.

Tämän runon haluaisin kuulla -ja Kadonneen levyn metsästäjät -ohjelmaideoita soveltaen YLE voisi ainakin joskus kokeilla vanhojen urheiluselostusten toiveohjelmaa, kun likikään kaikkia tallessa olevia vanhoja lähetyksiä tuskin siirretään internetin elävään arkistoon. Ainakin minä kuulisin mieluusti välillä Martti Jukolalta jotain muutakin kuin "miljoona" kertaa pyöritettyä vähemmän hohdokasta pätkää Berliinin olympialaisten 10 000 metrin juoksun lopusta. Kiintoisia voisivat olla esimerkiksi Jukolan ja muutamien muiden humalatilan takia pieleen menneet selostukset, mikäli tällaisia on arkistoon asti jäänyt.