Ainakaan tämän paketin koostajat eivät muista nähneensä missään tuoreehkoa listaa mäkihypyn SM-joukkuekilpailujen mitalikokoonpanoista kautta aikojen, joten teimme sellaisen itse. Viime vuosina joukkuemäki on ollut kesämestaruuskilpailujenkin ohjelmassa, mutta keskitymme tässä perinteisempään ja arvostetumpaan talvimittelöön, joka tosin näyttää ainakin toistaiseksi loppuneen talveen 2007. Urheilun vuosikirja 30:stä löytyvät kyllä tulokset, joiden kerrotaan olevan peräisin talven 2008 kilvasta, mutta nimet ja numerot ovat täsmälleen samat kuin edellisessä vastaavassa teoksessa julkaistut tiedot kesäkilvasta 2007.

1970-luvun puoliväli oli suomalaisessa hiihtotilastoinnissa mustaa aikaa, koska viimeinen Hiihtäjä-vuosikirja kertoi talven 1973 tulokset ja Suomen Hiihtoliitto aloitti edelliskauden tuloksetkin sisältävän kilpailukalenterin julkaisemisen vasta kahden talven tauon jälkeen. Näin ollen vuosien 1974 ja 1975 SM-tuloksia ei ollut ihan helppoa kaivaa, ja samalla tuli jälleen havaittua, että sinisilmäisyys on tuottanut Yhtä ja toista urheilukunniamme puolustajista -sarjaan erheitä myös SM-joukkuemäkeä koskeviin kohtiin.

Mitä Missä Milloin 1974 -kirjassa on vuoden 1973 SM-joukkuemäen mitalijärjestyksenä Ounasvaaran Hiihtoseura, Puijon Hiihtoseura ja Lahden Hiihtoseura sekä OH:n kokoonpanona Kari Ylianttila, Paavo Maunu ja Pekka Hyvärinen. Joukkueiden pistemäärät ovat 600:n molemmin puolin. SHL:n vuosikirja sen sijaan ilmoittaa mitalijoukkueiksi Helsingin Hiihtoseuran, Lahden Hiihtoseura III:n sekä Ounasvaaran Hiihtoseura IV:n ynnä pistemääriksi kullekin vajaat 300. HHS pistemäärällä 293,3 kerrotaan ykköseksi myös SVUL:n vuosikirjassa. Väite OH:n mestaruudesta ja edellä ollut kokoonpano ovat kuitenkin siirtyneet vuonna 1998 julkaistuun Suomen hiihto -teokseen.

Ilmeinen selitys ristiriitaan on löytynyt Suomen Urheilulehdestä 7/1973, jossa julkaistiin SM-kisoista joukkuetulokset sekä helmikuun 10. päivältä (voittaja HHS) että päivää myöhemmin käydystä kilvasta (ykkösenä OH), kun taas kilpailuselostuksissa mainittiin SM-joukkuekilpailunajankohdaksi lauantai 10.2.1973. Saman lehden numerosta 2/1973 silmiin pelmahtanut kilpailukutsu vahvisti, että virallinen SM-joukkuekilpa hypättiin helmikuun 10:ntenä.

Mestari 1974 on selvä eli Ounasvaaran Hiihtoseura, mutta muuten vuosi on edellistä hankalampi. MMM 1975:n mukaan OH:n kokoonpano oli Seppo Hannula, Tauno Käyhkö, Kari Ylianttila sekä pisteet 599,4, kun taas SVUL:n vuosikirja mainitsee hyppääjiksi Käyhkön, Ylianttilan ja Esko Rautionahon sekä pistemääräksi 333,3. Vuosina 1968–72 ja 1974–82 joukkuekilpa käytiin pistemäärien perusteella yhden kierroksen mittaisena, joten SVUL:n vuosikirjan tiedot vaikuttivat uskottavammilta, vaikka Hannula, Käyhkö & Ylianttila -kokoonpano löytyy Suomen hiihto -teoksesta ja Juhani Pihlajan havainnon mukaan myös OH:n vuoden takaisesta historiakirjasta, jossa seuralle on kirjattu lisäksi joukkuekulta 1973. MMM:n tarjoama mitalijärjestys (OH, PHS, LHS) on kelpuutettu sekä Talviurheilun sankareihin, Talviurheilun tähtiin että Urheilun käsikirjaan, jota tehtäessä lähteenä tässä kohdin toimi Talviurheilun tähdet.

Suomen Urheilulehdessä oli voittajana OH samalla kokoonpanolla kuin SHL:n vuosikirjassa, mutta pisteisiin oli luikahtanut ylimääräinen numero, kun summana oli 333,33. Kakkoseksi ilmoitettiin LHS II ja kolmosesta oli lehteen mahtunut vain sijaluku – ei seuran nimeä. Juhani Pihlaja selvitytti mitalistit Suomen Hiihtoliiton arkiston avulla.

Suomen Urheilulehdestä 51–52/1973 löytynyt kilpailukutsu kertoi, että Kouvolassa hypättiin joukkuemäki 2.2. ja henkilökohtainen kilpa päivää myöhemmin. Väärät joukkuetulokset ovat mitä ilmeisimmin syntyneet laskemalla henkilökohtaisesta kilpailusta kunkin seuran kolmen parhaan hyppääjän pisteet.

Vasta edellä olleiden selvitysten tekemisen jälkeen tuli huomattua, että mitaliseurat kokoonpanoineen vuosilta 1968–77 on pyritty listaamaan Talviurheilun sankarit -kirjassa. Tavallaan tämä oli onni onnettomuudessa, sillä tarjolla on siis väärää tietoa vuodelta 1974.

Vähintään epäilyttävä on Talviurheilun sankarien ja Talviurheilun tähtien tulkinta, jossa 319,6 pistettä v. 1971 saaneista joukkueista on LHS I merkitty hopea- ja OH II pronssitilalle. Hiihtäjä 1972:n mukaan joukkueet jakoivat hopean, mikä tuntuu uskottavammalta.

Mitä Missä Milloin 1973 -kirjaan on otettu joukkuetulokset vuodelta 1972 sekä normaali- että suurmäestä. Sen paremmin SHL:n kuin SVUL:n vuosikirjassa ei kuitenkaan noteerata suurmäen SM-joukkuekilpaa, joka lienee siis ollut hyvin epävirallinen. Tosin Hiihtoliiton julkaisutkaan eivät ole sataprosenttisia; myöhemmiltä vuosilta liiton kalentereista ovat unohtuneet tulokset ainakin SM-pienmäestä 1998.

Joukkuemäen SM-mitalit on ratkaistu 40 kertaa 1968–2007, mutta mitaliseuroja on vain yhdeksän. Näistäkin viisi on yltänyt palkintokorokkeelle vähemmän kuin viisi kertaa. Vuoden 1990 jälkeen mitaleja on mennyt vain neljälle seuralle, ja kaikki vuosina 2004–07 jaetut "lätkät" ovat päätyneet Lahden ja Puijon Hiihtoseuroille.

Kultamitaleista noin 90 % on päätynyt kolmen seuran palkintokaappiin ja mitaleista yhteensä lähes 92 % neljän seuran kokoelmiin. Lahden ja Puijon Hiihtoseurat ovat melko tasaväkisiä, mutta puijolaiset pääsivät vauhtiin toden teolla vasta 1980-luvun puolivälissä ja hankkivat ensimmäisen mestaruutensa 1988. PHS on kahminut vuosina 1985–2008 peräti 27 mitalia (11-10-6). Lahtelaisten saalis samana aikana on ollut 21 mitalia (9-11-1).

Puijolaiset ovat saaneet kaksi joukkuetta mitalipallille neljä kertaa (2004–07). Lahden punapaidat ovat onnistuneet tässä vain kerran (1971). Saman tempun tekivät Ounasvaaran Hiihtoseuran kotkat vuonna 1976. Toisaalta LHS on jäänyt ilman joukkuemitalia vain neljästi (1970, 1975, 1987 ja 1990), PHS yhdeksän kertaa (viimeksi 1984).

Eniten peräkkäisiä mestaruuksia eli viisi ovat vieneet OH ja PHS – edellinen vuosina 1974–78 ja jälkimmäinen 1988–92. Puijon putkessa huomionarvoista on, että kyseessä olivat siis seuran ensimmäiset joukkuekullat.

Katkeamattoman mitalisarjan ykkönen on PHS, joka sai vähintään yhden joukkueensa kärkikolmikkoon 23 kertaa peräkkäin vuodesta 1985. Kakkosena on LHS, jolla on 18 mitalivuoden putki talvesta 1991.

Yksittäisistä hyppääjistä mestaruusmäärän kärjessä ovat Ari-Pekka Nikkola ja Janne Ahonen. Nikkolalla on seitsemän kultaa vuosilta 1987–97, kun taas Ahosen ensimmäinen mestaruus on talvelta 1993 ja viimeinen talvelta 2007. Useimmin palkintopallille on päässyt Nikkola, joka oli mukana 12 mitalissa (7-4-1) vuosina 1986–98. Ahosen mitalimäärä jää 11:een (7-4-0) rajavuosien ollessa 1993 ja 2007. Talvella 1995 sekä Ahonen että Nikkola jäivät ilman joukkuemitalia ollessaan samana päivänä maailmancupin osakilpailussa, ja vastaavanlainen päällekkäisyys selittää Ahosen puuttumisen LHS:n joukkueesta myös 1999.