Saavutusten ruodinta voidaan luontevasti aloittaa Suomen mestaruuskilpailuista, joista tämän tarkastelun ulkopuolelle jätetään kesän muovimäkikilvat.

Ensimmäinen mestaruus ratkaistiin 1914, jolloin Viipurissa leiskautti ykköseksi kotikaupungin poika Sulo Jääskeläinen (sittemmin taiteilijanimeltään Usa). Vuonna 1968 aloitettujen suurmäen SM-mittelöjen ensimmäiseksi mestariksi leivottiin Kouvolan Hiihtoseuran Topi Mattila. Pienmäen virallinen SM-kilpailu on käynnistynyt mitä ilmeisimmin 1997, sillä Urheilun vuosikirjan ja Suomen hiihto -teoksen tuloksiin päässyt SM-kilpa 1996 oli Hiihtäjä-lehdestä 6/1995 löytyneen tiedon mukaan päätetty pitää vain kokeilukilpailuna. Vuoden 1997 ykköseksi ponkaisi Pasi Kytösaho Puijon Hiihtoseurasta. Joukkueitten välisestä paremmuudesta on kamppailtu suurmäen tavoin vuodesta 1968. Mestarilistan aloittajaksi ylsi Lahden Hiihtoseuran ykkösjoukkue.

Henkilökohtaisen SM-mitalin on saavuttanut 151 hyppääjää. Luvussa, kuten myös mitalitaulukossa, on mukana kauden 2008/09 ensimmäinen SM-kilpailu eli Rovaniemellä 15.11.2008 hypätty normaalimäen kilpa. Vain joukkuekilpailussa mitalille yltäneitä mäkikotkia on 91.

Lähes 250 mitalistin joukossa yleisimmät sukunimet ovat neljän mitalimiehen Ahonen (Hannu, Janne, Pasi ja Veli-Matti), Happonen (Antti, Janne, Olli ja Sasu), Nieminen (Anssi, Sami, Toni ja Tuure), Nykänen (Erkki, Erkki M., Matti ja Toivo), Saastamoinen (Jari, Joona, Jouni ja Mika) sekä Ylipulli (Heikki, Jukka, Raimo ja Tuomo). Vain Niemisistä jokainen on voittanut henkilökohtaisen mitalin, kun taas Saastamoiset ovat olleet mitalipallilla ainoastaan joukkuekilpailuissa. Veljespareja ovat edellä listatuista ainakin Janne ja Pasi Ahonen sekä Sami ja Toni Nieminen, mutta Ylipullit ovat ainoa veljesnelikko. Kolmen mitalimiehen sukunimiä ovat Laitinen (Mika, T. tai H. ja Tauno) sekä Pietikäinen (veljekset Aatto, Lauri ja Matti).

Suomen mestaruusmitaleja ovat saaneet ainakin seuraavat 28 urheiluseuraa: Fiskars Idrottsförening (Pohja), Harjavallan Jymy, Haukiputaan Veikot, Helsingfors Skidklubb, Helsingin Hiihtoseura, Helsingin Hiihtäjät, Helsingin Toverit, Hyvinkään Tahko, Hämeenlinnan Hiihtoseura, Jyväskylän Hiihtoseura, Jyväskylän Kisa-Toverit, Kainuun Hiihtoseura (Kajaani), Karjalan Urheilijat (Viipuri), Kouvolan Hiihtoseura, Kuopion Urheilu-Veikot, Kuusamon Erä-Veikot, Kuusankosken Urheiluseura, Lahden Hiihtoseura, Lieksan Hiihtoseura, Ounasvaaran Hiihtoseura (Rovaniemi), Pellon Ponsi, kuopiolaiset Puijon Hiihtoseura, Puijon Hiihtäjät ja Puijon Mäkiseura, Somerniemen Veikot (Somero), Sotkamon Jymy, Suonenjoen Vasama sekä Viipurin Ponteva.

Edellä ollut lähes 30 seuran luettelo antaa varsin harhaisen kuvan maamme mäkihypyn levinneisyydestä. Jos pitäydytään vain joukkuekilpailuissa, kuva muuttuu totuudenmukaisemmaksi. Joukkuemäen SM-kilpailuissa mitaleille on yltänyt vain yhdeksän seuraa, kuten sivulta 10 alkavasta kirjoituksesta näkyy.

Tuoreemman mäkihypyn SM-mitaliseurojen kirjo ei juuri laajene, vaikka joukkuekilpailujen ajalta eli vuodesta 1968 alkaen tarkasteltaisiin myös normaali- ja suurmäen henkilökohtaisia kilpailuja. Näiden avulla neljän viime vuosikymmenen listalle kiipeävät Suonenjoen Vasama (Rauno Miettinen normaalimäen kultaa 1978 ja hopeaa 1974, ison mäen hopeaa 1976), Somerniemen Veikot (Tero Turkki normaalimäen ykkönen v. 1995 kilvassa, jonka aikaan maamme terävin kärki kilpaili maailmancupissa) sekä Haukiputaan Veikot (Matti Hautamäen suurmäkipronssilla vuodelta 1997).

Eräiden muiden seurojen edustajia on yltänyt mitaleille pienmäen SM-kilpailuissa, joiden osanottajissa ei kuitenkaan ole ihmeemmin maajoukkuehyppääjiä nähty.

20 mäkihyppääjää on saavuttanut vähintään kymmenen SM-mitalia. Kärjessä ovat Janne Ahonen ja Ari-Pekka Nikkola 31 mitalillaan, mutta Ahonen nousee Nikkolan edelle useampien kultamitaliensa nojalla. Yllättävin nimi kärkipäässä on kansainvälisissä kilpailuissa sangen vaatimattomasti menestynyt Esko Rautionaho, joka hyppäsi 19 SM-mitalia. Tällä saavutuksellaan hän on mitalitilaston kuudentena.

Hyvä menestys joukkuekilpailuissa avitti Rautionahoa, kuten on avittanut myös Tami Kiurua ja Veli-Matti Lindströmiä. Mika Laitinen, Toni Nieminen, Risto Jussilainen ja Risto Laakkonen pääsivät hekin 10 mitalia voittaneiden listalle korostetusti joukkuekilpailumenestystensä vuoksi.

Jari Puikkosella on 22 mitalia, mutta vain kaksi henkilökohtaista kultaa. Puikkosen jäädessä hopealle oli voittajana kolme kertaa Matti Nykänen, kahdesti Jouko Törmänen ja kerran Ari-Pekka Nikkola, Jari Pulkkinen sekä Kari Ylianttila. Puikkosen kultamitalikilpailuissa toiseksi tulivat Matti Nykänen ja Jouko Törmänen.

Vähintään 10 SM-mitalia saavuttaneiden mäkikotkien joukossa Tauno Käyhkö (joukkuepronssi 1969) on ainoa ennen 1970-lukua mitalille yltänyt. Syy on tietysti se, että vuoteen 1967 asti oli kilpailukaudella vain yksi mahdollisuus voittaa mitali, kun taas vuodesta 1968 alkaen mahdollisuuksia on ollut vähintään kolme.

Ennen vuotta 1968 kilpailleiden joukossa selvä ykkönen on Sulo Usa (Jääskeläinen) 9 mitalillaan (4-5-0). Tuure Nieminen leiskautti 6 mitalia (3-2-1), kuten myös Leo Laakso (2-3-1). Usan 9 kärkikolmikkosijaa oikeuttavat seitsemänteen tilaan henkilökohtaisten kilpailujen mitalitaulukossa, jossa otetaan huomioon mitalien kokonaismäärä ja toissijaisesti kultamitalien ja hopeamitalien määrä.

Topi Mattila hyppäsi viisi henkilökohtaista kultaa, yhden hopean ja yhden pronssisen "lätkän" 1967–70. Lisäksi hän voitti joukkuemäessä yhden hopeamitalin. Mattilaa useammin ovat yksilökilpailun voittajapallilla olleet vain Janne Ahonen (12 kertaa), Matti Nykänen (10) ja Ari-Pekka Nikkola (8). Topi Mattila on kuitenkin ainoa hyppääjä, joka on kahtena vuonna peräkkäin voittanut sekä normaali- että suurmäen Suomen mestaruuden.

Mäkihyppy oli mukana jo ensimmäisissä talviolympialaisissa Chamonix'ssa Ranskassa 1924. Suomalaisten ensimmäiset mitalit saivat odottaa kuitenkin vuoteen 1956 asti, jolloin Cortina d'Ampezzossa Antti Hyvärinen vuoli kultaa ja Aulis Kallakorpi sai hopeaa. Ennen mitaleja paras sijoituksemme olympiamäessä oli Matti Pietikäisen neljäs tila Sankt Moritzissa 1948.

Erillinen suurmäen kilpailu hypättiin ensimmäisen kerran Itävallassa Innsbruckin mäessä 1964. Tuossa kilvassa Veikko Kankkonen ponnisti hopeapallille. Joukkuemäki otettiin olympialajiksi Kanadan Calgaryssä 1988. Suomalaiset juhlivat taas, tällä kertaa Matti Nykäsen johdolla. Kultajoukkueen muut hyppääjät olivat Ari-Pekka Nikkola, Jari Puikkonen ja Tuomo Ylipulli.

Henkilökohtaisissa olympiakilpailuissa mäkihyppääjämme ovat saavuttaneet 18 mitalia (8-6-4) kymmenen miehen voimin. Heistä kuusi on ollut korkeimmalla pallilla, mutta vain yksi, tietysti Matti Nykänen, useammin kuin kerran. Mitalisteista neljä on edustanut olympiasaavutustensa aikaan Lahden Hiihtoseuraa, kaksi Ounasvaaran Hiihtoseuraa, samoin kaksi Jyväskylän Hiihtoseuraa, yksi Puijon Hiihtoseuraa kuten myös Kuusankosken Urheiluseuraa.

Maailmanmestaruuskilpailujen historia käynnistyi Johannisbadissa Tšekkoslovakiassa 1925, mutta oman maamme ensimmäinen osanotto tapahtui vuotta myöhemmin Lahdessa. Suomalaiset saavuttivat ensimmäiset virallisiksi jääneet mitalinsa kaksi vuotta ennen olympiamitaliketjun avautumista, sillä Matti Pietikäinen ja Veikko Heinonen ponkaisivat kaksoisvoiton Falunissa 1954. Tätä ennen paras sijoitus oli Lauri Valosen neljäs tila 0,3 pistettä pronssimiehen takana Sollefteåssa Ruotsissa 1934. Yrjö Kivivirta oli ollut viides 1926, kun taas Paavo Vierron ja Leo Laakson kaksoisvoitolta sekä muiltakin suorituksilta Cortina d'Ampezzossa 1941 poistettiin virallinen MM-arvo jälkikäteen.

Suurmäki tuli MM-kisojen ohjelmaan Puolan Zakopanessa 1962. Niilo Halonen hyppäsi tuolloin pronssille, jonka tosin sai pistelaskuhankaluuksien takia vasta paluumatkalla Varsovan rautatieasemalla. Joukkuemäki aloitettiin Oslossa 1982, jossa isäntämaa Norjan voittoisassa kilvassa maamme mäkimiehet saivat pronssiset mitalit. Sen jälkeen tulikin peräkanaa neljä joukkuemaailmanmestaruutta.

Lentomäen MM-kilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran Planicassa Jugoslaviassa 1972, Tällä kertaa suomalaiset eivät aivan yltäneet palkintokorokkeelle, sillä parhaamme Juhani Ruotsalainen oli neljäs. Viralliseen mitalikantaan päästiin Oberstdorfissa 1981, jolloin Jari Puikkonen liiti voiton. Joissain kirjoissa esiintyy Esko Rautionahon hopea Planicasta 1974, mutta kyseessä oli epävirallinen MM-kilpa. Lentomäen joukkuekilpailu aloitettiin 2004, ja suomalaisilla on kaikilta kolmelta kerralta ollut tuomisinaan hopeamitalit.

Seuraavassa luettelossa ovat olympia- ja MM-kilpailuissa virallisen henkilökohtaisen mitalin saavuttaneet mäkihyppääjämme. Heitä on 21 eli yli kaksi kertaa niin paljon kuin pelkästään olympiatasolla mitalille yltäneitä. Mukana ovat tietysti myös lentomäen MM-mittelöt, joista Matti Nykänen nappasi peräti viisi mitalia (1-1-3). Janne Ahonen jäi ilman lentomäen mestaruutta, mutta hyppäsi neljä muun väristä henkilökohtaista "lätkää" ja kolme joukkuemitalia.

Edeltä näkyy, että 11 mäkikotkaamme on saavuttanut henkilökohtaisen olympia- tai MM-kultamitalin. Mitaleja on yhteensä 53 jakaantuen 17 kultaan, 17 hopeaan ja 19 pronssiin.

Kun lasketaan yhteen yksilö- ja joukkuekilpailuissa hypätyt mitalit, saadaan selville, että Matti Nykäsellä ja Janne Ahosella on yhtä monta mitalia (19). Nykäsen ykköstila on kuitenkin kiistaton 13 henkilökohtaisen mitalin ja 10 kultamitalin nojalla. Jari Puikkonen ja Ari-Pekka Nikkolakin ovat saavuttaneet yhden kullan Ahosta enemmän.

Janne Ahosella on selvästi eniten joukkuemitaleja, kolme kultaa ja kahdeksan hopeaa. Nikkola on juhlinut kultaista joukkuemitalia useimmin, kuusi kertaa. Lisäksi hänen palkintokokoelmassaan on joukkuekilpailuista yksi hopea. Matti Hautamäen seitsemän joukkuemitalin jakautuma on päinvastainen. Matti Nykänen kokosi kuusi joukkuemitalia (5-0-1).

Seuraavassa listassa ovat vähintään kolme arvokisamitalia saavuttaneet mäkikotkamme. Janne Happosen, Pentti Kokkosen, Risto Laakkosen ja Tuomo Ylipullin kaikki mitalit ovat peräisin joukkuekilpailuista, eikä Tami Kiurulla ja Mika Laitisellakaan ole kuin yksi henkilökohtainen pronssi. Tuomo Ylipulli hyppäsi kolmesta joukkuevoitostaan yhden olympialaisissa ja kaksi MM-kilpailuissa. SM-tasolla hän saavutti vain yhden mestaruuden, joka sekin tuli joukkuekilvasta. Toki Ylipullilla on SM-kisoista kolme muun väristä mitalia – yksi hopea ja kaksi pronssia, kaikki henkilökohtaisista mittelöistä.

Myös Saksan–Itävallan mäkiviikkona tunnettu Keski-Euroopan mäkiviikko hypättiin ensimmäisen kerran vuoden 1953 alussa. Suomalaiset eivät olleet tuolloin mukana, kuten eivät myöskään vuodenvaihteessa 1957/58. Kaikilla muilla 54 kerralla tapahtumassa on nähty suomalaiskilpailijoita.

Ensimmäisen kokonaiskilpailun palkintopallisijan saavutti Eino Kirjonen kakkostilallaan 1954. Seuraavalla mäkiviikolla 1954/55 suomalaiset ottivat yhä ainoan kolmoisvoittonsa. Hemmo Silvennoinen oli ykkönen, Eino Kirjonen toinen ja Aulis Kallakorpi kolmas.

Mäkimiehemme ovat lisäksi onnistuneet kolme kertaa valtaamaan kaksi palkintosijaa. Mäkiviikolla 1956/57 Pentti Uotinen ylsi voittoon ja Eino Kirjonen toiseksi, ja Kirjosen voittaessa vuodenvaihteessa 1961/62 oli kolmantena Hemmo Silvennoinen. Risto Laakkonen ja Matti Nykänen hyppäsivät kaksoisvoittoon 1988/89 – tosin niin, että Nykänen jakoi kakkostilan Jens Weissflogin kanssa.

Osakilpailun palkintopallisijojen sarjan avasi Aulis Kallakorpi mäkiviikolla 1953/54 oltuaan kolmas Oberstdorfissa 31.12.1953. Vuoden päästä Kallakorpi ponnisti ensimmäisen osakilpailuvoittomme ja jälleen "Oberissa".

Yksittäisissä osakilpailuissa edustajamme ovat, kokonaiskilvan tapaan, onnistuneet kerran jättämään muut palkintopallin ulkopuolelle. Tämä tapahtui samalla mäkiviikolla, jolloin yhteispisteiden kolmoisvoittokin tuli, eli 1954/55. Oberstdorfin kilvan voitti Aulis Kallakorpi ennen kakkossijan jakaneita Hemmo Silvennoista ja Eino Kirjosta.

Osakilpailuja, joissa kaksi suomalaista on ponkaissut palkintopallille, on nähty 16. Useimmin näin on käynyt Garmisch-Partenkirchenin mäessä, seitsemästi. Bischofshofenissa temppu on onnistunut vain kerran. GaPasta on kertynyt myös eniten palkintosijoja, yhteensä 37 (9-17-11), Bischofshofenista vähiten eli 25 (10-8-7). Voittoja on tullut eniten Oberstdorfin ja Innsbruckin mäistä, molemmista 13.

Mäkiviikon kokonaiskilvan 16 voittoon on yltänyt 10 hyppääjäämme, viikon yhteispisteiden kärkikolmikkoon 16 suomalaista mäkimiestä. Janne Ahonen on selvästi menestynein, kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi.

Osakilpailujen palkintopallille nousseiden hyppääjien tilastossa Janne Ahonen on yhtä lailla ylivoimainen 26 kärkikolmikkosijallaan ja yhdeksällä voitollaan. Matti Nykänen häviää voittomäärässä Ahoselle vain kahdella mutta muissa palkintosijoissa 12:lla. Osakilpailun voittoon on yltänyt 19 suomalaista ja palkintokorokkeelle 32, joista tosin 13 vain kerran. Voittajista yli puolet, kymmenen, on ollut ainoastaan kertaalleen korkeimmalla palkintopallilla.

Suomalaiset mäkihyppääjät ovat saavuttaneet Keski-Euroopan mäkiviikon osakilpailuissa 128 palkintosijaa, eli keskimäärin 2,4/viikko, kun mukaan otetaan ne 54 mäkiviikkoa, joille maanmiehiämme on osallistunut. Mutta onpa joukossa 10 sellaistakin mäkiviikkoa, jolloin ei ole tullut yhtäkään kärkikolmikkopaikkaa. Näin on käynyt vuodenvaihteissa 1962/63, 1967/68, 1968/69, 1969/70, 1972/73, 1973/74, 1975/76, 1976/77, 1992/93 ja 1993/94.

Maailmancup järjestettiin virallisena kilpailuna ensimmäisen kerran kaudella 1980/81 – vuosi näillä näkymin ainoaksi epäviralliseksi maailmancupiksi jääneen vastaavan sarjan jälkeen. Suomen nimen palkintosijamaiden edustajien listalle vei Jari Puikkonen oltuaan toinen Oberstdorfissa 30.12.1980. Viisi päivää myöhemmin ja edelleen Keski-Euroopan mäkiviikolla Innsbruckissa Puikkonen nappasi maamme ensimmäisen voiton.

Kokonaiskilpailun mitalisuoni aukeni kaudella 1982/83, jolloin Matti Nykänen oli paras. Nykänen voitti cupin vielä kolmena talvena ja oli kerran toinen. Janne Ahonen oli kokonaiskilpailussa 8 kertaa palkintosijoilla, voittajakorokkeella kahdesti. Nykäsen ja Ahosen lisäksi maailmancupin voittoa ovat juhlineet Ari-Pekka Nikkola ja Toni Nieminen.

Cupin loppupisteiden kolmen parhaan joukossa on mäkimiehiämme ollut 19 kertaa. Kahtena talvena on kaksi suomalaista yltänyt kärkikolmikkoon. Kaudella 1995/96 Ari-Pekka Nikkola oli Andreas Goldbergerin takana toinen ja Janne Ahonen kolmas. Janne Ahosen voittaessa cupin 2004/05 päätyi kolmanneksi Matti Hautamäki.

Maailmancupin osakilpailuissa on ennen kautta 2008/09 noussut palkintokorokkeelle 29 mäkimiestämme, heistä 17 voittajina. Palkintopallisijoituksia on 391 (145-132-114). Matti Nykäsellä on eniten voittoja (46), mutta Janne Ahonen hyppäsi kolmen parhaan joukkoon peräti 105 kertaa, kun Matin lukema jäi 76:een. Kaudella 1995/96 mäkikotkamme ylsivät komeasti 30 palkintoseremoniasijoitukseen (11-8-11). Korokkeella kävi kuusi hyppääjää, joista voittajia oli viisi. Kausi 1999/2000 tuotti 27 podium-sijoitusta (4-13-10), ja ennätykselliset 18 voittoa on saatu kaudella 2004/05, jolloin kärkitrioon yllettiin 25 kertaa (18-4-3).

Vain yhdessä maailmancupissa mäkimiehemme ovat jääneet tyystin vaille palkintosijoja. Tämä tapahtui kaudella 1992/93. Seuraavana talvena Janne Ahosen ensimmäinen osakilpailuvoitto pelasti "nollatulokselta". Voitotta olemme jääneet myös kaudella 1996/97, jolloin heltisi sentään kolme kakkostilaa ja neljä kolmossijaa.

Edellä ollut taulukko paljastaa, että vähintään 7 kerEdellä ollut taulukko paljastaa, että vähintään 7 kertaa kolmen parhaan joukkoon MC-osakilpailuissa hypänneistä 12 suomalaisesta ainoastaan Matti Hautamäki ja Janne Happonen ovat edelleen "remmissä".

Matti Nykästä pidetään yleensä kaikkien aikojen parhaana mäkihyppääjänä. Neljä henkilökohtaista olympiamitalia (3-1-0) ja 46 osakilpailuvoittoa maailmancupissa ovat hänen parhaat "suosituksensa" maailman ykköseksi. Janne Ahosen osakkeita pudottaa ilman yksilökilvan olympiamitalia jääminen. Ahonen päihittää Nykäsen Keski-Euroopan mäkiviikon saavutuksissa, maailmancupin kokonais- ja osakilpailujen palkintopallisijoituksissa sekä SM-kilpailujen menestyksissä. Mutta ne henkilökohtaiset arvokisamitalit. Niitä on liian vähän Matin lyömiseksi.

Entä kuka on kolmanneksi, neljänneksi, viidenneksi jne. paras tai menestynein suomalaismäkihyppääjä? Ehdokkaita ovat ainakin Jari Puikkonen, Ari-Pekka Nikkola ja Veikko Kankkonen. Kärkikaksikko on helppo osoittaa, mutta muu ranking onkin jo paljon vaikeampaa. Asiaa vaikeuttaa vielä se, etteivät esimerkiksi 1960-luvun kovat nimet voineet osallistua maailmancupiin, joka alkoi vasta myöhemmin.

Vaikka olympiamitalit, ja etenkin henkilökohtaiset mitalit, ovat urheilijan tärkeimmät saavutukset, vain niiden perusteella ei voida mäkihyppääjien "paremmuusjärjestystä" rustailla. Meriitit MM-kilpailuissa, maailmancupissa ja Keski-Euroopan mäkiviikolla painavat nekin vaa'assa.

Tietysti voi kysyä, onko mitään mieltä yrittää väkisin vääntää jos jonkinlaisia paremmuusjärjestyksiä. Tilastot, saavutukset ja tulokset, ovat lopulta tärkeimmät faktat.