Joku on varmaan kummastellut sitä, etten ole juuri tehnyt tietokilpailukysymyksiä maiden välisistä mitalitilastoista eri tapahtumissa. Asiaan on kuitenkin selvä syy: maakohtaiseen tilastointiin liittyy lukuisia tulkinnanvaraisuuksia, joten useisiin kysymyksiin pitäisi liittää pitkä johdanto siitä, kuinka maiden saavutuksia on tulkittava. Ehkä selvimmin tilastoinnin hankaluudet tulevat eteen kaikkien aikojen olympiamitalitilastoissa, mutta monet nyt käsiteltävät pulmat koskevat muitakin tapahtumia.

En löytänyt kotikirjastostani tuoreita kaikkien aikojen olympiamitalitilastoja, joten teen tässä hieman vanhempien lähteiden vertailua. Kohteeksi valikoitui Yhdysvallat, jonka asemaa kesäolympialaisten kaikkien aikojen mitalilistojen ykkösmaana tuskin kukaan kiistää.

USA:n kesäolympiajoukkueen 1996 mediaopas ilmoittaa maan saaneen virallisissa kesäkisoissa 1896–1992 yhteensä 1 903 mitalia (781 kultaa, 600 hopeaa ja 522 pronssia). Suuren Olympiateoksen Barcelona-osan näkemys on 782 + 603 + 502 = 1 887, vaikka lukuihin saattavat sisältyä myös välikisat 1906. Kun ynnäilin David Wallechinskyn The Complete Book of the Olympics -järkäleen vuoden 2004 laitoksen tiedot USA:n mitaleista eri kisoissa ennen vuotta 1996 jättäen taas pois vuoden 1906, päädyin tulokseen 768 + 585 + 516 = 1 869.

Yksittäisten kisojen osalta on tarjolla suhteessa vielä paljon hurjempia eroja. Ranskan mitaleista 1900 löytyi pienellä penkomisella seuraavia tulkintoja:

• 26 + 36 + 33 = 95 (Suuri Olympiateos 1)
• 27 +39 + 32 = 98 (Olympiakisat Ateenasta Atlantaan)
• 27 + 35 + 34 = 96 (The Guinness Book of Olympics Facts and Feats -kirja vuodelta 1983)
• 18 + 27 +21 = 66 (Wallechinsky v. 2004)

USA:n mitalisaldosta 1904 kaivelin tällaisia tietoja:

• 70 + 75 + 64 = 209 (Suuri Olympiateos 1)
• 68 + 76 + 68 = 212 (Olympiakisat Ateenasta Atlantaan)
• 70 + 74 + 67 = 211 (Guinnessin olympiakirja 1983)
• 67 + 72 + 75 = 214 (Wallechinsky v. 2004)
• 80 + 85 + 81 = 246 (USA:n mediaopas 1996)

Kuten olen ennenkin todennut, olympiahistorioitsijat ovat hyvinkin erimielisiä siitä, mitkä tapahtumat ovat olleet virallisia olympiakilpailuja ja mitkä eivät. Pahimmat kiusat tässä suhteessa tarjoavat maailmannäyttelyjen yhteydessä käydyt Pariisin kisat 1900 ja Saint Louisin mittelöt 1904, mutta tulkintaeroja on myös erinäisten muiden varhaisimpien nykyajan olympialaisten tapahtumista.

Ateenan välikisat 1906 taasen lienee luokiteltava epävirallisiksi. Välikisatulokset esiintyvät silti yleensä olympiakirjoissa ja osanottajajoukko ainakin oli merkittävästi kansainvälisempi kuin Saint Louisissa 1904, joten vuoden 1906 mitalien poisjättäminenkään ei ole yksiselitteistä.

Taidekilpailujen mitalit puolestaan taitavat puuttua useimmista kaikkien aikojen mitalitilastoista, mikä tuntuu oudolta, koska kyseessä olivat ihan viralliset joskin muista poikenneet lajit.

Toisenlaisia hankaluuksia tuo se, että Kansainvälinen Olympiakomitea päätti v. 2006 virallistaa ensimmäisten talviolympialaisten epäviralliset lajit eli curlingin ja sotilaspartiohiihdon – curlingin voittaneiden brittien perheiden pyynnöstä. 82 vuoden aikana oli kuitenkin ehditty julkaista "muutama" kirja, joissa edellä mainitut mittelöt oli jätetty virallisen olympiatilastoinnin ulkopuolelle, joten KOK:n päätöksen myötä vääriksi muuttuneisiin tietoihin perustuvia talvikisatilastoja nähdään varmaan vastaisuudessakin.

Varhaisimmissa nykyajan olympialaisissa ei ollut maiden virallisia joukkueita, joten urheilijoiden kansallisuuksista on syntynyt hakuteoksiin vääriä tulkintoja, jotka ovat sittemmin levinneet lähteestä toiseen. Jonkin verran julkisuutta saanut esimerkki on ranskalaisena pidetty vuoden 1900 maratonjuoksuvoittaja Michel Théato, jonka luxemburgilaisuus huomattiin ymmärtääkseni vasta 1980-luvulla.

Toinen tunnettu ja hankala tapaus Pariisista 1900 on 200 metrin sileän ja samanmittaisen aitamatkan hopeat juossut Norman Pritchard, joka on lukuisissa lähteissä luokiteltu intialaiseksi ja samalla Aasian ensimmäiseksi olympiamitaliurheilijaksi. Kuten joulun alla 2005 kerroimme, nyttemmin Pritchard on kuitenkin luokiteltu britiksi.

Nykyajan olympian aamunkoitossa ei myöskään ollut tavatonta, että vähintään kahden maan edustajat muodostivat palloilu- tai muun joukkueen. Tällaisissa tapauksissa on tavallaan mielekästä tilastoida kullekin maalle kokonainen mitali, minkä seurauksena joku saattaa kuitenkin ihmetellä, että mitalimäärien yhteenlasku tuottaa liian isoja lukuja.

Päänraapimista tilastoijille aiheuttavat myös valtiolliset muutokset – ja maiden välisen menestystilaston kärkipäätä ajatellen ennen kaikkea erilaiset Saksat ja entisen Neuvostoliiton alue.

Saksa oli ennen toista maailmansotaa yksi valtio, joka sodan seurauksena jakautui Länsi- ja Itä-Saksaan. Nämä osallistuivat olympialaisiin yhteisillä joukkueilla 1956–64, jonka jälkeen kisoissa nähtiin kaksi Saksaa 1968–88. Berliinin muurin murruttua valtiot yhdistyivät, mutta niin, että toinen olemassa ollut valtio eli Länsi-Saksana tunnettu Saksan liittotasavalta jatkoi eloaan Itä-Saksan eli DDR:n alueilla laajentuneena. Varsinkin vuosien 1956–64 mitalien oikeasta jyvittämisestä voi taittaa peistä melko tavalla.

Neuvostoliitto taasen syntyi tsaarin ajan Venäjän alueista, ja Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen on olympialaisissa jälleen nähty Venäjä, joka tarkoittaa alueiltaan nyt vain yhtä entistä Neuvostoliiton osatasavaltaa. Olympialaisissa 1992 ehdittiin nähdä IVY eli Itsenäisten valtioiden yhteisö, jonka menestykset on tapana niputtaa NL:n saavutuksiin, mutta moni muu asia onkin jo tulkinnanvaraisempi.

Jääkiekkotilastoinnissa Neuvostoliiton, IVYn ja Venäjän mitalit lasketaan yleensä yhteen, mikä tässä tapauksessa on hyvinkin ymmärrettävissä; Venäjä sai Neuvostoliiton paikat arvokisoissa, ja "Punakoneen" maaottelumiehistä ymmärtääkseni vähintään 90 prosenttia oli venäläisiä. Mutta kaikkien lajien olympiamitaleja tilastoitaessa Venäjä luokitellaan yleensä eri maaksi kuin NL/IVY, mikä myös on perusteltua; useimmissa muissa urheilumuodoissa venäläisten asema sirpin ja vasaran maan urheilussa ei ollut likikään jääkiekon kaltainen, eikä yksilöurheiluissa ole tarjolla sarjapaikkoja toisin kuin joukkuepeleissä.

Toisaalta kun lasketaan talviolympialaisista maiden kaikkia mitaleja, Neuvostoliiton/IVYn jääkiekkomitalit on käytännössä pakko ottaa erilleen Venäjän mitaleista. Muutoin käy niin, että lajikohtaisten mitalien ynnääminen tuottaa tulokset, jotka eivät täsmää kaikkien lajien yhteistilaston kanssa. Tällainen tilanne tulee eteen myös Tšekkoslovakian ja Tšekin saavutuksissa, jotka on jääkiekkoyhteyksissä totuttu niputtamaan – käsitykseni mukaan vastaavista syistä kuin Neuvostoliiton ja Venäjän meriitit.

Oma kantani on lisäksi se, että tsaarin ajan Venäjän olympiamitalit olisi luontevampaa ynnätä NL:n/IVYn kuin nykyisen Venäjän mitaleihin – edellä kerrotusta alueellisesta syystä ja myös aikatekijästä johtuen. Tsaarinvallan kaatumisesta uuden Venäjän syntyyn kului suunnilleen kolme neljännesvuosisataa, eli nyky-Venäjää ei voine pitää Romanovien hallitseman maan suorana perillisenä.

Joku voi vielä sanoa, että koska Suomi oli Venäjän osa osallistuessaan olympialaisiin 1906, 1908 ja 1912, suomalaisten tuolloiset mitalit tulisi sijoittaa Venäjän eikä Suomen lukemiin. Vastaavia omalla joukkueellaan olympialaisiin osallistuneita epäitsenäisiä alueita on runsaasti muitakin.

Viime vuosikymmeninä tilastointia hankaloittamaan ovat tulleet dopinghylkäykset, jotka pahimmillaan tapahtuvat olympiadien viiveellä. Tästä seuraa, että jos haluaa tehdä ajan tasalla olevan kaikkien aikojen kesäolympiamitalitilaston, homma ei onnistu lisäämällä Pekingin kisojen saavutukset Ateenan 2004 jälkeen julkaistuihin tietoihin.

Mutta siinä, ketkä kaikki on hylätty, ei olekaan turhan helppoa pysyä kärryillä – varsinkaan, kun hylkäys ei välttämättä tarkoita diskatun taakse jääneiden sijalukujen nousua. Viime kesänä kerrottiin, että USA:lta vietiin Antonio Pettigrew'n dopingtunnustuksen takia miesten 4x400 metrin juoksun kulta vuodelta 2000 mutta muiden maiden sijoituksia ei ainakaan vielä nostettu, ja saman tulkinnan löysin myös Sports-reference-nettisivuilta marraskuussa.

Marion Jones taasen menetti douppauksensa takia viisi vuoden 2000 mitalia seitsemän vuoden viipeellä, ja Sports-reference-sivujen perusteella hänen takanaan olleet olisi kohotettu pykälää ylemmäs. Tosin sivuilla kerrotaan, että naisten pitkän viestin kultajoukkueen muut jäsenet ovat riitauttaneet hylkäystuomion. Tuoreimmassa Urheilun vuosikirjassa on julkaistu uudet tulokset, joissa Jonesin alkuperäisten sijojen paikalle ei ole kirjattu ketään vaan ainoastaan kysymysmerkit, enkä muista nähneeni kuluvana vuonna uutisia päätöksestä, jolla Jonesin palauttamat mitalit olisi jaettu seuraaviksi tulleille. Sen sijaan lehdissä on mainittu, että nimenomaan 100 metrin juoksun kohdalla on syntynyt melkoista pähkäilyä, koska alkuperäinen kakkonen Ekateríni Thanu on sittemmin narahtanut testipakoilusta.

Olympiahistorian luultavasti tunnetuin hylkäystapaus koskee Jim Thorpea, jolta riistettiin Tukholmassa 1912 saavutetut kullat yleisurheilun 5- ja 10-ottelussa seuraavana vuonna – syynä rahan vastaanottaminen baseballin pelaamisesta – mutta joka palautettiin voittajaksi 1980-luvun alussa. Tämän jälkeenkin on näkynyt ymmärtääkseni erheellisiä tuloksia, joissa voittajiksi on merkitty sekä Thorpe että alkuperäiset kakkoset. Tapaus vaikuttaa siis moneen kohtaan, ja kaikki maiden välisiä tilastoja pykänneet eivät välttämättä ole ottaneet huomioon jokaista yksityiskohtaa.

Vanhoista olympiatuloksista voinee löytää enemmänkin erheitä, mutta tunnetuin mitalitilastoihin vaikuttava lipsaus koskee mäkihyppyä 1924. Pronssi annettiin norjalaiselle Thorleif Haugille, ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin havaittiin, että Haugille oli laskettu liikaa pisteitä ja että pronssi olisi kuulunut myötä USA:ta edustaneelle Anders Haugenille. Haugen sai mitalin Haugin tyttäreltä 1974, ja riippumatta siitä, kirjataanko pronssi Norjalle vai USA:lle, joku voi pitää tulkintaa vääränä.

Nopeammin korjattu virhe liittyy taitouinnin yksilökilvan kultaan 1992. The Complete Book of the Olympics -kirjan vuoden 2004 painos vahvisti käsitykseni, jonka mukaan sekä 191,848 pistettä kerännyt USA:lainen Kristen Babb-Sprague että 191,717 pistettä virallisiin tuloksiin saalistanut Kanadan edustaja Sylvie Fréchette saivat lopulta kultaa, koska yksi tuomari tunnusti painaneensa vahingossa väärää nappia antaen Fréchettelle 8,7 pistettä vähintään 9,0:n sijasta. Fréchettelle luovutettiin kultamitali v. 1993, mutta Babb-Sprague sai pitää samanlaisen mitalinsa.

Ateenassa 1896 jaettiin mitalit vain ykköselle ja kakkoselle, eikä kolmansia palkittu ymmärtääkseni millään tavoin. Ilmeisesti tästä johtuen 400 metrin juoksun kolmosesta on tarjolla kahta tietoa; suomalaislähteissä sija on yleensä annettu saksalaiselle Fritz Hofmannille, mutta useampikin ulkomainen kirja – ainakin Erich Kamperin kokoama Lexikon der 14 000 Olympioniken -matrikkeli, MM-yleisurheilun 2005 ja olympiayleisurheilun 1992 käsikirjat sekä David Wallechinskyn olympiakirjan vuoden 2004 laitos – kertovat, että kolmanneksi tuli britti Charles Gmelin, joka on suomalaisissa kirjoissa yleensä sijoitettu neljänneksi. MM 2005 -käsikirjaan on löydetty ajatkin sekä kakkoselle että kolmoselle – 55,2 ja 58,0. Kamper tosin mainitsi, että saksalaislähteisiin on Hofmann kirjattu kolmanneksi mutta ruotsalaisten ja brittiläisten selostusten mukaan Gmelin ohitti Hofmannin ennen maalia. Ulkomaisista hyllyssäni olevista kirjoista Guinnessin vuoden 1983 olympiakirjassa on kolmosena juuri Hofmann.

Sports-reference-nettisivuilla todetaan, että Hofmannin ja Gmelinin keskinäisestä järjestyksestä on kahta tietoa mutta vuoden 1896 kirjoitukset ilmoittavat kiistattomasti Gmelinin olleen kaksikosta parempi, joten tähän lienee luottaminen.

äkkipäätä luulisi, että urheilumuotojen väliset rajat ovat yksiselitteiset, mutta näin ei ole. Se, minkä urheilun alan saavutukseksi jokin kilpa lasketaan, ei luonnollisestikaan vaikuta mitalien kokonaismäärään mutta kylläkin urheilumuotokohtaisiin tilastoihin.

Tunnettu rajatapaus on vesipalloilu, joka voidaan luokitella sekä uinnin lajiksi että erilliseksi palloiluksi. Beach volley puolestaan lienee yksimielisesti hyväksytty lentopalloilun osaksi, ja softballkin lienee yleensä katsottu baseballin muunnelmaksi, mutta jälkimmäisestä asiasta en mene takuuseen. Tämän pohdiskelun synnytti kuitenkin havainto siitä, että Suuri Olympiateos Nagano–Sydneyssä Tanskalle oli kirjattu yleisurheilusta yksi olympiakulta mutta vuoden 2005 MM-yleisurheilun virallisessa käsikirjassa lukuna oli soikea 0. Jälkimmäisen lähteen tuloksistakaan ei löytynyt Tanskalle olympiavoittoa, joten ehdin jo ajatella, että Suomen Urheilukirjasto, jonka kokoamia tietoja SOT:n Nagano–Sydney-osassa ymmärtääkseni on hyödynnetty, on lipsauttanut jonkin kullan väärän maan kohdalle.

Ennen pitkää mieleeni kuitenkin juolahti, että Tanskan ja Ruotsin yhdistetty joukkue voitti köydenvedon 1900 ja että köydenvetoa pidettiin noihin aikoihin yleisurheilun – tai sadan vuoden takaisin ilmaisuin – vapaaurheilun osana. Näin tosiaan oli, ja Lexikon der 14 000 Olympioniken -teos kertoi, että vuoden 1900 voittajajoukkueen kuudesta jäsenestä puolet oli ruotsalaisia ja loput tanskalaisia.

Tanskan olympiakultamääräksi yleisurheilussa voi mielestäni ilmoittaa sekä nollan, puolikkaan että yhden. Sen, mikä on luontevin vaihtoehto, saa jokainen pohtia itse. Olympiaohjemassa viimeksi v. 1920 olleen köydenvedon sisällyttäminen yleisurheiluun tosin tuntuu sikäli kyseenalaiselta, että laji ei liene koskaan kuulunut 1910-luvulla perustetun yleisurheiluliitto IAAF:n ohjelmaan. Ainakin David Wallechinsky onkin tilastoinut köydenvedon kokonaan omaksi urheilumuodokseen.

Tekniikasta huolimatta mitalitilastoja laadittaessa tarvitaan ihmisiä, jotka tunnetusti ovat erehtyväisiä. Erittäin helposti käy niin, että jokin mitali tulee sijoitettua vahingossa väärän maan kohdalle, jolloin mitalien yhteenlaskukaan ei yleensä paljasta erhettä.

Virheellisen kirjaamisen riski on erityisen suuri, jos tuloksissa on käytetty maista vain lyhenteitä. Ei tarvita kummoistakaan herpaantumista, kun esimerkiksi Itävallan lyhenne AUT tuleekin katsottua AUS:ksi eli Australiaksi. Tässä tapauksessa huomiointivirheen vaara on iso myös, jos maiden nimet on kirjoitettu kokonaan esimerkiksi englanniksi, koska Austrian tulkitsee helposti Australiaksi ja päin vastoin.

Toisenlaisesta ymmärrettävästä erheestä on kyse siinä, että naisten 800 metrin pronssia v. 1928 juosseesta ruotsalaisesta Inga Gentzelistä on tehty ainakin Suuren Olympiateoksen kakkososassa sveitsiläinen; Gentzel-nimi kuulostaa vähintään yhtä paljon saksan- kuin ruotsinkieliseltä.

Mitalitilastot on tapana tehdä niin, että ensisijainen peruste on kultamitalimäärä. Tämä on sinänsä ihan järkeenkäypää mutta johtaa joskus omituisiin tilanteisiin. Pyrkimyksenä on kaiketi arvioida maiden kokonaismenestystä, ja ainakin minusta vaikkapa viisi hopeaa ja viisi pronssia vaan ei kultaa kertoo laajemmasta menestyspohjasta kuin yksi kulta muttei yhtään muuta mitalia.

Vuosikymmenten takaisissa kirjoissa on näkynyt tapaa, jossa kullasta on annettu kolme, hopeasta kaksi ja pronssista yksi piste. Vanhassa vara parempi -oppia kannattaisi kenties noudattaa myös mitaleja tilastoitaessa.

Tilastoinnin hankaluus tuntuu pätevän tapahtumiin kuin tapahtumiin, vaikka syyt vaikeuksiin eivät ole välttämättä samoja. Juha Kärkkäinen osoitti F1-maailma-lehden numerossa 2/1999, millaisia tulkinnanvaraisuuksia liittyy Formula 1 -autoilun numeroihin, ja teki aiheesta olympiatilastoihinkin hyvin sopivan johtopäätöksen: "Kaikki ei aina ole sitä, miltä se näyttää!"