En liene ainoa, joka on luullut, että sarjamuotoon siirtymisen jälkeen mutta ennen erillisen liigan perustamista eli vuosina 1930–89 ratkaistiin jalkapallon miesten Suomen mestaruus säännönmukaisesti SM-sarjaksi nimetyn kilvan avulla. Kun luin Vaasan Palloseuran 50-vuotishistorian, jonka olin saanut Arposen Antilta, huomasin kohdan, jonka mukaan ylin sarjataso oli virallisesti suomensarja 1930–32 ja A-sarja ainakin 1933. A-sarja-nimeen muistelin törmänneeni ennenkin, mutta Suomen mestaruuden ratkaiseminen suomensarjassa kuulosti epäilyttävältä.

Tässäkin tapauksessa epäilyni osoittautui aiheettomaksi. Varhaisimpien vuosittaisten Jalkapallokirjojen perusteella vuosina 1930–34 pääsarja oli Suomen sarja – tai Suomen Sarja, sillä tätäkin kirjoitustapaa näkyi. Kaudella 1935 oli käytössä kaksi nimeä eli Suomen sarja ja A-sarja, ja vuonna 1936 A-sarjan uudeksi nimeksi otettiin maaliskuussa tehdyllä päätöksellä mestaruussarja. Samassa yhteydessä B-sarjasta tuli itä-länsi-sarja ja C-sarjasta maakuntasarja. Suomen sarja -nimeä suosi myös Suomen Urheilulehti pääsarjaottelujen selostuksissaan esimerkiksi 1933.

Kaiken järjen mukaan termit olivat samantyyppiset myös Suomen Palloliiton toisessa 1930-luvun lajissa. Cupin sarjaan vuonna 1931 vaihtanutta jääpalloa ei kuitenkaan käsitelty ensimmäisissä Jalkapallokirjoissa, joiden ilmestyminen alkoi 1933, enkä ole huomannut tarkastaa, mitä nimikettä lehdissä käytettiin ylimmän tason jääpallopelien yhteydessä 1930-luvun alkupuolella. Jalkapallokirjoista ilmeni sentään se, että jääpallossa pelattiin A-sarjaa 1936 mutta mestaruussarjaa 1937.

Pääsääntöisesti katson, että vanhoista tapahtumista kirjoitettaessa on syytä suosia sellaisia henkilöiden ja tapahtumien nimiä, joita on käytetty kirjoituksen kuvaamana ajankohtana. Toisenlainen ratkaisu tuottaisi välillä nurinkurisia tilanteita; esimerkiksi Neste Oil -nimistä yhtiötä ei ollut olemassa, kun nykyinen Neste Oil -ralli eli entinen Jyväskylän Suurajot aloitettiin 1951; Neste Oilin edeltäjä Neste sentään oli perustettu 1948.

Suomen sarjan kohdalla on aihetta tehdä poikkeus. Suomen sarja, Suomen-sarja, suomensarja ja Suomi-sarja ovat toisen maailmansodan jälkeen vakiintuneet lukuisissa palloiluissa – myös jalka- ja jääpallossa – tarkoittamaan toiseksi tai kolmanneksi ylintä sarjaporrasta. Niinpä jos 1930-luvun alkupuolen Suomen sarjasta ei ole syytä käyttää alkuperäistä nimeä muutoin kuin niin, että ilmoittaa samalla termin tässä yhteydessä vastaavan myöhempää SM-sarjaa.

Urheilumme kasvot 3:sta olen kirjannut talteen tiedon, jonka mukaan sarjamuotoinen SM-jalkapallo aloitettiin jo 1926, jolloin nimenä oli Suomen sarja. Sarja kuitenkin jäi kesken ja mestaruus ratkaistiin lopulta cup-menetelmällä. SVUL:n Saimaan piirin 50-vuotishistorian nojalla samoin kävi 1927.

Olen varmaan kyllästymiseen asti nurissut jalkapallotilastoissa usein näkyvästä tavasta, jossa 1940-luvun ottelut Suomen Palloliiton mestaruudesta sekoitetaan SM-sarjan peleihin. Osaselitys ilmiöön lienee siinä, että Jalkapallokirjoissa – samoin kuin Jääpallokirjoissa – suosittiin vuosikymmenten ajan mestaruussarja-termiä, eikä kerrottu, minkä tahon mestaruuksia sarjoissa jaettiin. Epäselvyys korostuu, kun lukee vaikkapa vanhoja TUL-lehtiä. Niissä mestaruussarjalla tarkoitetaan usein Työväen Urheiluliiton mestaruussarjaa.

Lisäsotkua tuo esimerkiksi seuraava vuoden 1955 Jääpallokirjasta löytyvä teksti: "Mestaruussarja pelataan tänäkin vuonna 10 joukkueen yksinkertaisena sarjana ja sen voittaja on liiton mestari." Kohta luo kuvan, että vuonna 1954 ei olisi pelattu sarjaa jääpallon Suomen mestaruudesta vaan ainoastaan SPL:n mestaruudesta, mutta Juhani Pihlajan onkimien tietojen nojalla kuva on väärä.

Vuosittaisissa Jääpallokirjoissa näyttää silti olevan erhe nuorten SM-kultaseurassa 1949. TUL-lehdestä 15.3.1949 olen lukenut, että Helsingin Jyrystä tuli nuorten Suomen mestari seuran voitettua WP-35:n 4–3. Jääpallokirjoissa mestariksi on merkitty Warkauden Pallo -35, joka siis oli ainoastaan Palloliiton ykkönen. Seura näyttää olevan tätä nykyä Warkauden Pallo 35, mutta aiemmin nimi oli ainakin tapana kirjoittaa niin, että vuosiluvun alussa oli tavuviiva.

Vuoden 1949 junnumestarin selvittämisen sai aikaan Urheilumme kasvot 3:sta ja Suuri Olympiateos 1906–2000:sta vastaan tullut maininta olympiakoripalloon Helsingissä 1952 osallistuneen Kalevi Sylanderin saavuttamista jääpallon nuorten SM-kultamitaleista 1949 ja 1950. Tiedossa oli puolet liikaa, sillä TUL-lehti 14.3.1950 uutisoi, että Käpylän Urheilu-Veikot oli voittanut SM-kultaottelussa Jyryn 7–1. Ja vaikka Jyry olisi vienyt voiton, Sylander olisi mitä ilmeisimmin jäänyt ilman mestaruutta, sillä viikkoa aiemmin samassa lehdessä kerrottiin nuorten TUL:n mestaruuden vienyt Jyryn kokoonpano, johon Sylander ei kuulunut.

Lajiliiton mestaruuden ja Suomen mestaruuden välinen ero näyttää olleen aikanaan häilyväinen muissakin palloiluissa, minkä todistakoon havainto Suomen Urheilulehdestä 28.11.1950. Lehti kertoi HOK-Veikkojen voittaneen Koripalloliiton mestaruuden miesten sarjassa ja Tampereen Pyrinnön yltäneen samaan naisten puolella. Suunnilleen kaikkialla muualla saavutukset on määritelty Suomen mestaruuksiksi. Ennen toista maailmansotaa lajiliiton ja Suomen mestaruudet olivat sikäli sama asia, että TUL:n seurat eivät SM-tason taistoihin osallistuneet, mutta 1940-luvulla tilanne muuttui.

Vähintään epätarkka on tapa, jossa vuodesta 1990 alkavissa suomalaisen jalkapallon pääsarjatilastoissa käytetään liiga-nimikkeen sijasta Veikkausliiga-termiä. Kausina 1990 ja 1991 pääsarja pelattiin Futisliiga-nimen alla, ja Veikkaus on ollut nimisponsorina vasta vuodesta 1992. Nimisponsoriksi saattaa joskus tulla sellainen yritys, jota ei ollut olemassa vielä 1990 tai jonka nimi on vaihtunut vuoden 1990 jälleen. Tällöin uuden nimen käyttäminen kaudesta 1990 käynnistyvässä tilastoinnissa olisi todella harhaanjohtavaa.

Markku Kasila on todennut olleensa taipuvainen suosimaan Veikkausliiga-nimitystä lähinnä siksi, että muuten joutuisi selittämään tilastojen otsikoissa asioita, mikä osaltaan vaikeuttaa ymmärtämistä, kun yleisön ymmärrys tuntuu muutenkin olevan kortilla.

Veikkausliigan tapauksessa tilanne on sikäli yksinkertainen, että nimenvaihdoksia on ollut vain yksi ja sekin kohta 20 vuotta sitten. Toisenlainen tilanne on Englannin liigacupissa, joka on Suomessa nimetty aina liigacupiksi, vaikka Markku huomautti, että cupilla oli jo 1980-luvulla sponsorinimi, joka on sittemmin vaihtunut todella monta kertaa. Vähän toisenlainen asetelma löytyy miesten Suomen cupista, joka on pelattu myös Kansallis-cupina nähdäkseni 1989–92 ja Veikkaajan Suomen cupina ilmiselvästi 1996–98. Näitä termejä ei välttämättä kovin moni enää muista, ja vielä vähemmän sitä, että naisten vastaava kilpa oli kausilla 1982–89 nimeltään STS-cup – tai toisinaan Jalkapallokirjoissa STS-Cup.

Pesäpallossa on vuodesta 1990 isketty Superpesistä sekä miesten että naisten puolella. SM-sarjan korvannut nimi oli tavallaan paluuta vanhaan, sillä miesten ylin taso oli Suursarja vuosina 1931–40. Naiset ratkaisivat tuolloin paremmuutensa cupilla ja siirtyivät sarja-aikaan 1955.

Amerikkalaisen jalkapallon täkäläisen pääsarjan nimistöhistoriaa on tullut käsiteltyä jo joululehdessä 2005, mutta koska asia selvisi itsellenikin vasta knoppiarkistoni kautta, kertaus ei liene pahitteeksi.

Monilla lienee käsitys, että sarja on alkamisestaan eli vuodesta 1980 alkaen ollut nimeltään Vaahteraliiga ja että voittopokaali Vaahteramalja on ollut käytössä saman ajan. Tällaista näkemystä on levittänyt lajiliitokin tilastoinnillaan, jossa esimerkiksi vuoden 2004 finaali on ilmoitettu XXV Vaahteramaljaksi.

Juhani Pihlaja on kuitenkin varmistanut liitosta, että Vaahteraliiga-nimi tuli viralliseksi vasta 1986, joskin oli ollut epävirallisessa käytössä jo aiemmin. Teuvo Arolaisen ja Eero Vartian tekemän Jenkkifutis-kirjan sivu 37 väittää Vaahteraliiga-nimen ja Vaahteramaljan antamisen SM-kultajoukkueelle alkaneen 1981, kun sivulla 38 on vuosiluku 1982. "Jussi" Pihlajan erikoisliitolta saaman tiedon mukaan SM-finaalia kutsuttiin Vaahteramaljasta pelaamiseksi ensimmäisen kerran 1982.

Kielikello-lehdestä 4/2006 lukemani ohjeen mukaan bundesliigan, kultaisen liigan, mestarien liigan, mestiksen ja valioliigan kaltaiset ilmaukset voi aloittaa sekä pienellä että isolla kirjaimella, kun taas Vaahteraliigaan ja Veikkausliigaan kuuluu iso alkukirjain. Superpesistä ei lehdessä käsitelty, mutta ilmaus on ainakin maatiaisjärjellä verrattavissa kielellisesti pikemminkin mestikseen kuin Veikkausliigaan.