Pohjois-Karjalan merkittävimpiin urheilijoihin toista maailmansotaa edeltäneenä aikana kuuluivat Liperin Roukalahdelta maineeseen nousseet Lappalaisen veljekset Martti ja Tauno. Heidän kanssaan tuon ajan pohjoiskarjalaisurheilijoista voi saavutuksilla kilpailla oikeastaan vain Heikki Savolainen, joka lähti uransa nousuvaiheessa muihin maisemiin.

Veljeksistä vanhempi Tauno syntyi 10. maaliskuuta 1898, Martti 11. huhtikuuta 1902. Lisäksi katraaseen kuului vielä kolmas veli Yrjö ja viisi siskoa. Kaikki pojat aloittivat urheilun nuoruudessaan, kun taas tytöt eivät juuri urheilleet. Veljeksiä innoittivat Hannes Kolehmaisen Tukholman menestykset. Veljeksistä lupaavimpana pidetyn Yrjön ura katkesi jo nuorena sairasteluihin, mutta Martti ja Tauno aloittivat kipuamisensa kohti Suomen huippua. Hiihdon ohella he kilpailivat menestyksellisesti piiritasolla yleisurheilussa, jossa varsinkin pidemmät juoksumatkat sujuivat. Mainittakoon, että veljekset ehtivät uransa eri vaiheissa ja eri lajeissa edustaa myös Joensuun Kalevaisia, Pohjois-Karjalan Hiihtoseuraa ja Viipurin Urheilijoitakin.

Kansalliseen kärkeen ehti ensiksi Tauno. Chamonix'n talviolympialaisissa 1924 Martin kohtalona oli jäädä sotilaspartion varamieheksi, ja tämä tiesi todennäköisesti mitalin menetystä, sillä Suomi sai kisassa hopeaa.

MM-kisoissa Lahdessa 1926 Tauno hiihti hopealle sekä 30 että 50 kilometrillä mestaruudet voittaneen Matti Raivion takana. Marttikin hiihti hyvin; 30 kilometrillä tuli kuudes sija. Samana vuonna Tauno voitti pohjoismaisten kisojen 60 kilometriä Tukholmassa ja sai palkinnoksi kuninkaan maljan. Olympialaisissa 1928 Tauno hiihti vain viidenkympin kilvan ollen kuudes, kun taas Martti sijoittui 18 km:llä seitsemänneksi ja 50 km:llä yhdeksänneksi.

Vuosikymmenen lopulla Martti nousi todelliseen iskuun. SM-kisojen pikamatkana tuolloin olleelta kympiltä tuli kolmen peräkkäisen mestaruuden putki vuosina 1929–31. Tauno hiihti urallaan viisi SM-mitalia, mutta kulta jäi häneltä tuon ajan kovassa kilpailussa saavuttamatta. Martin maineikkaimmat saavutukset tulivat kuitenkin viideltäkympiltä. Ensin toisena ei-norjalaisena voitto Holmenkollenilla 1928 ja seuraavana vuonna ykköstila Salpausselällä. Taunokin näytti kykynsä ja otti MM-pronssia 18 kilometrillä vuonna 1930. Olympiamitalille kumpikaan veljeksistä ei yltänyt, mutta lähelle päästiin, kun Martti oli Lake Placidissä 18 kilometrin neljäs 1932. Viidellä peninkulmalla hän keskeytti, mutta Tauno jaksoi maaliin ja seitsemänneksi.

Aktiiviuransa ohella veljekset olivat käynnistäneet suksi- ja voidetehtailun (mm. Alppi-voide). Joensuuhun rakennettiin komea tehdaskin. Osittain maailmanlaajuisen laman myötä tehtaasta jouduttiin kuitenkin luopumaan ja toiminta siirtyi kotikonnuille Liperiin. Maanviljelys oli peruselinkeino, josta toimeentuloa pääasiassa hankittiin.

Tauno oli aloittanut jo 20-luvun puolivälissä hiihtoaiheisten artikkelien kirjoittamisen lehtiin ja muihin julkaisuihin. Tämä harrastus laajeni 30-luvulla hiihto-oppaisiin, joita ilmestyi kolme. Muun muassa Eero Mäntyranta on maininnut Taunon oppailla olleen merkitystä oman uran alkuvaiheissa.

Tauno alkoi pikkuhiljaa siirtyä jäähdyttelypuolelle ja käväisi valmentajana Puolassa 1934. Martti sen sijaan saavutti uransa huipennuksen saman vuoden MM-kisoissa Sollefteåssa Ruotsissa. Siellä hän varmisti pronssillaan Suomen kolmoisvoiton 18 kilometrillä. Ohjelmistoon edellisvuonna tulleessa viestissä koettiin dramaattisia vaiheita. Suomi otti 11 minuutin voiton ennen yllätyshopealle noussutta Saksaa ja Norjan ohella harhaan hiihtänyttä Ruotsia. Martti oli kolmannen osuuden nopein.

Viimeisen kerran veljekset nähtiin arvokisoissa MM-Lahdessa 1938; Tauno oli ratamestarina ja Martti sujutteli viidenkympin sijalle 39.

Sodan sytyttyä Martti palveli tykistössä. Ollessaan jatkosodassa sijoitettuna Mätysovan kylään Aunuksessa hän kaatui vääpelinä ilmapommituksessa 6. lokakuuta 1941. Tauno toimi sota-aikana jonkin aikaa SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin puheen- ja toiminnanjohtajana.

Sotien jälkeen Lappalaisia ei unohdettu kotikonnuillaan. Liperissä käynnistettiin Martille omistetut muistohiihdot, jotka muuttuivat Martti ja Tauno Lappalaisen muistohiihdoiksi Taunon kuoltua 1973. Vuonna 1967 saatiin veljeksille omistettu suurikokoinen reliefi Liperin kirkonkylän keskustaan. Nykyään kunnan kirjastoon on sijoitettuna veljesten palkinto- ja leikekokoelma.

Tekijä työstää veljeksistä kirjaa, jonka on tarkoitus ilmestyä Roukalahden Kivekkäiden 100-vuotisjuhlan kunniaksi 2013.