Suomalaisten urheiluseurojen nimihölmöilyistä on julkaistu lyhyt teksti Urheilutietäjän Kesässä 2007. Epäonnistuneita tai ainakin hankaluuksia aiheuttavia seurojen nimiä kuitenkin riittää.

Arvostettu urheilutoimittaja Paul Sirmeikkö kirjoitti seurojen nimistä Suomen Urheilulehdessä 39/1975 otsikolla Mielikuvitusta riittää. Teksti alkoi näin:
"Kun on kysymys yhdistystoiminnasta, niin Suomessa ei varmaan miltään alueelta löydy niin suurta mielikuvitusrikkautta seurojen nimissä kuin urheilussa. Olen tullut siihen tulokseen, että se on varmaan omaa luokkaansa koko Euroopassa ja ehkä koko maailmassa.

Jos katselee ulkomaisten lehtien urheilupalstoja, sellaisiakin, joista ei kielen osalta mitään ymmärrä, niin kautta Euroopan hallitsevat klubit ja seurat. Melkein säännöllisesti nimi on sellainen kuin Suomessa Helsingin Jalkapalloklubi, Turun Palloseura, Lahden Hiihtoseura, Porin Uimaseura jne. Eikä Itä-Euroopalle ominaisessa nimistössä, jossa seurat ovat Dynamoja, Traktoreita, Torpedoja jne., kovin paljon nimirunsautta esiinny.

Eikä tarvitse mennä kuin oman maamme ruotsinkielisten seurojen nimistöön, niin siellä vallitsevat klubbit ja föreningit varsin vähäisin poikkeuksin."

Ruotsinkielisten seurojen nimet ovat kieltämättä todella usein Esbo Idrottsförening- ja Gamlakarleby Bollklubb -tyyppisiä eli sisältävät seuran kotipaikan ja maininnan urheiluseurasta, pallokerhosta tai vastaavasta. Pedersöreläinen IK Falken (suomeksi Urheilukerho Haukka) ja helsinkiläinen IF Gnistan (Urheiluseura Kipinä) ovat ilahduttavia mutta harvinaisia poikkeuksia.

Tämän lehden toimittaja muistelee olleensa joskus paikalla, kun pienellä porukalla alettiin pohtia, mikä on ollut Suomen ensimmäinen urheiluseura, jonka nimestä on ilmennyt perustamisvuosi. Miettimässä taisivat olla ainakin Markku Puhakka ja Erik Relander, ja varhaisin mieleen tullut oli helsinkiläinen Idrottsklubben-32. Pian tapa levisi laajemmalle, minkä osoittavat esimerkiksi Lahden Suunnistajat -37, iisalmelainen Pallo-Kerho-37, Porissa toiminut Rosenlewin Urheilijat -38, Tampereen Urheilijat -38 ja Sulkavan Urheilijat -41. Pallokerho-35 muuten liittyi joukkoon vasta 1948, jolloin helsinkiläistynyt Viipurin Pallokerho vaihtoi nimeään. Lahtelaisten pihkaniskojen seuran nimi taasen perustuu seuran oman ilmoituksen mukaan vuosiluvun ohella perustavan kokouksen osanottajamäärään. Tampereen Urheilijat -38:n alkuun saattaneiden into ainakin tuntui olleen kovempaa luokkaa kuin sanavarasto, koska olemassa oli ennestään Tampereen Urheilijat.

Kesälehdessämme 2007 oli maininta Laukaassa toimineesta Yleisurheilu 2000:sta. Tässä tapauksessa luku ei ilmaissut perustamisvuotta, vaan ajatuksena oli ilmeisesti viitata tulevaisuuden suunnitelmiin. Vuoden 2000 jälkeen nimi olikin vanhentunut, ja myöhemmin on tuloksissa esiintynyt Laukaan Yleisurheilu. Tuokin seura näyttää siirtyneen jo historiaan.

Vaikka Sirmeikkö moitti ulkomaalaisia seuroja nimiä yksipuolisuudesta, Pohjois-Amerikan ammattipalloiluissa on osattu käyttää aivoja, kun joukkueita on ristitty. Esimerkiksi NHL:ssä ei ilmeisesti tulisi kuuloonkaan, että kahdella tai useammalla joukkueella olisi yhtaikaisesti käytössä sama nimisana – kuten ei sekään, että nimi olisi tyyppiä New York Hockey Team. Atlantin takaisia oppeja ei toki voi sellaisenaan soveltaa Suomeen. Muun muassa Turun ja Vaasan Palloseurat ovat olleet olemassa 1920-luvulta alkaen, joten nimillä on pitkät perinteet.

Paul Sirmeikkö totesi vuonna 1975 viimeisimmäksi villitykseksi vieraskieliset nimet. Nämä ovatkin yleistyneet sittemmin kulovalkean lailla, kuten vaikkapa lukuisista Football Club Lahti -tyyppisistä seuroista voi huomata. Tässä joukossa mielikuvituksen puutteen ääripäätä on edustanut alasarjoissa joskus nähty hyvinkääläinen FC Team – suomennettuna Jalkapallokerho Joukkue.

Muita kuin suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä on toki annettu maassamme jonkin verran jo paljon ennen 1970-lukua. Juutalaisvähemmistö on perustanut omia seurojaan, joiden nimet ovat olleet hepreaa, ja omakielisiä nimiä on nähty myös venäläisperäisten asukkaiden seuratoiminnassa.

Englannin käyttö on joka tapauksessa keksitty jo toistasataa vuotta sitten. Helge Nygrénin tekemästä 1800-luvulla Suomessa perustetut urheiluseurat -kirjasta löytyy silti yksi "lontoonkielisen" nimen saaja: Helsingissä 1896 toimintansa aloittanut pyöräilyseura Riding Boys.

Riihimäellä ei liene huomattu englannin sanoille tyypillisiä monia merkityksiä, kun käsipalloseurasta on tehty Cocks. Valitsijoiden mielessä oli varmaankin kukot-käännös, mutta cock tarkoittaa myös siitintä.

Oululaisen kestävyysjuoksuseuran LSD:n perustajat sen sijaan ovat taatusti tienneet kirjainyhdistelmän huumeyhteyden, mutta läheskään kaikki muut tuskin ovat perillä siitä, että LSD:llä tarkoitetaan myös pitkää hidasta juoksua. Tämä merkitys tulee englannin sanoista Long Slow Distance.

Suomen ilmeisesti ensimmäinen FC-liitettä käyttänyt seura on ollut FC-57, jonka kohdalla kirjainpari ei viittaa jalkapalloon vaan Finnish Chemicals -yhtiöön. Niinpä FC:n ensiesiintyminen palloilujen SM-sarjassa on nähty miesten lentopallossa kaudella 1963/64. Keikyän kunnassa toiminut FC-57 pelasi samassa sarjassa myös kauden 1969/70.

Suomalaiseen jalkapalloon FC-seurat tulivat viimeistään 1970-luvun alkupuolella. Pikavilkaisu Suomen Palloliiton toimintakertomukseen 1975 toi esiin Football Club Kingsin, Vaasan Team F.C:n ja Inter Moflax Football Clubin. Vaasan Team F.C. on nimenä jokseenkin yhtä puiseva kuin edellä mollattu FC Team. Yhden äskeisistä seuroista nimi on saattanut tosiasiassa olla hieman toinen, sillä Inter Moflex FC -asu pelmahti vastaan kirjasta Tapiola urheilee. Samassa teoksessa kerrotaan, että marraskuussa 1975 perustetun jalkapalloseuran työnimenä oli Football Club Honka ja viralliseksi nimeksi tuli FC Honka, koska yrityksistä huolimatta parempaa suomalaista vastinetta ei ollut löytynyt.

Todella vaikeaa on käsittää sitä, miksi FC:n ovat nimeensä ottaneet myös monet sellaiset pikkuseurat, joiden mahdollisuudet päästä eurocupeihin ovat jokseenkin mitättömät. Ja kun vaikkapa Kalle Parviainen ja Pietari Holopainen ovat jalkapallon eurocup-pelaajia 2000-luvulta eivätkä yläsavolaisia talonpoikia 1800-luvulta, pitäisi suomalaisseurojenkin uskaltaa esiintyä omalla kielellään eikä tunkea nimiin esimerkiksi FC:tä.

FC-alkuisten jalkapallojoukkueiden joukossa ovat poikkeuksina pistäneet esiin AC Oulu ja AC Vantaan Allianssi. Oululaiset eivät vain ole tainneet itsekään tietää AC:n merkitystä. Välillä on esiintynyt muoto Arctic Club ja välillä ilmeisesti Allianced Club. Vantaalaisseuran nimessä AC on tarkoittanut lentoasemakaupunkia (Airport City).

Tätä nykyä FC ei välttämättä takaa, että kyseessä on jalkapalloseura. Kirjainparia näkee myös salibandyssä, jossa merkitys on Floorball Club.

Ilta-Sanomien Heikki Hyvärinen marmatti joitain vuosia sitten urheilutiedon SM-kilvan yhteydessä siitä, että hyvinkin monen suomalaisen lentopalloseuran nimeen on sisällytetty volley-sana. Muiden "edelle" menevät sellaiset seurat, joiden nimessä esiintyy Wolley. Jos halutaan matkia ulkomaita, kannattaisi edes opetella kirjoittamaan asioita oikein.

Poikkeuksena englannin ylivallalle Etelä-Kuopion Ilves otti vuonna 1992 uudeksi nimekseen Pallavolon – lentopallon italiaksi. Tässäkään tapauksessa muutosta ei silti voi pitää parannuksena.

Enemmän tyyliä mutta vähän mielikuvitusta on ollut LP-kirjainparin nimeensä liittäneillä lentisseuroilla. Näistä ainakin LP Viesti on pelannut eurocupeja nimellä LP Salo – kenties estääkseen sen, että joku ulkomaalainen voisi muuten luulla Viestin olevan seuran kotipaikka. Tilapäisellä nimellä pelaamista kansainvälisissä kohtaamisissa ovat harrastaneet muutkin seurat. Nämä tuskin kuitenkaan sulattaisivat sitä, jos joku tilaisi europeliin ennakkoon tuhat lippua tekaistulla nimellä ja osoitteella, vaikka kyseessä on periaatteessa sama asia kuin seurojen harrastama kahden nimen käyttäminen.

Amerikkalaisen jalkapallon pääsarjassa suomenkieliset seurannimet ovat olleet todellisia harvinaisuuksia. Englannin ylivaltaa vähentäneiden joukosta kannattaa nostaa esiin jyväskyläläinen Jaguaarit, joka on poikkeus toisessakin mielessä. Jyväskylä uskottelee olevansa vahva palloilukaupunki, mutta ainakaan seurojen nimissä tämä ei näy. Kaupungissa ovat viime vuosikymmeninä palloilleet muun muassa BC Jyväskylä, JJK Jyväskylä, JyP-77, JYPPI, FC JKL, FCJ Blackbird, JKL UTD, FCV, BET, JYP (HT), JYP-Akatemia, D-Kiekko ja D Team.

Vuosikymmeniä sitten, kun mainoksia alkoi ilmaantua urheilijoiden asuihin ja kisa-areenoille, useat lehdet mustasivat tuotemerkkejä kuvista ennen julkaisua. Nykyisin vastaavaa pidettäisiin naurettavana, ja jopa mainoksiin ennen nihkeästi suhtautuneen Yleisradion haastattelupisteiden tausta on monesti täynnä kilpailujen yhteistyökumppanien tunnuksia. Asenne sponsoreista nimensä saaneisiin seuroihin on sen sijaan muuttunut päinvastaiseen suuntaan.

Kun koripalloseura Kiri-Veikot muuttui yhteistyökumppanikseen tulleen Helsingin Osuuskaupan vaikutuksesta 1940-luvun loppupuolella HOK-Veikoiksi, lehdet käyttivät uutta nimeä ilmeisesti jokseenkin poikkeuksetta. Samoin kävi pari vuosikymmentä myöhemmin, kun Lahden Pallo-Miehistä tuli Upon Pallo.

Hyvin menivät läpi myös 1970-luvun nimet Playboys, Helsingin Elite ja Karhulan Rateko sekä vuosikymmentä myöhemmin Kaunis Nainen Futis. Espoolainen Haukilahden Kisa sai ainakin koripallotoiminnassa taustalleen Playboy-tuotemerkin, jota käytettiin kosmetiikassa ja kondomeissa. Eiran Rientona ja Koiton Rientona tunnetun seuran ottama nimi Elite oli Moskvitshin automalli, kun taas Rateko perustui vuonna 1975 vararikon tehneeseen teollisuusyritykseen. Kaunis Nainen puolestaan oli kosmetiikkaliikeketju. Varsin yleisessä käytössä on 2000-luvulla ollut Vanajan Racing Club. Hämeenlinnan Tarmo-Volleysta irrotettu naisten lentopallojoukkue oli saanut nimensä Vanajan Korppu Oy:stä, jonka tunnus oli myös seuran tunnuksena.

Useita edellä olleita esimerkkejä yhdistää se, että nimen kaupallista taustaa ei välttämättä ole oivallettu kuin paikallisesti. Vastaavanlainen tapaus on Jaron nimi. Kovin moni Pietarsaaren ulkopuolella tuskin tietää, että kaupungissa on toiminut lähinnä teräksisiä tuotteita valmistanut yritys, jonka nimeä on kirjoitettu sekä Oy Ja-Ro Ab- että Oy JA-RO Ab -asussa. Jaro on Jalkapallokirja 1989:n sivulta 287 löytyneen tiedon mukaan lyhenne sanoista Jakobstads Rostfritt. Suomen kaksikielisyyden etu näkyy tässä tapauksessa hyvin, sillä Pietarsaaren Ruostumaton ei olisi yhtä otollinen lyhennettävä.

Toisenlainen suhtautuminen vallitsi, kun Playhongan nimeksi tuli Scotch Team vuonna 1983. Tiedotusvälineiden yleisesti käyttämä peitenimi oli ST Espoo. Myöhemminkin eritoten Yleisradio on pyrkinyt välttämään yrityksiin ja tuotteisiin perustuvien seuranimien käyttöä, ja asiasta tehtiin vastikään virallinen päätös.

Aiemmin mainittu Rosenlewin Urheilijat -38 on paininut sikäli eri sarjassa, että oli alkuaan Rosenlew-yhtymän henkilökunnalle tarkoitettu seura.

Helsingin Elite -nimi kertoo, että kaupallisuutta virallisesti vierastaneen TUL:n piirissäkin (piilo)mainontaa on harrastettu jo vuosikymmeniä sitten. Asian osoittaa myös Helsingin Iskun muuttuminen Elannon Iskuksi ilmeisesti 1950-luvun alussa. Kauppaketjunimeen siirtymiseen lienee vaikuttanut Elannon keskeisen kilpailijan, Helsingin Osuuskaupan, nimikkoseura HOK-Veikot.

Ulkomailla sponsorinimet ovat jo pitkään olleet yleisiä ennen kaikkea koripallossa, jossa muun muassa italialaiset seurat ovat saattaneet vaihtaa nimeään muutaman vuoden välein. Timo Järviö käsitteli aihetta oivallisesti Fair Playn 4/1996 pääkirjoituksessa. Tuolloinen Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtaja ja Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti muiden muassa näin:
"Jotkut ovat sanoneet, ettei ulkomaisten tuotemerkkien esiintyminen urheilun yhteydessä Suomen tiedotusvälineissä ole vaarallista, jos tuotetta ei tunneta Suomessa tai sitä ei myydä lainkaan täällä. Mihin vedetään raja, mitä kukakin tuntee?

Niinpä seuraus voi olla sellainen kuin Helsingin Sanomien tapahtumakalenterin maininta Helsingissä pelatusta Korac-cupin ottelusta, jonka osapuoliksi mainittiin NW Panthers ja Castors Dr Pepper (Belgia). Eli suomalaisseuran tukija kiertäen ilmaistuna, ulkomaisen suoraan, ToPon vastustajana oli mm. TDK Manresa, eikä kukaan ihmeemmin ujostellut präntätä nimeä lehteen, vaikka TDK ei ole niin hirveän tuntematon merkki."

Asian jo unohtaneille voidaan kertoa, että Pantterit – HOK-Veikkojen toiminnan jatkaja – oli siirtynyt nimeen New Wave Panthers, jossa alkuosa ei johtunut uuden aallon musiikista vaan asustemerkistä.

Viime aikoina harmaita hiuksia toimittajille on aiheuttanut muun muassa Team Lakkapää. Rovaniemeläisseura Perungan Poikien miesten liigajoukkue lentopallossa siirtyi vuosi sitten mainostamaan rauta- ja maatalouskauppaketju Lakkapäätä. Loimaan Korikonkareiden miesten edustusryhmän muutaman kuukauden ajan käyttämän Nilan Bisons -nimen alku puolestaan perustuu tanskalaiseen lämpöpumppuyhtiöön ja loppuosa siihen, että joukkueen urheilutoimenjohtajaksi tulleelle Aleksi Valavuorelle mainittiin kaupungissa toimivasta biisonitilasta.

Lakkapää-yhtiön omistaa Lakkapään perhe, mutta kyseessä ei ole ensimmäinen sukunimiseura suomalaisessa pääsarjassa. Mieleen tulee virolaisesta Alois Suurnasta nimensä ottanut helsinkiläinen Suurnan Pojat, joka nähtiin miesten SM-koriksessa kahdella kaudella. Vuonna 1940 seura ylsi hopealle ja seuraavalla kaudella pronssille.

Neljä ja puoli vuotta sitten julkaisimme narinaa kotkalaisten palloilupiirien mielikuvituksen puutteesta. Kotkan Työväen Palloilijoiden juurille oli kasvanut liuta seuroja, joiden nimissä muut kuin paikalliset menevät varmasti sekaisin. Aiheeseen on syytä palata toteamalla, että päättymässä olevana vuonna pelasi jalkapalloa miesten ykkösessä KooTeePee ja kakkosessa KTP. Itse kukin voi miettiä, minkä verran eroa nimillä on lausuttuina. Kaiken lisäksi sekä Jäntevä että Peli-Karhut ovat viime vuosina esiintyneet jalkapallossa KTP/2-nimisinä, ja tätä nimeä on joskus käyttänyt myös FC KooTeePee.

Muitakin esimerkkejä seuroista, jotka on varsinkin lyhennettyinä helppo sekoittaa aiemmin perustettuun saman kunnan seuraan, on riittämiin. Sotkuja aiheuttavat vaikkapa parit Joensuun Kalevaiset ja Joensuun Kataja, Kannuksen Ura ja Kannuksen Urheilijat, Nakkilan Vire ja Nakkilan Visa (virallisesti Wisa), Suolahden Urheilijat ja Suolahden Urho, Tampereen Kisaveikot ja KOOVEE-nimellä nykyisin tunnettu Tampereen Kilpa-Veljet, Toijalan Valpas ja Toijalan Vauhti sekä Ullavan Kilpa ja Ullavan Kisa.

Sekaannukset eivät häviä edes sen jälkeen, kun toinen liki kaimoista on lopettanut toimintansa – pikemminkin päinvastoin. Joensuun Kalevaisia ei etenkään Pohjois-Karjalan ulkopuolella enää juuri muistettane, joten esimerkiksi Suomen yleisurheilun tilasto-osa -kirjassa oleva JoensKa-lyhenne Otto Tuomikosken vuonna 1916 voittaman pituushypyn SM-kullan kohdalla luonee monille mielikuvan Katajan edustajan saavutuksesta. Tosiasiassa seura oli Kalevaiset. Väärinkäsityksen mahdollisuutta lisännee sekin, että tätä nykyä Joensuussa toimii Kalevaiset-niminen lions club.

Pääkaupungissamme vajaat sata vuotta sitten olleista erilaisista Veikoista oli tekstiä lehdessämme vuosi sitten. Helsingin Kisa-Veikkojen lisäksi tuloksissa ja teksteissä esiintyivät muun muassa Helsingin Veikot, Kalevan Veikot tai Kalevan-Veikot sekä Palloveikot tai Pallo-Veikot. Seurojen mahdolliset keskinäiset yhteydet ovat edelleen tämän lehden toimittajalta suurelta osin selvittämättä.

Erikoinen melkein kaima on Turussa 1990 perustettu jalkapalloseura Inter eli virallisesti Football Club International. Kun lehtiotsikossa mainitaan Inter, lukija ei aina pysty päättelemään, onko aiheena turkulainen vai milanolainen jalkapallotoiminta. Vastaava kiusa voi tulla eteen myös Arsenal-nimestä, koska palloiluseura Arsenal on toiminut Helsingissä vuodesta 1935. Tämä seura ei kuitenkaan ole lontoolaiskaimastaan poiketen varsinkaan viime aikoina juuri päässyt otsikoihin.

Moottoriurheilupiirit ovat Suomessakin osoittaneet melkoista luovuutta kehittäessään tapoja, joilla ovat voineet kiertää tupakan mainoskieltoja. Seurojen nimiin luovuus ei ole ulottunut. Niinpä Suomi on pullollaan eri paikkakuntien Moottorikerhoja ja Urheiluautoilijoita. Kuitenkin moottoriurheilusanasto antaisi mahdollisuuden vaikkapa kaasuttajien, kurvailijoiden, pärinäpoikien, rattimiesten ja sompailijoiden hyödyntämiseen seurojen nimissä.

Riesaksi yksipuolinen nimistö muodostuu ennen kaikkea tuloksissa. Vaikkapa T-alkuisia paikkoja löytyy maastamme niin paljon, että TUA voisi tarkoittaa monia muitakin seuroja kuin Turun Urheiluautoilijoita, jonka lyhenteeksi TUA on vakiintunut.

Auto- ja moottoripyöräurheilun liitot ovat ilmeisesti itsekin huomanneet nimistön tuottamat pulmat. Toinen tämän jutun tekijöistä on sortunut aikoja sitten ostamaan vuodelta 1988 peräisin olevan Autourheilun sääntökirjan, jonka seuraluettelossa on lähes kaikilla seuroilla lyhenne.

Moottoriurheiluseurojen lyhenteet ovat pääosin luontevia, mutta muutama kummajainenkin vuoden 1988 listasta löytyy. Kemijärven Moottorikerho on tiivistetty asuun KeMot ja Pakilan Moottorikerho H66MK:ksi. LaMK puolestaan ei ole merkinnyt esimerkiksi Lapin Moottorikerhoa vaan Lapin Moottorikelkkailijoita. Kangasalan Moottorikerhon lyhenteeksi on kirjattu KaMoKe ja Keravan Moottorikerhon kohdalle KerMoKe. Pakilan Moottorikerho oli nähtävästi entinen Helsinki-66 Moottorikerho, eli seuran isät eivät vaikuttaneet erityisiltä valopäiltä; olihan olemassa jo ennestään Helsingin Moottorikerho.

Nelipyöräisten tuloksissa on näkynyt kirjainyhdistelmä Rufak (toisinaan muodossa RUFAK). Äsken mainittu sääntökirja osoittaa RUFAKin syntyneen sanoista Raseborgs Ungdomsföreningars Automobilklubb (suomeksi Raaseporin Nuorisoseurojen Autokerho). Nimeä ei ole juuri näkynyt uutisoinnissa kokonaan kirjoitettuna kuin korkeintaan seuran kotiseudulla Länsi-Uudellamaalla, ja hyvä selitys lyhenteen suosimiselle on nimen pituus.

Koska Suomessa on perustettu tuhansia urheiluseuroja ja lakkautettukin huomattavan lukuisia, on samaa lyhennettä saatettu käyttää useammasta kuin yhdestä seurasta – ja yksittäistä seuraa lyhentää monella tavalla. Lyhenteiden vakiinnuttamista ei liittotasolla ole kummemmin harrastettu. Moottoriurheilun ohella poikkeuksena ovat olleet ainakin purjehdus ja Työväen Urheiluliitto.

Eri lajeissa toimivien seurojen yhteydessä samankaltaiset nimet eivät ole yleensä suuri haitta – eivätkä edes samat lyhenteet. Esimerkiksi luistelu- ja purjehdusseurat eivät kovin todennäköisesti esiinny samoissa yhteyksissä, joten jos tuloksissa näkyy HSK, on luultavasti helppoa päätellä, tarkoitetaanko Helsingfors Skridskoklubbia vai Helsingfors Segelklubbia. Kummempaa sekaantumisen vaaraa ei synny myöskään Turun Palloseuraa ja Turun Pursiseuraa yhdistävästä TPS-lyhenteestä.

Vastaan on kuitenkin tullut vielä 1920-luvulla noudatettua tapaa, jossa Helsingfors Skridskoklubbista tehtiin uutisoinnissa Helsingin Luistinklubi ja seuran lyhennyksenä oli HLK. Myöhemmin sama kirjainyhdistelmä on liitetty Helsingin Luistinkiitäjiin. Tämä seura on perustettu 1932, mutta jos ajankohtaa ei tiedä tai huomaa tarkastaa, varhaisemmissa tuloksissa näkyvä HLK on helppo ymmärtää väärin.

Ainakin Urheilun vuosikirjassa ja Suomen Urheiluliiton vastaavassa julkaisussa käytettiin Kalevan kisojen tuloksissa vuonna 1983 Esbo IF:stä merkintää EIF, joka on jo ties kuinka kauan tunnettu Ekenäs IF:n lyhennyksenä. Ekenäs IF:stä oli samoissa kirjoissa tehty EkenIF. Sen sijaan SUL-Sanomien 9/1983 tarjoamissa tuloksissa Porin kilpailuista esiintyivät muodot EsboIF ja EkenäsIF. Juhani Pihlaja huomasi kymmenkunta vuotta myöhemmin EIF:n kyseenalaisen käytön vaan ei sataprosenttisesti: Tiina Lillakin kulta keihäässä ja Helena Åströmin vastaava saavutus 5000 metrin kävelyssä on kirjattu Urheilun käsikirjassa oikein Esbo IF:n mutta Kari Töyrylän kuulahopea erheellisesti Ekenäs IF:n nimiin.

Hankaluuksia tuottaa myös muun muassa se, että LapVe voi ainakin periaatteessa tarkoittaa sekä Lapin Veikkoja, Lapinlahden Vetoa että Lappajärven Veikkoja. Näiden seurojen sekaantumismahdollisuus on aiheuttanut ainakin sen, että Helena Uusitalon viskaama naisten keihään SM-pronssi 1984 on Urheilun käsikirjassa lipsahtanut lappajärveläisseurassa saavutetuksi, vaikka oikea seura oli sodankyläläinen Lapin Veikot.

Voimistelun SM-kisatuloksissa on joskus ollut Espoon Telinetaiturien lyhenteenä EspT, vaikka seura on perinteisesti tiivistetty EspTT:ksi. EspT on sikälikin huono vaihtoehto, että kyseessä on Espoon Tapioista yleisurheiluyhteyksissä käytetty merkintä. Voimistelu ei tosin liene koskaan kuulunut Tapioiden lajivalikoimaan, mutta tätä tuskin tietävät kovin monet Espoon ulkopuoliset.

Yleisurheilutuloksissa näkee nykyisin toisinaan seuralyhenteen UKK. Sekaantumisvaaraa Urho Kaleva Kekkoseen ei toki ole, mutta Uudenkaupungin Kenttäkarhujen paketoiminen kolmeen kirjaimeen on synnyttänyt jossain määrin tahattoman huumorin puolelle menevän tuloksen.

Monella tavalla lyhennetyistä seuroista tulkoon tässä mainituksi Tampere United, josta on tehty ainakin TamU, TampU ja Tampere Utd. Tässä tapauksessa kirjavuus ei liene aiheuttanut väärinymmärryksiä, vaan asiayhteys on kertonut, mitä jalkapalloseuraa on ajateltu.

Yhden sortin kummallisuus on se, että Ounasvaaran Hiihtoseuran lyhenteeksi on vakiintunut OH, vaikka muutoin vastaavien seurojen lyhennyksillä on tapana päättyä kirjainpariin HS.

Useimmat lukijoista varmaan esittävät vastalauseen, kun toteamme, että Helsingin Jalkapalloklubi ei voittanut jalkapallossa miesten Suomen mestaruutta 2011. Tosiasia vain on, että HJK pelasi kakkosessa Klubi 04:n nimellä. Kyseinen sarjapaikka on nimenomaan Helsingin Jalkapalloklubin nimissä. Liigamestaruuden vei Helsingin Jalkapalloklubin Liiga-HJK. Vielä pari kautta sitten liigapaikkaa hallitsi HJK-Liiga ja Klubi 04 oli virallisesti Talenttiklubi.

Sarjapaikan haltijan ja joukkuenimen eriparisuus ei ole lainkaan tavatonta 2000-luvun suomalaisessa palloilussa. SM-kultaseuroista tällainen tilanne on vallinnut HJK:n ohella ainakin Honka-nimellä pelanneella miesten koripallojoukkueella, jonka sarjapaikka oli vuosien ajan virallisesti Playboysin hallussa. Takavuosien jalkapallomestarin Kuusysin nimissä olleella sarjapaikalla taas on pelannut alemmissa sarjoissa City Stars kausina 2007–10. City Stars on muuten ollut eri seura kuin Stars, jollainen Lahdessa myös on esiintynyt.

City Stars voitti Suomen cupin pikkufinaalin 1994, mutta saavutusta ei voine sisällyttää Kuusysin historiatilastoihin, joihin seura ottanee mieluummin Kuusysi-nimellä tulleet menestykset. Seurojen sulautumisten ja vastaavien tuottamia tuskia käsiteltiin lehdessämme vuosi sitten Palloilujen kaikkien aikojen tilastot: niin tai näin, aina väärin päin -otsikolla varustetussa jutussa, joten aiheeseen ei nyt paneuduta tämän enempää.

Vielä sekavampaan menoon – muttei aivan edellä käsitellyn kotkalaisjalkapallon tasolle – on päästy Oulussa. Oulun Jalkapallon Tuki -niminen hirvitys pelasi päättyneellä kaudella jalkapalloa FC Dreevereiden sarjapaikalla Oulun Palloseuran nimellä, ja samoin jalkapallon ykkösessä nähty Oulun Edustusjalkapallo käytti Tervareiden sarjapaikkaa AC Oulu -nimisenä. Ennen kauden 2011 alkua saatiin tilanteeseen sikäli parannusta, että OPS-jp muuttui pelkäksi OPS:ksi. Jp tarkoitti jalkapalloa, mutta olisi voinut viitata myös Juntusen porukkaan; onhan OPS:n taustalla häärinyt Miika Juntunen.

Jääkiekkoa ovat mestiksessä viime vuosina laukoneet muun muassa Heinolan Edustuskiekko, Heinolan Edustuskiekon Tuki Oy, Joensuun Kiekko, Kajaanin Edustushokki, Kouvolan Edustuskiekko, Lempäälän Kisan Edustusjääkiekko ja Savonlinnan Jääkiekon Tuki Oy. Nämä ovat olleet virallisia nimiä, mutta uutisointiin tarkoitettuja asuja ovat olleet Heinolan Kiekko, Heinolan Peliitat, Jokipojat, Kajaanin Hokki, KooKoo, Lempäälän Kisa ja Savonlinnan Pallokerho.

Seuran nimi voi siis tarkoittaa palloilussa kolmea asiaa: sarjapaikan omistavaa organisaatiota, joukkueen nimeä tai sitten seuraa, jonka paikalla joukkue pelaa.

Kun Euran Raikun edustusjoukkue naisten lentopallossa irrotettiin erilliseksi seuraksi vuonna 2000, nimeksi tuli LiigaEura. Kielioppisääntöjen mukaan asun tulisi olla Liiga-Eura, eikä nimeä päätettäessä taidettu juuri pohtia sitä, että jos seura putoaa pääsarjasta, nimeä olisi aihetta muuttaa. Vastaavaan vaihdokseen on hairahduttu Joensuussakin, jossa miesten lentopallon pääsarjajoukkue on esiintynyt nimellä Liiga-Riento. Kyseessä on Mutalan Riennosta pari vuotta sitten talousongelmien vuoksi erilliseksi yhdistykseksi irrotettu joukkue, josta oli käytetty välillä nimeä Joensuun Riento. Tämä ei ollut virallinen nimi, mutta kertoi muillekin kuin pohjoiskarjalaisille, missä seura toimii.

Liiga-Riennon tapauksessa sanonta ylpeydestä ja lankeamisesta on ainakin toteutunut, sillä seuran kausi 2010/11 päättyi putoamiseen mestaruusliigasta, ja seura epäonnistui myös yrityksessään saada talousvaikeuksiin ajautuneen Piivolleyn paikka kaudelle 2011/12. Ykkössarjassa pelaakin tätä nykyä Riento Joensuu.

Aiemmin ohimennen mainittu JYP-Akatemia ei ole likikään ainoa akatemia-sanan nimeensä läntännyt suomalaisjoukkue. Sanasta on tullut pienoinen villitys eritoten jalkapallossa, ja akatemiat ovat koostuneet lähinnä täyte- ja junioripelaajista, eli nimi on ollut kokoonpanoihin verrattuna suhteettoman mahtipontinen.

Urheilijoiden saavutuksista lukiessaan huomaa silloin tällöin, että juniorisarjojen menestysten annetaan ymmärtää tulleen yleisessä sarjassa. Seurapuolella on jostain syystä harrastettu vastakkaista tapaa.

Miesten SM-tasollakin on nähty vähintään yksi "juniorijoukkue". Torpan Pojat joutui luopumaan paikastaan miesten koriksen pääsarjassa rahavaikeuksien takia 2000, ja kun seura palasi ylimmälle portaalle viisi vuotta myöhemmin, virallinen nimi oli ToPo Juniorit. Samaan tyyliin on koriksessa toimittu Vantaallakin: Pussihukkien edustusjoukkueiden mentyä konkurssiin 2008 on yleisen sarjan otteluissakin kiertänyt seura nimeltä PuHun juniorit. Miesten jalkapalloa ovat viime vuosina pelanneet ainakin FC Jazz Juniorit sekä KPV:n juniorit, ja saman sukupuolen ykköspesistä 2011 tahkosi Oulun Lippo Juniorit.

Huumori on pääsääntöisesti mainio ilmiö, muttei sovi kaikkialle. Pääsarjapalloilujen mainetta ei välttämättä parane, jos mukana olevilla seuroilla on kieli poskessa annettuja nimiä. Erityisen paljon tällaisia on nähty salibandyssä, jonka SM-sarjatasolla ovat vääntäneet muun muassa Happee, Hyytyneet Nivelet, Idän Traktor, Nakkisormet, Paksu Bertta, Ruunien Ruunat ja Synkkä Uhma. Alasarjoista vastaavanlaisia seuroja voisi löytää pilvin pimein. Antti O. Arponen on käsitellyt aihetta vuoden 2004 joululehdessämme Salibandyseurojen nimiä Rökäletappiosta KGB Agentsiin -otsikon alla.

Monen salibandyseuran nimen taustalla lienee jokin sattumus, jonka tietävät kyllä seuran perustajat mutteivät juuri muut. Seurojen nimeäminen sisäpiirivitsien perusteella ei tunnu erityisen mielekkäältä ratkaisulta edes alasarjoissa, ja esimerkiksi Helsingin Tenukepit -nimen huonoudelle löytyy muitakin syitä.

Ei välttämättä kovin onnistunutta huumoria on toki nähty muidenkin lajien nimistössä. Mainita kannattanee veneilijöitä varoittaneesta kilvestä nimensä ottanut porvoolainen Sakta Farten (suomeksi Hiljentäkää Vauhtia) – miesten kaukalopallossa SM-kultaa 1980 vienyt seura, joka oli mukana jääpallonkin SM-sarjassa 1979–81.

Kesällä 2007 tuli todettua, että mielikuvituksettomuuden huippua on edustanut Vaasassa seurojen sulautumisen synnyttämä jalkapalloseuran nimi BK-IFK. Vähän samantyyppinen lyhennehirviö on ollut keskiuusmaalainen jääkiekkoseura KJT TuusKi.

Jalkapallon Suomen cupin pikkufinaalin tänä vuonna hävinneen PK-35/VJS:n nimi saa kysymään jopa sitä, mille seuralle cup-meriitti lasketaan. Ja toisaalta: mikä on "seuran" virallinen lyhentämätön nimi? PK-35 Vantaa/Vantaan Jalkapalloseura? Vai pitäisikö merkitä "PK-35 Vantaa (aikaisemmin Pallokerho-35, Helsinki ja Viipurin Pallokerho)/Vantaan Jalkapalloseura"?

Järkevältä ei tunnu sekään, että Myllykosken Pallo on muuttanut lyhenteensä kirjoitusasun MyPasta MYPAksi. Ja kun Forssan Palloseura oli vuosikymmenet tunnettu FoPSina, ei FPS:n käyttöön siirtymiseen 1990-luvulla olisi luullut olevan erityistä tarvetta, vaikka FPS oli ilmeisesti ollut alkuperäinen lyhenne. Kirjoitettaessa toki säästyy yksi kirjain, mutta puhuttuna lyhenteessä on nyt kahdeksan kirjainta neljän sijasta.

Aiemmassa kohdassa viitattiin Koo-Vee- ja KooVee-nimillä tunnettuun seuraan. Lienee siis aihetta lainata Suunnistaja-lehteä 8/2009, jossa jaettiin seuralta tulleita ohjeita seuraavasti: "Tamperelainen suunnistusseura Koovee haluaa yhtenäistää seuranimensä kirjoitusasun. Jatkossa seuran nimi kirjoitetaan johtokunnan päätöksen mukaan kaikissa yhteyksissä ilman väliviivaa siten, että vain ensimmäinen kirjain on iso (Koovee) tai vaihtoehtoisesti kaikki kirjaimet ovat isolla (KOOVEE)." Vielä hieman aiemmin seuran omassakin piirissä harrastettiin muunlaisia tapoja, sillä Suunnistajasta 5/2009 on löydettävissä KOO-VEE-nimellä julkaistu kilpailukutsu.

Jalkapalloa pelanneen FC Oulun piti aikoinaan olla vain työnimi ja seuran lopullisen nimen jotain ihan muuta. Samoin Tampere United oli suunniteltu pelkäksi työnimeksi. Huumorin puolelle meni Aamulehdessä aikoinaan ollut seuran nimikilpailu, jossa olivat ehdokkaina Tampere United ja "muu" ehdotus.

Yhtä ja toista urheilukunniamme puolustajista -sarjassa on todettu, että Martti ja Tauno Lappalaisen seuralistalla Suuri Olympiateos 1906–2000:ssa esiintyy turhaan Liperin Kivekkäät, vaikka nimi vanhoissa tuloksissa näkyykin – Roukalahden Kivekkäät ei nimittäin missään vaiheessa muuttanut nimeään. Liperin Kivekkäät -asua selittää sellainen Petri Maskoselta tullut tieto, että Lappalaiset käyttivät Pohjois-Karjalan ulkopuolisiin kilpailuihin ilmoittautuessaan seuranimeä Liperin Kivekkäät. Petri on lisäksi havainnut, että Roukalahden kylä on ollut aiemmin Ruokolahti. Nimi käy ilmi muiden muassa seuran vanhoista pöytäkirjoista, joissa toistuvasti puhutaan Ruokolahden Kivekkäistä.