Lentopallopeli on monen muun asian tavoin "keksitty" ja kehitelty Yhdysvalloissa. Toki lentopallon tyyppistä peli-muotoa harrastettiin jo aikoinaan mm. Englannissa ja Saksassakin, mutta nykyaikaisen lentopallon isänä pide-tään William G. Morgania ja syntyajankohtana 1890-luvun puoliväliä. Eurooppaan peli rantautui 1910-luvulla ja Suomeen lähinnä seurakuntien kautta 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan aikana ainakin Suomen rintamalla pelattiin etenkin asemasodan aikaan ulkokentillä lentopalloa "saappaat" jalassa, ja innostus oli kova, kun saatiin ajatukset edes hetkeksi pois sodan melskeistä. Jo ennen kuin viralliset sarjat Suomessa alkoivat, niin esimerkiksi Suomen Latu, erilaiset firmat/tehdaslaitokset ja seurakuntanuoret harrastivat uutta, kivaa lajia innokkaasti, Varsinaiset sarjapelithän alkoivat vasta 1950-luvun alkuvuosina ja SM-sarja 1957. Suomen Koripalloliitto otti lentiksen ohjelmaansa ja oli jonkin aikaa nimeltäänkin Suomen Kori- ja Lentopalloliitto. Helsinkiläisjoukkueet menestyivät alusta saakka saaden kovaa vastusta muun muassa Tampe-reelta, Porista ja Lahdesta.

Lentopallohan oli silloin mitä sosiaalisin ja halpakin peli, ja arkkipiispa Ilmari Salomies totesi lentopallopelin jälkeen: "Tämähän on niin hauskaa, että jos muut papit tietäis sen, niin ne varmaan kieltäis sen."

Uuden pallopelin huomasivat Helsingissä mm. isojen kerrostalojen isännöitsijät ja talonmiehet, ja monille pi-ha-aukeille pystytettiin rautapylväät. Kaupasta hankittiin Urheilutarpeitten (Karhu) verkot, Artexin pallot sekä Nokian tennarit, ja sitten päästiinkin pelaamaan.

Helsingin kaupunkikin heräsi, ja lentopalloareenoita saatiin mm. Eläintarhaan, Velodromille ja Käpylään. Näillä kentillä, ja myös sisätiloissa päästiin pelaamaan 1953/54 jopa liiton mestaruusturnauksia eri sarjatasoilla. Esimerkiksi Tarmon, Elannon, Ressun, Ruskeasuon ja Tennispalatsin saleissa silloiset pääsarjatason seurat pääsivät vauhtiin. Sitten menikin kymmenkunta vuotta, ennen kuin saatiin valmiiksi Helsinginkadun uusi, upea palloilun erikoishalli. Helsingin Urheilutalona tunnetussa rakennuksessa kelpasi lentopallon lisäksi ratkoa mm. koripallon ja käsipallonkin sarjapisteitä. Katsomot pullistelivat yleisön paljoudesta, eikä 1 000 maksaneen katsojan määrä ollut mikään harvinaisuus.

Salivuoroista oli kova pula ja kilpailu; etenkin viikon-loppuisin. Useimpina 1960-luvun kausina pelasi miesten SM-sarjaa lentopallossa vähintään neljä helsinkiläistä seuraa, koripallossa saman verran ja käsipallossa vielä enemmän. Revi siitä sitten pelivuoroja... Tilannetta tosin hieman helpotti se, että vielä vuoden 1963 lentopallon Suomen mestaruuksista pelattiin kesällä.

Helsingin tienraivaajaseurat lentopallossa olivat Ete-läiset, Johanneksen Pojat, Helsingin Tarmo, Lautta-Pojat ja Käpylän Lentopalloilijat sekä TUL:n seuroista lähinnä Visa sekä Koiton Riento/Elite. Naisissa voittoisia seuroja olivat mm. Ponnistus ja Eiran Riento sekä myöhemmin Wartti ja Kiri-60.

Pelihän oli nk. puulaakipelinä erittäin suosittu ja etenkin 1960–70-luvulla menestyksekkäimmät firmat olivat Alko, Aero/Finnair, palolaitos, poliisit, Elanto sekä Strömberg. Isot firmat oikein värväsivät sarjapelaajia kesätöihin – sarjathan pelattiin iltaisin ja kesäaikaan.

Helsinkihän oli näihin aikoihin nk. ykköskaupunki la-jissa, vaikka etenkin miesten mestaruudet useimmiten karkasivat muihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Hämeenlinna, Varsinais-Suomi, Savo ja Karjala kasvattivat kelpo pelimiehiä. Helsinki sai SM-kultaa vasta 1965, jolloin KäLe vei miehissä kullan. JoPo vei tittelit 1967 ja 1968, mutta sitten olikin hiljaista pitkän aikaa, kunnes Lentopalloseura Hesa nappasi kultaa miehissä 1985. Tämä on edelleen viimeisin pääkaupunkilaisten voittama miesten mestaruus.

Naisissa meni hiukan paremmin: Ponnistus ylsi ykköseksi 1958 ja 1962. KäLe voitti mestaruuden 1959, 1961 ja 1963–66 sekä joukkueen toimintaa jatkanut Vartiokylän Wartti 1969, 1970 ja 1972. Koiton Riento oli kultaseura 1967 sekä Moskvitsh-autosta johdetun sponsorinimen otettuaan Helsingin Elitenä 1971. Vuoden 1972 jälkeen on Helsinkiin tullut kultaa vain 1990, jolloin Hesa oli ykkönen.

Helsinki-lentiksen alkuaikojen merkittävät ikonit on tietysti syytä tuoda esille. Osmo Palomäki, Kainu Mikkola, Kari-Pekka Tiitinen, Unto Laurila, Taisto Heinonen, Torsti Seppälä, Harry Sundell, Manne Ripatti, Arto Suontakanen jne. eivät jätä ketään kylmäksi kun pääkaupungin lento-pallosta puhutaan. Kaikki yllä mainitut herrat ovat jättäneet aikanaan "puumerkkinsä" koko Suomenkin lajikulttuuriin.

Oma lukunsa on vuonna 1970 perustettu herrakerho Sikariporras, joka omalla sarallaan on vaalinut lajia pää-kaupunkiseudulla. Seuran näkyvin vetomies on ollut pre-sidentti Mauno Koivisto.

Televisiokin huomasi hienon, nousevan lajin vuonna 1967. Ensimmäinen Suomessa televisioitu ottelu oli La-Po–Kimmo Helsingin Urheilutalosta. Tapahtumat "kuiskasi" eetteriin Juha Jokinen, ja Helsingin Pyttykerho vieraili tuolloin ensimmäistä kertaa lentopallo-ottelussa ja antoi pyttynsä LaPon Antti Tommilalle – historiaa sekin.

Helsingissähän on järjestetty kerran Länsi-Euroopan mestaruusturnaus miesten lentiksessä. Vuosi oli 1969, ja Suomi jäi kolmanneksi. Turnauksen parhaaksi passariksi valittiin 173-senttinen Jorma Knuutinen, kun nykyään passarit maajoukkuetasolla ovat reilusti yli 190 sentin mittaisia.

Vuoden 1977 EM-kisojen ensisijainen isäntäkaupunki oli Helsinki, mutta pelejä nähtiin myös Kotkassa, Lahdessa, Tampereella ja Turussa. Suomi oli miesten puolella 11:s ja samalla toiseksi viimeinen, ja naisten puolella sinivalkoiset jäivät 12 maan joukossa jumboksi.

Myöhemmin maaottelut sekä maailmanliigan pelit ovat yleensä kiertäneet Helsinkiä – joitakin yksittäisiä maaotteluita lukuun ottamatta. Samaan tapaan miesten EM-kisat 1993 iskettiin Turussa ja Oulussa. Pääkaupungissa ovat toki vierailleet monia kertoja esimerkiksi Neuvostoliitto, Japani sekä useat Keski-Euroopan maat, mutta ensi sijassa 1960–80-luvuilla.

Saatiinpa Helsinkiin sitten 1990-luvun puolivälissä oikein hieno uusi palloilun erikoishalli Pasilanmäelle, mutta juuri tällöin kaupungin lentopallo eli murrosaikaansa ja hallin käyttö lentikseen jäi verraten vähäiseksi. Ainoat lentopal-lon SM-sarjalaiset Helsingissä kävivät kääntymässä yhden pelikauden – nimittäin miehissä Rocks kaudella 2000/01 sekä naisissa PuMa-Volley kolme vuotta aiemmin. Nuokaan seurat eivät "löytäneet" omaksi pelipaikakseen Pasilan hallia, jota ovat 2000-luvulla käyttäneet lähinnä salibandyseurat ja hiukan myös koripallo- ja käsipallojoukkueet. Vantaan puolelta Korson Veto nousi miesten pääsarjaan 2001 ja sinnittelee vaihtelevalla menestyksellä edelleenkin miesten SM-liigassa.

Lentopallossahan tarvitaan aina kunnon erotuomari, ja Helsingin kuten koko Suomen maineikkain lentistuomari on ollut Jarmo Salonen – mies, joka on päässyt olympialaisiin 1996, 2000 ja 2004, MM-kisoihin 1998 ja 2002 sekä kymmeneen EM-lopputurnaukseen 1981–2003. Nykyään Salonen on arvostettu erotuomaritarkkailija sekä ulkomailla että kotimaassa.

Koulumaailmassa lentopallo ei viime vuosikymmeninä ole saanut jalansijaa – lajia ei kaiketi pidetä oikein "muodikkaana". Tosin aivan viime vuosina on liikuntatunneilla alkanut näkyä merkkejä lentopallon tulosta, eivätkä kaikki nuoret jaksa tahkota sählyä iän kaiken. Muistettava toki on, että koululaitoksemme ei lupauksista huolimatta ole saanut liikuntatunteja lisää, eli opettajastahan se loppujen lopuksi on kiinni.

Tietenkin lajiin vihkiytyneitä helsinkiläisiä mietityttää, miten kaupunkiin saataisiin SM-sarjatason joukkueita. Salitilanne ei varmaankaan enää olisi este edes jonkin suurturnauksen järjestämiselle. Esimerkiksi Hartwall-areena sekä Messukeskus voisivat mahduttaa todella isoja katsojamääriä, ja näillä esimerkeillä junioreihin voisi saada kontaktin. Salibandy ja koripallohan ovat jo näyttäneet suuntaa.

Tämähän ei tietenkään saa olla mikään negatiivinen mielipide, vaan täytyy kunnioittaa pienempiä kaupunkeja, jotka ovat jo "työnsä" tehneet aikoinaan.

Eikä voi olla unohtamatta sitä, että lentopallon mies-joukkue on tällä hetkellä Suomen menestyvin maajoukkue kesäolympiapalloilulajien keskinäisessä vertailussa: pääsy Lontoon olympiakisoihin oli hilkulla, maailmanliigassa "tahkotaan" joka vuosi sekä ollaan lähes vakiojoukkue, kun EM-mitaleista pelataan kahden vuoden välein – pankaas muut lajit paremmaksi!

Eräs Lentopalloliiton edustaja toi äskettäin julki aja-tuksen, johon tämä kirjoitus on hyvä päättää: "Pelihän on niin törkeän halpaa muihin lajeihin verrattuna, että ihan hävettää."

Keskeinen lähde on ollut Rauno Liimataisen toimittama Suuri lentopalloteos (osa I vuodelta 1987 ja osa II vuodelta 1988).