Kuluvan vuoden kesälehtemme sivulla 25 kerrottiin Elmer Niklanderin ja kolmen muun suojeluskuntalaisen saaneen Mommilassa 1917 aikaan sen, että muun muassa myöhempi presidentti Risto Ryti säilyi hengissä liikemies Alfred Kordelinin tultua surmatuksi. Punaiset langettivat kuolemantuomiot nelikolle, josta yksi lopulta teloitettiinkin, mutta Niklander säilyi hengissä ja pääsi voittamaan kiekonheiton olympiakultaa 1920. Niklanderin osuudesta tapahtumiin Lammin ja Hausjärven välisellä tiellä on selostusta esimerkiksi Hannu Liljan kirjassa Oitin kanuuna Elmer Niklander – heittolajien kuningas oman aikansa heijastajana.

Elmer Niklander ei kuitenkaan ole ainoa urheilumies, jota ilman Suomen presidenttihistoria olisi hyvin erilainen.

Juoksijasta 11/1990 on tullut vastaan urheilutoimittaja Harri Eljangon 90-vuotispäivänsä aikoihin esittämä muistelo keväältä 1924. Keskimatkanjuoksijanakin kunnostautunut tuolloinen Ekqvist huomasi iltapimeällä Kouvolan asemalla jonkun makaavan liikkumattomana poikittain ratakiskoilla, kun juna lähestyi jo muutaman kymmenen metrin päässä. Lähellä seisoneen miehen kanssa Ekqvist syöksyi radalle ja veti miehen pois varmasta kuolemasta. Vasta tällöin pelastaja huomasi, että nukkuja oli ollut hyvä ystävä ja tunnettu yleisurheilija Urho Kekkonen. Ainakaan Juoksijasta ei ilmene, oliko alkoholilla ollut osuutta nukahtamiseen.

Kun selailin kerran kirjastossa jonkin jo unohtuneen asian takia Seura-lehtiä vuodelta 1992, löysin numerosta 17 haastattelun Kalevi Ihalaisesta. Aiheena oli se, että Ihalainen kertoi heittäytyneensä kesällä 1942 Karhumä-essä Urho Kekkosta aseella uhanneen miehen päälle ja ottaneensa tältä aseen. Lehdessä mainittiin Ihalaisen 78 vuoden ikä, helsinkiläisyys ja luutnantin arvo 1942 muttei urheilutaustaa. RUK:n 50-vuotisjuhlakirjan perusteella ainoa viimeistään 1942 reservinupseeriksi koulutettu Kalevi Ihalainen oli Kalevi Viljo, jonka etunimet ovat samat kuin 23.12.1913 syntyneen palloilijan. Kahden vuosikymmenen takaisessa lehtijutussa mainittu ikäkin sopi siis keilailussa viisimiehiskilvan MM-kultaa 1967 voittaneelle monipuolisuuspalloilijalle, jonka sotilasarvo 1970-luvun alussa oli Urheilumme kasvojen kolmososan mukaan yliluutnantti.

Hiihtäjä Olli Remeksen henkilöhistoria tosin on opet-tanut minullekin, että sota-aikana ylennettiin upseerin arvoihin myös erityisen ansiokkaita aliupseereita. UKK:n pelastaja varmistui kuitenkin urheilija Kalevi Ihalaiseksi, kun vilkaisin uudelleen vuoden 1992 juttua mukanani kopio Suomen Urheilulehdessä 51–52/1988 julkaistusta valokuvasta. Molempien haastattelujen kuvissa oli samannäköinen mies takanaan samanlainen palkintokokoelma.