Missit, laulajat ja muut vastaavat julkkikset eivät ole läheskään ainoita, joiden urheilusaavutuksia liioitellaan tai jotka itse muistavat menestyksensä todellista paremmiksi. Samaan sortuvat myös ihan oikeasti urheilussa menestyneet.

Veikkaajassa 28/2012 kerrottiin, että Kalevi Häkkinen olisi voittanut Suomen mestaruuden seiväshypyssä, yhdistetyn hiihdossa, pujottelussa, syöksylaskussa ja nopeuslaskussa. SM-tasolla "Häkä" olisi saman lehden mukaan kilpaillut myös maastohiihdossa, mäkihypyssä, pesäpallossa ja 110 metrin aitajuoksussa. Ainoastaan maastohiihdon osalta esitettiin sellainen tarkennus, että kyseessä ovat olleet juniorien SM-kisat.

Kaikkien kohtien varmistaminen tai kumoaminen on hankalaa, mutta Hiihtäjä 1958 -kirja osoittaa, että Häkkinen ei ole yhdistetyssä edes juniorien Suomen mestari. Yleisen sarjan SM-pujottelussa Hankasalmen ikiliikkuja ylsi parhaimmillaan hopealle 1951 ja 1958, eikä kultaa löydy myöskään juniorien puolelta – himmeämpiä mitaleja kylläkin. Seiväshypyssä ainoa SM-mitali on 18-vuotiaiden jaettu pronssi poikaurheilupäiviltä 1945, minkä osoittaa Aulis Tiensuun kirja Suomalainen seiväshyppy nimin ja numeroin. Arposen Antti selasi pyynnöstäni 1940-luvun Hiihtäjä-vuosikirjoja löytämättä Häkkisen nimeä yhdistetyn tuloksista.

Lehdelle ei voi antaa pinnoja myöskään seuralistasta, jolle oli kirjattu Kovalanmäen Pyry, Hankasalmen Hanka, Puijon Hiihtoseura, Laajakosken Terä ja Kaipolan Vire. Listalta puuttuivat ainakin Jyväskylän Hiihtoseura sekä Häkä Ski Club, ja Vaajakoskesta oli tehty Laajakoski. Kovalanmäen Pyry puolestaan lienee ollut vain Hankasalmen Hangan kyläosasto. Lisäksi jos Häkkinen on pelannut pesäpalloa, harrastanut tennistä Keski-Suomen piiritasolla sekä osallistunut Tunturi- ja Pohjola-ralleihin, kuten lehdessä kerrottiin, seurojen luettelo vaikuttaa vajavaiselta. Sen sijaan lehdessä mainittu osallistuminen jalkapallossa Jyväskylän kaupunkiliigaan lienee onnistunut ilman lajin seuraan kuulumista, mutta mieleen pälkähti epäilys moisen sarjan olemassaolosta.

Liioittelulta vaikutti myös tieto Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kunniajäsenyydestä. Liiton omien nettisivujen perusteella Häkkinen on nimetty FIS:n nopeuslaskukomitean kunniajäseneksi 2006.

Numerossaan 29/2012 Veikkaaja julkaisi haastattelun pesäpallolegenda Eino Kaakkolahdesta. Lehden mukaan Kaakkolahti ylsi kakkoslajissaan mäkihypyssä lähelle vuoden 1952 olympiaedustusta kolmella juniorien Suomen mestaruudellaan sekä Salpausselkä-menestyksillään.

Hiihtäjä 1958 -kirjasta on helppo tarkastaa, että "Kaakolla" on mäestä vain kaksi junnumestaruutta – 17–18-vuotiaiden sarjasta 1947 ja 19–20-vuotiaiden kilvasta 1948. Tässä tapauksessa Urheilumme kasvot 3:ssa on yllättäen oikeaa tietoa. SM-mitaleja tosin on enemmän kuin kolme, sillä Arposen Antti toki löysi Kaakkolahdelle 17–18-vuotiaiden hopeat mäessä ja yhdistetyssä 1946 sekä saman ikäluokan yhdistetyn pronssin 1947.

Metsään "Murheilumme kasvoissa" sen sijaan mennään kunnolla, kun Kaakkolahden sanotaan olleen mukana Saksan–Itävallan mäkiviikolla vuosien 1952 ja 1953 vaihteessa sekä yhdeksäs Oberstdorfissa 1952. Ensimmäinen mäkiviikko käytiin vuoden 1953 alussa ilman suomalaisia, eikä Kaakkolahti osallistunut tapahtumaan myöhemminkään. Hän tosin oli mukana "Oberissa" kolmessa lentomäkikilvassa 29.2.–2.3.1952, mutta Suomen Hiihtoliiton vuosikirjakin tarjoaa kilpailuista vain parhaiden sekä suomalaisten hyppyjen pituudet eikä täsmällisiä tietoja sijaluvuista. Samalla reissulla irtosi kyllä yhdeksäs tila 4.3. hypätystä Garmisch-Partenkirchenin kilvasta.

Salpausselkä-menestykset on helppo tulkita Salpausselän kisoina tunnetussa tapahtumassa saavutetuksi. Vuonna 1952 "Salppurin" kisat kuitenkin käytiin talviolympialaisten jälkeen, jolloin Kaakkolahti jäi sijalle 22, ja hänen edellisvuonna saavuttamansa kymmenennen tilan vaikutus olympiavalintoihin lienee ollut melkoisen rajallinen. Vielä vähemmän painoa on taatusti ollut vuosien takaisilla junnusaavutuksilla.

Täysin vailla perää Salpausselän ja olympiavalintojen kytkeminen ei tosin ole. Hiihtäjä 1953 -kirjasta on luettavissa, että olympiamäkikatsastukset 1952 käytiin tammikuussa Sotkamossa ja Lahdessa. Kaakkolahti liiti Sotkamossa kymmenenneksi ja Lahdessa kuudenneksi. Osloon valittiin kuusi mäkikotkaa, joista Antti Hyvärinen voitti molemmat katsastukset. Aatto Pietikäinen saavutti sijat 3 ja 10, Tauno Luiro sijaluvut 5 ja 3 sekä Alpo Heikkinen sijoitukset 9 ja 3. Sotkamon kakkosta ja neljättä, Olavi Kurosta ja Pentti Uotista, ei näy toisen katsastuskilvan 15 parhaan joukossa.

Silmiin osui Aamulehdestä 19.8. maininta siitä, että estejuoksija Jukka Keskisalo olisi voittanut 15-vuotiaana kaukalopallon itäisen alueen maalikuninkuuden. Sama tieto löytyi Keskisalon omilta nettisivuilta, jotka lienevät toimineet pirkanmaalaislehden lähteenä. Aloin selvittää seuraa, ja hyllyssäni sattuu olemaan kaukiksen kauden 1996/97 sarjakirja, jonka perusteella RC Hawks oli tuolloin ainoa 1981 ja 1982 syntyneiden joukkueita korkeammalla tasolla peluuttanut pohjoiskarjalainen seura. Kun tein googletuksen "Jukka Keskisalo RC Hawks", sain näytölle Pohjois-Karjalan C-junnujen sarjataulukon ja pistepörssin kaudelta 1995/96. Keskisalo oli pistepörssissä neljäs ja maalitilastossa 15 osumallaan jaetulla kolmossijalla. Paras maaliseppo oli onnistunut 26 ja toiseksi paras 22 kertaa.

Itäisen alueen maalikuninkuus vaikuttaa siis vähintäänkin epäilyttävältä.

Tenniksen parista tunnettu Olli Rahnasto ehti Veikkaajan 46/2012 mukaan voittaa junioriyleisurheilussa Suomen mestaruuden neljässä lajissa. SUL:n vuosikirjoista tuli vastaan valtakunnallisia mestaruuksia tasan yhtä monta kuin Urheilumme kasvot 11:n henkilöesittelystä: yksi eli ikäkausihuipentuman 12-vuotiaiden kolmiloikan voitto 1977. Myöhemmin VetoApuKisat-nimen saaneella tapahtumalla ei kuitenkaan ollut SM-arvoa, eli Suomen mestaruudesta voi puhua vain lainausmerkeissä