Suomalaiseen urheiluun on liittynyt skandaaleja jo paljon ennen doping-aikaa. Vuosikymmeniä sitten kaikki skandaalit eivät saaneet julkisuutta, ja esimerkiksi moni kilpailukielto on jäänyt merkitsemättä suomalaisten huippu-urheilijoiden ansioluetteloihin.

Osin tunnettu skandaali tapahtui Suomen olympiajoukkueen palatessa Amsterdamin kisoista 1928. Merkittävä rooli tapahtumissa oli moninkertaisella olympiavoittajalla Ville Ritolalla. Hän selvisi laivalla tappelemisesta ilman kilpailukieltoa, mutta painija Vilho Pekkala sai elinikäisen kansainvälisen kilpailukiellon.

Ritola kertoi Oihonna-laivan tapahtumista ohimennen muistelmissaan (1974), ja Ritolan elämäkerran kirjoittaja Ossi Viita (1997) selvitti myös tapahtumia, joiden pääroolissa oli painija Pekkala:
"Väinö Kokkinen ja Oski Friman toivat mukana samppanjaa ja viinaa. Me juhlimme siinä ja Pekkalakin tuli mukaan. Hain alhaalta vielä yhden viinapullon. Istuimme ja joimme siinä jonkin aikaa ja menimme sitten alakertaan, missä olivat hytit. Pekkala makasi selällään minun makuulavitsallani ja me otimme yhteen."

Ritola muisteli, että sekä hän että Pekkala olivat aika lailla päissään. Pekkala vietiin laivan putkaan, ja Ritola teljettiin hyttiinsä rauhoittumaan ja selviämään.

Olympiajoukkue palasi Helsinkiin ja otettiin juhlallisesti vastaan. Vastaanottamassa olivat niin tasavallan presidentti Relander kuin myös pääministeri Sunila. Ritolan piti kilpailla loppukausi Suomessa, mutta hän poistui ensimmäisellä laivalla Yhdysvaltoihin.

SVUL:n työvaliokunta otti tapahtuman käsittelyyn olympiakisojen jälkeen 3.9.1928. Pöytäkirjaan kirjattiin:
"Koska valiokunnan tietoon on tullut, että painija Viljo Pekkala on humalaisena aikaansaanut häiriötä s/s Oihonnalla olympialaisjoukkueen paluumatkan aikaan, päätettiin ilmoittaa painijaoston johtokunnalle, että sen on tutkittava kyseellinen asia ja annettava siitä liittojohtokunnalle selostus ja ehdotus mahdollisista rankaisutoimenpiteistä."

Vilho Pekkala oli Amsterdamissa kilpaillut vapaapainin 79-kiloisten sarjassa ja sijoittunut seitsemänneksi. Se oli pettymys, sillä neljä vuotta aikaisemmin Pariisissa Pekkala oli saanut sarjassaan olympiapronssin. Säännöilläkin oli tosin vaikutusta vaatimattomaan sijaan, kuten edellä olleesta kirjoituksesta näkyi.

Painijaosto lähetti Pekkalalle kirjeen 14.9.1928: "Todettuaan 11.9. pitämässään kokouksessa, että Te olette päihtyneenä häirinnyt Suomen olympiajoukkueen kotimatkaa höyrylaiva Oihonnalla, on allekirjoittanut jaosto SVUL:n johtokunnan kehotuksesta ja kokouksensa päätöksen mukaisesti velvollinen suorittamaan tutkimuksen asiassa. Tämän johdosta ja SVUL:n toimintasääntöjen 44 §:ään viitaten vaatii jaosto Teiltä kirjallista selvitystä ala-arvoiseen menettelyynne 1 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin olette tämän kirjeen saanut, uhalla, että asia muuten ratkaistaan ilman mainittua selitystä".

Pekkala ei vastannut painijaostolle. Sen vuoksi jaosto postitti 31.10.1928 uudelleen samansisältöisen kirjeen. Tulos oli yhtä huono.

Painijaosto lähetti 15.3.1929 jälleen kirjeen Pekkalalle Kotkaan:
"Koska nähtävästi tuntemattoman osoitteenne takia eivät painijaoston aikaisemmat 14.9. ja 31.10.1928 lähettämät kirjeet ole saapuneet käsiinne, uudistamme mainittujen kirjeiden sisällön".

Pekkala ei reagoinut tähänkään yhteydenottoon. Tämä vaikutti siihen, että jaosto päätöksiä tehdessään syytti painijaa niskoittelusta ja vaati siitäkin rangaistusta.

SVUL:n painijaosto pyysi laivamatkan tapahtumista kirjeitse lisätietoja olympiajoukkueen johtajistoon kuuluneilta Viktor Smedsiltä, Väinö Teivaalalta ja Heikki Lehmustolta. Smeds vastasi, että hän ei paluumatkalla ollut Oihonna-laivalla, koska tuli olympiakisoista yksityisten tärkeitten asioitten takia jo neljä päivää ennen pääjoukkoa.

Myös Teivaala ilmoitti, että hän ei paluumatkalla ollut Oihonna-laivalla. Teivaala oli Amsterdamissa voimistelun arvostelutuomarina, ja voimistelukilpailut alkoivat vasta samana päivänä, jona Suomen joukkueen pääosa lähti paluumatkalle.

Teivaala kuitenkin kertoi, että hän oli olympiakisojen aikana suomalaisten majapaikkana olleessa Oihonna-laivassa eräänä iltana joutunut rauhoittamaan laivalla mellastanutta tukkihumalassa ollutta Pekkalaa. Teivaala mainitsi saaneensa painijan rauhoittumaan ja ilmoittaneensa asiasta painijoiden johtajalle.

Teivaala totesi selvityksensä lopussa asian, josta ei liene aiemmin suomalaisessa urheiluhistoriassa kerrottu:
"Jo Pariisin kisoista palattaessa Pekkala uhkasi – humalaisena – johtaja Nordbladia paljastetulla puukolla ja allekirjoittanutta kohtaan hän esiintyi muuten ala-arvoisesti."

Harald Nordblad oli SVUL:n painijaoston puheenjohtaja 1924 ja Pariisin kisoissa Suomen painijoukkueen johtaja.

Amsterdamin paluumatkan tapahtumien yksityiskohdat kertoi kisoissa painijoukkueen johtajana ollut Heikki Lehmusto 4.6.1929 lähettämässään kirjeessä. Hän totesi, että Pekkala oli päihtynyt ja esiintyi suuriäänisesti jo laivan lähtiessä Amsterdamin satamasta, minkä vuoksi suunniteltiin hänen jättämistään pois laivasta.

Laivamatkan aikana tapahtuneesta tappelusta Lehmusto ei tiennyt kuinka se alkoi, koska hän kertoi olleensa nukkumassa hytissään.

"Heräsin siihen, että johtaja Aksel Ek tuli hyttini ovelle vaatien minua pidättämään Pekkalan, joka oli uhkaillut mm. laivan kapteenia. Tilanne olikin ylen vakava. Kapteeni lupasi jo ajaa maihin Ruotsin alueella."

Lehmusto ryhtyi keräämään apujoukkoja. He nousivat laivan kannelle. Pekkala oli siellä haukkumassa laivan kapteenia.

"Kun emme saaneet Pekkalaa rauhoittumaan, niin kapteenin kehotuksesta panimme hänet käsirautoihin, joita emme kuitenkaan osanneet käyttää, joten Pekkala vapautui niistä hetken kuluttua. Hyttiin vietäessä Pekkala vielä sai temmatuksi jostain pullon, jolla hän heitti johtaja Ekiä päin kasvoja. Onneksi Ek ehti väistää."

Lehmusto lisäsi, että olympiajoukkueen ylijohtaja Ek oli kuitenkin saanut silmäkulmaansa mustelman tappelussa, joka oli käyty ennen Lehmuston herättämistä. Tilanne rauhoittui: "Pekkala määrättiin sitten hyttiinsä, koska johtaja Ek katsoi vain siten olevansa turvassa."

SVUL:n painijaosto otti asian esille 26.7.1929:
"Todettiin jaoston kirjelmän johdosta H. Lehmuston ja V. Teivaalan sekä V. Smedsin vastanneen jaoston kirjelmään. Laajan keskustelun perusteella jaosto katsoi V. Pekkalan syylliseksi niihin järjestysrikkomuksiin, joita oli sattunut Amsterdamin olympialaisista kisoista palaavalla s/s Oihonnalla elokuussa 1928 ja tehtiin asiasta seuraava päätös, joka ilmoitetaan liittojohtokunnalle toimenpiteisiin ryhtymistä varten.

"1) jaosto ehdottaa niskoittelusta jaostoa kohtaan Pekkalalle rangaistusta 2 kuukautta kilpailukelvottomuutta. 2) jaosto ehdottaa, että Pekkala ei saisi koskaan enää edustaa maata eikä seuraansa ulkomaisissa kilpailuissa maan rajojen ulkopuolella. 3) jaosto pitää 3 kuukautta liian pienenä rangaistuksena julistettavaksi kilpailukelvottomuudeksi, mutta kun jaostolla ei ole oikeutta suurempaan rangaistukseen, alistaa jaosto asian tältä kohdalta lopullisesti liittojohtokunnan ratkaistavaksi."

SVUL:n liittojohtokunta otti asian käsittelyyn 19.10.1929. Lopullinen päätös sisälsi kaksi kohtaa:
"1) Pekkalalta poistetaan ikuisiksi ajoiksi oikeus kilpailla ulkomailla Kansainvälisen Painiliiton alaisissa kilpailuissa. 2) Pekkala tuomitaan yhden vuoden ajaksi kilpa- ja jäsenkelvottomaksi SVUL:n alaiseen kotimaiseen kilpa- ja järjestötoimintaan."

Pekkala palasi painiharjoituksiin loppuvuodesta 1930, kun kotimainen kilpailukielto oli päättynyt. Hän osallistui vapaapainin SM-kilpailuihin 1931 ja sijoittui kolmanneksi. Kansainvälisen kilpailukieltonsa takia hän ei voinut edes yrittää Los Angelesin olympiajoukkueeseen 1932.

Kesäolympiajoukkueessa 1932 oli sen sijaan Paavo Nurmi, joka ei saanut kilpailla ammattilaisuusepäilyjen takia. Kisojen jälkeen yleisurheiluliitto IAAF langetti Nurmelle kansainvälisen kilpailukiellon.

Vilho Pekkala
Syntynyt 3.4.1898 Kotkassa, kuollut 20.10.1974 Kotkassa.
Seurat Talikkalan Toverit (Viipurin mlk), Helsingin Kisa-Veikot ja Hallan Visa (Kotka).
Olympiapronssi vapaapainin 79 kilon sarjassa 1924, 7:s sija 1928.
MM-kisoissa 10:s sija kreikkalais-roomalaisen painin 75 kilon sarjassa 1921.
SM-kisoissa kulta 79-kiloisten vapaapainissa 1928, useita muita mitaleja.
Elinikäinen kansainvälinen kilpailukielto 1929.
Allekirjoituksena ainakin painijoiden olympialeiritykseen liittyneissä asiakirjoissa Wilho Pekkala, SVUL:n painijaoston käyttämä nimi Viljo Pekkala.