Uintilajitkin kuuluvat urheilun aloihin, joissa varhaisempien SM-kilpailujen hopea- ja pronssimitalisteja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Suomen Uimaliiton vuosikirjoista saa tietoa 1950-luvulta alkaen mutta varhaisempien vuosien tuloksia on kaiveltava lähinnä lehdistä. Tosin lajiliiton vuosikirjoja ei taida olla kovin monessa kirjastossa, joten edes tuoreempien saavutusten tarkastaminen ei ole varsinkaan kauempana Suomen Urheilukirjastosta asuville aivan yksinkertaista. Netin Wikipedia tarjoaa joidenkin varhaisempien vuosien SM-tuloksia, mutta ainakin itseäni ärsyttävästi ilman yksilölajimenestyjien seuratietoja. Kiusaa syntyy siitäkin, että monissa lähteissä on kyseenalaisuuksia seurojen nimissä – esimerkiksi ruotsinkielisten nimien ilmoittamista vain suomeksi.

Uintiurheilun Suomen mestareita taasen on lueteltu monessakin hakuteoksessa, mutta yleensä vajaasti ja joiltain osin harharadoille mennen. Muutamia esimerkkejä lähteiden ristiriitaisuuksista tuli kerrottua jo vuoden 2008 joululehtemme sivuilla 29–30, mutta ihmeellisyyksiä riittää kokonaisen artikkelin tarpeiksi.

Vajavaisuuksia jäi varmasti tähänkin juttuun, joten aihepiriin saatetaan palata tulevaisuudessa.

Väliotsikossa mainitun kilvan Suomen mestarina on Suomen Uimaliiton 50-vuotishistoriassa H. Salmi ja 100-vuotishistoriassa Herman Salmi, HSS. Sen sijaan Urheilukalenterit, Urheilun Pikku Jättiläinen, Fokus urheilu 2 ja Urheilun käsikirja tarjoavat Jussi Kahmaa Vaasan Uimaseurasta. Lisäksi Fokuksessa on voittoaikana 1.21,1 mutta Urheilukalentereissa ja Urheilun Pikku Jättiläisessä 1.12,1. Urheilumme kasvoista kulta löytyy sekä kolmososassa vesipalloilijana esitellyn Herman Salmen tiedoista että neljännen osan Jussi Kahma -osuudesta.

Selitys ristiriitoihin löytynee Suomen Urheilulehden uutisoinnista. Lehdessä 3.8.1925 ei ole loppukilvasta selostusta, mutta seuraavanlaiset tulokset: 1. J. Kahma, Vaasan Uimaseura, 1.12,1; 2. A. Reingoldt, Kotkan Uimaseura, 1.13,9; 3. A. Koskinen, HU, 1.15,4; 4. R. Mallenius, 1.15,5; 4. K. Sjöblom, 1.17,2.

Viisi päivää myöhemmin lehti julkaisi toisenlaista tietoa. Tuloksia tarjottiin vain alkueristä, mutta loppukilpailusta julkaistiin selostus, jonka mukaan Salmi oli johdossa alusta alkaen. Kahman nimeä ei löydy edes alkuerien osanottajien joukosta. Salmi/Kahma-kohtaa lukuun ottamatta finalistit olivat samat kuin lehdessä 3. elokuuta; kakkoseksi mainittiin nytkin Reingoldt sekä seuraaviksi Koskinen ja Malle – viimeksi mainittu tosiaan ilman nius-päätettä.

SM-uinnit 1925 oli jaettu Kotkaan, Tampereelle sekä Turkuun, ja satasen vapari kuului Kotkassa järjestettyjen pääkilpailujen ohjelmaan. Herman Salmi esiintyy eräiden muidenkin Kotkassa käytyjen lajien tuloksissa mutta Jussi Kahma nähdäkseni ei. Voisi olettaa, että jos vaasalaisseuran edustaja olisi matkustanut Kotkaan asti, hän olisi osallistunut useampaan kuin yhteen lajiin. Lisäksi lehdessä 3.8.1925 ei 200 metrin vapaauinnin tuloksissa mainita voittajan eli Salmen seuraa, minkä voi tulkita niin, että seuran on ajateltu tulleen ilmi jo 100 metrin tuloksista.

Katsonkin, että mestari oli Herman Salmi ajalla 1.12,1. Joku pystynee vahvistamaan tai kumoamaan päätelmäni.

Uimaliiton 100-vuotishistorian Sata altaassa nojalla 200 metrin vapari on ollut SM-kisalaji 1919–26 ja vuodesta 1968. Varhaiset mestarit olivat kirjan mukaan seuraavat:
1919: Jussi Kahma, Vaasan Uimaseura – Vasa Simsällskap
1920: Jaakko Tiiainen, Helsingin Uimarit
1921: Armas Koskinen, Helsingin Uimarit
1922: Jaakko Tiiainen, Helsingin Uimarit
1923: Armas Koskinen, Helsingin Uimarit
1924: Reino Mallenius, Helsingin Uimarit
1925, 1926: Herman Salmi, Helsingfors Simsällskap

Lajiliiton 50-vuotishistoria tarjoaa vastaavat tiedot – tosin ilman seuroja ja ilmoittaen etunimistä vain alkukirjaimet. Yllä mainitun jakson mestarit kuitenkin puuttuvat Urheilun Pikku Jättiläisestä, Fokus urheilu 2:sta ja Urheilun käsikirjasta. Urheilukalentereissa laji oli välillä mutta toisinaan ei. Lisäksi vuosien 1920 ja 1922 mestarin sukunimenä oli joissain kalentereissa Tiainen ja joissain Tiitinen.

Vähintään kahden osallistujan jakamissa voitoissa käy usein niin, että mestarilistoille huomataan ottaa vain ensimmäisenä mainittu ykkönen. Tällainen tapaus näyttäisi olevan väliotsikossa mainittu kilpakin, jonka ykköseksi Mitä Missä Milloin 1976, Vuosifakta 76 ja Urheilun käsikirja ilmoittavat vain Hannu Laaksosen. Uimaliiton ja SVUL:n vuosikirjoissa on kuitenkin sellainen tieto, että kullan jakoivat Laaksosen ja tämän tavoin ajassa 1.11,8 maaliin ennättänyt Ari Salonen. Sata altaassa -teoksen tilasto-osaan ei hallimestareita tai nykytermein lyhyen radan ykkösiä ole otettu.

Vähänkin uudemmista kirjoista on säännönmukaisesti unohdettu SM-kisojen ohjelmassa aikanaan ollut hengenpelastusuinti. Lajin luonteesta osaan sanoa vain sen, että käytössä on ollut myös nimi kylkiuinti.

Ykkösistä ilmeisesti parhaat listat löytyvät toisen maailmansodan jälkeisistä Urheilukalentereista. Etunimiä ja seuroja on tosin pitänyt kaivella muualta.
1907: Aimo Malmberg, HSS
1908: Herman Cederberg, Palosaaren Urheiluseura (Vaasa)
1909: E. Johansson, Palosaaren Urheiluseura
1910, 1911: Jussi Kahma, Vaasan Uimaseura – Vasa Simsällskap
1912: Herman Cederberg, Palosaaren Urheiluseura
1913, 1915, 1916: Yrjö Seuderling, Turun Uimaseura
1917, 1919, 1920: Yrjö Seuderling, Åbo Simklubb
1921, 1922: Jussi Kahma, Vaasan Uimaseura – Vasa Simsällskap
1923: Viljo Viklund, Tampereen Uimaseura
1925, 1926: Herman Salmi, Helsingfors Simsällskap

Urheilukalentereissa laji oli vielä 1927 muttei seuraavissa toista maailmansotaa edeltäneissä painoksissa. Lisäksi vuosien 1922–27 kalenterissa mestarien listaaminen käynnistyy vasta kilvasta 1919, vaikka varhaisimmissa ja myöhemmissä laitoksissa on alku vuodessa 1927 eli samassa kohdassa kuin Uimaliiton 50-vuotisjulkaisussa. Vuoden 1927 luettelosta löytyy myös vuoden 1924 ykkönen – M. Alho Helsingin Uimareista. HU:n 80-vuotisen toiminnan kunniaksi julkaistussa matrikkelissa Alho esiintyy samoin pelkällä etunimen alkukirjaimella ja SM-mitaleissa on vain vesipallohopea 1924, joten Pariisin olympiavuoden mestaruus lienee ollut epävirallinen tai perätön.

Parille muulle tyhjälle kohdalle ovat selvemmät ja ilmiselvästi sotiin liittyvät selitykset: uinnin SM-sijoista kilpailtiin vain pienessä määrässä lajeja 1914 ja ainoastaan naisten sarjassa 1918.

Herman Cederbergin seuraksi on ainakin 1910-luvun ja 1920-luvun alun Urheilukalentereihin merkitty Palosaaren Urheiluseura, mutta kun laji palasi mainittuihin kalentereihin toisen maailmansodan jälkeen, seuraksi mainittiin Vaasan Uimaseura. Ensin mainittu lienee oikea, koska Vaasan Uimaseuran 100-vuotishistoriassa on Cederbergin SM-kultamitaleista vain 1500 metrin vapaauintivoitto 1906.

Vastaavalla tavalla on Urheilukalentereissa toimittu vuoden 1909 mestarin kohdalla – sellaisella erotuksella, että etunimen alkukirjainkin on toisen maailmansodan jälkeen vaihdettu E:stä B:ksi. Vaasan Uimaseuran 100-vuotishistoriassa kuitenkin mainitaan E. Johanssonin saavutuksia vuodelta 1908 muttei kultaa 1909, joten seura lienee ollut Palosaaren Urheiluseura.

Vuosien 1913–20 ykkösen sukunimenä on Urheilukalentereissa Söderling, mutta Seuderling löytyy Uimaliiton 50-luvun historiasta ja Urheilumme kasvot 4:stä, jossa Seuderling mainitaan helsinkiläiseksi. Hän lienee tosiaan vaihtanut välillä seuraa; Turun Uimaseuran suora käännös ruotsiksi olisi Åbo Simsällskap, ja Turun Uimaseura on määritellyt perustamisvuodekseen 1910 mutta Åbo Simklubb vuoden 1913. Lisäksi Suomen Urheilulehden 7.9.1917 ilmestyneen numeron SM-kisatuloksissa oli Seuderlingin seurana Åbo Simklubb, vaikka Turun suomenkielinenkin uimaseura esiintyi monen muun kohdalla.

Vuoden 1923 mestarin nimeksi on ilmoitettu yleensä Viljo Viklund, mutta esimerkiksi Suuri Olympiateos 1906–2000:ssa on sukunimi aloitettu W:llä, vaikka vielä käsikirjoituksessa nimenä oli Viklund.

Aimo Malmbergin kuolema keuhkotautiin 16.8.1917 Helsingissä uutisoitiin Suomen Urheilulehdessä saman vuoden elokuun viimeisenä päivänä. Etunimiksi kerrottiin Aimo Lahja, mutta Lahjakin kuuluu nimiin, joita annettiin vuosikymmeniä sitten sekä pojille että tytöille.

Satasen vapaauintia kesän 1925 lehdistä etsittäessä vastaan pelmahtivat myös saman uintitavan 4 x 100 metrin tulokset. Urheilun käsikirjassa tämän viestin Suomen mestarien lista alkaa vuodesta 1972, mutta Uimaliiton 50-vuotishistorian perusteella lajissa kilpailtiin SM-tasolla jo 1917–26, vaikka tämä on unohtunut monesta muustakin kirjasta. Sata altaassa ei asiassa auta, sillä kirjan luetteloon Suomen mestareista ei viestejä ole otettu.
1917: Vaasan Uimaseura – Vasa Simsällskap
1919: Helsingin Uimarit
1920: Åbo Simklubb
1921: Vaasan Uimaseura – Vasa Simsällskap
1922–24: Helsingin Uimarit
1925, 1926: Helsingfors Simsällskap

Urheilukalentereissa 1920–27 julkaistu mestarilista alkaa vuodesta 1919, mutta vaasalaisten kulta löytyy myös Suomen Urheilulehdessä 7.9.1917 julkaistuista tuloksista. Urheilukalentereissa on lisäksi sellainen kyseenalaisuus, että Helsingfors Simsällskapista on tehty Helsingin US.

Tiettyyn lajiin erikoistuneiden kirjoittajien luulisi tietävän mestarit paremmin kuin yleismies Jantusten, mutta aina ei näin näytä olevan. Uimaliton historiakirjoissa miesten kerroshyppyjen SM-kultamitalistien luettelon alkamisvuotena on 1909, mutta tässä jutussa moneen kertaan lainatut muut kirjat ilmoittavat Oskar Wetzellin vieneen mestaruuden jo vuotta aiemmin. Wetzellin kulta on päässyt myös Wikipedian listaan, jonka löytää vaikkapa googletuksella "uinnin Suomen mestaruuskilpailut 1908".

Uimaliiton 100-vuotishistoriassa on Päivi Kauhaniemi kirjattu pitkän radan mestariksi 100 metrin vapaauinnissa 1975–77, mutta Uimaliiton ja SVUL:n vuosikirjat, Mitä Missä Milloin 1976 sekä Vuosifakta 76 kertovat kesän 1975 ykköseksi Eva Tallqvistin, ja tämä tieto on myös Urheilun käsikirjassa. Uinti-vuosikirjasta ja Vuosifaktasta ilmenee lisäksi Kauhaniemen sijoittuminen pronssille 1975.

Suomen Urheilulehdestä 27.7.1925 vastaan tulleissa naisten SM-tuloksissa esiintyi 500 metrin vapaauinti. Lukuisissa lähteissä väitetään naisten pisimmän vaparimatkan olleen 400 metriä muun muassa 1925, mutta lajiliiton 50-vuotishistoria osoitti, että puolesta kilometristä siirryttiin 400 metriin vasta 1927. Liiton puoli vuosisataa tuoreemmasta historiasta alkuperäinen matka on kokonaan unohtunut. Muutoksen voi päätellä ajoistakin; kilvassa 1927 voittotulos oli 6.50,8, kun aiemmin oli parhaimmillaankin päästy 9.45,3:een 1921.

Uimaliiton kirjojen perusteella 500 metrin ensimmäinen Suomen mestari oli Mary Lindberg Turun Uimaseurasta vuosina 1919 ja 1920. Muutoin hakuteoksissa mestareiden luettelo aloitetaan kyllä Lindbergillä mutta hiiskumatta mestaruudesta 1919.

Urheilukalentereille ei voi tässäkään tapauksessa antaa täysiä pisteitä. Kun matkaa oli lyhennetty, vuoden 1928 laitokseen ei enää otettu 500 metrin mestareita.

Urheilukalenteri 1915/16:sta huomasin, että tällainen laji on ollut SM-kisojen ohjelmassa ainakin 1913, jolloin voittaja oli Anna Järvinen. Lajiliiton historiat ja esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeiset Urheilukalenterit eivät Järvisen mestaruudesta pukahda, mutta Urheilukalenteri 1916/17 osoitti, että Järvinen voitti vastaavan mestaruuden myös 1915. Kalentereissa oli seurana Helsingin Uimaseura, mutta totuudenmukainen asu on ruotsinkielinen Helsingfors Simsällskap. Vuonna 1914 ei kilpaa saman lähteen mukaan järjestetty. Lajin SM-historia lienee jäänyt kahteen kertaan, sillä kalenteri 1917/18 ei enää sisällä lajin mestareita, eikä vuoden 1917 Urheilulehdistä kaivamissani SM-uintituloksissa ole osunut silmiin tätä lajia.

Viestien kaivaminen toi esille myös käsikirjoista säännönmukaisesti unohtuneen naisten 4 x 50 metrin vapaauinnin, jonka voittajaseuroista lajiliiton 50-vuotishistoria tarjoaa tällaisen luettelon:
1917: Åbo Simklubb
1918–20: Helsingin Uimarit
1921, 1922: Viipurin Uimaseura
1923–26: Helsingin Uimarit

Tässäkin tapauksessa Urheilukalenterien listat alkavat vuodesta 1918 ja mestarilista julkaistiin viimeisen kerran 1927. Suomen Urheilulehti julkaisi kuitenkin 7.9.1917 tulokset, joissa näkyy ÅSK:n kulta. Joukkueeseen muuten kuului paremmin pikajuoksijana tunnettu Lisie Nyström.

Urheilun käsikirjassa listataan miesten 4 x 100 metrin sekauintiviestin Suomen mestarien yhteydessä myös yhtä osuutta lyhyemmän vastaavan viestin ykköset vuosilta 1946–52, mutta naisten puolelta vastaavat tiedot puuttuvat. Mestareita mainitaan sekä Fokus urheilu 2:ssa, Urheilun Pikku Jättiläisessä että Urheilukalentereissa, ja kaiken järjen mukaan kilpa oli virallinen jo 1946, vaikka lajiliiton 50-vuotiskirjan lista alkaa vuodesta 1947.

Tässä löytämäni kultaseurat:
1946: Hämeenlinnan Uimaseura
1947, 1950: Helsingin Työväen Uimarit
1948, 1949, 1951, 1952: Helsingin Uimarit

Lisäksi Urheilun käsikirjassa näyttää käyneen niin, että 4 x 100 metrin sekariviestin ykkösiksi 1953–55 ovat luikahtaneet samanmittaisen vapaauinnin ykköset. Virheitä on tosin tullut vain kaksi, koska vuonna 1953 sama seura vei molemmat lajit.

Seuraavassa ovat nähdäkseni oikeat mestarit.
4 x 100 metrin vapaauintiviesti:
1953: Helsingin Uimarit
1954, 1955: Helsingfors Simsällskap
4 x 100 metrin sekauintiviesti:
1953, 1954: Helsingin Uimarit:
1955: Marjaniemen Uimarit, Helsinki

Urheilun käsikirjassa Turun Uimaseuralle kirjatut lyhyen radan SM-kullat naisten 4 x 100 metrin sekauinnissa 1975 ja 1976 huomaa erheiksi kotikonsteinkin, sillä muun muassa Vuosifakta-teokset kertovat mestaruuksien menneen Tampereen Uimaseuralle ja sisältävät tamperelaisten mestarikokoonpanotkin. Virheen taustalla lienee se, että Mitä Missä Milloin -kirjoissa on 4 x 100 metrin vapaauintien ykkösenä Tampereen Uimaseura ja perässä samanmittaisen sekauintiviestin ykkösestä vain lyhenne TUS, jonka merkitykseksi on helppo ajatella Turun Uimaseura.

Suomen Urheilulehdessä 15.8.1918 olleiden tulosten mukaan naisten suorien (kerros)hyppyjen SM-kullan oli vienyt Helga Markelin HSS:stä. Sama tieto on muun muassa Fokus urheilu 2:ssa sekä Uimaliiton 50- ja 100-vuotishistorioissa, mutta Urheilun käsikirjasta saavutus on jäänyt pois.

Uimaliiton 100-vuotishistoriassa listataan taitouinnin Suomen mestareita vuodesta 1972, mutta liiton 50-vuotisteos osoittaa, että ainakin jossain määrin vastaavan lajin mestaruuksista kilpailtiin jo 1916–26. Tuolloin nimenä oli taideuinti ja laji ainakin jonkin verran erilainen kuin nykyinen taitouinti. Nykynäkökulmasta erikoisinta oli se, että miehilläkin oli oma sarjansa. Liittohistorian tiedoista puuttuvat seurat, ja etunimet on kerrottu vain naisista – miesten puolella on tyydytty alkukirjaimiin.

Seuraavassa ovat miesten voittajat, joiden etunimet ja seurat löysin Arposen Antin kirjoittaman Luovutetun Karjalan urheilu -kirjan sivulta 350:
1916: Eino Karjalainen, Viipurin Uimaseura
1917, 1919–22: Eino Karjalainen, Joensuun Uimaseura
1923: Onni Salonius, Viipurin Uimaseura
1924–26: Eino Karjalainen, Joensuun Uimaseura

Naisten mestarilista puolestaan oli jotakuinkin tämännäköinen:
1917: Vieno Lind, Helsingfors Uimarit
1918: Elin Väkevä, Viipurin Uimaseura
1919–22: Magda Odén, Helsingfors Simsällskap
1923–25: Meri Statschkun, Viipurin Uimaseura
1926: Laura Kanerva, Viipurin Uimaseura

Mestarin 1919–22 sukunimenä on Luovutetun Karjalan urheilussa Odin, mutta ainakin Suomen Uimaliitto 1906–1956 -kirjassa ja vuoden 1927 Urheilukalenterissa on nimenä Oden – ilman heittomerkkiä, joka tuli vastaan HSS:n 100-vuotishistoriasta. Urheilukalenterissa seuraksi on kirjattu Helsingin US, jonka voi päätellä HSS:n suomennokseksi.

Odénia seuranneen ykkösen sukunimenä esiintyy Uimaliiton 50-vuotishistoriassa Statschkan, mutta luotan enemmän Luovutetun Karjalan urheilun sivuun 350. U:n sisältävä asu on löytynyt myös Suomen Urheilulehdestä 27.7.1925 ja Urheilukalenteri 1927:stä, jossa tosin on etunimenä Mary. Vanhoissa Urheilukalentereissa on lisäksi sellainen ilmiselvä erhe, että taitouinnin mestarien listat alkavat vuodesta 1919. Lisäksi taideuinnin ykköset jätettiin pois kalentereista vuoden 1928 laitoksesta alkaen.

Vaikka tilastoinnissa on tapana aloittaa SM-hallikilpailujen historia vuodesta 1955, jaossa näyttivät olleen aluksi vain Suomen Uimaliiton mestaruudet. Olen yrittänyt selvitellä kirjoista ja lehdistä, mistä lähtien kyseessä ovat olleet SM-kisat, mutta huonolla menestyksellä. Varhaisissa kilpailukutsuissa ja selostuksissa käytettiin välillä pelkkää hallimestaruuskilpailut-sanaa kertomatta, minkä tahon mestaruuksia oli tarjolla. Suomen Urheilulehdestä löytyneissä kilpailukutsuissa mainittiin ensimmäisen kerran suoraan Suomen mestaruuksista 1959, mutta tuolloinkin kilpailut oli tarkoitettu vain Suomen Uimaliiton alaisille seuroille. Toisaalta TUL:n ja SVUL:n sopimukset ovat välillä saaneet aikaan sen, tullilaisetkin seurat ovat olleet SVUL:n liittojen alaisia.

Kesäkuussa 1956 Uimaliittoon liittyneen Helsingin Työväen Uimarien edustajat olivat yltäneet hallimestaruuksiin jo saman vuoden huhtikuussa, mutta tämä ei suoraan takaa tapahtuman olleen avoin myös TUL:n seuroille; HTU:n mukaanpääsyn taustalla saattoi olla jokin erikoissopimus.

Uinti-vuosikirjojen perusteella TUL:n uimareita oli mukana hallikilpailuissa viimeistään vuodesta 1963 alkaen, ja TUL-lehtien 8/1964 ja 12/1965 nojalla mainittuina vuosina pidettiin SM-hallikisat, joissa polski "tullilaisiakin". TUL:n toimintakertomuksiin SM-halliuinnit pääsivät silti vasta 1970-luvun alussa. Lisäihmeellisyyttä tuo se, että TUL:n hallimestaruusuinnit käytiin samaan aikaan Uimaliiton tai Suomen hallimestaruuskilpailujen kanssa 1961 ja 1962, kun taas vuonna 1966 TUL:n mestaruuksista uitiin 14.3. eli vain päivä sekä kutsussa että Urheilulehden raportissa SM-kilpailuiksi ilmoitetun tapahtuman jälkeen. Lahden Kalevan Juhani Lehtinen ylsi kuitenkin keväällä 1966 voittoon kummassakin tapahtumassa.

Uinti 1988 -kirjassa on listattu SM-hallikisojen isäntäpaikat vuodesta 1962. Tämä ei kuitenkaan todista mitään, koska varsinaisten SM-kisojen isännät on lueteltu samassa teoksessa vain vuodesta 1964 alkaen.

Täsmällistä tietoa siitä, minä vuosina 1950- ja 1960-luvuilla miteltiin hallikaudella Suomen Uimaliiton mestaruuksista ja milloin Suomen mestaruuksista, ei taida löytyä kuin lajiliiton arkistoista – jos sieltäkään.

JK. Tämän kirjoituksen taustalla ei ole minkäänlaista omakohtaista lajiharrastusta. En ole mennyt vuosikymmeniin enkä aio enää mennäkään edes niin "syvälle" veteen kuin naurattajamestari Eemelin luokkatoverina ollut tyttö, josta Eemeli kertoi radiossa syksyllä 2012 uusitussa vuoden 1969 ohjelmassa. Kun oppilaiden piti kirjoittaa runo, tyttö oli väsännyt seuraavan tekstin: "Vedessä on hauska killua, kun vesi huuhtelee polvia." Opettajan huomautukseen siitä, ettei runo rimmaa ollenkaan, vastaus oli selvä: "Mutta kun äiti on kieltänyt menemästä syvemmälle.