Lauttasaaren Pyrintö perustettiin marraskuussa 1928 tuolloisessa Huopalahden kunnassa, josta tuli osa Helsingin kaupunkia 1946. Heti keväällä 1929 ryhdyttiin toimenpiteisiin oman kentän saamiseksi paikalle, jossa kenttä nykyisinkin on. Perunapeltoon tallattiin hyppy- ja heittopaikat, mutta kesti vuosia ennen kuin kentän keskeltä kaadettiin kaksi komeaa tukkipuuta. Vasta Lontoon olympiakesänä 1948 ryhdyttiin upottamaan salaojia kenttään, ja heinäkuussa 1951 pidettiin kentän vihkiäiskilpailut. Lauttasaaren Pyrinnön urheilukenttä sijaitsee Länsiväylän kupeessa.

Seuraava merkittävä kentän uudistus tapahtui vuonna 1983, jolloin Suomessa järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun maailmanmestaruuskisat. Kun Eläintarhan kenttä sai tartan-pinnoitteen, ”Eltsun” vanha tiilimurska ajettiin Lauttasaareen, ja Pyrkän kentän juoksuratojen pinnoite muuttui hiilimurskasta tiilimurskaksi. Juhannusviikolla 2014 avattiin uusi uljas Pyrkän kenttä. Hiekkapohjainen jalkapallokenttä oli saanut tekonurmen ja juoksuradat kumiasfalttipäällysteen. Helsingin kaupunki on muuttanut muitakin hiekkapohjaisia kenttiä tekonurmiksi viime vuosina, ja uusin tekonurmi vihittiin käyttöön lokakuussa 2014 Hämeentien kupeessa olevalla Haapaniemen kentällä.

Urheilullisesti Pyrinnön parasta aikaa olivat 1950-luvun loppu ja 1960-luvun alkupuolisko. Vuosina 1958–66 LaPyn yleisurheilijat saavuttivat Kalevan kisoissa yhteensä 10 kultaa, 5 hopeaa ja 3 pronssia. Pikaviestissä Pyrintö kruunattiin mestariksi viisi kertaa – 1960–63 ja 1966.

Veikkauksessa työskennelleet Börje Strand ja Pauli Ny hallitsivat maamme pikajuoksumarkkinoita noin 55 vuotta sitten. Strand voitti 100 metrin Suomen mestaruudet 1959 ja 1960, ja Ny nappasi hopeaa molemmilla kerroilla. Nyn voittovuodet olivat 1962 (Strand hopealla) ja 1963. Vuonna 1960 oli sadalla metrillä kuudes Melbournen olympiakisojen 1956 pituushypyn pronssimitalisti Jorma Valkama, joka oli kauden 1959 lopulla siirtynyt Helsingin Kisa-Tovereista Pyrintöön. Kahdella sadalla metrillä Börje Strand voitti mestaruudet 1958 ja kolme kertaa peräkkäin 1960–62. Seuraavana vuonna oli Pauli Nyn voittovuoro ja pronssillaan Strand varmisti kaksi mitalia Lauttasaareen. Kahden mitalin vuosi oli myös 1960, jolloin Strandin voittaessa Ny oli pronssilla. Samassa juoksussa Pyrinnön kolmannen edustajan Rudolf Waldenin sijoitus oli kuudes. Vammat päättivät Pauli Nyn uran 1964. Hänen paras tilastokelpoinen aikansa 100 metrillä oli 10,5 (myötätuulessa meni vielä kymmenyksen paremmin) ja 200 metrillä 21,3.

Kalevan kisojen menestyksen ohella Strand voitti Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1963. Sadalla metrillä hän sivusi Voitto Hellstenin Suomen ennätysaikaa 10,6 Turussa 1959 ja oli 4 x 100 metrin viestissä kohentamassa seurojen SE-aikaa kolme kertaa. Karlstadissa vuonna 1960 ajan 41,5 kellottaneessa joukkueessa juoksivat Jorma Valkama, Rudolf Walden, Pauli Ny ja Börje Strand. Sama nelikko oli ehtinyt tehdä yhden Suomen ennätyksen sekä 1959 että aiemmin kaudella 1960. Kavartetin viimeinen SE-tulos säilyi vuoteen 1968 asti, jolloin Helsingin Kisa-Veikot paransi lukemia kymmenyksellä. Satasella Strand alitti 11 sekuntia yhdeksän kesän ajan ja 200 metrillä 22 sekuntia kahdeksan vuotta peräkkäin. Sadalla metrillä ”Böka” Strandin paras aika oli 10,6 ja tuplamatkalla 21,4. Huikea suoritus hiilimurska-aikakaudella. Vuosina 1965–69 hän toimi Suomen Urheiluliiton pikajuoksun lajivalmentajana. Börje Strand menehtyi vuonna 1977, jolloin oli vain 41-vuotias.

Strandin harjoittelua Pyrkän kentällä on hienosti kuvannut ex-lauttasaarelainen Jukka Pakkanen teoksessaan Sadasosasekunti. Pakkasen muita muisteloita Pyrkän kentän tapahtumista on teoksessa Nuoruus.

Pikajuoksujen ohella menestystä tuli kenttälajeissa. Leipälajissaan pituushypyssä Jorma Valkama voitti värisuoran vuosina 1960–62. Mestaruus tuli 1961, edellisenä vuonna hän saavutti hopeaa ja vuonna 1962 sijoitus oli kolmas. Tuolloin Pyrintö sai kolme miestä kuuden joukkoon, kun Jouko Pellosniemi ponnisti neljänneksi ja Olli-Pekka Hartikainen kuudenneksi. Valkaman uran parhaaksi viralliseksi tulokseksi jäi legendaarinen numerosarja 777. Liiallisessa myötätullessa mies liiti vielä kolme senttiä pidemmälle. Olympiapronssin ja Suomen mestaruuksien lisäksi Valkama voitti Pohjoismaiden mestaruuden 1961. Kaiken kaikkiaan hän ylitti 7 metrin rajan 13 kautena peräkkäin 1950–62. ”Kumiukko” Valkaman elämä päättyi auto-onnettomuudessa joulukuussa 1962.

Päättyneenä kesänä 75 vuotta täyttänyt diplomi-insinööri Jouko Pellosniemi sijoittui Kalevan kisoissa kolme kertaa kuuden parhaan joukkoon ollen parhaimmillaan neljäs 1963. Urheilu-uran jälkeen Pellosniemi keskittyi teräsrakenteisiin ja urheilupaikkojen rakentamiseen sekä toimi opettajana Teknillisessä korkeakoulussa, joka on vuodesta 2010 lähtien ollut osa Aalto-yliopistoa.

Teknillisen korkeakoulun professoriksi ensin Tampereelle ja myöhemmin Espooseen nimitetty Olli-Pekka Hartikainen ponkaisi lauttasaarelaisseuraa edustaessaan Kalevan kisoissa neljänneksi 1961 ja 1965 sekä SM-hallissa ykköseksi 1963. LaPy sai viimeksi mainitussa kilvassa kaksoisvoiton, sillä hopealle liiti Pellosniemi, joka oli Hartikaisen kumppaneita Ratinan urheilustadionin kunnostamisessa 1966.

Jorma Valkama ei jäänyt LaPyn ainoaksi kenttälajimestariksi Mikkelissä 1961, kun tietokoneoperaattori Risto Ankio ylitti seipään varassa 450. Vuoden 1961 Ruotsi-ottelussa Ankio hyppäsi SE-tuloksen 458, mikä on viimeinen Suomen ennätys terässeipäällä. Suomen mestaruuden lisäksi hän voitti samana vuonna Englannin mestaruuden ja hopeaa Pohjoismaisissa mestaruuskisoissa sekä menestyi telinevoimistelijana. Seuraavana vuonna Belgradissa Euroopan mestaruuskisoissa Ankio sijoittui neljänneksi häviten pronssimitalisti Kauko Nyströmille viidellä sentillä. Vuoden 1964 Tokion olympiakisoissa Ankion sijoitus oli 12:s. Tosin silloin hän edusti jälleen kasvattajaseuraansa Viialan Viriä. Hänen uransa paras tulos 487 on sopiva tavoite Minna Nikkaselle tulevina vuosina.

Myös isojen miesten lajissa kuulantyönnössä Lauttasaaren Pyrinnön edustaja on saanut mitalin Kalevan kisoissa. Vuonna 1966 Seppo Simola edusti LaPyä ja voitti pronssin tuloksella 17,27. Kuusi vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen suomalainen 20 metrin työntäjä tuloksella 20,15. Tällä hetkellä 20 metrin kerhossa on 20 jäsentä. Kerhon uusin jäsen on Mika Vasara, joka työnsi 20,04 vuonna 2006. Suomen mestaruudet Simola voitti HKV:tä edustaen 1963 ja 1964 sekä Turun Riennon väreissä vuosina 1970–72. Kilpailu-uransa jälkeen hän toimi muun muassa Markku Tuokon ja Reijo Ståhlbergin valmentajana.

Jarmo Kunnas oli LaPyn väreissä neljäs vuoden 1969 Kalevan kisoissa tuloksella 17,42. Samana vuonna hän työnsi uransa parhaan ulkokenttätuloksen 18,34. Kunnas oli mukana Kalevan kisoissa vielä 38-vuotiaana 1975 edustaen Etelä-Vantaan Urheilijoita ja sijoittuen kymmenenneksi. Kuulantyönnön lisäksi Kunnas oli maamme parhaimpia painonnostajia yli 110 kilon sarjassa 1960-luvun loppupuoliskolla. Suomen mestariksi Kunnas työnsi HKV:n paidassa 1960 ja 1962. Meriittilistalta löytyvät myös kaksi nuorten Suomen mestaruutta Tampereen Pyrinnön 4 x 100 metrin viestijoukkueissa 1956 ja 1957, 17 metrin ylitys ensimmäisenä suomalaisena 1959 sekä voimanostosta yli 110 kilon sarjan SM-kulta 1972. Uran paras kuulatulos 18,52 syntyi hallissa vuonna 1975. Emeritusprofessori Tarmo Kunnaksen veli menehtyi vain 39-vuotiaana 1976. Kuolinsyynä oli anabolisten steroidien aiheuttama äkillinen sairauskohtaus.

Pyrinnön kentän vieressä ollut myös pujottelurinne, jonka vihkiäiskilpailussa 1952 lauttasaarelaiset Kalpalan veljekset Eino ja Osmo ottivat kaksoisvoiton. 1950-luvun lopulla Lauttasaareen alettiin suunnitella hyppyrimäkeä, kun moniin muihin Helsingin kaupunginosiin oli edellisvuosina kohonnut pieniä hyppyreitä. Lauttasaaren hyppyrimäen ensikilpailu pidettiin 14.2.1960. Kisan voittaja Niilo Halonen hyppäsi 29,5 metriä, joka jäi mäkiennätykseksi. Kaksi viikkoa myöhemmin 19-vuotias Halonen hyppäsi hopeaa Squaw Valleyn talviolympialaisissa. Halonen toimi kirjoittajan kansalaistaidon sijaisopettajana lukukaudella 1980–81. Lauttasaaren hyppyrimäki todettiin hengenvaaralliseksi ja tiettävästi mäessä ei vihkiäisten jälkeen enää kisattu muutamia juniorikilpailuja lukuun ottamatta. Laho mäki purettiin vuonna 1973.

Lauttasaaren Pyrintö toimii edelleen, mutta keskittyy ensi sijassa voimisteluun ja lasten urheiluun.