Soundissa 2/2012 oli haastateltu koripalloilija Damon Williamsia tämän musiikkimieltymyksistä. Oheistekstissä todettiin, että Damon olisi Tampereen Pyrinnössä samaan aikaan pelanneen Antwine Williamsin veli. Tieto tuntui epäilyttävältä, ja nettiosoitteessa http://www.elisanet.fi/hamy/nrot/i11/i11-WEB.pdfkerrottiin , että Williamsit eivät ole sukua toisilleen, vaikka ovat kotoisin Seattlesta. Williams on toki englanninkielisissä maissa niin yleinen nimi, ettei edes sama kotikaupunki ole varsinainen viite sukulaisuudesta.

Vastaavantyyppisen tapauksen muodostavat jalkapalloilijat Marco Matrone ja Claudio Matrone. Kummatkin ovat Napolin seudulla syntyneitä suomalaisia ja edustaneet vuonna 2012 jopa samaa seuraa eli Hakaa, mutta eivät sukua toisilleen.

Matrone-asiasta mainitsi Markku Kasila, joka samalla heitti ajatuksen aiheettomia ja vastapainoksi suhteellisen hyvin salassa pysyneitä sukulaisuuksia käsittelevästä jutusta. Ehdotus oli erinomainen muun muassa siksi, että olen sortunut levittämään perättömiä tietoja näistäkin asioista. Ajatus on tosin odottanut toteuttamista pari vuotta.

Monia tämän kirjoituksen sisältämiä asioita on käsitelty lehdissämme ennenkin, mutta kertaus ei toivottavasti kovin paljon häiritse. Ja todennäköisesti aiheesta pitää julkaista jatko-osia tulevaisuudessa. Nurkissani on hillitön määrä käsittelyä odottavia muistiinpanoja, eivätkä muistini ja viitseliäisyyteni riitä tutkimaan, mitä kaikkia aihepiiriin liittyviä havaintoja olen vuosien varrella kirjannut. Monenlaista tietoa aiheesta mutta pääosin ilman lähdemerkintöjä on tarjottu Yhtä ja toista urheilukunniamme puolustajista -kyhäelmissäni, ja saatan jatkossakin tuoda lehtemme jutuissa esiin myös sarjassa "paljastettujen" ja "paljastettavien" sukulaistietojen lähteitä.

Koska olen seurannut jollain tavalla lahtelaista jalkapalloa 1970-luvun loppupuolelta (tosin katsomosta ensimmäisen kerran vasta noin 1986), minun olisi Jalkapallon pikkujättiläisen tekstejä esilukiessani pitänyt muistaa, että Reippaan liigajoukkueessa 1990 pelannut Olli-Pekka Heinonen on kirjassa esitellyn Ollin poika. Puolustukseksi voisi sanoa, että Ollin ja Olli-Pekan sukulaisuudesta ei kymmenkunta vuotta sitten ollut varma edes Päijät-Hämeen keskuskaupungin jalkapallon erikoismies Juhani Pihlaja, joka varmisti sukulaisuuden Olli-Pekalta. Entisen ministerin täyskaima oli ihmetellyt sitä, ettei häntä ollut mainittu kirjassa.

Urheilumme kasvot 3:ssa on tekstiä Kari Heinosesta, jonka sanotaan syntyneen Ensossa ja pelanneen seitsemän SM-sarjaottelua Reippaassa. Enso-tieto ei ole varsinaisesti väärä, mutta syntymäpaikat on tapana kirjata kunnan tarkkuudella, ja Enso oli Jääsken kunnan taajama. Lisäksi Pelimiehet-kirjan tilastoista löytyy Karille vain kolme pääsarjaottelua vuodelta 1961. "Murheilumme kasvoissa" on jäänyt kertomatta se, että Kari on Olli Heinosen veli. Asia selvisi itselleni Uusi Lahti -lehden 24.2.2010 ilmestyneestä numerosta, mutta mainitaan toki viime vuonna ilmestyneessä Olli Heinonen -elämäkerrassa Jalkapalloileva juristi. Kirjan tehnyt Timo Taulo on päähenkilön vävy ja A-maajoukkueessakin nähdyn Ville Taulon isä. Ville ei ole Olli Heinosen lapsenlapsista ainoa jalkapallokentillä menestynyt, sillä Olli-Pekan poika Kasperi on kuulunut FC Lahden edustusjoukkueeseen muttei päässyt liigaotteluissa kuin vaihtopenkille.

Jalkapalloilevasta juristista paljastui, että Olli Heinonen on ollut viralliselta etunimeltään alkuaan Olavi. Sivulta 121 kuitenkin on luettavissa Olli-nimen virallistaminen 1966.

Kokoamani suomalaisen urheilukunnian puolustajia käsittelevä sarja sisälsi kesällä 2002 maininnan, jonka mukaan vuoden 1912 olympiajalkapalloilijan Gustav Holmströmin veli pelasi samassa lajissa yhden A-maaottelun 1914. Joulun alla 2010 tuli kerrottua, että kirjoissa ja lehdessämmekin Alexander Holmströmiksi kirjatun pelaajan etunimi oli Aleksei ja että sukunimi vaihtui kahdesti: Morosoffista Muroksi ja Murosta Holmströmiksi. Samassa yhteydessä Morosoff/Muro/Holmströmin saavutuksiin listattiin vielä SM-kullat KIF:ssä 1913, 1915 ja 1916. Vanhojen lehtien tutkailu oli osoittanut, että sukunimi oli Muro vielä viimeisen SM-kullan aikaan mutta ruotsintunut viimeistään 1920.

Keväällä 2012 päähän pälkähti, että jos Holmströmit olivat veljeksiä, myös Gustav oli alkuaan Morosoff. Tätä eräältä yhteistyökumppanilta saatua jostain kirjasta tai lehdestä peräisin olevaa veljeskohtaa piti sitten kysyä maamme ilmeisesti johtavalta Kiffen-asiantuntijalta, Hufvudstadsbladetin urheilutoimituksen palveluksessa 1960–2003 olleelta Göran Wallénilta. Vastaus oli seuraava: "Uskallan väittää, että Gustav Holmström ei ollut Aleksei H:n veli. Gustav Holmströmin isän nimi oli Karl Gustaf Holmström eikä missään matrikkelissa ole mainintaa jostakin nimenmuutoksesta."

Lisäksi Wallén ilmoitti, että lehtitietojen mukaan Kiffenin mestarijoukkueessa 1913 esiintyi muutamassa ottelussa pelaaja nimeltään Marasoff. Alkuperäinen nimi ei siis välttämättä ole ollut Morosoff, joskaan Wallén ei ollut vielä tarkistanut, pelasiko samoissa otteluissa Muro.

Luin 18 vuotta sitten Olympiakisat Ateenasta Atlantaan -teoksen käsikirjoituksen, ja osin tietämättömyyteni takia kirjaan jäi merkintä siitä, että uimahyppyihin Helsingissä 1952 osallistunut Birger Kivelä olisi ollut samassa lajiryhmässä 1972 kilpailleen Laura Kivelän isä. Markku Siukonen korjasi 2000-luvun alussa, että tieto on erheellinen. Asia olisi ollut havaittavissa vuonna 1996 julkaistusta Helsingin Uimarien 80-vuotiskirjasta, jossa kerrotaan Birgerin lapsiksi Rolf ja vuonna 1955 syntynyt Gun. En uskalla varmasti sanoa, että Laura ei ole lainkaan sukua Birgerille, mutta jos sukulaisuutta on, se on erittäin kaukaista.

Minulla ja ainakin parilla minua vanhemmalla SUT:n jäsenenä olleella henkilöllä on ollut sellainen käsitys, että lentopalloilija Mauri Leppänen olisi ollut vuoden 1952 olympiakeihäänheittäjä Eino Leppäsen poika. Muistelen jopa lukeneeni tällaisen maininnan jostain 1970-luvun loppupuolen Suomen Urheilulehdestä, mutta kun joskus etsin asiaa lähinnä EM-kisojen 1977 ajan lehdistä, en tuollaista kohtaa löytänyt. "Tieto" Einosta Maurin isänä on ainakin osin meikäläisen vaikutuksesta päässyt jopa erinäisiin kirjoihin, mutta lentopallon erikoismies Lars Sternberg on saanut selvitettyä, että käsitys on väärä. Väärää mielikuvaa on ehkä edistänyt se, että "Moukari-Maurikin" oli kelvollinen keihäsmies, jonka ennätys oli vuonna 1976 heitetty 73,10.

Suomen Urheilulehdestä 51–52/1987 sain sentään aikanaan vahvistuksen muistikuvalleni siitä, että SM-sarjassa lentopalloillut Erkki Leppänen on Maurin veli. Ja Eino Leppäsellä oli Urheilumme kasvojen neljännen osan perusteella vähintään yksi urheilijana kunnostautunut poika – painonnoston SM-mitalisti ja TUL:n mestari Tapio Leppänen, joka muuten lauloi pitkään Suomen Kansallisoopperan kuorossa. Oopperatieden lähde on Seppo Kuusiolan kirja Urheilijana HKV:ssä – muistoja vuosilta 1954–1973.

Mauri Leppänen kuoli Etelä-Suomen Sanomissa 7.12. olleen kuolinilmoituksen mukaan 14.11.2014 Hollolassa. Varhaisemmissa uutisissa paikaksi oli kerrottu Lahti.

Olympiakisat Ateenasta Atlantaan -kirja sisältää ehdotuksestani mukaan tulleen maininnan, jonka mukaan naisten kuulahopeaa 1964 työntänyt saksalainen Renate Garisch-Culmberger olisi saman lajin miesten pronssille 1928 pukanneen Emil Hirschfeldin tytär. Tällaisen näkemyksen olen lukenut Fokus urheilu 2:sta, mutta Sports-Reference-nettisivuston nojalla Hirschfeld oli vain Garisch-Culmbergerin valmentaja.

Neljä vuotta sitten edesmennyt Urheilun käsikirjan tekijä Juhani Pihlaja huomasi, että Mitä Missä Milloin – kaikki urheilusta -teos ei ole nimensä veroinen Pentti Aallosen kohdalla. Hänen osuudessaan mainitaan kyllä vaimo Raili ja veli Juhani, jotka ovat Pentin tavoin olleet lentopallon Suomen mestareita ja maaottelupelaajia. Pois on kuitenkin jäänyt Pentin ja Railin tytär Anne, jonka tennisuran parhaita saavutuksia olivat neljä kaksinpelin Suomen mestaruutta 1984–88. Anne Aallosen kytkös Penttiin ja Railiin on kerrottu mielestäni monessakin Lahden seudun lehdessä ja oletettavasti myös muun Suomen aviiseissa. Tarkka vanhojen lehtien penkoja olisi voinut hoksata asian myös vuoden 1970 Urheilijan Joulusta, jonka Pentti Aallonen -jutun eräässä valokuvassa on mukana kolmivuotias Anne-tytär.

Urheilumme kasvot 3:n lentopallo-osastossa esiintyy kolmaskin Aallonen: Lasse, jonka sanotaan voittaneen SM-kultaa lahtelaisessa Kimmossa 1962. Hänen kohdallaan ei hiiskuta mitään sukulaisuudesta Juhaniin ja Penttiin, joiden osuuksissakaan ei edellä kertomaani mutta muun muassa Fokus urheilu 2:ssa julkaistua veljestietoa näy. Luulisin Lassen kuuluneen samaan veljessarjaan ja ehkä jopa lukeneeni asiasta, mutta yksityiskohdalla ei ole sikäli suurta merkitystä, että sen paremmin Fokus urheilun kuin Suuren lentopalloteoksen kakkososien mestarikokoonpanoihin ei Lasse Aallosta ole mahdutettu.

Olen lukenut Etelä-Suomen Sanomista 26.1.2014, että Kimmon ensimmäiseen SM-kultajoukkueeseen 1960 kuului kolme veljesparia: Aallosten lisäksi Olli ja Pertti Koskinen sekä Sauli ja Tauno Lahti. Heidänkään osuuksissaan Urheilumme kasvojen kolmososassa ei mainintoja veljistä ole; vesipallon puolella esitellyn Sauli Lahden kohdalla sentään mainitaan pojat Ilkka ja Timo. Olli Koskinen löytyy kirjasta virallisella etunimellään Olavi.

Niko Tuominen mainitsi minulle runsas vuosi sitten siitä, että painonnoston olympiaedustajana Lontoossa 2012 olleen Miika Antti-Roikon isä on tunnettu raviohjastaja Ahti Antti-Roiko. Itseltäni asia oli jäänyt täysin huomaamatta, vaikka tieto on kerrottu jopa Wikipedian Miika Antti-Roiko -osuudessa. Lähteenä on Hevosurheilu-lehden juttu, joka löytyy osoitteesta http://www.hevosurheilu.fi/Ravit/ravimies_olympialaisiin_780936.html ja jonka nojalla Miika on omistanut ravihevosia.

Antti-Roikon suvussa on ravimiehiä enemmänkin. Ohjastaja Aki Antti-Roiko on Wikipedian mukaan Ahdin serkku. Urheilumme kasvot 5:n raviosuudessa Aki mainitaan isänsä Aarren yhteydessä, ja mukana on tieto siitä, että Akin veli Arikin on ohjastanut raveissa. Ravimiehiksi kerrotaan lisäksi Aarren veljet Aimo, Arvi, Lauri ja Ahto. Näistä oman esittelyn "Murheilumme kasvoihin" on saanut Arvi – osaan 8. Googlettelun perusteella Ari Antti-Roiko on myöhemmin lisännyt hevosvoimien määrää ja keskittynyt jatkamaan isänsä vuonna 1975 aloittamaa autokauppatoimintaa.

Ilves-Kissojen 80-vuotishistorian sivulta 13 ilmeni, että jalkapallon SM-kultaa 1950 saavuttaneet Erkki ja Yrjö Asikainen olivat veljeksiä. Tätä sukulaisuutta ei mainita ainakaan Urheilumme kasvot 3:ssa eikä Jalkapallon pikkujättiläisen Yrjö Asikainen -osuudessa. Urheilun Kuva-Aitasta 5/1955 satuin lisäksi lukemaan, että samaan veljessarjaan kuuluivat ensi sijassa nyrkkeilijöinä menestyneet mutta jalkapalloakin pelanneet Pauli ja Pentti Asikainen. Heidät esitellään Urheilumme kasvojen nelososassa, mutta kummankaan osuudessa ei hiiskuta mitään veljistä. SM-hopeaa 1940 iskenyt Pauli Asikainen mainittiin suomalaisen SS-pataljoonan urheilumiehiä käsitelleessä jutussa joululehdessämme 2013, mutta sukulaisuuksista en tuolloin osannut kertoa.

Urheilumme kasvot 4:ssä kerrotaan Pentti Asikaisen olleen SM-nyrkkeilyjen neljäs 1942. Kohdassa on sellainen pieni linjattomuus, ettei tuolloin edes järjestetty nyrkkeilyn SM-kilpailuja – Suomen Nyrkkeilyliiton mestaruuskilpailut kylläkin. SNL:n 70-vuotishistoriassa puolestaan on Suomen vuoden 1941 alokasmestarina 73 kilon sarjassa Kullervo Asikainen, eli Pentti Asikaisen kutsumanimeksi on kirjattu toinen etunimi.

Täysin vahingossa huomasin, että olen kirjannut olympiaedustajatiedostooni Yrjö Asikaisen olleen vuoden 1912 olympiapronssipainija Alppo Asikaisen veljenpoika – ja siten samalla maaottelujalkapalloilija Toivo Asikaisen serkku. Sukukytkös putkahti vastaan vuoden 1949 Urheilijan Joulussa olleesta Aaro Laineen tekemästä Viipurin urheilua käsitelleestä jutusta ja pääsi vuoden takaisen joululehtemme sivulle 25. Vajaassa vuodessa asia oli kuitenkin unohtunut.

Urheilumme kasvot 2:n oikaisuosuudessa ei hiiskuta siitä, että 1920-luvulla keskimatkanjuoksijana menestynyt ja urheilutoimittajana vuosikymmenet työskennellyt Harri Eljanko (alkuaan Ekqvist) sekä olympiakeihään neljänneksi 1924 kiskaissut Yrjö Ekqvist olivat serkuksia, vaikka kummankin esittelyssä heidät mainitaan veljeksiksi. Tässäkin tapauksessa epätieto oli julkaistu jo Fokus urheilu 2:ssa ja on levinnyt myös joihinkin myöhempiin lähteisiin. Tilannetta on tosin korjannut se, että Harrin ja Yrjön sukulaisuuden todellinen laji kerrottiin 1980- ja 90-lukujen vaiheessa Suomen Urheilulehden Wanha kuva kertoo -palstalla, josta vastasi asian taatusti tiennyt henkilö – Harri Eljanko. Vuonna 1991 tehdyssä Suuressa suomalaisessa keihäskirjassa esiintyy oikea tieto samoin kuin muun muassa Suuri Olympiateos 1906–2000:ssa.

Tämän lehden olympiaurheilijajutusta näkyy, että ampujana Tukholman kisoihin 1912 osallistuneen mutta "hieman" paremmin muista ansioistaan tunnetun Karl Fazerin veljentyttären puoliso oli olympiamitaliampuja Robert Tikkanen. Selasin jonkin asian takia vuonna 1962 painetun Suomen kuvataiteilijat -kirjan, josta osuivat silmiin ennestäänkin Robertin pojaksi tietämäni monipuolisuustaiteilija Henrik Tikkanen ja kuvanveistäjä Ulf Tikkanen. Kummankin isänä oli arkkitehti Robert Tikkanen, mutta Henrikin äidiksi ilmoitettiin Kyllikki Ingeborg Vitali ja Ulfin äidiksi Ingrid Fazer. Wikipedian Robert Tikkanen -osuuden perusteella Ingrid Fazer oli Robertin toinen ja Kyllikki Vitali kolmas vaimo. Googlettelu kertoi Ingrid Fazerin olleen Karl Fazerin veljentytär. Netistä osoitteesta http://www.geni.com/people/Ingrid-Dorothea-Tikkanen/6000000000011473905 tosin löytyi Ingrid Dorothea Fazer/Tikkasen kuolinvuodeksi 1919, mutta uskottavampi vaihtoehto on osoitteen http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Tikkanen tarjoama 13.2.1920, mistä päätellen Ingridin kuoleman taustalla oli Ulfin synnyttäminen kaksi päivää aiemmin.

Mietin pitkään, että Urheilumme kasvot 3:ssa esitelty SM-sarjassa koripalloillut Marit Harjula (o.s. Berg) saattaisi olla vuoden 1964 olympiakorisjoukkueeseen kuuluneen Juha Harjulan puoliso, vaikka peräkkäin olevissa esittelyissä ei moista tietoa olekaan. Vahvistus arvelulle tuli ikävällä tavalla: Helsingin Sanomissa 8.9.2012 julkaistussa Marit Harjulan kuolinilmoituksessa ensimmäisenä surijana oli Juha. Myöhemmin olen todennut, että asia olisi ollut löydettävissä helpommin ja varmemmin myös Suomen apteekkarit -matrikkeleista. Noissa kirjoissa on kerrottu jopa lasten puolisojen nimiä ja oppiarvoja, ja Juha Harjulan isä oli apteekkari.

Esko Karhusen Korintekijät-kirjan sivulta 33 satuin vuosia sitten hoksaamaan maininnan Juha Harjulan Kari-nimisestä veljestä. Kari Harjula ei nähdäkseni ole pelannut pääsarjassa, mutta kuului Suomen Koripalloliiton hallitukseen 1966–68.

Lahden pääkirjastossa on viime vuosina ollut esillä varastosta otettua tavaraa, ja kerran bongasin tällaisesta hyllystä Moottori-lehden vuosikerran 1960. Numerosta 4 löytyi kilpa-autoilija Heimo Hietarintaa käsitellyt juttu, jossa mainittiin myös päähenkilön veli, diplomi-insinööri Harry Hietarinta. Muun muassa diplomi-inssien ja arkkitehtien matrikkeleista taasen voi huomata, että Harry oli Nesteen ylimpään johtoon kohonneen Kai Hietarinnan isä. Muistelin lukeneeni jostain, että Yleisradiossa urheiluselostajana sekä TPS:ssä jääkiekkopuolen toimitusjohtajana 2009–12 työskennellyt Kari Hietarinta on Heimon poika. Jari Hakalax varmisti isältään, että Turun Testiauton omistajilla Aino ja Heimo Hietarinnalla on Kari-niminen poika, joka on syntynyt noin vuonna 1968, ja ikä täsmäsi kiekkoniilon tietoihin. Jarin isä oli 1970-luvulla automyyjänä Turun Testiautossa, eli onnistuin kerrankin esittämään tiedustelun täsmälleen oikeaan suuntaan.

Varsinainen koukku tapauksessa on se, että Kai Hietarinta oli Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajana 1984–97. Kari ja Kai ovat siis serkuksia, mitä ei ole taidettu kovin laajalti huomata.

Urheilu-uransa jälkeen sukunimeään vaihtaneiden naisten jälkikasvun saavutusten löytäminen on usein silkkaa onnenkauppaa. Satuin huomaamaan 27.5.2014 ilmestyneestä Ilta-Sanomista tiedon, jonka mukaan A-maajoukkueessa jalkapalloilleen Joni Kaukon äiti Jaana oli yltänyt samassa lajissa vastaavaan saavutukseen 1980-luvulla. Naisten maajoukkuepelaajista suunnilleen oikealta ajalta ei yllättäen löytynyt kuin yksi Jaana – yhteensä 4 A-maaottelua 1984 ja 1985 pelannut Hyvärinen. Nettiosoite http://futis.ts.fi/uutiset/kauko-uskoo-saavansa-peliminuutteja-latviassavahvisti Joni Kaukon olevan Jaana Hyvärisen poika.

Jaana Hyvärinen edusti maajoukkueuransa aikana Kopareita, eikä tiedossani ole, onko hän sukua jommallekummalle Kuopion Palloseurassa 1950- ja 60-lukujen taitteen tienoilla pääsarjauransa aloittaneista ja maajoukkueeseenkin nousseista Hyvärisistä – siis Markulle tai Martille. Molempien sukulainen Jaana ei voine olla, sillä esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomissa 19.4.2014 on kerrottu, etteivät Martti ja Markku ole sukua toisilleen. Tosin huhtikuisessa jutussa Martti Hyvärisestä ilmoitettiin, että kun Hyväriset kuulivat toimittajilta noin viidennen kerran kysymyksen siitä, mitä veljeksille kuuluu, he päättivät olla enää korjaamatta asiaa.

Reijo Syrjäsalo kysyi kotirataottelussamme 2005, kenen kesäolympialajissa vuonna 2004 Suomen mestaruuden vieneen urheilijan äiti oli voittanut talviolympialajissa neljä SM-kultaa ja jokaisen eri vuosina. Haettu urheilija oli jalkapalloilija Toni Lehtinen, jonka äiti Pirjo oli saavuttanut Hyvärinen-tyttönimellään pikaluistelun SM-kultaa yleisluistelijoiden kilvassa 1979 sekä sprintteripisteissä 1974, 1977 ja 1981. Veikkaajassa 17/2012 ja Urheilusanomissa 40/2014 on mainittu Tonin äidin Pirjo Lehtisen toiminnasta pikaluisteluvalmentajana, mutta tyttönimi ja menestyminen myös kilpailijana eivät ole lehtiin päässeet.

MM-kultaa 30 kilometrillä 1958 ja olympiakultaa viidelläkympillä 1960 hiihtäneen Kalevi Hämäläisen sekä samassa lajissa olympiavaramiehenä 1964 ja 1968 olleen Raimo Hämäläisen sukulaisuudesta on lähteissä vaihtelevia tietoja. Sekä kirjoista että lehdistä on tullut vastaan niin serkku- kuin pikkuserkkumainintoja. Kalevista kirjan tehnyt Lauri Järvinen kertoi, että Hämäläiset eivät tarkkaan ottaen olleet edes pikkuserkuksia mutta sukua kuitenkin. Kalevin leskikään ei tiennyt tarkasti sukulaisuuden tasoa.

Tässä yhteydessä voinee mainita siitä, että Raimo Hämäläinen jäi vuonna 1958 kiinni pontikankeitosta saaden kolme vuotta ehdollista vankeutta sekä Suomen Hiihtoliitolta kahden viikon kilpailukiellon ja potkut valmennusryhmästä. Todellinen syyllinen kuitenkin oli tiettävästi Kalevi Hämäläinen, jonka maineen Raimo pelasti ottamalla syyt niskoilleen.

Tämän lehden lukijat tiennevät hyvin sen, että itsenäisen Suomen ensimmäisen olympiamitalin ja samalla olympiakullan saavutti aviopari Ludowika ja Walter Jakobsson pariluistelusta huhtikuussa 1920. He eivät kuitenkaan jääneet sukunsa ainoiksi taitoluistelun arvokisamitalisteiksi, mitä kovin moni ei välttämättä ole havainnut.

Urheilukirjaston Vesa Tikander huomasi toistakymmentä vuotta sitten, että suomalainen Gunnar Jakobsson oli yltänyt yksinluistelun EM-pronssille 1923. Tämä kotimaisista hakuteoksista unohtunut mitali löytyi 75 Years of European and World Championships in Figure Skating 1892–1967 -kirjasta. Pronssin urheilullinen arvo ei tosin ole maailman eikä edes Euroopan korkeimpia, sillä miesten kilpaan osallistui vain neljä luistelijaa.

Gunnar ja Walter Jakobssonin mahdollinen sukulaisuus mietitytti toistakymmentä vuotta – siihen asti, kun löysin vuoden 1917 Suomen Urheilulehdestä 24.–25.2. käytyjen SM-luistelujen selostus, jossa miesten taitoluistelun kolmanneksi sijoittunut G. Jakobsson mainittiin kuuluisan pariluistelijan veljeksi. Tänä vuonna olen huomannut Nya Svenska Läroverket Gymnasiet Lärkan hundra år 1882–1982 -matrikkelista diplomi-insinöörien Gunnar ja Walter Jakobssonien esittelyt, jotka kertovat heidän olleen veljeksiä. Saman asian olisi voinut hoksata hyllyssäni jo vuosia olleesta ja jopa läpi kahlaamastani Suomen insinöörejä ja arkkitehtejä 1948 -kirjasta. Tosin tuossakaan järkäleessä ei pukahdeta Gunnarin luistelu-urasta.

Tyypillistä kuitenkin on, että jonkin tiedon löytyminen johtaa vähintään yhteen epäselvyyteen. Gunnar Jakobsson avioitui Sally Mariana Winqvistin kanssa 1931, ja suomalaisten olympiapurjehtijoiden joukossa on ollut kaksi Winqvistiä. Näiden ja luistelijan vaimon sukulaisuuden tasoa en ole saanut kaivettua, sillä huomasin tätä lehteä ajatellen liian myöhään kirjan Winqvistin suvusta. Aiemmin olin Sally Mariana Jakobsson -googlettelulla löytänyt osoitteesta http://www.6mr.fi/vene.php?vene=FIN-38&k=22120 tietoa Gunnar Jacobssoniksi mainitun miehen suunnittelemasta ja Sally Mariana -vaimon perusteella Marianaksi nimetystä vuonna 1936 valmistuneesta purjeveneestä, jolla on voitettu klassisten 6 metrin veneiden maailmanmestaruus 1995.

Monen muistissa lienee se, että 1970–80-luvuilla Turun Palloseurassa jalkapalloilleen kaksosten Tomi ja Timo Jalon veli on Juha-Pekka Jalo, joka on selostanut urheilua monellakin radio- ja televisiokanavalla. Jalkapallokentillä J.-P. Jalo ei huimiin näyttöihin yltänyt, kun maaottelu-ura rajoittuu yhteen poikien peliin ja miesten SM-sarjaesiintymisiäkin kertyi vain yksi.

TPS:n 75-vuotishistorian sivuilta 307–308 olen sattunut huomaaman, että Tomi ja Timo Jalon isä Lasse Jalo oli käsipallossa ulkopelin MM-edustaja 1955 ja kuoli 36-vuotiaana. Lasse Jalon googlettelu toi tietoa siitä, että tämänniminen mies oli pelannut Turun Urheiluliitossa SM-korista ja saavuttanut samalle seuralle yleisurheilussa yhden SM-pisteen 1950. Yleisurheilu-vuosikirjasta löytyi L. Jalon kuudes sija SUL:n mestaruuskilpailujen 19-vuotiaiden keihäässä 1950 ja TuUL:n 100-vuotishistorian keihästilastosta Lasse Jalo, joka oli syntynyt 19.9.1931 ja jonka ennätys oli 1955 heitetty 64,71. Kaiken järjen mukaan käsipallo-, koripallo- ja keihäänheittosaavutukset kuuluvat samalle miehelle.

Jousiammunnan maailmanmestarin Carita Jussilan suvusta olen antanut tietoa jo kaksi vuotta sitten, mutta tässä sama asia lyhyemmin.

Helsingin Sanomissa 18.4.2011 julkaistussa Carita Jussilan muistokirjoituksessa oli toisena tekijänä Seppo Jussila, joka mainittiin Caritan veljeksi. Mieleeni pälkähti, että kyseessä saattaisi olla 1960-luvun puolivälin edustuspikajuoksija Seppo Jussila, jolta lopulta tiedustelin asiaa. Hän kertoi, että Carita oli hänen sisarensa mutta että sisarukset eivät ole sukua pikajuoksija Veikko Jussilalle. Veikko ja Seppo Jussila on mainittu isäksi ja pojaksi – siis aiheetta – muun muassa Fokus urheilu 2:ssa 1970 sekä Urheilumme kasvojen kakkososassa 1972.

Jalkapallon pikkujättiläisen Petri Järvinen -osuudesta puuttuu sellainen ainakin Helsingin Sanomissa 14.5.1992 ja Veikkaajassa 31/1995 kerrottu tieto, että Petrin isä oli Martti Järvinen, jonka ansioita samassa lajissa olivat kaksi A-maaottelua ja Suomen mestaruus Helsingin Palloseurassa 1957. Tästä vajavaisuudesta en ota syytä niskoilleni, koska Järvinen-teksti muistaakseni kuuluu "Jalkapallon pukkijättiläisen" sisällössä sellaiseen osaan, jonka näin vasta valmiista kirjasta.

Markku Kasila on kirjannut arkistoihinsa Martti Järvisen kuoleman 3.2.2007 Tampereella. Päivämäärä ilmoitetaan myös Urheilun vuosikirja 29:ssä.

Vaikka Erkka Westerlund on ollut paljonkin esillä julkisuudessa, vasta Etelä-Suomen Sanomista 23.3.2014 minulle selvisi, että Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen entisen päävalmentajan vaimo on väitellyt filosofian tohtoriksi kylmähoidosta 2009 sekä voittanut tenniksessä Tarja Koho -nimellä muun muassa neljä SM-kaksinpelikultaa 1980–85. Hieman myöhemmin luin vaimon tennisurasta Seurassa 18/2014.

Urheilumme kasvojen 12. osassa listataan Tarja Kohon saavutuksiin sekanelinpelin Suomen mestaruus oman veljen Jarin kanssa. Jari Koho voitti myöhemmin kahdesti miesten nelinpelin SM-kultaa. Tarja Koho puolestaan voitti kertaalleen naisten nelinpelin Suomen mestaruuden aiemmin tässä jutussa esillä olleen Anne Aallosen kanssa.

Yleisurheilun tuhannessa tähdessä kerrotaan, että 110 metrin aitajuoksun Suomen mestaruudet 1960 ja 1961 vienyt Raimo Koivu on vastaavaan saavutukseen 400 metrin aidoissa 1973 yltäneen Reijo Koivun setä. Urheilumme kasvojen kakkososassa tätä tietoa ei ole, eikä saman sarjan 10. osan esittely urheilun parissa muun muassa toimittajana häärineestä Osmo Koivusta sisällä mainintaa Osmon kuulumisesta samaan perheeseen. Suomen Urheilutietäjien ensimmäisen puheenjohtajan Erik Relanderin kynäilemästä Äänekoskea ja äänekoskelaisia -kirjasta olen kuitenkin lukenut, että Raimo ja Osmo olivat veljeksiä, ja Suomen rintamamiehet 1939–45 – meri-, rannikko- ja ilmapuolustus -teoksessa on Osmon ainoana lapsena on vuonna 1947 syntynyt Reijo.

Urheilumme kasvojen kolmososan esittelyssä lokakuun puolivälissä edesmenneestä kori- ja käsipallon maaottelumiehestä Seppo Kuuselasta tuodaan esille myös isä Gunnar Kuusela. Vastaavalla tavalla neljännen osan Gunnar Kuusela -osuudessa on kerrottu kytkös Seppoon. Mutta vasta kun luin vuonna 2010 ilmestyneen elämäkerran Hyppyheitto – Seppo Kuuselan tarina, sain tietää, että Sepon vaimon isä oli vuoden 1948 olympiakisa-ampuja Eino Saarnikko. Kirjassa tosin väitetään Saarnikon voittaneen sotilaspistoolin MM-kultaa Argentiinassa 1952. Tuolloin MM-mitaleista tähtäiltiin Oslossa, eikä Saarnikko ollut lajiliiton vuosikirjan nojalla edes mukana. Argentiinassa kilpailtiin 1949, jolloin Saarnikko saavutti yksilöhopeaa ja joukkuepronssia.

Gunnar Kuuselan tiedot Urheilumme kasvot 4:ssä ovat sarjalle ominaiseen tapaan vähän sinne päin. Kirjan mukaan Kuusela olisi toiminut Suomen Nyrkkeilyliitossa sihteerinä ja varapuheenjohtajana, mutta ainakin sihteeriyskohta on perätön. Liiton 70-vuotishistoriasta ilmenee kyllä sihteeriehdokkuus 1933. Luetteloa varapuheenjohtajista kautta aikojen en löytänyt, eikä intoni ole riittänyt asian penkomiseen muista lähteistä. Lisäksi SUT:n pitkäaikaisen jäsenen Markku Puhakan maamme paksuimmaksi satukirjasarjaksi määrittelemän järkäleen esittelystä saa kuvan, jonka mukaan Gunnar Kuusela olisi kuulunut Nyrkkeilyliiton johtokuntaan yhtämittaisesti 1926–52, mutta oikeat vuodet näyttävät olleen 1929–33, 1940–41, 1943–48 ja 1950–52. Vastapainoksi esittelystä puuttuvat sellaiset Helsingin Uimarien 80-vuotiskirjasta löytämäni tiedot, että Kuusela oli alkuaan Gustavsson ja saavutti HU:n riveissä vesipallon SM-hopeaa 1928.

Markku Kasila on muistuttanut, että Gunnar Kuusela löytyy myös Pelimiehet-kirjasta, koska hän joutui Helsingin Toverien huoltajana kentälle yhdessä jalkapallon SM-sarjaottelussa 1937.

Seppo Kuusela -kirjassa oli luonnollisesti tekstiä myös 1980-luvun maaottelukoripalloilija Petteri Kuuselasta, jonka olen vanhastaan tiennyt Sepon pojaksi. Petteri Kuuselasta ei näytä olevan Urheilumme kasvoissa vääriä tietoja – muttei myöskään oikeita, sillä miestä ei sarjassa esitellä.

Neljissä arvokisoissa 1958–64 kiekkoa heittäneestä Pentti Revosta on kirjoitettu monessakin paikassa, mutta vasta tänä vuonna huomasin Revon perhekytköksen saman lajin ja aikakauden maaottelumieheen Paavo Lammiin, joka edusti maatamme myös kuulantyönnössä. Kari-Veli Lehtosen kahdeksan vuoden takainen teos Paavo Ilmari Lammi Kauhajoen Valkamankylästä Lopen Läyliäisiin nimittäin sisälsi tiedon siitä, että Lammi avioitui Revon sisaren kanssa marraskuussa 1958.

Suomen jalkapallohistorian ensimmäisen maaottelumaalin Ruotsi-ottelussa 1911 tehneen miehen nimenä on toisissa lähteissä Uno Lindbäck ja toisissa Uno Lindebäck, ja ainakin Jalkapallon pikkujättiläisessä esiintyvät molemmat kirjoitusasut. Urheilumme kasvojen kolmososan mukaan mies oli Uno Edmond Lindbäck, syntynyt 11.1.1891 Helsingissä. Svenska normallyceum i Helsingfors, matrikel 1864–1974, del II -kirjan sivulta 231 on tullut vastaan tietoa Uno Edmond Lindbäckistä, jonka ilmoitetaan syntyneen 11.1.1891 Helsingissä ja kuolleen 8.1.1970. Jalkapallourasta ei mainita toisin kuin esimerkiksi Bror Wibergin osuudessa. Ammattimerkintä on bokf – luullakseni bokförare eli kirjanpitäjä. Vanhemmat olivat Sven Erik Lindbäck ja Maria Matilda Nyström.

Saman koulun vuosien 1864–1939 matrikkeli tarjoaa muuten vastaavaa tietoa, mutta sukunimenä on Lindebäck. Tämä vaikuttaa kuitenkin ilmiselvältä erheeltä, sillä Svenska reallyceumin vuosien 1872–1922 ja 1872–1957 matrikkelit sisältävät nimen Lindbäck sekä samat syntymätiedot kuin edellä.

Suomen jalkapallomaajoukkueessa ovat pelanneet myös Ragnar Lindbäck (olympiavaramies 1936) ja Axel Lindbäck. Hekin olivat HIFK:n miehiä, joten mieleen tuli, että kolmikon väliltä löytynee ainakin jokin sukulaisuussuhde. HIFK:n 100-vuotishistoria vahvisti Markku Kasilan käsityksen siitä, että Ragnar ja Axel olivat veljeksiä. Uno sen sijaan ei kuulunut samaan veljessarjaan. Tämän osoittivat Svenska normallyceumin matrikkelit, sillä niistä löytyi Urheilumme kasvoissa mainittuna päivänä 4.12.1902 Helsingissä taipaleensa aloittanut Axel Sven Lindbäck, jonka isä oli Sven Simeon Lindbäck ja äiti Hilda Regina Karlsson. Vuoden 1974 matrikkelien kakkososasta 271 ilmeni Axelin kuolema 6.11.1963. Viimeinen ammatti oli osastopäällikkö. Ragnar Lindbäckiä ei pääkaupungin ruotsinkielisten koulujen kirjoista ole silmiin osunut.

Sven Erik ja Sven Simeon Lindbäckin sukulaisuutta en ole saanut selville, mutten pitäisi ihmeenä, vaikka he olisivat olleet veljeksiä. Hiski-tietokanta sisältää Porvoossa 1857 syntyneen Sven Erik Lindbäckin, jonka isän etunimet olivat Simon Johan ja joka ei toki välttämättä ollut Unon isä vaan joku toinen samanniminen. Tietoverkosta löytyvän osoitteen http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/lindback.html mukaan Suomessa on tätä nykyä hieman yli 100 Lindbäckiä, mutta viime vuosisadan laajamittainen sukunimien suomentaminen viittaa siihen, että 1800-luvulla määrä oli suurempi.

Joillakuilla saattaa olla edelleen sellainen käsitys, että olympiakultaa 1920 paininut Adolf Lindfors sekä samassa lajissa viiden renkaan kisoissa hopealle 1920 ja 1924 vääntänyt Arthur Lindfors olisivat olleet veljeksiä. Tällaista tulkintaa ovat levittäneet ainakin Fokus urheilun ja Suuren Olympiateoksen kakkososat, mutta näkemys on kumottu Kilpakenttien sankarit 4:ssä 1994 sekä sittemmin erinäisissä muissa kirjoissa. Lindforsien esittely veljeksiksi lienee perustunut lähinnä päättelyyn; kummatkin olivat porvoolaisia Akillestakin edustaneita leipureita. Ainakaan Martti Jukolan kirjaa Sata urheilijaa vuodelta 1924 tai Harri Eljangon aikaansaannosta Suomen mitalimiehet tähänastisissa olympialaisissa 1906–1936 ei voi erheestä syyttää; kummassakin esitellään Lindforsit mutta pukahtamatta sukulaisuudesta.

Jollain tavalla seuraamiini lehtiini kuuluvan Talouselämän numerossa 26/2014 kerrottiin Lemminkäisen toimitusjohtajaksi nimitetystä Casimir Lindholmista, joka määritteli itsensä urheiluperheen mustaksi lampaaksi, koska on menestynyt varsinaisesti vain junnusarjoissa. Lehdessä kerrottiin suvusta, johon todellakin kuuluu menestyjiä monesta lajista ja useassa polvessa.

Casimirin isoisä Pehr Lindholm oli jääpallomaalivahtina yhdessä A-maaottelussa sekä saavutti SM-kullat HIFK:ssa 1934 ja 1935. Pehrin poika ja Casimirin isä Pehr-Håkan yksi käsipallomaalivahtina 14 A-maaotteluun sekä ulkopelin Suomen mestariksi Arsenalissa 1967, 1969 ja 1971. Pehr-Håkanin vaimo Charlotte puolestaan on vienyt SM-kultaa pujottelussa 1965–67 ja suurpujottelussa 1966 – Nordgren-nimellä ja siis ennen avioliittoa ja Nordgren-nimellä. Pehr-Håkanin ja Charlotten poika – siis Casimirin veli – Alexander on tenniksen Suomen mestari muun muassa sisäkenttien kaksinpelistä 1990. Alexander Lindholmkin on tunnettu yrityspomo, koska on ollut toimitusjohtajana Yhtyneissä Kuvalehdissä eli nykyisessä Otavamediassa 2008–10 ja Otava-konsernissa vuodesta 2010.

Lindholmienkin kohdalla tulee esille Urheilumme kasvojen vajavaisuus. Pehr ja Pehr-Håkan Lindholmin sukulaisuutta ei kerrota, ja Pehr-Håkanin ja Charlotte Nordgrenin avioliitto on päässyt vain vaimon esittelyyn.

Talouselämässä mainittiin, että Pehr Lindholmin vaimo Alice Lindholm (o.s. Nordqvist) olisi ollut Suomen ja Ruotsin kansalainen, joka pelasi kummankin maan jääpallomaajoukkueissa. Kohta ei kestä kovin kummoista tarkastelua, koska Suomen naisten jääpallomaaottelujen historia alkaa vasta vuodesta 1980.

Hyvin vähän jos lainkaan esillä olleita suomalaisten olympiaurheilijoiden keskinäisiä sukukytkentöjäkin putkahtelee edelleen esiin. Yhtä ja toista urheilukunniamme puolustajista -sarjamme kahden vuoden takaisesta osasta näkyi, että Edvard Linnan – joukkuevoimistelun pronssimiehen 1908 – vaimon veli oli Jalmari Sauli, sittemmin kirjailijana tunnettu yleisurheiluedustaja samoin Lontoon kisoista. Merkintöjen taustalla oli vuoden 1945 Urheilijan Joulu, jossa kerrottiin, että Edvardin vaimo Ingeborg oli omaa sukua Sauli ja kasvanut Hämeenlinnassa veljessarjan keskellä. Mieleen pälkähti Jalmari Saulin Hämeenlinna-tausta, ja Genealogy Data -nettisivusto osoitti Ingeborgin ja Jalmarin sisaruksiksi. Tosin en ole pomminvarma, oliko Ingeborg ehtinyt suomentaa Saxelin-nimeään ennen avioitumistaan, vaikka vuoden 1945 lehdessä näin annettiin ymmärtää.

Markku Kasila on sivistänyt minua tiedolla siitä, että Kuopion Palloseurassa SM-kultaa 1974 ja 1976 jalkapalloilleen Ossi Loikkasen setä oli Suomen Palloliiton puheenjohtajana 1975–83 toiminut Jouko Loikkanen. Oli-aikamuoto johtuu siitä, että Ossi Loikkanen on kuollut kesällä 2012. Vuonna 1932 syntynyt ja TVH:n pääjohtajana ehkä parhaiten muistettu Jouko Loikkanen sen sijaan on tietääkseni yhä elossa.

Yleisurheilun Kuvalehdessä 2/2003 oli juttua 400 metrin aitajuoksijana EM-kisoihin 2002 osallistuneesta Janne Mäkelästä. Kirjoituksessa tuotiin esille myös äiti Pirjo Mäkelä (o.s. Pyykkö) ja eno Seppo Pyykkö, jotka olivat kunnostautuneet jalkapallossa. Pirjo Pyykkö on ainakin Urheilumme kasvot 8:n mukaan voittanut SM-pronssia Oulun Palloseurassa 1973. Seppo Pyykkö ylsi samassa seurassa Suomen mestariksi 1979 ja 1980 kunnostautuen myös A-maajoukkueessa, ja sekä urheilutoimittajat että Suomen Palloliitto nimesivät hänet vuoden suomalaisjalkapalloilijaksi.

Vuoden 2003 kirjoitukseen sai nimensä myös Jannen tuolloin 19-vuotias veli Juho, joka on sittemmin jalkapalloillut neljä SM-kultaa, voittanut täkäläisen liigan maalikuninkuudet 2005 ja 2010 sekä nähty myös A-maajoukkueessa.

Urheilumme kasvot 12:sta löytyvät peräkkäin olevat esittelyt jääkiekkoa pelanneista Hannu ja Jukka Oksasesta. Kummankaan kohdalla ei hiiskuta siitä, että kyseessä ovat veljekset. Itselleni asia valkeni täysin sattumalta – etsiessäni KalPan 80-vuotishistoriasta aivan muita tietoja. Jukka Oksanen ei tosin ole kolmella SM-liigapelillään kovin merkittävä kiekkoilija, mutta "Häpä" ylsi olympiaedustajaksikin 1984.

Helsingin Sanomista 15.4.2012 osui silmiin kuolinilmoitus diplomi-insinööri Ora Patoharjusta, joka oli syntynyt 7.8.1927 Helsingissä ja kuollut 18.3.2012 samassa kaupungissa. Nimi tuntui jollain tavalla tutulta, ja miehen esittely löytyi Urheilumme kasvot 4:n sivulta 938, jolla Patoharjun mainittiin olleen Suomen Urheilusukeltajain Liiton puheenjohtaja 1961–63. SVUL:n 80-vuotishistoriassa esiintyvät kuitenkin vuodet 1961–62.

Vaikka olen natiaisena lukenut rähjäiseen kuntoon 1980-luvun alun V8-Magazinet ja seurannut jenkkiautoharrastusta myöhemminkin, kiihdytysautoilun parissa toiminut Simo Patoharju ei ollut jäänyt juuri mieleeni – ainakaan niin hyvin, että olisin alkanut miettiä Ora ja Simo Patoharjun mahdollista sukulaisuussuhdetta. Toukokuun puolivälissä 2012 luin kuitenkin "Veekasin" numerosta 4/2012, että muun muassa Anita Mäkelän ja Janne Ahosen talleissa työskennellyt Simo on urheilusukellusmies Ora Patoharjun poika. Samalla kirjastoreissulla katsastin myös pääkaupungin suurimman sanomalehden numeroita, ja 10.5. ilmestyneestä numerosta löytyi muistokirjoitus, jossa Ora Patoharjun mainittiin aloittaneen Helsingin kaupungin ensimmäisessä ympäristönsuojelijan virassa 1971. Tiedossani ei ole, kuinka hän suhtautui poikiensa toimintaan bensakrematorioiksi kutsuttujen amerikanrautojen parissa. Pojista voi tosiaan puhua monikossa, sillä maamme perinteisimmän jenkkiautolehden numerosta 4/2012 ilmeni, että Simo on vetänyt veljensä Tomi Patoharjun kanssa alun perin ahdintekniikkaan erikoistunutta Specialty Engineering -nimistä yritystä vuodesta 1984.

Vannoutuneimmat jalkapallomiehet eivät välttämättä lukeneet Urheilusanomien 47/2014 haastattelua Juhani Vuoresta eivätkä yleisurheilufanit ehkä seuraa lehteä kovin tiiviisti. Niinpä lienee aiheellista julkaista tässäkin haastattelun antama tieto siitä, että viime vuosina jalkapalloilijana pärjännyt Joel Pohjanpalo on 110 metrin aitajuoksun vuoden 1963 Suomen mestarin tyttärenpoika.

Sivuhuomiona todettakoon, että Antti O. Arponen tutustui Joel Pohjanpalon isään Ristoon toimiessaan helsinkiläisen jalkapalloseura Pajamäen Pallo-Veikkojen johtotehtävissä 1970-luvun loppupuolella ja 1980-luvun alussa. Pitkäaikaisen radiotoimittajan kanssa saman nimen saanut Risto Pohjanpalo oli PPV:tä edustaessaan seuran paras pelaaja, mutta kunnianhimon puute aiheutti sen, ettei Pohjanpaloa ilmeisesti nähty miesten sarjoissa kolmosdivisioonaa korkeammalla. Työelämässä kunnianhimoa on riittänyt, sillä Risto Pohjanpalo on edennyt kierrätysalan yhtiön Kuusakoski Oy:n yhteiskuntasuhteista vastaavaksi johtajaksi. Tuollaiseen tehtävään valittavalle asetettavat vaatimukset lienevät tätä nykyä hieman erilaiset kuin neljännesvuosisata sitten, jolloin eräs opiskelukaverini tuumi, että yhteiskuntasuhteissa vastuussa olevaksi johtajaksi valitaan se, jolla on paras viinapää.

Paula Porkka muistettaneen parhaiten Yleisradion ulkomaantoimittajana, mutta hän oli koulutukseltaan voimistelunopettaja, teki sivutoimisesti koulutuksensa mukaisia hommia sekä toimi Uuden Suomen talviolympiareportterina 1964. Lauri Järvisen kirjoittaman Kalevi Hämäläinen -elämäkerran sivun 141 avulla sivistyin sellaisella tiedolla, että Porkka oli keihäänheitossa ylioppilaiden maailmanmestaruuden 1930 voittaneen Unto Suksen serkku.

Paula Porkan isä oli ollut alkuaan Caselius, ja voi olettaa, että kun hän suomensi sukunimensä, Porkan valintaa edesauttoi se, että suvussa oli ennestään hiihtoaiheinen nimi. Muutos lienee tapahtunut 1907, sillä Sukunimet-kirja kertoo, että tuolloin Teuvalla korvattiin Caselius-nimi Porkalla, ja Paula Porkka syntyi juuri Teuvalla 1914. Suksi-nimisiä kunnassa oli jo ennestään.

Unto Suksen henkilötietoja ei ole urheilukirjallisuudessa näkynyt, ja esimerkiksi Urheilumme kasvoissa hänet on kuitattu maininnalla kuudennen osan sisältämässä koululais- ja opiskelijaliikuntajärjestöjen osuudessa. SUL:n vuosikirjassa 1956 julkaistuista maamme kaikkien aikojen tilastoista ilmeni, että Suksen ennätys oli MM-kultakilvassa Darmstadtissa syntynyt 66,40 ja seura tuolloin Kauhajoen Karhu. Lauri Järvisen kirjoittama Karhun satavuotishistoria ilmoitti Suksen valmistuneen eläinlääkäriksi, ja ammattikunnan nimikirjasta vuodelta 1954 näkyi, että Unto Jooseppi Suksi oli syntynyt 12.5.1908 Teuvalla ja kuollut 13.10.1947.

Paula Porkkaa vuoden 1959 voimistelunopettajamatrikkelista etsiviä voidaan valistaa tiedolla, jonka mukaan hän löytyy matrikkelista tuolloisella virallisella sukunimellään Blanc.

Pousien tapaus olisi tavallaan pitänyt tuoda esiin jo kirjoituksen alussa, mutta kun aiheesta on tarjolla uusia huomioita, olen sijoittanut käsittelyn tänne.

Kun Olli Pousi oli kolmiloikassa ja pituushypyssä Suomen huippua 1970- ja 80-lukujen taitteessa, julkisuudessa mielestäni kerrottiin, että hänen setänsä oli Pertti Pousi – Ollin valmentaja, joka omistaa edelleen kolmiloikan Suomen ennätyksen. Tuota käsitystä sukulaisuudesta olen sortunut levittämään itsekin, ja vastaava tieto esiintyi luullakseni jo käsikirjoitusvaiheessa Kultaiset kentät -teoksessa, jonka tekstit esiluin. Urheilumme kasvojen 10. osan sekä Suuri Olympiateos 1906–2000:n maininta Pertistä Ollin isän serkkuna on kuitenkin saanut vahvistuksen Pertin haastatteluista Iltalehdessä 14.5.2005 ja television Studio55-ohjelmassa 20.8.2014.

Yleisurheilun Kuvalehden 4/1996 jutussa Pertti Pousista tosin ilmoitettiin, että Pertti ja Olli olisivat toistensa serkkuja, mutta ilmeisesti haastattelija oli kuullut serkunpojan muodossa "serkkupoika".

Kesällä löysin aivan vahingossa Helsingin vuoden 1975 henkikirjoista kohdan, että Helsingissä 24.6.1946 syntyneen Pertti Juhani Pousin kanssa samassa osoitteessa asui Raili Maria Pousi (o.s. Suvivuo, syntynyt 5.8.1949 Sotkamossa). Suomen voimistelunopettajat 1883–1959 -kirjasta näkyi, että kyseessä ei ole vuonna 1946 EM-pronssia 110 metrillä 1946 aitoneen Väinö Suvivuon tytär, mutta oikeusministeriön nimenmuutoskirjoissa mainittiin vain neljä loppuvuonna 1934 tai vuonna 1935 Suvivuo-nimen ottanutta; Väinö Armas Söderström eli mainittu aituriä, tämän veli Veikko Tapani sekä veljesten vanhemmat – kaikki Sotkamosta. Löysin osoitteesta http://stream.almamedia.fi/sot/static/PDF/jymylainen.pdf Veikko Suvivuon kuvasta, jossa on Sotkamon Jymyn pesäpalloilijoita 1940-luvun lopulta tai 1950-luvun alusta. Voisi siis ajatella, että Pertti Pousin vaimon isä on ollut Väinö Suvivuon veli.

Ujutin viime kesän yleisurheilutietäjä-mittelön loppukilpaan kysymykseen siitä, kenen suomalaisen olympiayleisurheilijan tyttärentytär on ratamoottoripyöräilyssä MM-pisteille 1988 ja 1989 ajanut Taru Rinne. Vastaus oli vuoden 1952 olympiakävelijä Pekka Viljanen. Tiedon lähteenä olivat SUT:n jäsenen Matti Hannuksen kirjan Olaveihin Suomi luotti sivut 13–14. Teoksessa siis annetaan tietoa muistakin naantalilaisista urheilijoista kuin Olavi Vuorisalosta.

Tämän lehden Yhtä ja toista urheilukunniamme puolustajista -lätinässä näkyvät Sulo Bärlundin, Reino Aulamon ja Jorma Kakon väliset yhteydet ovat puolestaan peräisin Vuorisalosta, Salosesta ja Salsolasta kertovan kirjan sivulta 147.

Urheilumme kasvot 3:ssa esitellään – tosin Felix-nimellä – Feliks E. Siimes, joka oli yltänyt 1920-luvulla jääpallon Suomen mestariksi ja A-maaottelumieheksi sekä myöhemmin tekniikan tohtoriksi ja professoriksi. Saman teossarjan osa 4 tarjoaa tietoa Ilmo Siimeksestä. Kyseessä olivat isä ja poika, mikä valkeni itselleni Helsingin Uimarien 80-vuotiskirjasta, jossa Ilmon ansioista mainitaan ainakin SM-mitaleja uintiviesteistä ja vesipallosta. UK 4:n mukaan Ilmo Siimes edusti Suomen PM-vesipallossa Växjössä 1955, mutta jos paikka on oikea, vuoden täytyy olla 1957.

Samaan perheeseen kytkeytyy kokoomuslaisena kansanedustajana 1996–99 toiminut ja viime vuosina ultramatkojen juoksijana kunnostautunut Outi Siimes. Tämän isäksi olen löytänyt Suomen lakimiehet -matrikkeleista diplomi-insinööri Olli Siimeksen, jonka "tupsulakkikorkeakouluista" valmistuneiden matrikkelit paljastavat professori Feliks Siimeksen pojaksi. Outi ja Feliks Siimeksen yhteys tuli kerrottua jo viime kesänä samalla, kun toin esiin professorin olleen vuoteen 1906 sukunimeltään Sahlsten.

Itselleni selvisi vasta Suuri Olympiateos 1906–2000:n käsikirjoituksesta, että 100 ja 4 x 100 metrin juoksijana Helsingin olympiakisoihin osallistunut Leena Sipilä on vuosien 1924 ja 1928 olympiakestävyysjuoksija Väinö Sipilän tytär. Tosin olisin voinut hoksata asian jo talvella 1997, kun Aamulehdessä julkaistun haastatteluni jälkeen minulle soitti Hussa-niminen mies, joka kertoi olevansa Väinö Sipilän vävy; Leena Sipilän myöhempi sukunimi Hussa oli näet ilmestynyt Suuren Olympiateoksen kisaedustajaluetteloihin 1992. Myöhemmin Väinö ja Leena Sipilän yhteys on osunut silmiin ainakin Suomen Urheilulehdestä 22/1973 ja vuonna 1996 valmistuneesta Tampereen Pyrinnön 100-vuotishistoriasta, jossa Leena Sipilästä käytetään pelkästään virallista etunimeä Helena. Muistelen nähneeni tiedon myös jossain vuoden 1952 lehdessä.

Sipilän perheen olympiajuoksijoiden esittelyissä Urheilumme kasvot 2:ssa ei hiiskuta mitään sukulaisista, mutta Väinön osuuden edellä olevassa Toivo Sipilä -tekstissä todetaan Toivo Väinön veljeksi.

Kun Juhani Tamminen kehui Avussa 19/2013 isänsä olleen aikansa huippuja aitajuoksussa ja kymmenottelussa, pidin kohtaa perusteettomana ylvästelynä. Ihan näin ei kuitenkaan ole. Urheilumme kasvojen kakkososasta löytyi Turun Voimassa urheillut Mauno Tamminen – TUL:n mestari 10-ottelussa 1934, pituushypyssä 1936, 4 x 100 metrillä 1938 ja 1939 sekä 110 metrin aidoissa 1940. Aurinkokuningas-kirjansa sivulla 20 Juhani Tamminen on luonnehtinut vaatimattomaan tyyliinsä itseään näin: "Edesmenneen Mauno-isän perintöä on kymmenottelijan atleettinen lahjakkuus."

Ampumahiihtäjänä olympiakisoihin 1984 osallistunut Keijo Tiitola on tunnetusti samassa lajissa samoihin aikoihin kunnostautuneen Esko Tiitolan veli. He eivät kuitenkaan ole sukunsa likikään ensimmäiset urheilumenestyjät.

Juhani Similä osasi kertoa toistakymmentä vuotta sitten, että jääkiekossa lähinnä 1930-luvulla kunnostautuneet veljekset Martti, Jaakko, Matti, Jussi ja Risto Tiitola ovat olleet Keijon ja Eskon isoisän veljiä. Suomen Urheilulehdestä 11/1993 olen lukenut, että Ilveksen ottaessa SM-hopeaa 1935 kakkoskentässä oli viisi Tiitolan veljestä ja joukkueessa myös veljesten sisaren aviomies, ennen kaikkea jalka- ja jääpalloilijana mainetta niittänyt Niilo Tammisalo.

Markku Kasila löysi He antoivat kaikkensa -kirjaa tehtäessä Tiitoloista vielä enemmän tietoa osoitteesta http://ilves.com/Julkaisut/Ilves_Sanomat_netti.pdf. Teksti kertoo, että 12-lapsisen sisaruskatraan kahdesta tyttärestä vanhemmallakin oli Ilves-kytkös, sillä hänen lapsiaan olivat Ilveksessä SM-kiekkokultaa voittaneet veljekset Seppo ja Tero Jaakkola.

Jaakko Tiitolan poika Antti-Jussi on menestynyt alppihiihtäjänä ja motocrossajajana sekä työskennellyt urheiluvälineteollisuudessa. Sukuun kuuluu myös moottorikelkkailija Jussi Tiitola.

Olen aikanaan saanut kuulla, että Tiitolan veljesviisikon serkkuja olisivat olleet vuoden 1952 olympiameloja Matti Havulinna ja MM-kisajääkiekkoilija Kalle Havulinna. Olen pitänyt Mattia ja Kallea veljeksinä, mutta ylle kirjattu nettiosoite osoittaa heidän olleen velipuolia. Tiitolan perheen Heikki-isän sisar Miina avioitui Jussi Havulinnan kanssa, ja heidän poikansa oli Kalle Havulinna. Miina Havulinna menehtyi vuonna 1927, ja Matti syntyi Jussi Havulinnan uudesta avioliitosta. Näin ollen Matti ei ollutkaan Tiitoloiden serkku.

Lakimiesten ja lääkärien matrikkeleita penkomalla voi huomata, että koripallossa yhden SM-sarjaottelun Tampereen Pyrinnön miehistössä 1959 pelannut Olli Tiitola on talvisodassa kaatuneen Jussi Tiitolan poika. Ollin pojaksi Urheilumme kasvojen osassa 10 esitelty Petri Tiitola puolestaan on uinut kaksi SM-viestikultaa Tampereen Uimaseurassa 1978. Olli ja Petri olisi ollut aiheellista mainita He antoivat kaikkensa -teoksessa, mutta heidän kytköksensä Jussiin tuli kunnolla pengottua vasta tätä juttua tehtäessä.

Ties kuinka monessa lähteessä on kerrottu, että keihäänheittäjänä olympia- sekä EM-kisoihin kesällä 2012 osallistuneen Sanni Utriaisen isä on Esa Utriainen – MM-keihään 12:s 1983. Huomattavasti vähemmän on tuotu esiin sitä, että perheestä löytyy kolmaskin Suomen mestari, jolla lisäksi on SM-kultamitaleja enemmän kuin Sannilla ja Esalla yhteensä.

Veikkaajassa 27/2012 kuitenkin luki, että Sannin äiti Päivi on voittanut uinnin Suomen mestaruuksia, mutta sukunimeä mestaruuksien aikaan ei mainittu. Yksilölajien SM-kultapolskijoista en huomannut kuin pari sopivan ikäistä Päiviä, ja Suomen Uimaliiton 100-vuotishistoriasta ilmeni, että Päivi Kauhaniemenä kultamitaleja voittanut Tampereen Uimaseuran edustaja on myöhemmältä sukunimeltään Utriainen ja kohonnut Nokian kaupungin liikuntatoimenjohtajaksi.

Päivi Kauhaniemi kilpaili EM-uinneissa 1977, ja SM-tasolta olen löytänyt hänelle 14 yksilökultaa ja 12 viestikultaa vuosilta 1974–79.

Kovin yleisessä tiedossa ei liene sekään, että Suomen A-maajoukkueessa 1980-luvun alkupuolella jalkapalloillut Peter Utriainen on kahdessa saman lajin olympiakarsintaottelussa 1963 esiintyneen Pertti (Pekka) Utriaisen poika. Kytköksestä on tullut merkintä arkistoihini Suomen Urheilulehdestä 27/1988, jonka mukaan Peter syntyi Ruotsissa ja sai Suomen kansalaisuuden perheen muutettua Vaasaan. Lehdessä kerrottiin, että Pekka Utriainen oli Ruotsin kansalainen pelatessaan länsinaapurimme pääsarjassa, jossa ulkomaalaispelaajat sallittiin vasta 1974. Markku Kasilan ja Juha Vuorisen kokoama Pelimiehet-kirja ilmoittaa Pekka Utriaisen edustaneen IFK Holmsundia 1959–67, mutta viimeistä kautta lukuun ottamatta toiseksi ylimmällä sarjaportaalla.

"Murheilumme kasvojen" 8. osassa ampuja Jouni Vainion osuutta seuraa lajitoveri Poju Vainio. Kertomatta on jäänyt, että Jouni ja Poju ovat veljeksiä, joiden isä on viitososassa esitelty saman lajin mies Arto Vainio. Sukulaisuudet tulivat vastaani Ampujainlehdestä 2/1983. EM-joukkuepronssia isopistoolilla 1981 ampuneen Arton sekä saman lajiryhmän arvokisamitalistin, kesäolympiaedustajan 1988 ja seuraavana vuonna dopingista kärynneen Jounin sukulaisuuden olen bongannut myös Suomen Urheilulehdestä 26/1988.

Jos pääsen jossain vaiheessa lehtemme Suuri Olympiateos 1906–2000 -täydennyksissä Jouni Vainioon asti, tulossa on tekstiä muutamasta muustakin sukulaisesta. Jo nyt voidaan kuitenkin kertoa, että rumpuja soittanut Arto Vainio ei ole ollut perheensä ainoa muusikko, sillä Iskelmän tähtitaivas -kirjasta ilmeni, että harmonikansoittaja Taito Vainio ja laulaja Oili Vainio olivat Arton sisaruksia. Ampujainliiton lehdestä vuodelta 1983 ilmeni, että Arto on antanut yhdelle pojalleenkin nimen Taito ja että tämän Taiton taito on painottunut pistoolilla ampumiseen. Löytämistäni saavutuksista merkittävin on SM-juniorikulta.

Urheilukunniamme puolustajista -sarjan tämänkertaisessa osassa käsitellään taitoluistelija Leena Pietilän yhteydessä myös Juha ja Ilkka Vainiota. Itä–Länsi-pesäpalloilijat Hannu, Pauli ja Tauno Vainio on kerrottu veljeksiksi jopa Urheilumme kasvoissa. Se, että Juha "Watt" Vainio oli Taunon poika, on tullut vastaani muiden muassa Reijo Ikävalkon kirjasta Täyttä elämää, Junnu – Kotkan poikii ilman siipii.

Juha Vainio ei nähdäkseni koskaan päässyt Kuka kukin on -kirjoihin, mutta hänen poikansa Ilkka on teoksiin 2000-luvulla kelpuutettu. Tätäkin voinee pitää merkkinä siitä, että tavalliselle kansalle suunnattua kulttuuria aliarvostivat aiemmin muutkin kuin Seppo Heikinheimo.

Käsittelin jo toistakymmentä vuotta sitten siitä, kuinka Talviurheilun tähdissä on kirjoitettu, että Suomen Luistinliiton puheenjohtajana toiminut Gustaf Fredrik (Gösta) Wasenius olisi ollut olympiamitali- ja MM-kultapikaluistelija Birger Waseniuksen isä. Kumosin tiedon Ingmar Björkmanin Med idrotten i blodet -kirjan avulla. Teoksessa on Gösta Waseniuksesta pitkä esittely, jossa kerrotaan lasten nimiksi Dora, Karin ja Erik. Kuka kukin oli 1900–61:stä olin löytänyt Birgerin isäksi tullivartija Gustaf Adolf Waseniuksen, mistä päättelin, ettei Gösta Wasenius ollut myöskään Birgerin isoisä, vaikka todennäköisesti olikin jotain sukua Birgerille.

Aiheesta on myöhemmin löytynyt sen verran lisäkorjausta, että Suomen kansallisbiografian 10. osan mukaan Birger oli ilmeisesti eri sukua kuin Gösta. Lisäksi en ollut 2000-luvun alussa hoksannut, että "tieto" Göstasta Birgerin isänä esiintyy Urheilumme kasvojen ykkösosassa ja Tampereen Pyrinnön 100-vuotishistoriassa. Lisäksi olen lukenut, että Birgerin MM-kullan jakajana Helsingissä talvella 1939 toimi juuri Gösta Wasenius, mutta tämän tiedon alkuperäistä lähdettä en nyt osaa sanoa.

Kirjassa Itsenäisen Suomen urheilusankareita todetaan trialin MM-kultaa 1976–78 ajaneen Yrjö Vesterisen yhteydessä se, että poika Mika on yltänyt samassa lajissa nuorten MM-pronssille sekä miesten joukkuekilvan seitsemännelle sijalle 2004. Erinäisissä muissakaan hakuteoksissa ei ole enempää tekstiä lähisukulaisista, vaikka aihetta olisi ollut.

Välittömästi Yrjöä ennen esitellään Urheilumme kasvojen viidennessä osassa Juhani (Jussi) Vesterinen, joka on saavuttanut sivuvaunun matkustajana SM-kultaa luotettavuusajossa eli nykyisessä endurossa 1962 ja 1964 sekä TT:ssä eli myöhemmässä RR:ssä 1968, 1969 ja 1974. Sanomatta on jäänyt, että Jussi ja Yrjö ovat veljeksiä. Tämän myös Suomen moottoriurheilu -kirjasarjan ykkösosassa kertomatta jääneen tiedon olen löytänyt muun muassa Vauhdin Maailman 3/1978 sivulta 71. Saman lehden numerosta 4/1979 olen lukenut Jussin toiminnasta veljensä mekaanikkona.

Urheilumme kasvojen 10. osassa esitellään trial-ajaja Anttoni Vesterinen, joka todetaan Yrjön veljeksi, mutta Jussia ei nytkään tuoda esiin. Anttonin parhaita saavutuksia ovat vuonna 1979 ajetut Espoon MM-osakilvan 8:s sija, MM-sarjan 21:s tila ja SM-pronssi.

Jo vuosi sitten toin esiin sen, että pikaluistelun MM-kilvan kolmanneksi 1914 sijoittunut Wäinö Wickström oli jalkapallon maaottelumiehen Ragnar Wickströmin veli. Sanomatta jäi, että Ragnar kuului Suomen joukkueeseen myös olympiaturnauksessa 1912. Sukulaisuus ilmeni Kiffenin 100-vuotishistoriasta Kimmoketta asian selvittämiseen olivat muistaakseni antaneet havainnot siitä, että sekä Ragnar että Wäinö (tai Väinö) olivat syntyneet Mikkelissä ja olleet mukana pääkaupunkilaisseura KIF:n toiminnassa.

Tunnettu tosiasia on, että vuoden 1928 olympiakymmenotteluvoittaja Paavo Yrjölän poika Matti oli maaottelutason kuulamörssäri pari vuosikymmentä. Salaisuutena ei voi pitää sitäkään, että Paavon veli oli Iivari Yrjölä, joka keskeytti sekä viisi- että kymmenottelun olympialaisissa 1924. Iivarin jälkikasvu on kuitenkin jäänyt kirjoissa yleensä käsittelemättä. Tampereen Pyrinnön 100-vuotishistoriassa sentään mainitaan Iivarin pojanpoika, kansainvälisestikin kunnostautunut shakinpelaaja Jouni Yrjölä.

Toistakymmentä vuotta sitten havahduin siihen, että kaudesta 1946 kertovan Yleisurheilu-vuosikirjan sivulla 121 todetaan kuulantyöntäjä Pirkko Yrjölän olevan kymmenottelija Iivarin tytär, ja asiaa tonkiessani löysin Pirkon saavutuksiksi SM-pronssin 1948 ja SM-hopean 1949.

Vuonna 2011 havaitsin Helsingin Sanomissa kuolinilmoituksen vuonna 1928 syntyneestä Pirkko Liisa Harmosta (o.s. Yrjölä). Urheilumme kasvojen kakkososan suunnistusosuudesta löytyi esittely, jossa mainitaan etunimistä ainoastaan kutsumanimi Pirkko. Huomasin tuolloin, että saavutukset eivät rajoittuneet pelkkään suunnistukseen, jonka merkittävimpänä meriittinä voinee pitää Venlojen tuolloin henkilökohtaisen kilvan kolmossijaa 1961; yleisurheilussa Harmo oli ollut viisiottelun SM-pronssilla 1953 sekä Yrjölä-nimellä SM-kisojen kuulassa pronssilla 1948 ja hopealla 1949. Pirkko Harmon ja Iivari Yrjölän yhteyden oivalsin vasta loppuvuonna 2013, kun olin törmännyt SVUL:n Hämeen piirin 100-vuotishistoriassa mainintaan siitä, että kuulantyönnössä kunnostautunut Iivarin tytär on ollut liikunnanopettaja.

Pirkko Harmon esittelyn perässä Urheilumme kasvot 2:ssa on osuus Runo Harmosta. Pois on jäänyt sellainen muun muassa voimistelunopettajien matrikkeleista ilmenevä asia, että Pirkko ja Runo Harmo olivat aviopari. Olen hakenut suunnistusviesteissä sekä Harmona että alkuperäisellä Heurlin-nimellään menestynyttä miestä kotirataottelussa vuonna 2008 sekä kesälehdessämme 2009, mutta yhteys Iivari Yrjölään valkeni vasta myöhemmin.

Vastaani on tullut Suomen Urheilulehdestä 11.5.1917 tieto siitä, että HIFK:n jalkapallojoukkueen keskushyökkääjänä oli pitkästä aikaa Jarl Öhman, jonka kummallakin puolella olivat veljet S. ja G. Maaottelumies Gunnar Öhmanista on tietoa myös Urheilumme kasvoissa, muttei sitä, että kyseessä oli olympiaedustajana 1912 olleen Jarlin veli. Kuolema on kuitattu edesmennyt-sanalla, mutta Svenska normallyceum i Helsingfors -kirjoista on ilmennyt kuolinpäivä 7.5.1940.

Sven ei nähtävästi ollut veljiensä veroinen pelimies, mutta Markku Kasilan tilastoissa SM-cupista vilahtaa S. Öhmanin nimi HIFK:n vuoden 1916 miehistössä.

Sports-Reference-sivustoa tutkailemalla voi löytää varmasti paljonkin sellaisia muiden maiden olympiamenestyjien keskinäisiä sukulaisuuksia, joita ei ole suomalaislähteissä kerrottu. En ole "ehtinyt" katsella sivustoa kuin satunnaisesti, mutta esille on tullut ainakin se, että Sports-Reference ilmoittaa saksalaisen moukarihopeaa olympiatasolla 1936 ja EM-kisoissa 1938 viskanneen Erwin Blaskin avioituneen myöhemmin pikajuoksija Dora Voigtin kanssa, jonka veli oli Harry Voigt – 4 x 400 metrin Euroopan mestari 1934 ja olympiapronssimies 1936.

On tosin syytä muistaa, että myös Sports-Reference sisältää kyseenalaista ja selvästi erheellistä tietoa. Antti O. Arponen huomasi lokakuussa 2012, että sivustolla oli hiihtäjä Kalle Jalkasen serkkuna miekkailija Heikki Raitio. Raition osuudessa mainittiin serkuiksi aiheesta miekkailija Kauko Jalkanen mutta aiheetta Kalle Jalkanen. Kauko Jalkasen tiedoissa oli serkkuna Heikki Raitio, kuten pitääkin. Vääristä merkinnöistä motkottaminen sivun tekijöille on kuitenkin jäänyt savolaiseksi hankkeeksi eli aloittamista vaille valmiiksi, ja virheet ovat "komeilleet" sivustolla vielä reilut kaksi vuotta myöhemmin.