Berliinin olympiakisoissa 1936 voittajat palkittiin kultamitalin ja laakeriseppeleen lisäksi tammen taimella. Puut oli tarkoitettu istutettavaksi voittajan kotimaassa, muistuttamaan olympian perinteestä ja voittajansa kunnian hetkestä. Suomalaiset voittivat Berliinistä kahdeksan kultamitalia, ja siis kahdeksan tammea. Mitä kuuluu noille arvokkaille puille tänään?

Salmisen suvun kertomana:
Ilmari istutti voittopuun Kouvolassa silloisella Vartiokadulla (nykyisellä Vääpelinkadulla) omakotitalon pihalle, talon päätyyn. Tammi kuitenkin paleltui kuoliaaksi alkuvuosinaan kovana pakkastalvena. Salminen istutti paikalle uuden tammen, joka kasvaa hyvävoimaisena tänäkin päivänä, muistokilven kera kerrostalon sisäpihaksi muuttuneessa miljöössä.

Lainaus Virpi Iso-Hollon kirjasta Vastatuuleen:
"Kaikki voittajat saivat muistoksi tammentaimen pienessä ruskeassa saviruukussa, jonka kylkeen on kirjoitettu 'Wachse zur Ehre des Siegs Rufe zu Weiterer Tat'. Volmarin saama tammentaimi istutettiin pihallemme Keravalle Kaivotien varteen. Se kasvoi muutamia vuosia pienen joulukuusen mittaiseksi mutta menehtyi kovien pakkastalvien aikana 1939–1942." Volmari Iso-Hollon olympiatammesta ei ole tiedossa kuvaa.

Neljä suomalaista olympiatammea vietiin Helsingin Kaupunginpuutarhalle Taliin varttumaan, ja niistä aluksi parhaiten menestyi Kustaa Pihlajamäen tammi, joka vuonna 1938 tehdyn lehtijutun mukaan oli kasvanut jo yli kaksimetriseksi. Myöhempien lähteiden mukaan puu kuoli pakkasiin "Talin kartanon alueella 1940", ja tämä tarkoittanee, että sitä ei ehditty siirtää kiinteään maahan kuten kolme muuta puutarhalla varttunutta tainta...

Suomen tunnetuin olympiatammi elää hyvävointisena, monirunkoiseksi pensasmaiseksi haarautuneena Lapuan kunnantalon puistossa. Tammi siirrettiin Helsingin Kaupunginpuutarhalta Lapualle 1939, ja se on siitä lähtien sinnitellyt elossa selvästi tammen luontaisia elinolosuhteita pohjoisemmassa.

Helsingin Kaupunginpuutarhalla varttuneista taimista heiveröisin siirrettiin kiinteään maahan Helsingin (Olympia)stadionin läheisyyteen, mutta siellä sen elämä jäi lyhyeksi, aivan kuten olympiavoittaja Höckertin elämäkin. Juoksijalahjakkuus kaatui talvisodassa helmikuussa 1940 vihollisen luotiin, ja mahdollisesti juuri saman talven pakkasiin vaipui myös pieni tammi.

Olympiatammen sijaintipaikka stadionin lähistöllä ei ole Stadion-säätiön tiedossa, eikä puusta maahan laitettuna ole tiettävästi yhtään kuvaa.

Olympiastadionin tulevan täysremontin yhteydessä stadionin viereen suunniteltavaan Olympiapuistoon saatetaan istuttaa "uudet olympiatammet", joiden terhot otetaan vielä elävistä suomalaisista olympiatammista...

Helsingin Kaupunginpuutarhasta Karhumäen tammi siirrettiin kirjailijan kotitilalle Vihdin Tervalammelle. Siellä pienellä suvun yksityishautausmaalla, varta vasten tammen viereen perustetulla, on nyt ehkäpä kansainvälisestikin ainutlaatuinen yhdistelmä, olympiatammi olympiavoittajan haudan vierellä.

Tammi kuoli pakkaseen tai salamaniskuun 2000-luvun alkuvuosina. Puun runko on pystyssä edelleen.

Suomen olympiatammien kiehtovin tarina tulee tässä: Suvio ja toinen viipurilainen kisavoittaja Ale Saarvala lahjoittivat tammensa Viipurin kaupungille, ja vuoden 1937 Kalevan kisojen juhlallisuuksien yhteydessä puut istutettiin Viipurin keskusurheilukentän portin molemmin puolin. Viipurin evakuoimisen yhteydessä kesäkuussa 1944 Viipurin suojeluskuntapiirin jäsenet pelastivat nämä kaksi aarretta mukaansa. Joukot majoittuivat Joutsenon koululla, nykyisellä (lopetetulla) Martikanpellon koululla. Suvion tammi istutettiin koulun pihaan. Tammi oli uudelleen vaarassa 1970-luvun alussa, kun Saimaantietä varten tehtiin maansiirtoja. Joutsenolainen Toivo Laivo vaati, että tammi oli suojeltava, ja se siirrettiinkin juuripaakkuineen onnistuneesti samassa pihapiirissä nykyiseen paikkaansa.

Puuta ovat tutkineet ja varjelleet myös koulun opettaja Niilo Kaulio ja kotiseutuneuvos Pertti Vuori.

Muistokivi paikalle pystytettiin Sten Suvion syntymän satavuotispäivänä 25.11.2011.

Suvion tammen tavoin Saarvalan puu istutettiin Viipurin keskuskentälle ja evakuoitiin 1944. Tuolloin puu oli "täysin sodan ruhjoma", ja sitä ei tiettävästi istutettu Joutsenoon. Mitä sille tapahtui? Tähän loppuvat johtolangat.

Kasvaako jonkin rintamamiestalon pihalla tänä päivänä hiukan vaivalloisesti tuntematon tammi, jolla on suuri tarina?