Erinäisissä kirjoissa tuodaan esiin se, että kun Suomen jääpallomaajoukkue voitti Viron 10–2 Viipurissa 15.2.1931, voittajajoukkueessa pelasi pelkkiä karjalaisia – kuusi miestä Viipurin Susista, neljä Viipurin Palloseurasta ja yksi Lappeenrannan Urheilu-Miehistä. Sitä ei sen sijaan ole taidettu juuri huomata, että tapaus ei ole läheskään niin merkittävä tai ainutlaatuinen kuin voisi ajatella.

Vuoden 1939 Pallokirjasta löytyy osuus, jossa on listattu Suomen jääpallon A-maaottelujen kokoonpanot vuosilta 1919–39 ja myös pelaajien seurat. Ensimmäisessä Viron kohtaamisessa Helsingissä 17.2.1923 Suomen kaikki 11 peluria tulivat Helsingin Jalkapalloklubista. Tuloksena oli voitto luvuin 22–0. Tallinnassa 30.12.1923 suomalaiset ”jäivät” 4–0-tulokseen joukkueella, jossa oli kymmenen miestä Kronohagens Idrottsföreningistä ja yksi HJK:sta. Suomen valitsijat eivät varsinkaan jälkimmäisellä kerralla liene pyrkineet saamaan liikkeelle edes suunnilleen parasta mahdollista joukkuetta vaan sellaisen, joka ei aiheuttaisi liian rumia voittolukemia. Tästä kertoo se, että HJK voitti Suomen mestaruuden sekä 1923 että 1924, kun taas Kiffen putosi SM-cupista välierissä 1923 ja vielä varhaisemmassa vaiheessa 1924.

Pelkistä pääkaupunkilaisseurojen – HJK:n ja KIF:n ohella Helsingfors IFK:n ja Helsingin Palloseuran – edustajista koottu yksitoistikko edusti Suomea myös Tallinnassa 20.1.1929, jolloin virolaiset kaadettiin 5–2. Muutama pelaaja samalla kaudella SM-kultaa vieneestä Viipurin Susien joukkueesta olisi saattanut johtaa isompaan maalieroon.

Kun vuosina 1923–34 käytyjen kuuden Viro-pelin kokoonpanoja vertaa samojen vuosien muihin maaotteluihin, löytää melkoisia eroja. Yhdistyksemme jääpalloasiantuntija Pekka Anttinen vahvisti, että koska etelänaapurissamme jääpallo oli pieni laji, Viroon kohtaamisiin ei valittu likikään parasta mahdollista miehistöä, vaikka virallisesti kyseessä olivat A-maaottelut.

Ääritapaus koettiin 19.2.1933, jolloin Suomen jääpalloilijoilla oli kaksi A-maaotteluksi tilastoitua peliä. Tallinnassa suomalaiset voittivat Viron 4–2, ja Tukholmassa hävittiin Ruotsille 2–4. Kuten arvata saattaa, kukaan suomalainen ei ollut mukana molemmissa otteluissa, ja Antti O. Arposen tekemän Luovutetun Karjalan urheilu -kirjan mukaan Suomenlahden eteläpuolelle oli lähetetty tosiasiassa lähinnä C-maajoukkue.

Vuoden 1931 joukkueen karjalaisuuden taustalla oli ilmiselvästi pyrkimys säästää matkakustannuksia, ja vastaava linja näkyy myös Porvoossa 2.3.1934 käydyssä pelissä. Isäntäkaupungin seura Akilles sai mukaan kolme pelaajaansa. Näitä ja Viroa vastaan 1931 jäällä ollutta LUM:n Väinö Nyyssöstä lukuun ottamatta talvisotaa edeltäneen ajan jääpallomaajoukkueissamme ei luistellut muiden kuin Helsingin ja Viipurin seurojen edustajia.