Kirjoitin vuosi sitten tässä lehdessä, että jalkapalloilija Kaarlo Niilosta ei kovin kehuttavasti tunneta Kotkan ulkopuolella, joten hänestä voisi joku tehdä jutun SUT:n lehteen. Jatkona oli toteamus, jonka mukaan pahimmassa tapauksessa joudun väsäämään kirjoituksen itse. Koska halukkaita ei ole ilmaantunut, joudun nyt toteuttamaan uhkauksen.

Kotkassa 3.6.1922 syntyneestä ja Tanskan Fredikshavnissa 24.2.1996 kuolleesta Niilosesta on kerrottu suomalaisissa lähteissä hyvin niukasti, mikä selittyy lähinnä sillä, että hän muutti maastamme pysyvästi jo 1946. Jonkin verran hyötyä on ollut Hannu Eklundin kirjasta Kotkan urheilun historia sekä Futarissa 5/1984 julkaistusta Niilosen haastattelusta. Netistä löytyi osin hyvin tarkkoja tietoja Kaarlo Niilosen valmentajaurasta ulkomailla, mutta pelaajavuosissa aukkoja on edelleen vaikka kuinka.

Apua tämän jutun tekoon ovat antaneet Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Jori Komulainen. He ansaitsevat siis kiitokset, jotka eivät tosin enää mene perille Antille.

Jo Kaarlo Niilosen lapsuus oli erikoinen ja kansainvälinen. Kaarlon äiti avioitui tanskalaisen miehen kanssa sen jälkeen, kun ensimmäinen aviomies ja samalla "Kapon" isä oli loikannut Venäjälle. Kaarlo muutti äitinsä mukana Tanskaan, mutta palasi Kotkaan 1930-luvun puolivälin vaiheilla sekä osallistui Eklundin kirjan mukaan niin talvi- kuin jatkosotaankin.

Niilonen erottui jo junioreissa muita taitavampana ja kehittyi mainioksi välihyökkääjäksi. Ensimmäisen ottelunsa KTP:n edustusjoukkueessa hän pelasi kesällä 1939, mutta oli vielä tuolloin lähinnä varamies ryhmässä, joka voitti TUL:n mestaruuden. Koko ura kotimaassa kului samassa seurassa, joka ei kuitenkaan yltänyt liittonsa mestariksi enää sen jälkeen, kun Kaarlo oli vakiinnuttanut paikkansa kokoonpanossa.

Tulokseen 1–1 päättyneessä Ruotsi-ottelussa Helsingin Stadionilla 3.10.1943 Niilosesta tuli ensimmäinen Suomen A-maajoukkueessa jalkapalloillut TUL:n seuran edustaja. Hän hyökkäsi A-miehistössämme myös häviöissä Ruotsille 1–6 syyskuussa 1945 ja Tanskalle 2–5 seuraavana vuonna. Nämäkin pelit käytiin myöhemmällä Olympiastadionilla. Suomen Palloliitto ei juuri ottanut ulkomaalaisseurojen pelaajia maajoukkueisiin ennen 1960-lukua, joten Niilosen maaottelumäärä ei kasvanut enää sen jälkeen, kun hän vuonna 1946 muutti avioliittonsa purkauduttua Tanskaan, jossa asui edelleen muun muassa hänen äitinsä.

Kapo avioitui Tanskassa uudelleen, pelasi amatöörinä Kööpenhaminassa ja työskenteli ainakin metallifirmassa. Vähitellen hän sai nimeä pelaajana, ja taloudellinen asemakin parani. Kun Niilonen kuoli, muistokirjoituksissa sanottiin hänen olleen ensimmäinen ammattilaisena jalkapalloa pelannut suomalainen. Virallinen ammattilainen Kaarlo ei Tanskassa ollut, mutta ilmeisesti hän toimi maassa välillä virallisesti kentänhoitajana, jonka ensisijainen toimenkuva kuitenkin oli pelaaminen. Vuonna 1954 Niilosesta tuli Sveitsissä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen ammattilaisjoukkueen FC Solothornin pelaaja-valmentaja kahdeksi vuodeksi pian sen jälkeen, kun hän oli saanut Tanskan kansalaisuuden. Sveitsin B-lliga oli virallisesti amatöörisarja, mutta ulkomaalaisissa valmentajanakin toimineissa pelaajissa oli ilmiselvästi myös ammattilaisia, ja Niilonenkin lienee kuulunut tähän joukkoon. Suomalaislähteissä kerrotaan Niilosen valmentaneen Sveitsissä 1953–55, mutta netistä löytyi sveitsiläisiä sivustoja, jotka ilmoittavat vuosien olleen 1954–56.

Pian 1950-luvun puolivälin jälkeen Kaarlo palasi Sveitsistä Tanskaan, jossa valmensi pääsarjan alapuolella pelannutta Viborg BK:ta tammikuusta 1958 kesäkuuhun 1960. Rooman olympiavuoden heinäkuussa Niilonen aloitti Aalborg BK:n ykkösvalmentajana ja oli tehtävässä kesäkuuhun 1968 sekä uudelleen heinäkuusta 1969 joulukuuhun 1970. Aalborgilaisseura nousi Niilosen opein Tanskan pääsarjaan 1963 ja saavutti siinä pronssia 1969. Vuosina 1958–91 Tanskan pääsarjan yksittäinen kausi pelattiin yhden kalenterivuoden aikana, eli Niilonen tuli Aalborgin vastuuvalmentajaksi kesken kauden 1969. Tanskan cupissa Aalborg ylti voittajaksi 1966 ja 1970 sekä loppuotteluun myös 1967.

Niilonen lienee ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut jalkapallovalmentajana ulkomailla erillisen cup-mestaruuden. Erillinen-sanan tarpeellisuus perustuu siihen, että Verner Eklöf oli saavuttanut Tallinna VS Sportin peräsimessä cup-järjestelmällä ratkaistut Viron mestaruudet 1921, 1922, 1924 ja 1925. Viimeistään Tanskassa hänestä tuli myös varhaisin ulkomailla jalkapallon ammattivalmentajana työskennellyt suomalainen.

Kaikkiaan Niilonen oli valmentajana Aalborgissa 15 vuotta, ja aikaan sisältyi myös toimintaa naisten ja juniorien puolella. Kapo "koutsasi" lisäksi Tanskan B-maajoukkuetta kaikkiaan 15 ottelussa 1961–66 – joukossa viisi Suomen kohtaamista 1961–65. Kyseessä ovat ilmeisesti edelleen ainoat viralliset jalkapallomaaottelut, joissa molempien joukkueiden ykkösvalmentajat ovat olleet suomalaisia.

Fredrikshavn fI:tä Kaarlo Niilonen valmensi 1976–78 nostaen joukkueen ensimmäisen kauden päätteeksi pääsarjaan, mutta vuosi 1978 päättyi sarjasta putoamiseen. Kaudella 1979 oli Kapollakin edessä paluu alemmalle sarjaportaalle – tuolloin Hjørring AIK Frem -seurassa ilmeisesti vain tilapäispestillä. Niilonen ehti työskennellä myös Kööpenhaminassa, jossa valmennettavina olivat naispelaajat.