Tästäkin aihepiiristä näyttää löytyvän tietoa niin, että lukijoita voidaan väsyttää jälleen uudella osalla, joka ei välttämättä jää viimeiseksi.

Viimevuotisessa joululehdessämme toin esiin sen, että vuosikymmenten takaiset maajoukkuejalkapalloilijat Markku ja Martti Hyvärinen eivät ole sukua toisilleen, vaikka heitä on usein luultu veljeksiksi. Hyvärisiin voi vielä palata, koska Kuopion Palloseuran vuosista 1923–2004 kertovasta kirjasta paljastui, että Markun serkku on Tuomo Hyvärinen, joka jalkapalloili KuPSin pääsarjajoukkueissa 1980–91.

Harri Piironen hankki pian edellisen lehtemme ilmestymisen jälkeen Sylvi Saimo -kirjailija Pirjo Vuorenpäältä varmistuksen siitä, että olympiavoittajan veljenpoika Simo oli sama Simo Saimo, joka voitti jääkiekon SM-kultaa Rauman Lukossa 1963. Vuorenpää kertoi lisäksi Simo Saimon kuolleen 2005. Syy oli aivokasvain, jota ei voitu leikata.

Niko Tuominen ihmetteli mainintaa Sylvi Saimon veljenpojasta, koska vuotta aiemman kesälehtemme olympiakultamelojajutussa tätä oli sanottu perheensä ainoaksi lapseksi. Vuorenpään kirjan perusteella perheessä oli kolme tytärtä sekä poika, ja jo Kultaa, kunniaa, kyyneleitä 3:ssa on kerrottu, että Sylvi oli vanhempiensa toiseksi vanhin lapsi. En ollut kirjoittanut puolentoista vuoden takaista Saimo-artikkelia, joten vastaan virheestä vain sikäli, etten hoksannut tarkastaa kohtaa.

Löysin Urheilun Kuva-Aitasta 7/1960 Sulo Kolkan jutun Valkeakosken Hakan jalkapallojoukkueesta, joka oli tuolloin lähes varma Suomen mestari. Kirjoituksessa oli myös sellaisia sukulaistietoa, jota en muista muualla nähneeni, mutta vähintään osa asioista on kyllä ollut paikallisesti tunnettuja.

Jutun nojalla veljeksiä ovat olleet Antti ja Eero Nieminen. Vuoden 1960 SM-kulta jäi molempien ainoaksi, ja Antti pääsi lisäksi pelaamaan kolmeen A-maaotteluun. Markku Kasilan mukaan ilmeisesti samaa sukua ovat niin ikään pääsarjassa jalkapalloilleet Matti, Hannu ja Timo Nieminen.

Kolkan teksti paljasti, että Hakaa aiemmin edustanut mutta kaudella 1960 Rosenlewin Urheilijat -38:n maalivahtina ollut Olavi Leskinen oli Veli Leskisen poika. Isän SM-sarjaura päättyi Hakassa 1951 ja pojan pääsarjassa torjuminen alkoi samassa seurassa 1952, joten ainakaan SM-tasolla he eivät pelanneet yhdessä. Veli Leskinen saavutti SM-pronssia Helsingin Tovereissa 1934, 1935 ja 1939 sekä pelasi 20 A-maaottelua. Olavin SM-mitalit ovat hopeat Hakassa 1955 ja RU-38:ssa 1959, ja ansiolistaa täydentää yksi B-maaottelu.

Vuoden 1960 jutussa Markku Kumpulammen isä Arvo mainittiin 30-luvun pikajuoksijaksi ja pituushyppääjäksi. Löysin Arvo Kumpulammelle muutaman kärkikuusikkosijan SM-tasolta: 100 metrillä hän oli ollut neljäs 1931 ja kuudes 1932, 200 metrillä viides 1932 sekä pituudessa kuudes 1935.

Urheilumme kasvot -kirjoissa ei näy Antti ja Eero Niemisen sukulaisuutta, eikä sarjassa esitellä Arvo Kumpulampea kuten ei myöskään jalkapalloilija Olavi Leskistä; hiihtäjä Olavi Leskinen ja samanniminen lentopalloilija osista kyllä löytyvät.

Jotain "Urheilumme lärveistäkin" sentään kerrotaan: se, että Markun veli on Hakassa myöhemmin pelannut Kari Kumpulampi. Kirjasarjan kolmososassa Karin saavutuksiin on kirjattu Suomen cupin voitto 1969, mutta sen paremmin Jalkapallon pikkujättiläisen kuin kauden 1985 Jalkapallokirjan voittajakokoonpanotietojen perusteella Kari Kumpulampi ei pelannut ainakaan loppuottelussa. Hän on viime vuosikymmenet toiminut kirjoittajana, jonka aikaansaannoksiin kuuluu vuonna 1982 ilmestynyt kirja Käytännön asiapaperit. Teoksen nimi ei varsinaisesti kieli siitä, että kyseessä on runokokoelma.

Markku Kumpulampi pärjäsi jalkapalloviheriöillä Karia paremmin, minkä osoittavat 18 A-maaottelun ohella SM-kullat Hakassa 1960 ja 1962 sekä Lahden Reippaassa 1970.

Luin Iltalehdestä 23.7., että tennislupaus Patrik Niklas-Salmisen äiti Hannele on voittanut koripallon Suomen mestaruudet Tampereen Pyrinnössä 1983 sekä 1984 ja että isä Risto oli samaan aikaan Ilveksen jalkapallojoukkueen kolmosmaalivahti. Äidin tyttönimen voi päätellä siitä, että Pyrinnön kultajoukkueissa pelasi yksi Hannele – sukunimeltään Ekman.

Yhdessä SM-sarjaottelussa kaudella 1984 torjumaan päässeen Risto Niklas-Salmisen kaivaminen Pelimiehet-kirjasta on nykytermein haasteellista, sillä teoksessa on veskarin nimenä Risto-Niklas Salminen, minkä seurauksena mies on päätynyt aakkosissa S:n kohdalle. Sukunimi on toki omaperäinen, mutta vuoden 1984 Jalkapallokirjassa on Ilveksen kokoonpanossa väliviiva oikeassa paikassa.

Urheilumuseon kirjastopuolen erikoistutkija Vesa Tikander sivisti minua kesällä sellaisella tiedolla, että Patrik Niklas-Salminen on samaa sukua kuin Yrjö Salminen, joka toi jääkiekkoa Suomeen oltuaan opiskelemassa nahka-alaa Kanadassa. Historiaan on jäänyt ennen kaikkea se, kun Salminen vei tapaninpäivänä 1926 Tampereen Pyhäjärvelle luistelleille jääkiekkomailoja ja totesi: "Pelakkaa pojat!"

Erilaisten sukunimien selitys lähtee siitä, että Yrjö Salmisen Korpilahdella 1861 syntynyt isä oli Johan Niklas ja alkuaan ilmeisesti sukunimetön. Johan Niklas muutti 1800-luvun loppupuolella Tampereelle nahkurin kisälliksi ja otti sukunimekseen Salmisen. Nimi Niklas-Salminen syntyi 1950-luvulla, kun osa suvusta halusi Niklaksen mukaan sukunimeen.

Johan Niklas Salminen oli Risto Niklas-Salmisen isoisän isä, mutta Yrjö Salmisen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa Risto ei ole, sillä hän vastasi asiaa koskeneeseen tiedusteluuni olevansa Yrjön veljenpojanpoika.

Luin viimein viime elokuussa SUT:n kantajäsenen Ossi Virtasen tekemän vuonna 2008 painetun kirjan Pirkkalan hiihdot Nokialla 1932–1962. Kirjasta selvisi, että speedway- ja maaratamoottoripyöräilijänä kunnostautuneen Kalevi "Kille" Lahtisen äiti Impi oli saavuttanut hiihtäjänä kaksi voittoa työläisolympiakisoissa 1931. Voitot olivat tulleet avioitumisen jälkeen, sillä 4 ja 6 kilometrin kilpailut voitti Impi Lahtinen, joka oli Urheilumme kasvojen ykkösosan mukaan omaa sukua Lepola.

Impi Lahtista ei esitellä Ossin kirjassa, mutta "Kille" Lahtinen kylläkin, sillä hän kilpaili nuorena hiihtolajeissa. Tosin Suomen Hiihtoliiton vuosikirjat kumoavat Urheilumme kasvojen "tiedot" yltämisestä nuorten SM-mitalille mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Perätön näyttää olevan myös maininta nuorten SM-hopeasta jalkapallossa. Pelaaminen saman lajin miesten SM-sarjajoukkueessa taasen on vähintään tulkinnanvaraista; SM-sarjaotteluihin "Kille" ei päässyt, mutta saattoi Markku Kasilan arvion mukaan olla kentällä Ilves-Kissojen SM-sarjajoukkueen harjoituspeleissä tai vastaavissa.

Edellisessä lehdessämme käsitelty Lauri ja Marjatta Leppäsen sukulaisuus on muuten luettavissa myös Pirkkalan hiihtojen historiasta.

Helsingin Sanomissa 30.8.2015 oli artikkeli suurlähettiläänä työskennelleen René Nybergin kirjasta Viimeinen juna Moskovaan. Teoksen aiheena on Tokazierin suku, johon Nyberg kuuluu äitinsä kautta. Lehden tekstissä ja kuvassa oli mukana myös Renén isä Bruno, ja kirjoituksesta oli pääteltävissä, että painonnostomies Bruno Nybergin vaimon veljiä olivat lajin Suomen mestaruuksia 1930- ja 40-luvun taitteessa vieneet Jakob ja Moses Tokazier. Tieto tuntui itselleni täysin uudelta, mutta löytyi hyllyssäni olevasta ja jopa lukemastani Ingmar Björkmanin teoksesta Med idrotten i blodet. Kirjassa ei tosin hiiskuta Jakob Tokazierista; Bruno Nybergin osuudessa tuodaan esiin vain vaimon Fannyn kanssa samaan sisarussarjaan kuuluneet kaksoset, painonnostaja Moses ja pikajuoksija Abraham Tokazier. Brunon ja Fannyn avioliiton alkamisvuodeksi kerrotaan 1937.

Viime vuosikymmenet tunnetuin suvun jäsen lienee ollut pianisti ja säveltäjä Hillel Tokazier, jonka isä oli Jakobin, Mosesin, Abrahamin ja Fannyn veli.

Bruno Nyberg toimi puheenjohtajana Kansainvälisessä painonnostoliitossa 1952–60 ja Suomen Painonnostoliitossa 1937–65 sekä sai Suomen urheilun suuren ansioristin 1963. Hän niitti mainetta lajissa myös urheilijana – ennen kaikkea voittamalla ylimmän sarjan painonnoston ensimmäisissä SM-kisoissa 1934.