Lehdissämme on ollut pariinkin kertaan tekstiä Tyko Tammesta, mutta tuoreemmat ja kattavammat tiedot ovat jääneet kertomatta. Siten lienee aiheellista julkaista tiivistelmä siitä, mitä Tammen vaiheita tutkinut Saku Metsälä on kirjoittanut osoitteessa http://www.kolumbus.fi/tyrvaa/MUUT/Tyko_Tammi.htm. Tuosta osoitteesta löytyy lisäksi Tammeen liittyviä kuvia.

Kun Saku Metsälä etsi Suomen Urheiluarkistossa heinäkuussa 2010 tietoja lentopallon rantautumisesta Tyrväälle, hän löysi sattumalta jutun Tyko Tammesta. Juttu oli julkaistu Suomen Ladun Massaurheilu-lehdessä vuonna 1949. Tarina oli huikea ja siinä kerrottiin Tykon olleen Uruguayn jalkapallojoukkueen valmentajana maan voittaessa olympiakultaa 1924 ja 1928.

Metsälä lähetti jutun Suomen urheiluhistorialliseen seuraan kysyen, tunnetaanko miestä. Seurasta vastattiin aluksi, mahtaako tieto pitää paikkansa. Toisaalta todettiin, ettei lehtijuttu ihan potaskaakaan voi olla. Asiaa lähti penkomaan lähti myös tämän kirjoituksen toimittaja.

Googletus toi esiin joitain linkkejä ja yhteystietoja, muttei juuri muuta.

Suomen Sukututkimusseura antoi kolmen Tammen sukua tutkineen henkilön tiedot. Näistä yksi neuvoi kysymään Helsingin seurakuntarekisteristä. Ohjeen antajan mukaan Tykon tietojen pitäisi sieltä löytyä, jos Tyko on ollut kirjoilla Helsingissä. Rekisteristä ilmoitettiin muutaman viikon kuluttua, että tietosuojalain perusteella mitään tietoja ei voida antaa, koska kysyjä ei ole haetun henkilön sukulainen.

Tyko Tammi -jutun kirjoittajan Lauri Vaalan nimen googletus kertoi, että kyseessä oli Lauri Lastikan nimimerkki. Lauri Lastikka taasen oli olympialaisten taidekilpailuihin osallistuneen kirjailijan Joel Laikan eli virallisesti Olavi Lastikan veli.

Kun Lauri Vaalalla oli vahva linkki taideolympialaisiin syntyi ajatus, olisiko kyseessä kirjallisuusharha – kantaisä Kainalniemen lahjalle Suomen kansalle, Elmolle.

Suomen Urheilukirjastossa selvisi, että TUL-lehdessä 17.5.1949 oli Lauri Vaalan tekemä Tammi-aiheinen kirjoitus – jos ei täysin niin ainakin lähes sama kuin Massaurheilussa. TUL-lehden 13.2.1951 ilmestyneessä numerossa kerrottiin Tammen olleen tuolloin Montevideon yliopistossa valtion palkkaamana opettajana, joka ohjasi talvisin yliopistossa yleisurheilua ja kesäisin uimalaitoksella uintia. Perusteellisinta tietoa tarjosi Suomen Urheilulehti 27.2.1933: Tammi oli entinen Helsingin Jyryn nyrkkeilijä, joka oli Uruguayhyn siirryttyään otellut kahdesti ammattilaisena. Vuonna 1929 hänet oli pestattu Uruguayn valtion toiseksi yleisurheiluvalmentajaksi. Toinen ei tarkoita tässä tapauksessa aikajärjestystä vaan sitä, että vastaavassa hommassa oli samanaikaisesti myös muuan unkarilainen. Ainoa jutussa mainittu jalkapalloyhteys oli se, että Tammi toimi ohjaajana eräässä paikallisessa jalkapalloklubissa.

Nyt siis saatiin vahvistus Tykon olleen todellinen henkilö! Helsingin Jyryn Unto Kanerva antoi oheisen vastauksen: ”Katsoin Jyryn historiakirjaa, mutta siellä ei ollut missään Tyko Tammen nimeä. Tuon ajan Jyryn nyrkkeily oli niin kovatasoista, ettei siellä kaikkien nimet mahdu historiankirjoihin ei vaikka olisi kohtalaisen hyväkin. Muistitietoa asiasta tuskin on enää kenelläkään.”

Kuin sattuman kauppaa norjalais-uruguaylaisen kontaktin kautta syntyi yhteys Montevideossa asuneeseen Tykon pojanpoikaan Daniel Tammeen. Tämän jälkeen selvyyttä tuli moneen yksityiskohtaan.

Tyko Tammi Heino oli syntynyt Helsingissä 29.4.1900 ja kuollut Montevideossa 21.12.1967. Daniel itse on syntynyt 1968 eli ei tavannut isoisäänsä. Danielin isä, 1933 syntynyt Tyko Tammi Bía, oli viestien aikaan 77-vuotias.

Tyko Tammi Bía oli kertonut Danielille. että vanhempi Tyko oli työskennellyt jalkapalloseura Racing Club de Montevideossa sekä professorin nimikkeellä yliopistossa ja oppikoulussa Montevideossa. Vuonna 1952 isä-Tyko matkusti vaimoineen Helsingin olympiakisoihin Uruguayn joukkueen jäsenenä ja toi kotiinsa Uruguayn ensimmäiseksi mainitun saunan.

Suomalaiset urheilututkijat olivat jo muutamaan kertaan varoittaneet, ettei vanhoihin lehtijuttuihin voi välttämättä luottaa, koska aiemmin toimittajat kirjoittelivat omiaan. Yllä oleva kuitenkin kertoo Tykon tosiaan olleen tekemisissä uruguaylaisen jalkapallon kanssa (vaikkei maajoukkueen).

Lisäkysymykset Danielille selvittivät, että Lauri Vaalan kirjoitus piti hyvin pitkälle kutinsa, vaikka Daniel kertoi, ettei isoisänsä ollut tekemisissä vuoden 1930 MM-jalkapallon kanssa. Uutta ja yllättävää olivat Tykon toinenkin matka Venäjän halki, Kiinasta saatu passi ja Danielin visiitti Suomeen sukulaistensa luo 1995. Alkuperäinen tarina kertoi Tykon matkanneen Yhdysvaltoihin, ja tämän Daniel isänsä kautta vahvisti.

Netistä selvisi, että Uruguay oli 1920-luvun molemmin puolin hyvin edistyksellinen. Siellä oli laissa määritelty mm. minimipalkat, eläkkeet ja ilmainen koulutus kansalaisille. Viimeinen kohta vahvisti Tykon lähettämän kirjeen sisällön, jossa hän kertoi Uruguayn valtion kouluttaneen hänet voimistelun opettajaksi.

Saku ja Daniel lähettelivät sähköposteja, kunnes yhteys hiipui. Helmikuussa 2012 otti Sakuun yhteyttä Jarmo Oksanen, joka kertoi Tykon olleen anoppinsa setä! Tästä käynnistyi yhteistyö, jonka tuloksena oli lisätutkimuksia. Jarmo kertoi Tykon syntyneen Hausjärvellä. Perheen sukunimi oli ollut vuoteen 1906 saakka Ekman, jolloin nimi suomennettiin. Tykokin oli syntyessään Tyko Matti Ekman.

Jarmo oli tavannut Danielin hänen Suomen-vierailullaan 1995 sekä tutkinut myös Tykon elämänkaarta. Helsingin kaupunginviraston tietojen mukaan Tykolla oli viimeinen osoite Helsingissä vuonna 1923, jonka jälkeen hän lähti maasta. Tämäkin ajankohta täsmää lehtijuttuun. Yllättävä tieto oli se, että Tyko asui Espoossa Jarmon anopin luona vuoden päivät 60-luvun puolivälissä. Ilmeisesti Tyko oli jäänyt eläkkeelle ja päätti palata kotimaahansa joksikin aikaa.

Jarmo oli selvittänyt Tykon olleen Helsingin Musiikkiopistossa (myöhemmin Konservatorio ja Sibelius-Akatemia) kirjoilla vuosina 1921–22. Tutkintotodistuksista ei ole tietoa. Sibelius-Akatemian arkiston oppilasmatrikkeleista löytyi seuraavanlaista tietoa: Tammi Tyko Matti, synt. 24.4.1900. Vanhemmat Matti Tammi ja Emma Tammi. Kotipaikka Helsinki. Kirjoille Sibelius-Akatemiaan (silloiseen Helsingin Musiikkiopistoon) 9.9.1921. Opiskeli syyslukukaudet 1921 ja 1922, keskeytti 1922. Opettajina: viulunsoitossa; L. Funtek, yleinen musiikkioppi ja analyysi; L. Matedoja sekä prima vista; Tawaststjerna.

Samoihin aikoihin Tyko oli soittanut Hugo Huttusen orkesterissa, joka oli ensimmäinen suomalainen jazzyhtye. Se perustettiin Helsingissä vuonna 1923. Muita jäseniä olivat mm. saksalainen ”jazzmeister” Otto Reifenstein ja Hugo Huttunen. Kokoonpano tunnettiin myös nimellä Hugo Huttusen Alkuperäinen King of Jazz -orkesteri sekä Hugo Huttusen trio, ja se oli ensimmäinen suomalainen orkesteri, jonka nimessä oli jazz-sana.

Suomalaisen musiikkitutkimuksen pro graduista ja väitöskirjoistakin löytyy jonkin verran viittauksia Tykon 20-luvun alun tekemisiin.

Jarmo Oksasen muistikuvan mukaan Tykosta Uruguayn koripallojoukkueen jäsenenä olisi kuva Martti Jukolan vuoden 1952 olympiakirjassa. Netistä selvisi, että pronssia voittanut Uruguay järjesti turnauksessa joukkotappelun oltuaan tyytymätön tuomaritoimintaan. Etsintään saatiin apua Suomen Urheiluarkistosta Kalle Rantalalta. Kalle löysikin ruotsalaisten Olympiabokenin (Lennart Brunnhage, 1952), josta löytyy sekä kuvaa että tekstiä. Pronssiottelu oli käyty Uruguayn ja Argentiinan välillä. Ottelua oli käyty pallon lisäksi myös nyrkein niin, että summerin soidessa kentällä oli lopulta vain seitsemän pelaaja. Eräässä kuvassa peluri käsittelee vastustajan huoltajaa nyrkein.

Kun Martti Jukolan kirjasta kuvaa ei löytynyt, jatkettiin etsintää muualta. Lopulta yritys palkittiin. Helsingin olympiakisojen virallisen julkaisun sivulla 238 on kuvassa Uruguayn joukkue avajaisissa. Tyko voisi olla lyhyehkö neljäs mies lippua kantavan naisen perässä.

Tykon tarina kiinnosti Rantalan Kalleakin sen verran, että hän päätti tarkistaa, olisiko Tyko todella ollut Jyryn nyrkkeilijä – vanhojen lehtien jutut kun monesti ovat hieman ”sinne päin”. Jyryn arkisto on tallessa, joten Kalle kahlasi jäsenluettelokirjoja läpi ja löysi seuraavaa: Tyko Tammi, jäsen nro 1360, syntynyt 29.4.00, koululainen, liittynyt 5.10.1917.

Nimi ja syntymäaika täsmäsivät, mutta yksi asia heitti lehtijuttuun. Tyko olisi liittynyt Jyryyn 5.10.1917, jolloin hän lehtijutun mukaan olisi ollut Venäjällä! Tähän löytyi varmuus Jarmolta. Hänen tiedossaan olevissa Tykon Helsingin osoitteissa todetaan Tykon lähteneen Venäjälle 3.5.1918 ja palanneen 18.8.1920, lisäksi hän oli ollut Pietarissa 19.6.–18.7.1916. Joten kyllä oikea Tyko oli liittynyt Jyryyn lokakuussa 1917 ja lehtijutussa on vuoden heitto ajan suhteen.

Tykon nyrkkeilystä löytyi lähinnä lehtimainintoja niin kotimaan kamaralta kuin ulkomailta. Marraskuussa 1921 hän oli ollut perustamassa Helsingin Työväen Nyrkkeilyklubia (HTNK). Jyryn 2.–3.9.1922 järjestämissä kilpailuissa hän voitti alle 66 kilon sarjan. Vuodelta 1927 peräisin olevassa jutussa hänen kerrotaan toimivan Uruguay Prado de Montevideo -seuran nyrkkeilyvalmentajana. Samassa jutussa on lainattu montevideolaisen lehden selostusta nyrkkeilykilpailuista, joiden päänumerona oli 63-kiloisen Tammen ja yhdeksän kiloa painavamman ”katalaanisen” Fonollosan välinen ottelu, joka päättyi Tammen tyrmäysvoittoon neljännessä erässä.

Tykosta tarjosi tietoa myös Martti Juutilaisen tekemä Sellainen oli retkemme -kirja, jossa kerrotaan Suomen Joutsen -laivan matkoista maailman merillä. Mukana on mm. 1940-luvulla otettu kuva Tykosta cowboy-asussa sekä tekstiä paristakin kerrasta, jolloin Tammi tapasi maanmiehiään.

Teoksessa mainitaan, että Tammi oli lähtenyt ammattilaisnyrkkeilijänä Suomesta vuonna 1923. Uruguayssa hän kuitenkin hävisi ensimmäisen ottelunsa tyrmäyksellä niin, että oli menettää kuulonsa. Hän ei häkeltynyt, vaan hakeutui Montevideossa erään nyrkkeilyseuran valmentajaksi. Pari vuotta myöhemmin Tammi meni naimisiin ja sai Uruguayn kansalaisoikeudet. Uruguayssa Tammen sanottiin toimineen valmentajana miltei kaikilla ruumiinkulttuurin aloilla sekä tulleen lopulta yliopiston miekkailun- ja uinninopettajaksi. Kirjan mukaan uruguaylaiset urheilijat luottivat häneen vuorenvarmasti.

Toukokuussa 2012 vastaan tuli Helsingin Sanomissa 18.7.1952 julkaistu haastattelu, joka oli tehty Tammen ollessa Uruguayn olympiajoukkueen johtajiston jäsenenä Helsingissä. Professori Tammi kertoi muuttaneensa jo pikkupoikana Hausjärveltä Helsinkiin. Kesälomiksi hän matkusti sukulaistensa luo Pohjanmaalle. Urheilu innosti häntä nuorukaisena ja erikoisesti nyrkkeily.

Tyko ja toinen suomalaisnuorukainen Gunnar Vilenius lähtivät Uruguayhyn ammattinyrkkeilijöiksi 1923. Espanjan opetteleminen tapahtui hitaasti samoin kuin sopeutuminen etelämaiseen elämänmenoon. Voittojen ja tappioiden vaihtelut kehässä eivät liioin olleet pelkkää ruusuilla tanssimista, ja Tyko katsoi parhaaksi siirtyä valmennustehtäviin. Näihin pääsy edellytti kuitenkin kurssien käymistä.

Ulkomaiset valmentajat eivät olleet harvinaisuuksia Uruguayssa. Maahan oli hankittu esimerkiksi koripallovalmentajia USA:sta ja tennisvalmentajia Englannista.

Yhteyttä synnyinmaahan Tyko oli pitänyt aluksi hyvinkin tiiviisti suomalaisten sanoma- ja urheilulehtien välityksellä. Hän lähetti silloin tällöin Suomeen tietoja Montevideossa pelatuista jalkapallo-otteluista, ja La Plata -joen suun satamaan tulleiden alusten suomalaisilta merimiehiltä hän sai kuulla synnyinmaansa tapahtumista.

Valtionyliopiston opettajana ja Suomen oloja tuntevana Tammi määrättiin Helsingille myönnettyjen vuoden 1940 kesäolympiajoukkueen johtoportaaseen. Nuo kisat jäivät tunnetuista syistä pitämättä, mutta kesällä 1952 oli synnyinmaan kamara jalkojen alla lähes 30 vuoden poissaolon jälkeen. Tammi kertoi kuitenkin, että hänellä oli aikomus viettää elämänsä ehtookin Uruguayssa. Perhe on perustettu sinne, ja sopeutuminen maan olosuhteisiin on tapahtunut täydellisesti.

Kesäkuussa 2012 Jarmo Oksanen sai Daniel Tammelta kopion asiakirjasta, jolla Tyko oli alun perin saapunut Uruguayhyn. Daniel oli jo aiemmin maininnut Tykon saaneen passinsa Kiinasta, ja asiakirja olikin kiinankielinen. Kielestä huolimatta osoittautui, että myöntämispaikka huhtikuussa 1919 oli Vladivostok – kaupunki, jossa Tyko oli Massaurheilu-lehden mukaan asunut.

Kiinaan ja sen kieleen perehtynyt Jyrki Kallio tutki tapausta ja totesi, että vaikka matkustusasiakirja on nimetty passiksi, se lienee pikemminkin viisumi; olihan sen myöntänyt Kiinan pääkonsulinvirasto Vladivostokissa ja Shanghaihin suuntautuvaa matkaa varten.