Nykyään Helsinkiin kuuluva Oulunkylä oli 1900-luvun alussa Helsingin maalaiskuntaan kuulunut taajaväkinen yhdyskunta, josta vuonna 1921 tuli itsenäinen kunta. Vuoden 1946 alusta Oulunkylä, Kulosaari, Huopalahti ja Haagan kauppala liitettiin Helsingin kaupunkiin. Tämän kirjoittaja oli vuosina 1962–2000 toimessa Oulunkylän yhteiskoulussa ja kirjoitteli siinä sivussa paikalliseen kaupunginosalehteen lähinnä kotiseutuaiheisia juttuja, joista useat käsittelivät urheiluasioita. Kuvauksen kohteena olivat muun muassa Oulunkylän vuonna 1884 toimintansa aloittanut ravirata, Suomen ensimmäinen lentonäytös, "Fogeli från Ogeli" eli Ola Fogelberg, Otto Brandt, Tapio Rautavaara ja nyt tässä esiteltävät sadan vuoden takaiset jalkapallojuniorit.

1900-luvun alussa taistelu kansallisen olemassaolon puolesta näkyi erilaisten isänmaallisten järjestöjen perustamisessa. Itse asiassa esimerkiksi vapaapalokunnat ja urheiluseurat olivat naamioituneita maanpuolustusjärjestöjä. Åggelby Frivilliga Brandkår perustettiin 1900, suojeluskunta 1906 ja paikkakunnan luultavasti ensimmäinen urheiluseura Åggelby Fotbollklubb vuonna 1907. Paljolti samoja henkilöitä oli näiden seurojen taustavoimina. Yhdistykset olivat ruotsinkielisiä. Seuratoiminnan, lähinnä urheilun mutta myös alkavan oman kunnallispolitiikan tiedotuskanavaksi perustettiin helmikuussa 1909 Fotboll-niminen lehti, joka seuraavan vuoden alusta alkoi ilmestyä Uggleby Bladet -nimisenä.

Fotboll-lehden vajaan vuoden kestänyt tarina on kuin kopio sadoista samanlaisista: poikamaisen juhlallinen alkuinnostus, linjariitoja, toimittajakunnan vaihtumista sekä taloudellisia ja teknisiä vaikeuksia. Lehti siis kirjoitettiin käsin ja monistettiin hektografi-menetelmällä. Oikeastaan seuralehden toimittamisen vaikeudet ovat samat vielä tänäkin päivänä. Muistan, kuinka 1990-luvun alussa yökaudet naputtelin käsikäyttöisellä koneella tekstejä Suomen Urheilutietäjien lehteen. Painovirheet vaativat jatkuvaa korjauslakan käyttöä. Onneksi ei enää tarvinnut käyttää vahamonistuskonetta. Fotboll-lehden painopaikkana oli perimätiedon mukaan rakennusmestari Lexanderin sauna. Hektografi oli monistuslaite, jossa oli liiman ja glyseriinin seoksesta valettu laatta. Teksti ja kuvat kirjoitettiin (piirrettiin) aniliinivärillä paperille, johon ne saivat kuivua. Täten saatu alkuperäiskappale painettiin teksti alaspäin massaan.

Massa imi muutamassa minuutissa niin paljon väriä itseensä, että painamalla papereita massaa vastaan voitiin saada satakunta siedettävän selvää jäljennöstä. Fotbollenin levikki oli aluksi noin 40 ja sen seuraajan Uggleby Bladetin jo kaksinkertainen.

Lehden sisältö on kuitenkin tärkeintä. Kesäkuun 1909 numerossa oli päätoimittaja Atle Stråhlmanin kuvaus juhannuksenvietosta Oulunkylässä. Kirjoitus oli kaunokirjallisesti korkeatasoinen Suomen kesäisen luonnon ylistys: "Dagen har varit brännande het. Solröken har legat likt ett hvitt flor kring horisonten, stickande i ögat lika skarpt som solen, hvilken nu vid midsommartiden i sin fulla värme genomstrålar luft och jord. ----- Insikten surra och flyga från blomma till blomma, gifvande färg och rörlighet åt den annars i dvalla försänkta naturen. Endast några aflägsna hvisslingar från tåg och ångare störa det tryckande lugnet."

Jatkossa Stråhlman kertoi, miten kyläläiset olivat valmistautuneet mittumaarin viettoon. Suuri kokko oli rakennettu Pikkukosken kalliolle, ja yhdeksän aikaan oli paikalla koko kylä pikkulapsia myöten. Pyssynlaukauksin juhlistettiin kokon sytyttämistä. Palavat vanhat tervatynnyrit näkyivät kauaksi, harmonikat kutsuivat tanssiin – kaikki niin suomalaista kuin ikinä vain juhannuksena olla voi.

Samaisessa kesäkuun numerossa oli selostus ÅFK:n ensimmäisestä paikkakunnan ulkopuolelle suuntautuneesta pelimatkasta. Historiallinen päivä oli sunnuntai kesäkuun 13. ja vuosi siis 1909. Porvoosta oli tullut kutsu sikäläisen IFK:n vieraaksi. Oulunkyläläiset lähtivät junalla aamulla klo 8. Keravalla oli junanvaihto, ja perillä oltiin vähän ennen puolta päivää.

Junassa oli mukana matkustanut jalkapalloerotuomari Geitel kertonut muun muassa englantilaisesta jalkapalloilusta. Matkalla oli ollut kaikenlaisia kommelluksia; kerran oli radalla maannut lehmä keskeyttänyt matkanteon.

Poikia jännitti edessä oleva ottelu. Hermojuomana nautittiin litrakaupalla maankuulua porvoolaista päärynälimonadia, tutustuttiin Porvoon tuomiokirkkoon, talsittiin Porvoon katuja ja levättiin kuuromykkäkoulun voimistelusalissa, joka oli osoitettu lepopaikaksi.

Åggelby Fotbollklubbin joukkue pelasi seuraavassa kokoonpanossa alkaen maalivahdista ja päätyen vasempaan laitaan: maalivahti E. Eklund; puolustajat L. Winsten ja Myrsky Wiberg; tukilinja L. Lång, Aug. Jansson ja Wilhelm Wahlforss sekä hyökkääjät R. Idefelt, H. Nyman, J. Öhman, R. Siren ja Atle Stråhlman. Näissä nimissä on muutamia kuuluisuuksia. Vasen tukimies oli myöhempi Wärtsilä-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss, jonka isä oli Teknillisen korkeakoulun professori Henrik Wahlforss. Professorin kuoltua hänen leskensä lapsineen muutti Oulunkylään, jossa perhe asui Villa Charlottenberg -nimisessä huvilassa. Porvoon-matkalla tämä myöhemmin "Vikkelä-Ville"-nimellä tunnettu teollisuusmies oli 17-vuotias. Puoli vuotta häntä nuorempi oli Jarl "Lali" Öhman, joka kuului Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueeseemme. Tukholmassa Öhman ampui maalin sekä Italiaa että Venäjää vastaan käydyissä otteluissa. Nämä kaksi otteluahan Suomi Tukholmassa voitti selviytyen lopulta neljänneksi. Jarl Öhman pysyy eräässä tilastossa pitkään: vuoden 1922 Viro-maaottelussa hän teki kuusi maalia.

Aluksi luulin, että myös Tukholmassa kaksi maalia tehnyt Bror Wiberg olisi ollut Oulunkylän Wibergeitä, mutta näin ei ole asian laita. Oulunkylässä asui samoihin aikoihin kelloseppä Edward Wiberg, jonka lapsista yksi urheilijapoika oli nimeltään Myrsky Birger. Tämä lienee tuo ÅFK:n pelaaja. Olympiapelaaja Bror Wiberg oli syntynyt Turussa 1890, ja Helsinkiin muutettuaan hän pelasi ensin Unitaksessa ja sitten HIFK:ssa. Bror Wiberg on tavallaan Suomen ensimmäinen ulkomailla pelannut jalkapalloammattilainen. Tukholman olympiakisojen jälkeen hän muutti Pietariin ja pelasi siellä 50 ottelua viiden vuoden aikana edustaen seuroja Nevski, Sport ja Neva.

Oulunkyläläinen Myrsky Birger Wiberg ammuttiin vuoden 1918 sodan aikana. Pakilan punakaartin päämaja oli Oulunkylän puolella, ja sieltä lähetettiin komennuskunta hakemaan aseita, joita kuulemma oli Wibergin talossa. Suojeluskuntaan kuuluneista Wibergin pojista Myrsky Birger vangittiin ja ammuttiin lähistöllä. Kelloseppä Wiberg ja hänen vaimonsa antoivat lapsilleen sekä suomen- että ruotsinkieliset nimet, jotka harvinaisuutensa vuoksi tulkoot mainituksi: Helmi Agnes, Tyyni Malin, Solmu Edward, Myrsky Birger, Kirkas Sylvia, Ilmari Fjalar, Runo Henrik, Arvo Jarl ja Tähti Hermia.

Oulunkylässä Wibergin tyttäret pitivät herrasväen koulua nimeltä Wibban. Sen oppilaita ovat olleet muun muassa kolmantena suomalaisena Nobelin palkinnon saajana pidetty Ragnar Granit, joka oli tosin muuttanut Ruotsiin vuosikymmeniä ennen palkitsemistaan vuonna 1967, ja kirjailija Tito Colliander. Wibergin talon asukkeja oli myös Hans-niminen aasi, jota tilattiin aika ajoin Helsingin keskustaan esiintymään lastenjuhlissa. Eräällä tällaisella matkalla Hans menehtyi ylensyöntiin. Jonkinlainen linkki urheiluun Wibergeistä oli Myrsky Birgerin lisäksi Ilmarilla. Hän omisti Oulunkylän ensimmäisen sivuvaunullisen moottoripyörän, jota tuohon aikaan kutsuttiin "bönholkiksi" tai "galoschiksi".

Oulunkylän ravirata oli 1910-luvulla myös jonkinlainen moottoriurheilukeskus. Tarkistamattoman tiedon mukaan siellä on ajettu Suomen ensimmäinen moottoripyöräkilpailu. Suomen moottoriurheilun grand old man Emil Lampinen ajoi usein Oulunkylän radalla. Palataanpa vielä Åggelby Fotbollklubbin Porvoon-matkaan. Ottelussa Oulunkylä  voitti  gnistanilaislukemin  7–1 (4–0). Kotimatka oli yhtä riemua, ja samalla suunniteltiin jo uusia otteluita muun muassa helsinkiläisseuroja vastaan. Otteluja olikin sitten kesän 1909 mittaan monta, ja ÅFK:n voittokulku jatkui. Menestys oli ihmeteltävää, kun tiedetään Oulunkylän tuolloinen kenttätilanne; ottelut ja harjoitukset järjestettiin tilanomistaja Wille Nyströmin vasikkahaassa (Kalfhagen). Kenttäasiaa käsiteltiin useissa urheiluseuran kokouksissa, mutta viranomaiset eivät vielä oikein lämmenneet urheilulle. Oulunkylän raviradalle ei jostakin syystä ollut asiaa, vaan rata oli hevosmiesten, pyöräilijöiden, yleisurheilijoiden ja vähän myöhemmin moottoriurheilijoiden käytössä.

Nimestään huolimatta Åggelby Fotbollklubb oli yleisseura, ja niinpä seuran pää-äänenkannattajassakin oli juttuja laidasta laitaan, elokuun numerossa esimerkiksi toistakymmentä sivua pitkä yleisurheilukatsaus. Paitsi kilpailutuloksia lehdessä oli artikkeleita urheilulajien säännöistä, ulkomaiden urheilun esittelyä, urheilun estetiikkaa ja filosofiaa ynnä kaikenlaisia pikku-uutisia – muun muassa numerossa 10 uutinen otsikkona "En bragd" (Uroteko), jossa kerrotaan koululainen Otto Brandtin pelastaneen hukkumassa olleen pikkupojan Vantaanjoesta.

Kaksi veljestä oli mennyt uimaan ja uimataidoton nuorempi veli oli kiivennyt vanhemman selkään. Isoveli oli lähtenyt uimaan joen yli mutta uupunut, jolloin pikkuveli oli pudonnut virtaan. Paikalle sattunut Otto Brandt oli vaatteet päällä salamannopeasti hypännyt jokeen ja pelastanut hukkuvan. Viimeinen Fotboll-lehti on vuoden 1909 upea joulunumero. Kaunokirjallisten juttujen lisäksi lehdessä oli urheilu-uutisia, joissa kerrottiin Norrmansbackenin hyppyrimäen rakennushankkeista Pikkukosken alueelle, oulunkyläläisten vierailusta porvoolaisen IFK:n juhlissa ja selostus Åggelby Fotbollklubbin vuosikokouksesta 28.11.1909.

Tässä kokouksessa tehtiin historiallisia päätöksiä: laajentuneen toiminnan vuoksi ÅFK:n uudeksi nimeksi tuli Åggelby Idrottsklubb, ja Fotboll-lehti päätettiin lakkauttaa sekä perustaa tilalle uusi ja entistä ehompi Uggleby Bladet. Vanhan lehden sivulla olikin nostalginen "kuolinilmoitus": "Tillkännagifves att vår 11 månars gamla fosterson FOTBOLLEN efter en gagnelig tillvaro upphörde att värka i detta års 12:te månad efterlämnande en stor krets af sörjande unga och gamla" ja allekirjoituksena "De egna".

Uggleby Bladet oli edeltäjäänsä monipuolisempi ja myös kaupallisempi. Kansilehdet, joissa oli mainoksia, oli painettu kirjapainossa. Paikallisten yrittäjien (Edw. Wiberg, Åggelby Bokhandel, Åggelby Kolonialvaruhandel, Åggelby Handelsträdgård) ohella Helsingin suurliikkeillä kuten Stockmannilla oli etusivun mainoksensa, eikä lehden urheiluhenkisyyttä häirinnyt, vaikka J. H. Wickel mainosti konjakkia, rommia, viskiä, likööriä ja arrakkipunssia. Vakituisia ilmoittajia oli myös Otto Brandtin urheilu- ja koneliike. Liikkeen perustanut Otto Brandt vanhempi oli Oulusta Helsingin seudulle muuttanut liikemies, joka piti kauppaa Helsingissä mutta asui Oulunkylän huvilayhdyskunnassa ja kohosi itsenäistyvän Oulunkylän keskeiseksi kunnallispoliitikoksi.

Mainittakoon, että kirjakaupan talon omisti rakennusmestari Lind, jonka tyttären nimeä kantaa Maj Lind -laulukilpailu. Samassa talossa aloitti vuonna 1924 toimintansa Oulunkylän yhteiskoulu.

Uggleby Bladetin toimituskuntaan kuuluivat entiset Fotbollenin puuhamiehet Atle Stråhlman, Armas Stenberg, Wilhelm Wahlforss ja Eugen Lexander. Koulupoikavoimin toimitetuksi lehdeksi Uggleby Bladet oli yllättävän korkeatasoinen ja monipuolinen. Siinä oli kylätoimikunnan (bystemma) kokousselostuksia, Oulunkylän aseman liikenneturvallisuus- ja aikatauluasioita, selostuksia VPK:n talohankkeesta ja Oulunkylän urheilukenttähankkeesta, joka toteutui vasta 1930-luvun lopulla. Kevyempää puolta edustivat selostus hiihtomäen vihkiäisistä, kuulumiset tulipalorintamalta ja jatkokertomus "Ahdistunut sydän".

Kesällä 1910 tapahtui yllätys. Korkeat tahot puuttuivat Oulunkylän journalistien toimintaan. Nya Pressenissä oli ollut juttua Uggleby Bladetin kirjoittelusta, ja painoasioita hoitava painoylihallitus sai aiheen puuttua tapahtumiin. Se määräsi Uudenmaan läänin kuvernöörin tutkimaan asiaa. Tämä puolestaan alisti asian Helsingin maalaiskunnan nimismiehelle, joka teki Oulunkylän poikien kirjapainossa tarkastuksen.

Uggleby Bladetin toimitus antoi lehden toimittamisesta vaaditun selvityksen suoraan kuvernöörille ja painoylihallitukselle. Vastineessa väitettiin rohkeasti, ettei monistamalla kotipiireihin jaettu lehti kuulunut painovapauslain piiriin eikä kirjapainossa painetuilla mainoksilla ollut yleistä eikä ainakaan poliittista merkitystä.

Tosiasiassa jo Fotboll-lehdessä oli ollut muutama poliittissävyinen pilapiirros, muun muassa ehdotus uudeksi poliisin virkapuvuksi. Ryssänpaitaisen poliisin kuva ilmeisesti ärsytti sensuuriviranomaisia.

Juttu jäi kai viranomaisten puolesta tähän, mutta Uggleby Bladetissa ja Nya Pressenissä saivat pakinoitsijat vettä myllyynsä. Oulunkylän pojat olivat vahingoniloisen onnellisia, kun Ugglebystä oli tullut maailman napa, ja Nya Pressenin toimittaja moitiskeli viranomaisia suhteellisuudentajun puutteesta pirulliseen tyylin: "Fint skall det ta´s, sa flickan, tog lappan med hofstången".

Oulunkylässä naureskeltiin sille, että kruununnimismies oli saanut lääninhallitukselta 3 markkaa lehden vuosikerran tilaamiseen. Kaiken kaikkiaan episodi kuvasti aikakauden kireyttä. Sortovuosina oven paukahdus Helsingissä kuulosti tykin laukaukselta Pietarissa. Eipä silti: Oulunkylä oli kuitenkin jonkinlainen aktivismin keskus noihin aikoihin. Se oli tarpeeksi syrjässä Helsingistä santarmin katseilta. Oulunkylässä piileskeli poliittisia pakolaisia, joista tunnetuin oli Winstenin neitien huvilassa pari viikkoa oleskellut V. I. Lenin. Lähellä olleessa Ålanderin talossa asui virolainen kirjailija Friedebert Tuglas. Näistä parin kivenheiton päässä oli Suomen Metsästysyhdistyksen ampumarata, jossa muuan Eugen Schauman oli harjoitellut pistooliammuntaa – kohtuullisella menestyksellä, niin kuin myöhemmin tulimme tietämään.

Palataan vielä Oulunkylän jalkapalloilija- ja lehdentoimittajapoikiin. Vähitellen heiltä loppui lehden tekemisen into. Opiskelu ja työ vaativat osansa. Monien oulunkyläläisten oppikoulu oli Helsingfors Svenska Normallyceet. Huippu-urheilijoille – jos nyt niin voi sanoa – tarjosivat helsinkiläiset seurat paremmat kehitysmahdollisuudet. Parhaat ÅIK:n urheilijat siirtyivät Helsingfors IFK:hon, näiden joukossa Jarl Öhman ja Ola Fogelberg. Myöhemmin Fogelberg liittyi Helsingin Jyryyn. Hänhän toimi Työväen Urheilulehden toimitussihteerinä vuodesta 1917.

Uggleby Bladetin viimeinen numero on joulukuulta 1910. Siinä lehden toimituskunta kiittää tukijoitaan ja toivottaa hyvää uutta vuotta. Osattiinpa sitä ennenkin tehdä urheiluhenkistä lehteä.