|
Helsingin yliopiston miekkailunopettajana työskennellyt Artur Eklund (RKP 1919-21) teki sivutoimenaan Idrottsbladet-lehteä 1913-27 ja käytti kirjoittajana nimimerkkiä All-round. Eklundin urheilutoimintaan kuuluivat myös SFI:n puheenjohtajuus sekä teos Idrottens filosofi (1917).
Eino Pekkala (Työväenpuolue 1927-30 ja SKDL 1945-48, ministerinä 1945-48; Suomen urheilukuningas eli nykytermein 10-ottelun Suomen mestari 1907, 1909 ja 1910) oli päätoimittajana Työväen Urheilulehdessä 1919 ja TUL-lehdessä 1928. Maininnan arvoisia ansioita ovat myös toimiminen TUL:n historian ensimmäisenä puheenjohtajana 1919-27 sekä urheilujohtaja-ansioista saatu Suomen urheilun suuri ansioristi.
SDP:tä 1930-66 edustanut Karl-August Fagerholm (puhemiehenä viiteen otteeseen, hallituksissa mm. kolmesti pääministerinä) oli toimittanut v. 1926 ilmestynyttä Stafetten-lehteä. Kyseessä oli ruotsinkielisen työläisnuorison ja urheiluliikkeen julkaisu, jota Fagerholm teki päätoimensa Arbetarbladet-lehden toimittajuuden ohessa.
Eino Kilpi (alkuaan Blomros, SDP 1930-33 ja SKDL 1948-61, ministerinä 1945-48) oli ollut Turun Sanomien ensimmäinen urheilutoimittaja vuosina 1916-18. Myöhempään lehtimiesuraan sisältyi mm. pesti Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana 1932-47.
Urho Kekkonen (Maalaisliitto 1936-56, eduskunnan puhemies, pääministeri, tasavallan presidentti, yleisurheilun Suomen mestari ym.) kirjoitti 1920-luvulla säännöllisesti Suomen Urheilulehteen nimimerkillä Känä. Sittemmin Kekkonen keskittyi enemmän muihin hommiin, mutta teki Olympialaiskisat-kirjasarjaan yleisurheiluselostuksia vuosilta 1932 ja 1936 oltuaan sekä Los Angelesissa että Berliinissä Suomen joukkueen johtotehtävissä. Eino Pekkalan tavoin Kekkoselle myönnettiin Suomen urheilun suuri ansioristi toiminnasta urheilun johtotehtävissä.
Vuoden 1956 presidentinvaalin valitsijamiesten ratkaisevassa äänestyksessä Kekkonen voitti K.-A. Fagerholmin 151-149. Kuudesta presidenttiehdokkaasta puolet oli entisiä urheilutoimittajia, sillä SKDL oli asettanut ehdolle Eino Kilven, joka oli saanut kansanvaalissa 56 valitsijamiestä jääden neljänneksi. Kekkonen ja Fagerholm olivat nousseet kärkikaksikoksi jo tuolloin. Kekkosen valitsijamiesehdokkaista oli päässyt läpi 88 ja Fagerholmin tukijoista 72.
Penna Tervo (SDP 1945-56, varapuhemies 1949-50 sekä kolmen hallituksen ministeri) oli Suomen Sosialidemokraatin päätoimittajana 1948-52 toimien tällöin Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston kirjeenvaihtajana myös olympiatasolla sekä talvi- että kesäkisoissa 1948. TUL:n puheenjohtajana vuonna 1955 aloittanut Tervo menehtyi auto-onnettomuudessa 1956, kun yritti kiirehtiä katsomaan Helsingissä käytyjä pikaluistelun EM-kisoja.
Yleisradion pääselostajaksi kohonneen ja professorin arvolla vuonna 1977 palkitun Unto Miettisen (SKDL 1954-58) uran alkuun olivat kuuluneet TUL-lehden toimittajan pesti 1945-46 sekä mukanaolo Helsingin olympiaradioinneissa 1952.
Niilo Tarvajärvi (Kok. 1970-71) teki Yleisradiolle urheilulähetyksiä 1940-50-luvuilla. Olympiaselostajana "Tarva" oli kesäkisoissa 1948-56 sekä talvella 1952 - muutoin Yleisradion edustajana, mutta Melbourneen 1956 hän lähti kirjantekijänä, ja tuloksena olikin teos Seutulasta Melbourneen ja takaisin. Lontooseen 1948 Tarvajärvi oli päässyt, koska äsken mainittu Unto Miettinen ei kommunistina saanut viisumia Britanniaan. Tarvajärvi oli paikalla myös Cortinan talvikisoissa 1956 mutta vain Tervetuloa aamukahville -ohjelman tekijänä. Ensi sijassa viihdetoimittajana historiaan jäänyt Tarvajärvi sai ansi-oistaan kamarineuvoksen arvon 1989.
Suomen Urheilulehden 4/1987 perusteella urheilutoimittajataustaa oli myös maamme kaikkien aikojen pitkäaikaisimmalla pääministerillä Kalevi Sorsalla (SDP 1970-91, eduskunnan puhemies 1989-91, pääministeri neljässä hallituksessa 1972-87). Lehdessä kerrottiin, että Sorsa oli Lappeenrannasta Helsinkiin muutettuaan 1940-luvun lopulla toimitussihteerinä Työläisurheilunuoriso-lehdessä, jonka vt. päätoimittajana hääri myöhempi urheiluprofessori Helge Nygrén. Kaiken järjen mukaan Suomen Urheilulehti tarkoitti julkaisua, joka ilmestyi Nuorten TUL:nä vuodesta 1946 numeroon 1/1949 ja tämän jälkeen Kiva-nimisenä.
Maaotteluvesipalloilija Jalmari Torikka (Kok. 1977-83) oli ollut Helsingin Sanomien vakituisena urheiluavustajana 1952-61 ja Ilta-Sanomien urheilutoimituksen esimiehenä 1961-62. Torikan kirjoittajanura on jatkunut eduskuntavuosien jälkeenkin mutta politiikkaan keskittyen.
Jouko Skinnari (SDP vuodesta 1980, toinen valtiovarainministeri 1997-99) teki 1960-luvulla urheilujuttuja ensi sijassa Etelä-Suomen Sanomiin sekä oli TV 1:n urheilutoimittajana kesällä 1969.
Jörn Donnerin (RKP 1987-95 ja 2007, SDP:n europarlamentaarikko 1996-99) ja urheilun yhdistelmä tuonee monille mieleen ensi sijassa terveydellä urheilemisen, mutta Donner ehti 1950-luvulla piipahtaa myös Ny Tid -lehden urheilutoimittajana.
Lentopalloilijana maaotteluedustajaksi yltänyt Kalevi Lamminen (Kok. 1987-99 ja 2003-07) oli ennen Arkadianmäelle kiipeämistään tehnyt urheilujuttuja useille lehdille nimimerkillä Kala.
Per-Henrik Nyman (RKP 1987-91) oli ollut Yleisradion ruotsinkielisten lähetysten äänenä olympiatasollakin viidesti; Helsingissä 1952, Roomassa 1960, Tokiossa 1964, Méxicossa 1968 ja Münchenissä 1972. Työuransa Porvoon kaupunginjohtajana 1982-90 päättäneen Nymanin ansioihin kuuluu lisäksi kaupunkineuvoksen arvo vuodelta 1999.
Vesipallon maaottelumies ja SM-kultaa autourheilussakin saavuttanut Klaus Bremer (RKP 1995-2003) kirjoitti päätöikseen urheilujuttuja ainakin Hufvudstadsbladetiin 1955-61. Bremer on keskittynyt sittemmin toimittajana ensi sijassa auto- ja liikenneasioihin, mutta ehtinyt olla Hymyn edustajana Sapporon talviolympialaisissa 1972 sekä mm. Iltaset-lehden päätoimittajana.
Aitajuoksun moninkertaisen arvokisamitalistin Arto Bryggaren (SDP 1995-99 ja 2003-07) voinee myös laskea urheilutoimittajaksi; onhan Bryggare ollut Juoksija-lehden vakinainen avustaja 1990-luvun alussa sekä kaupallisten radioasemien raportoija yleisurheilun MM-kisoissa Stuttgartissa 1993.
Pekka Saarnio (Vasemmistoliitto 1996-99) oli työskennellyt Kansan Uutisten sivutoimisena urheilu- ja liikennetoimittajana vuodesta 1967 lähtien 1990-luvun alkuun saakka.
Televisiokuuluttajana tunnetuksi tullut Saara Karhu (SDP vuodesta 1999) kuului TV 2:n urheilutoimituksen vahvuuteen seitsemän vuotta 1990-luvulla ja oli olympiakisoissa Barcelonassa 1992, mutta eduskuntaan tullessaan hänen työpöytänsä sijaitsi asiaohjelmien toimituksessa.
Oulun Kärppien jääkiekko-otteluja Radio Megassa 1988-2003 selostanut Lyly Rajala nousi kansanedustajaksi kristillisdemokraattina 2003 mutta siirtyi pian kokoomukseen. Loikkarien kohtalona on usein ollut putoaminen, mutta Rajala pystyi maaliskuussa 2007 uusimaan paikkansa Arkadianmäellä.
Timo Heinonen (Kok. vuodesta 2007) on ollut äänessä television moottoriurheilulähetyksissä sekä kirjoittanut moottoriurheilusta myös lehtiin.
Vuoden 2007 vaaleissa nousi eduskuntaan myös Stefan Wallin (RKP; ympäristöministeri 2007, kulttuuri- ja urheiluministeri vuodesta 2007). Wallin oli häärinyt Vasabladetin urheilutoimituksessa neljänä kesänä 1989-93 sekä edustanut lehteä jääkiekon MM-kisoissa 1991.
Monikin eduskuntaan päässyt entinen urheilija on toiminut sähköisten välineiden lähetyksissä vanhan lajinsa asiantuntijana - kuka paremmin, kuka huonommin onnistuen. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi Juha Mieto (olympiahiihtotelevisiointien asiantuntija 2002) ja Paavo Lipponen (olympialaisten vesipallofinaalin radioinnissa Raimo Häyrisen kumppanina 1996).
|