Viime joululehtemme katsaus monien urheilumuotojen SM-kisatulosten löytämisen hankaluuteen oli tietämättömyyteni ja muistamattomuuteni takia monilta osin vajavainen.

Totesin teelmässäni, että judon ensimmäisistä SM-mittelöistä vuodelta 1963 ei ole välttämättä julkaistu kirjoissa kuin voittajat. Yhdistyksemme johtava judon tuntija Jorma Lehtikangas kertoi ihmetelleensä pitkään samaa asiaa mutta löytäneensä mitalistit Jouko Marttilan tekemästä vuonna 2008 ilmestyneestä täkäläisen lajiliiton 50-vuotishistoriakirjasta Joustavan tien kulkijat – puoli vuosisataa suomalaista judoa. Myöhempienkin SM-kisojen mitalistit sisältävä opus lienee ilmestynyt varsin huomaamattomasti, koska oli jäänyt pois kesällä 2009 julkaisemastamme vuoden 2008 suomalaisten urheilukirjojen listasta.

Judoliiton historiassa ei tosin mainita vuoden 1963 mitalistien seuroja, mutta Jorma on muistellut, että tuolloin SM-kisoissa oteltiin yksilöinä eikä siis seuraa edustaen. Teosta tarkemmin tutkaillut Juhani Pihlaja on puolestaan todennut, että SM-tuloksista puuttuu kahdelta vuodelta kokonaan yksi naisten sarja, minkä lisäksi melkoisen moni nimi on kirjoitettu hieman väärin.

Sorruin puoli vuotta sitten muistelemaan, että Suomen Nyrkkeilyliiton 70-vuotishistoria sisältäisi täydellisen listan kirjaan tekoon mennessä lajin maaotteluihin osallistuneista suomalaismiehistä. Maaliskuussa 2010 kuitenkin havaitsin, että pienin teoksen sisältämään listaan oikeuttanut maaottelumäärä on kuusi.

Autourheilun yhteydessä mainitsin vain lajiliiton historiasta eli Elämää suuremmalla vaihteella -kirjasta, vaikka tiedossani ja suurimmalta osin hyllyssäni ovat Ruutulippu-kirjat vuodesta 1992 alkaen ja Reijo Tujusen moottoriurheiluvuosikirjat jaksolta 1987–90. Näistä lähteistä löytyvät Elämää suuremmalla vaihteella -kirjasta pois jätetyt seurat sekä myös moottoripyöräilyn ja moottoriveneilyn tuloksia. Pidemmän ajan tuloksia kaivattaessa ja kaivettaessa vuosikirjojen plaraaminen on tosin melko työläs tapa, johon vain joutuu usein paremman puut-teessa turvautumaan.

Vasta keväällä älysin, että hyllyyni on päätynyt myös yksi Autourheilun sääntökirja, ja vuoden 1988 opuksen silmäily osoitti, että teos sisältää edelliskaudelta hyvinkin perusteelliset SM-tulokset – siis myös ajajien seurat. Sääntökirjoja on ilmestynyt 1960-luvun alusta lähtien, mutta kirjastoissa ja divareissa niitä näkee melko harvoin.

Elämää suuremmalla vaihteella -teoksenkaan tietoihin ei kannata sokeasti luottaa. Satuin huhtikuussa havaitsemaan muun muassa sellaisen asian, että kiihdytysautoilun SM-mitalisti Pertti Kaajasalo on kirjan tuloksissa väännetty Kaajansaloksi.

Pari kuukautta sitten löysin eräitä tietoja etsiessäni internetistä sivun www.autosuunnistus.net/tilastot/SM-kaikki.htm. Sivulle on koottu lajin Suomen mestarit 1953–58 ja mitalistit vuodesta 1959 – seuratietoineen tosin vain kaudesta 1973 eteenpäin.

Olen jopa selannut Lasse K. Laitisen kirjoja Speedwayta Suomessa sanoin ja kuvin osa 1 (2004) ja Suomen jääspeedwayn ja maarata-ajon historiaa eilen ja tänään, osa II (2007). Luonnollisestikaan en muistanut näitä opuksia joululehden tekemisen aikaan, mutta Juhani Pihlaja havaitsi huhtikuussa, että kirjat tarjoavat SM-mitalistiluetteloita – kylläkin melkoisella kirjoitusvirhemäärällä kuorrutettuna.

"Jussi" äkkäsi samoihin aikoihin myös sen, että Team Laine -nimisen moottoripyöräilytallin nettisivuilla osoitteessa www.teamlaine.com on perusteellista tietoa speedwayn SM-mitalisteista kautta aikojen. Näyttää vain siltä, että mitalimiehiä pitää kaivaa esimerkiksi haulla "Kauko Jousanen speedway". Näin pääsee arkistosta löytyviin jonkun ilmeisesti Team Laineen ulkopuolisen kirjaamiin tuloksiin, joissa kerrotaan mitalistit 1955–71 ja vähintään kärkikymmenikkö jaksolta 1972–2001. Sen sijaan etusivulta löytyvä Tulokset-sana tuntuu tuovan vain tuoreempien kapinoiden menestyjälistoja. Arkiston puutteena on vielä se, että 1950–60-luvun hopea- ja pronssimitalistien seuroja ei juuri kerrota.

Jake Nyman on todennut Onnenpäivät 2 -teoksessaan, että mitä arvostetumpaan teokseen jokin väärä tieto on päässyt, sitä varmemmin se esiintyy muissa lehdissä, kirjoissa ja sähköisessä mediassa. Opin totuudenmukaisuus tuli hyvin esille, kun tärväsin viikon metsästäen moottoriurheilun SM-tuloksia vuosilta 1971–84 lähinnä Vauhdin Maailman numeroista. Penkominen osoitti, että Urheilun käsikirjassa on useiden mestarien seura väärin, ja lipsahdukset olivat säännönmukaisesti perua Urheilun vuosikirjoista.

"Hyvä" esimerkki mokien leviämisestä on se, että Urheilun vuosikirja 4:ään on Seppo Niittymäen seuralyhenteeksi maastoajon eli nykyisen rallisprintin SM-kullassa 1982 kirjattu TuusUA, ja sama lyhennys löytyy myös Urheilun käsikirjasta, jonka autourheiluseuralistassa esiintyy mielestäni juuri tämän saavutuksen johdosta Tuusulan Urheiluautoilijat. Vauhdin Maailman numeroissa julkaistut tulokset kuitenkin osoittavat "Niittarin" edustaneen Hyrylän Urheiluautoilijoita myös 1982. Hyrylä toki kuuluu Tuusulaan, mutta Tuusulan Urheilu-autoilijat -nimistä seuraa ei liene ollut koskaan edes olemassa.

Ensimmäisestä Urheilun vuosikirjasta taasen puuttuvat jääratamoottoripyöräilyn Suomen mestarit 1979, ja niinpä Urheilun käsikirjaa lukemalla saa kuvan, että 31 vuotta sitten lajin mestaruudet muissa kuin sivuvaunuluokassa jäivät syystä tai toisesta jakamatta. SVUL:n vuosikirjasta ja Vauhdin Maailmasta 1/1980 kuitenkin löytyvät ykköset: Pekka Miettinen Kuopion Moottorikerhosta 125 cm3:n, 250 cm3:n ja 500 cm3:n luokissa sekä Pohjois-Karjalan Moottorikerhoa edustanut pari Erkki Luolamo–Hannu Parkkila sivuvaunuissa.

Kiintoisa havainto on, että vaikka varhaisimmissa Urheilun vuosikirjoissa on julkaistu suurelta osin samat tulokset kuin Urheilumme kasvot -sarjan loppupään osissa, jääratamestaruudet 1979 on huomattu ottaa UK 11:een. Ja Luolamoa sekä Parkkilaa tutkaillessani havaitsin vielä Pohjois-Karjalan Moottorikerhon olleen sekä Suomen Moottoriliiton 50-vuotishistorian että SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin 80-vuotishistorian mukaan joen-suulainen seura, eli Urheilun käsikirjasta löytyvä koti-paikka Pyhäselkä lienee nuotin – tai tässä yhteydessä paremminkin rajakyltin – vierestä menevä tieto. Nykytilanteesta puhuttaessa asialla ei ole enää merki-tystä, sillä Pyhäselkä liittyi Joensuuhun vuoden 2009 alussa.

Erkki Luolamon "purkkiorjan" nimenä oli yllä Hannu Parkkila, vaikka Urheilun vuosikirja 2:ssa ja Urheilumme kasvot 12:ssa on vuoden 1980 SM-kullan yhteydessä sukunimenä Parkkiala, joka on päätynyt myös Urheilun käsikirjaan. Vauhdin Maailman numeroista löytyi talvien 1979 ja 1980 SM-osakilpailuista selostuksia ja tuloksia, joissa sukunimeksi oli johdonmukaisesti ilmoitettu Parkkila eli sama kuin SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin vuosista 1906–86 kertovassa kirjassa ja UK 11:n tuloksissa. Piirihistoriassa tosin tarjotaan etunimeksi Tapania. Sen paremmin Urheilumme kasvot- kuin Suomen moottoriurheilu -kirjasarjoissa ei ole Hannu Parkkilan henkilöesittelyä, eli sarjojen vajavaisuus tuli jälleen huomattua.

Kun vähintään kaksi osanottajaa on jakanut voiton, on varsinkin vuosia tapahtumien jälkeen julkaistuihin hakuteoksiin lipsahtanut usein vajaita tietoja. Ilmiselvä selitys on se, että kirjojen väsääjät ovat lopettaneet tulosten lukemisen yhden voittajan löydettyään. Mitalistit sisältäviin tietoihin on vastaavalla tavalla voinut päätyä vain yksi pronssimitalisti useamman sijasta.

Yhteen lähteeseen luottamisen vaaroja havainnollistaa tuolloisen TT-ajon 125-kuutioisten Suomen mestaruus 1974. SVUL:n vuosikirja ja Urheilun käsikirja ilmoittavat mestariksi Seppo Kangasniemen, kun taas UK 8:ssa, Mitä Missä Milloin 1975:ssä ja Vuosifakta 76:ssa on ykkösenä Matti Salonen. Vauhdin Maailmasta 10/1974 on silmäni kohdannut tällainen loppujärjestys:
1. Matti Salonen, IMK
   Seppo Kangasniemi, HäMK
3. Jaakko Koskinen, TMK

Sekä Salosen että Kangasniemen pistemääränä oli 8, ja Salonen oli saanut ensimmäisestä osakilvasta 8 pinnaa sekä jäänyt toisessa ja samalla viimeisessä kilvassa nollille, kun taas Kangasniemen rivi oli 0 + 8. Näin ollen kullan antaminen molemmille tuntuisi uskottavimmalta vaihtoehdolta.