Neljäs sija yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailujen finaalissa on suomalaiselle kova saavutus, varsinkin 25:n viime vuoden ajalta. Monelle varsin paljon julkisuutta saaneelle yleisurheilijalle niin hyvä sijoitus on jäänyt haaveeksi.

Nykyisin Kuopion klassillisessa lukiossa liikunnan-opettajana toimiva Jyrki Blom sijoittui neljänneksi Stuttgartissa 1986. Valitettavasti uralle ei osunut muita merkittäviä kansainvälisiä saavutuksia.

Jyrki Blomilla oli samoja ongelmia kuin monella muullakin keihäänheittäjällä. Olkapää ei kestänyt, ja polvikin reistaili.

Blom oli erittäin lahjakas urheilija. Hänen seuransa oli Vehkalahden Veikot ja kova kilpakumppaninsa seurakaveri Tapio Korjus, joka eteni olympiavoittajaksi asti.
–Jyrki oli tyylikäs urheilija ja motorisesti lahjakas. Hän oppi tarvittavan tekniikan nopeasti. Keskinäinen kilpailu ajoi meitä molempia uralla eteenpäin, sanoo Korjus.

Asiantuntijat ovat sanoneet, että Blom oli mahdollisesti lahjakkaampi heittäjä kuin Korjus, joka parikymppiseksi asti piti hiihtoa päälajinaan. Korjus pääsi olympiavoittajaksi kovalla ja pitkäjänteisellä työllä sekä vahvan henkisen kantin ansiosta.

Vielä kaksi vuotta ennen Soulin olympiakisoja Jyrki Blom oli parempi keihäänheittäjä kuin Tapio Korjus. Blom ei kuitenkaan koskaan päässyt olympiakisoihin.

Jyrki Blom (s. 11.5.1962 Kotkassa) ratkaisi lajivalintansa 16-vuotiaana kesällä 1978 voitettuaan Lahden Radiomäen kentällä kolmen piirin ottelussa keihään tuloksella 70,82.
–Olin harrastanut yleisurheilun eri lajeja ja hiihtänyt kilpaa sekä pelannut jalkapalloa Haminan Pallo-Kissojen junioreissa. Keihästä heitin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, tulos taisi olla 32 metriä. Kun Lahdessa 600-grammainen keihäs lensi yli 70 metriä, pääsivät nimi ja kuva jo lehtien palstoille. Silloin mietin, että tämä on meikäläisen juttu!

Matka kansalliseen kärkeen oli lahjakkaallakin urheilijalla pitkä. 18-vuotiaiden SM-kilpailuissa 1980 Blom oli vasta kymmenes ja 20-vuotiaiden vastaavassa tapahtumassa 1981 kahdeksas. Nuorten SM-kisoissa Porissa 1982 hän sai jo mitalin. Mestaruuden voitti Alavuden Urheilijoiden Matti Kiilunen (80,26), ja Blom saavutti hopeaa tuloksella 75,72.

Blom aloitti opiskelun Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Sinne lähti myös seurakaveri Tapio Korjus. Jyväskylässä oli hyvät harjoitusmahdollisuudet, ja opiskelusta oli apua myös omaan harjoitteluun.

Kalevan kisoissa 1983 ja 1984 Blom jäi karsintaan. Los Angelesin olympiavuonna Blom kuitenkin ylitti jo reilusti 80 metriä: 83,94. Suomen vuositilastossa numerot riittivät kuitenkin vain kymmenenteen sijaan.

Tulokset paranivat vuodesta toiseen. Keväällä 1985 Blom täytti 23 vuotta. Hän pääsi Pohjolan ja Neuvostoliiton väliseen otteluun Osloon, ja oli kolmas tuloksella 83,52. Blom edusti Suomea myös Euroopan cupin B-ryhmän ottelussa Budapestissa, ja sai Kalevan kisoissa Lahdessa pronssimitalin (82,28). Ruotsi-ottelussa Tukholmassa Blom kiskaisi uransa pisimmän kaaren 85,30.
–Tukholmassa oli reipas vastatuuli. Viihdyin aina Ruotsin pääkaupungin pienellä olympiastadionilla. Siellä yleisö oli lähellä ja tunnelma hyvä. Lisäksi ruotsalaiset olivat 1980-luvulla hyviä heittäjiä, ja maaottelussa oli aina kova kilpailu.

Vuonna 1986 keihään painopistettä muutettiin. Keihäs ei enää liidellyt niin hyvin kuin ennen, ja tulokset lyhenivät metrikaupalla.

Jyrki Blom oli elämänsä vedossa. Kunto oli tähdätty EM-kilpailuihin. Kalevan kisoissa Vaasassa hän oli toinen Seppo Rädyn jälkeen ja varmisti arvokisamatkan. Blom (79,26) johti vielä viimeisen kierroksen alkaessa, mutta lopussa Räty meni ohi heitettyään 80,02.

Euroopan mestaruuskilpailut käytiin Stuttgartissa Saksan liittotasavallassa. Neckar-stadionilla karsinnassa Blom heitti 79,02 ja oli kahdeksas.
–Arvokisoissa on ihan oma fiiliksensä. Minulle syntyi EM-kilpailuissa sähköinen olo, ja intoa riitti. Karsinnassa heitin vain kaksi kertaa, ja jätin kolmannen heiton käyttämättä. Alkoi sataa vettä, ja tiesin, että toisessa ryhmässä kovin moni mies ei sateessa heitä minun tuloksestani ohi. Eikä heittänytkään, muistelee Blom.

Suomen mestari Seppo Räty ei päässyt finaaliin.

Finaalissa Länsi-Saksan Klaus Tafelmeier heitti uuden keihäsmallin Euroopan ennätyksen 84,76. Blom tempaisi ensimmäisellään 78,40 ja toisellaan ennätyksensä 80,48. Se riitti neljänteen sijaan. Saavutus oli suomalaisittain arvokas, sillä joukkueemme sai Stuttgartista vain yhden mitalin. Arto Bryggare oli hopealla 110 metrin aidoissa.
–Ei se 80,48 ollut ihan nappiheitto; se meni aivan oikeanpuoleiseen sektoriin. Kolmannen heiton jälkeen en kuitenkaan enää jaksanut parantaa. Kilpailu kesti monta tuntia. Oli kaikenlaista palkintojenjakoa ja juoksuja, jotka pysäyttivät keihäskilvan. Minä en oikein koskaan osannut olla paikallani, ja Stuttgartissa voimat ehtyivät.

DDR:n Detlef Michel sai hopeamitalin (81,90) ja Neuvostoliiton Viktor Jevsjukov pronssin (81,80). Blomin 80,48 hyväksyttiin kauden jälkeen viralliseksi Suomen ennätykseksi. Seppo Räty ja Jorma Markus heittivät kauden aikana pidemmälle, mutta keihäät eivät olleet sääntöjen mukaisia.

Edessä olivat MM-kilpailut Roomassa 1987 ja olympialaiset Soulissa 1988. Blom oli Stuttgartissa vasta 24-vuotias, keihäänheittäjäksi nuori. Syksyllä 1986 kuitenkin havaittiin olkapäässä repeämä, joka vaivasi harjoittelua vuonna 1987. Kalevan kisoissa Kuopiossa Blom oli vaivaisenakin kolmas.
–Joka toinen viikko laitettiin piikki olkapäähän. Se alkoi haurastua. Edellisen vuoden tuloksen perusteella olin ylittänyt MM-kisoihin vaadittavan rajan ja pääsin Roomaan. Ruotsi-ottelussa Tukholmassa heitin kauden parhaani 79,28, mutta sen jälkeen olkapää oli hyvin kipeä.

Roomassa Seppo Räty oli kunnossa, ja voitti maailmanmestaruuden. Myös Jyrki Blom oli iskussa, mutta kuinkas kävikään:
–Fyysisesti olin hirmuisessa tikissä! Roomassa valmistauduin karsintaan ihan normaalisti, mutta jo verryttelyssä ensimmäisessä heitossa olkapäässä tuntui pahalta. Heitin niin sanotusti "ilman kättä" ja tulos oli vain reilut 75 metriä. Tuntui aika raskaalta, mutta käsi ei kestänyt heittämistä.

Käytännössä Jyrki Blomin ura päättyi Rooman karsintakilpaan. Olkapää oli leikattava lokakuussa 1987, ja olympiahaaveet haihtuivat.

Soulin olympiavuonna Blom jäi Kalevan kisoissa toipilaana seitsemänneksi 73 metrin heitolla. Olkapääleikkauksessa osaaminen ei ollut vielä nykypäivän tasolla. Lihaksia jouduttiin rikkomaan, eivätkä ne parantuneet. Juuri kukaan 80-luvulla olkapääleikkaukseen joutunut ei pystynyt enää operaation jälkeen entisiin tuloksiinsa keihäänheitossa.

Turun Kalevan kisoissa 1989 Blom oli neljäs, ja kilpailemista hän jatkoi vuoteen 1993. Tulokset jäivät 76–77 metriin.
–Kalevan kisoissa 1990-luvulla vammojen takia en pystynyt enää heittämään kunnolla kahtena päivänä peräkkäin. Karsinnassa toteutui yleensä tavoite finaaliin pääsystä, mutta finaalissa en sitten enää onnistunutkaan. Polvi oli 90-luvulla riesana; en pystynyt harjoittelemaan niin paljon kuin ennen.

Blom kertoo, että voimaominaisuudet olivat hänellä kyllä kunnossa uran loppuun asti. Stuttgartin vuonna hän painoi vain 86 kiloa, mutta viimeisenä kilpailukesänä vuosien voimaharjoittelun tuloksena 93 kiloa. Huono puoli oli se, että rikkonaiset olkapää ja polvi eivät antaneet mahdollisuutta heittää keihästä pitkälle.