Tämän kirjoituksen synnystä voi kiittää Harri Honkalaa, joka ei kuitenkaan ole syyllinen jutusta jotakuinkin varmasti löytyviin erheisiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Harri otti viime talvena esiin sen, että Keke Rosbergille Formula 1 -autoilun MM-kullan 1982 ratkaissut osakilpa ajettiin lauantaina. Omaksikin yllätyksekseni suomalaisten perinteisenä saunapäivänä kilpaileminen ei ole ollut "ykkösissä" lainkaan harvinaista, vaikka nykyisin tuntuisi oudolta, jos F1-luokan MM-pisteistä taisteltaisiin muulloin kuin sunnuntaisin. Itse asiassa sarjan historian käynnistänyt kilpakin – Britannian Grand Prix Silverstonessa 1950 – ajoittui lauantaihin.

Tavan mukaan yksi havainto johti toiseen, ja MM-sarjasta tuli selvitettyä muutakin kuin kilpailujen viikonpäiviä.

Päälähteenä kilpailupäivissä toimi Juha Kärkkäisen kirja Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96. Kaudet 1997:stä eteenpäin tuli tutkailtua ensi sijassa Vauhdin Maailman numeroista. Viikonpäivätietojen kohdalla tärkeimpänä lähteenä oli Vuosisatamme kronikka -teos, jonka kalenteritiedot tosin päättyvät elokuun loppuun 1986.

Jotkin Suomalaisen Formula 1 -historian kilpailupäivätiedot vaikuttivat epäilyttäviltä, joten avuksi oli otettava ulkomaisia hakuteoksia. Kun puolivahingossa selvisi, että eräs oikeana pitämäni päivämäärä heitti pari kuukautta, vertasin vielä kotimaisen lähteen tietoja Bruce Jonesin tekemän The Complete Encyclopedia of Formula One -kirjan vuodelta 1998 peräisin olevaan ensimmäiseen painokseen. Teos on pääosin kunnioitettavan perusteellinen, vaikka complete- eli täydellinen-sanan nimeensä saaneet kirjat ovat usein varsin vajavaisia. Merkittävä puute tosin on ajajien kotimaiden jättäminen pois osakilpailutuloksista.

Seuraavassa on lista osakisoista, joiden ajankohta näyttää olevan väärin Suomalaisessa Formula 1 -historiassa. Osan päivämääräerheistä huomaa helposti lyöntivirheiksi vertaamalla ilmoitettua päivää saman kirjan tietoihin edellisen ja seuraavan kilvan ajankohdista, mutta jotkin mokat ovat hankalammin havaittavissa.

Ihan kaikissa tapauksissa oikean päivän selvittäminen ei ole ihan helppoa. Harmaita hiuksia aiheuttava tapaus on eritoten Hollannin osakilpa 1958; Suomalaisen Formula 1 -historian ohella muun muassa Grand Prix Guide 1950–2001 (tekijä Jacques Deschenaux) ilmoittaa ajankohdan olleen 26.5., kun taas The Complete Encyclopedia of Formula One -kirja tarjoaa toukokuun 25. päivää. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin luottamaan tietoon toukokuun 26. päivästä, joka oli maanantai.

MM-sarjan Grand Prix -kilpailuja on käyty perjantaisin, lauantaisin, sunnuntaisin ja maanantaisin mutta MM-osakilpailuja muinakin päivinä. Selitys on MM-sarjaan 1950–60 kuulunut Indianapolisin 500 mailin ajo, jonka yhteydessä ei Grand Prix -nimeä käytetty. Nykyisin "Indy" on tapana ajaa sunnuntaina toukokuun lopulla, mutta aiemmin normaali ajankohta oli 30.5. eli sodassa kaatuneiden muistopäivä Yhdysvalloissa. Kun Indyn 500 mailin kisa kuului MM-sarjaan, kilpailupäivä oli 30.5. lukuun ottamatta vuotta 1954, jolloin rataa kierrettiin 31. toukokuuta.

Maanantaina on päätelmieni mukaan kurvailtu yhdeksän MM-osakilpaa: Indianapolisin mittelöt 1954, 1955 ja 1960, Hollannin Grand Prix't Zandvoortissa 1958, 1960 ja 1961, Etelä-Afrikan tapahtumat Kyalamissa 1967 ja uudenvuodenpäivänä 1968 sekä Espanjan Grand Prix Jaramassa vappuna 1972.

Sateen 345-mailiseksi lyhentämä Indianapolisin kilpa 1950 ajettiin tiistaina, vastaava tapahtuma normaalimittaisena 1951 ja 1956 puolestaan keskiviikkona. Torstain tuo listalle Indianapolis 1957.

Indianapolisin 500 mailin ajot 1952 ja 1958 ynnä Etelä-Afrikan osakilpa East Londonissa uudenvuodenpäivänä 1965 on järjestetty perjantaina.

Lauantaikilpailuja löytyy 56: Britannian Grand Prix joka vuosi 1950–1975 ynnä vielä 1977, 1979, 1981 ja 1983 (radat Silverstone, Aintree, Brands Hatch), Indianapolisin 500 mailin ovaalikierrot 1953 ja 1959, Etelä-Afrikan Grand Prix't 1962, 1963, 1969–80 ja 1982–85 (radat East London ja Kyalami), Hollannin kilvat Zandvoortissa 1969 ja 1982, Kanadan Grand Prix Mosportissa 1969, Ruotsin Grand Prix Anderstorpissa 1978 sekä Las Vegasissa pyöritellyt USA:n itäinen Grand Prix 1981 ja USA:n Grand Prix 1982.

Viimeisin muulloin kuin sunnuntaina tarjolla ollut osakilpa ajoittuu lokakuulle 1985 ja Kyalamiin.

Ennen tätä vuotta oli F1-luokassa kaasuteltu 839 MM-osakilpailua, joista ilmeisesti 72:n päivä on ollut muu kuin sunnuntai. Osuudeksi tulee 8,58 prosenttia. Kun katsotaan vain jaksoa 1950–85, "markkinaosuus" tuplaantuu 17,14 prosenttiin.

Etelä-Afrikka joutui vuoden 1985 kilvan jälkeen viimein pois MM-sarjasta rotuerottelupolitiikkansa takia, ja kun maa palasi osakilpailuisännäksi 1992, ajopäivä oli sunnuntai. Sinnikkäitä lauantain puolustajia olivat myös vanhan emämaan edustajat; Britannian osakilpa kurvailtiin sunnuntaina ensimmäisen kerran 1976, jolloin ratana oli Brands Hatch.

Brittien ilmeisesti lepopäivän pyhittämiseen perustunut lauantaikilpailujen suosiminen on näkynyt muissakin lajeissa ja myös urheilun ulkopuolella. Jalkapallon Englannin liigassa perinteinen ensisijainen pelipäivä on ollut lauantai, ja saman lajin miesten MM-loppuottelu on käyty lauantaina ainoastaan Wembleyllä 1966. Tapaus ei kuitenkaan ole täysin ainutkertainen, sillä Uruguayssa 1930 ratkaistiin mestaruus keskiviikkona.

Urheilun ulkopuolisen esimerkin sumujen saarten tavoista tarjoaa sattumalta vastaan tullut tieto siitä, että vuosi 1972 oli ensimmäinen, jolloin Lontoon autonäyttely oli avoinna myös sunnuntaina. Kymmenpäiväinen tapahtuma kuitenkin päättyi lauantaihin, vaikka pienellä muutoksella olisi saatu kaksi aukiolosunnuntaita.

Kun tilastoidaan kuukausittain MM-osakilpailut 1950–2010, saadaan myös kiintoisia tuloksia.

Keke Rosberg on lausahtanut, että F1-autot kiertävät siellä, missä mansikat ovat tuoreita. Näin voi hyvällä syyllä sanoa, sillä tammi–maaliskuun osakilvat on järjestetty muualla kuin Euroopassa ja huhtikuiset kisat maanosassamme ovat painottuneet alueen eteläosiin.

Varhaisin osakilpa Euroopassa on ollut San Marinon Grand Prix Italian puolella Imolassa 9.4.2000. Jos Ranska määritellään Etelä-Euroopan maaksi, ainoa Keski- tai Pohjois-Euroopan mittelö huhtikuussa on ollut toiseksi varhaisin vanhan mantereen kilpa eli Euroopan Grand Prix 18 vuotta sitten; pääsiäispäivänä 11.4.1993 katsojat hytisivät viileydessä ja sateessa Doningtonissa Ison-Britannian alueella.

Myöhäisin päivämäärä Euroopan mittelöissä on 28. lokakuuta. Vuosi on 1951 ja kyseessä Espanjan Grand Prix Pedralbesissa. Samassa maassa on väännetty rattia myös 26.10.1997 (Euroopan Grand Prix Jerezissä) ja 24.10.1954 (Espanjan Grand Prix Pedralbesissa).

Tammikuun kilpailuista on ajettu Argentiinassa 14, Brasiliassa 6 ja Etelä-Afrikassa 4. Helmikuu on kelvannut ajankohdaksi vain kerran Argentiinassa ja kahdesti Brasiliassa. Viimeisin kilpa tammi- tai helmikuussa on nähty Kyalamissa 23.1.1982.

Marraskuussa on siis ajettu yhteensä vaatimattomat 19 osakilpaa, mutta kausina 1987, 1994 ja 2010 on vuoden toiseksi viimeistä kuukautta kuormitettu kahdella Grand Prix'llä. Useimmin eli yhdeksän kertaa on kisailtu Australiassa. Japani on isännöinyt neljä kilpaa, Brasilia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat kumpikin kaksi, Meksiko samoin kuin USA yhden. Joulukuun kilpailuista kaksi on paineltu Etelä-Afrikassa ja yksi USA:ssa.

Touko-, heinä- ja syyskuussa on järjestetty vähintään yksi MM-osakilpa kaikilla tähänastisilla kausilla, mutta kilpailujen kokonaismäärässä kärkikolmikon muodostavat heinä-, touko- ja elokuu.

Edeltä oli havaittavissa, että kausina 1957, 1959 ja 1979 ei ole kaasuteltu yhtään osakilpaa kesäkuussa. Kesäkuussa 1979 oli kuitenkin mahdollisuus seurata aika-ajoja, koska Ranskan Grand Prix ajettiin Dijonissa heti heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Ainoa neljän osakilpailun kuukausi on heinäkuu 2005. Tuolloin taisteltiin pisteistä 3.7. Ranskassa, 10.7. Isossa-Britanniassa, 24.7. Saksassa ja 31.7. Unkarissa.

Varhaisin MM-sarjakauden alku on nähty 1965 ja 1968. Molemmilla kerroilla ensimmäinen MM-osakilpa tarjosi viihdettä heti uudenvuodenpäivänä Etelä-Afrikassa, mutta paikka vaihtui East Londonista Kyalamiin. Melkein yhtä kiireisiä oltiin 1967, jolloin Kyalamin radalla oli tarjolla pisteitä tammikuun toisena päivänä.

Pisimpään kauden käynnistymistä on saatu odottaa 1951, jolloin avauskilpa oli ohjelmassa 27.5. paikan ollessa Bremgarten Sveitsissä. Lähelle pääseviä ajankohtia ovat 26.5.1963 ja 22.5.1966. Näissä tapauksissa kausi polkaistiin vauhtiin Monacossa.

Päätösosakilpailuista myöhäisin on sompailtu 29.12.1962 East Londonin asvaltilla Etelä-Afrikassa. Muut joulukuun kilvat on nähty 12.12.1959 Sebringissä Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa ja 28.12.1963 East Londonissa.

Varhaisin viimeisen osakilpailun päivämäärä on 2.9.1956. Paikka oli Monza ja kyseessä siis Italian Grand Prix, joka päätti ensimmäisen MM-sarjakauden lähes yhtä varhain – 3.9.1950.

MM-sarjakauden 1952 ensimmäinen osakilpa oli ohjelmassa 18.5. ja viimeinen puolestaan 7.9. – siis 112 päivää avauskisan jälkeen. Yhden päivän erolla kakkoseksi jää sarja 1950 (aloitus 13.5., lopetus 3.9.).

Pisin kausi on 307 päivän mittainen: vuonna 1968 aloitettiin kilpailut siis heti 1.1., ja päätösosakilpa kurvailtiin 3. marraskuuta. Seuraavaksi pisimmät sarjat on järjestetty 1965 (aloitus 1.1. ja lopetus 24.10., kestoa 296 päivää), 1967 (avaus 2.1. ja päätös 22.10., mittaa 293 päivää) sekä 1977 (käyntiin 9.1. ja loppuun 23.10., väliä 287 päivää).

Aamulehdessä 4.6. annettiin ymmärtää, että jos kuluvan vuoden viimeinen MM-osakilpa ajetaan 11.12., kuten oli suunniteltu, kaudesta muodostuu ennätyspitkä. Avausjyrähdyksistä 27.3. on joulukuun 11. päivään "vain" 259 vuorokautta, ja näillä näkymin kausi päättyy jo 27.11., eli kestoksi on tulossa 245 vuorokautta.

Pisin väli saman kauden kahden peräkkäisen osakilvan välillä on 159 päivää vuodelta 1965. Uudenvuodenpäivänä ajetun Etelä-Afrikan mittelön jälkeen pistetaistoon päästiin vasta 30.5., jolloin areenana oli Monaco. Tammikuusta toukokuuhun ulottunut tauko on sisältynyt sarjaan myös 1953–58, 1967 ja 1968.

Kahdesti MM-sarjassa on kilpailtu peräkkäisinä päivinä. Kuten arvata saattaa, molemmilla kerroilla toinen näistä kisoista on ollut Indianapolisin 500 mailin kapina, jossa ei juuri nähty Grand Prix -kisojen kiertäjiä. Vuonna 1959 posotettiin Hollannissa päivä Indianapolisin kilvan jälkeen, ja seuraavalla kaudella Monacon kilpa oli ohjelmassa Indyn aattona.

Lyhin väli kahden peräkkäisen kauden välillä on koettu 1959–60. Sebringissä ajettiin 12. joulukuuta ja Buenos Airesissa 57 vuorokauden kuluttua 7. helmikuuta. Alle kolmen kuukauden talvitaukoja on ollut muulloinkin: 68 päivää 1964–65, 71 päivää sekä 1966–67 että 1967–68, 77 päivää 1976–77 ynnä 84 päivää 1954–55 kuten myös 1977–78.

Talvitauko-sana ei sen sijaan kuvaa kovin hyvin odotusta kausien 1950 ja 1951 välillä. Sarja 1950 saatiin siis pakettiin Monzassa 3.9. ja seuraavan kerran tositoimissa oltiin Bremgartenissa 27.5., mikä tarkoittaa 266 päivän paussia.

Yli puolen vuoden odotus on edeltänyt neljää muutakin MM-sarjaa. Ennen kausia 1952 ja 1959 oli väliä 203 päivää. Vuoden 1962 sarjaa edelsi 224 vuorokauden kilpailuton jakso, ja kauden 1966 avauskilvassa rattia väännettiin 210 päivää edellisen vastaavan koitoksen jälkeen.

Pitkät lepo- tai valmistautumisjaksot kausien välillä eivät silti ole MM-sarjan varhaishistorian yksinoikeus. Tällä vuosituhannella yhden sarjan päättymisestä seuraavan alkuun on yleensä kulunut lähes viisi kuukautta.

Vaikka Formula 1 -luokan MM-sarjassa on nykyisin selvästi enemmän kisoja kuin historian alussa, määrä ei ole muuttunut kovin suuresti 1970-luvun alkupuolen jälkeen. F1-autoilua ei täten voi syyttää sellaisesta turvottamisesta kuin vaikkapa hiihtolajien maailmancupeja. Viime aikoina esimerkiksi maastohiihdon maailmancupissa on niin miehillä kuin naisilla ollut yli 30 osakilpailua kaudessa, kun vielä 1990-luvun alussa tyydyttiin noin kymmeneen.

Alla on lista MM-osakilpailujen lukumäärästä eri kausina. Kyse on siis toteutuneista määristä , jotka eivät ole aina olleet samat kuin suunnitellut. Merkittävin muutos aiottuun nähden on koettu kaudella 1955, jolloin neljä kilpaa peruttiin Le Mansin 24 tunnin ajossa tapahtuneen noin 80 henkeä vaatineen onnettomuuden takia.

MM-osakilpailujen määrän paisumisesta huolimatta F1-pilottien vuoden aikana ajamien kilpailujen määrä lienee tätä nykyä reilusti pienempi kuin 1950–60-luvulla. Tuolloin kuljettajilla oli tapana osallistua myös esimerkiksi pikkuformula- ja urheiluautomittelöihin, ja monet kokeilivat taitojaan ralleissakin.