Yleisurheilutilastoihin ilmestyy vähän väliä USA:sta parikymppisiä miehiä, jotka katoavat pari vuotta maailman huipun tuntumassa oltuaan jäljettömiin kuin norsut hautausmaalleen Tarzan-elokuvissa. Jäljettömiin siis eurooppalaisittain. Amerikkalaisittain käy täsmälleen päinvastoin; he nousevat täydestä tuntemattomuudesta maanlaajuiseen kuuluisuuteen. Piikkarit ovat nimittäin vaihtuneet kypärään, tartan keinonurmeen ja viestikapula soikiopalloon.

Amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL työllistää entisiä yleisurheilijoita, koska liigassa vaadittavat ominaisuudet ovat pitkälti samoja kuin juoksuradalla. Pelipaikasta riippumatta – no, potkaisijoita lukuun ottamatta – joka äijän tärkein henkilökohtainen mittari on 40 jaardin juoksutulos.

Suurin osa entisistä yleisurheilijoista on sprinttereitä, joista valtaosa päätyy laitahyökkääjiksi (wide receiver, WR) ottamaan syöttöjä kiinni ja juoksemaan karkuun puolustajilta. Osa ryhtyy kulmapuolustajiksi (cornerback, CB), joiden tehtävä on estää laitahyökkääjiä tekemästä työtään. Kolmas suurta nopeutta vaativa pelipaikka on takapuolustaja (safety, S), joka toimii viimeisenä lukkona vastustajan läpimurroille.

Sprintteriominaisuuksia vaaditaan myös keskus-hyökkääjältä (running back, RB), joka pääasiallisesti kantaa palloa juoksupeleissä, ja sisemmältä laitahyökkääjältä (tight end, TE), joka toimii eräänlaisena linjamiehen ja laitahyökkääjän risteytyksenä, mutta he liian raskastekoisina harvemmin ovat aivan huipputason sprinttereitä.

Voimalajien edustajista etenkin kuulantyöntäjiä on käytetty usein sekä puolustuksen (defensive lineman, DL) että hyökkäyksen linjamiehinä (offensive lineman, OL). Jälkimmäisten tarkoitus on raivata hyökkäykselle juoksulinjaa ja edellisten tarkoitus estää se.

Harvinaisimmat pelipaikat entiselle yleisurheilijalle ovat vakioryhmityksessä pelinrakentaja (quarterback, QB) sekä tukimies (linebacker, LB), jonka tehtävä on heittopeleissä taklata pelinrakentaja ja juoksupeleissä pallonkantaja. Nämä pelipaikat edellyttävät sekä nopeutta että voimaa, mutta sellaisena yhdistelmänä, jossa yleisurheilussa nopeus ei riitä pikamatkoilla eivätkä muskelit voimalajeissa.

Aiempina vuosikymmeninä NFL:ssä nähtiin yleisurheilijoita aivan maailman huipulta, mutta amatööriajan päätyttyä soikiopallon pariin ovat siirtyneet yleensä vain kakkoskastin kaverit. Yleisurheilu ei ammattina elätä kuin muutamia, mutta nämä eivät halua riskeerata epävarmalla jenkkifutiksella, kun taas suolarahoilla elävät ovat innokkaampia yrittäjiä. Lisäbonuksena lavean tien kulkijoille on dopingkontrollin vähäisyys; yrittipä Justin Gatlin yleisurheilupannansa aikana päästä sopimukseen parinkin NFL-joukkueen kanssa. Gatlinin kykyjä kainalopallossa ei vain katsottu riittäviksi – tiedä sitten, vaikuttivatko PR-syytkin asiaan.

Käytännössä joka ainoa jenkkifutari on joskus yleisurheilukentällä riehunut, joten nyt julkaistavaan epätäydelliseen luetteloon pääsyyn on vaadittu huomattava menestys yleisurheilussa. Jokaisen kohdalla on lueteltu yleisurheiluansiot, pääasiallinen pelipaikka jenkkifutiksessa, NFL-vuosien ääripäät ja mahdolliset erikoissaavutukset. Usein mainittu Pro Bowl -ottelu tarkoittaa liigan tähdistöottelua. Liki kaikista pelaajista löytyy enemmän tai vähemmän tasokas artikkeli englanninkielisestä Wikipediasta, mistä voi tutkia lisätietoja. NFL-pelaajien ammattilaisuran tilastot löytyvät esimerkiksi osoitteesta http://www.pro-football-reference.com/players. Tämän kirjoituksen teossa oli apua myös Heimo Elosen artikkelista Yleisurheilun Kuvalehdessä 1/2003.

Bailey, Champ: Pituushyppy 789. CB 1999–. Valittu kolmesti NFL:n ykköstähdistöön, kulmapuolustajien ennätys (10) Pro Bowl -otteluissa.
Bates, Michael: Olympiapronssia 200 metrillä 1992, ennätys 20,01. WR 1993–2002. Erikoistui potkunpalauttajaksi, viisi Pro Bowlia.
Bausch, James: Kymmenottelun olympiavoittaja 1932. RB 1933.
Bennett, Michael: 100 metriä 10,18, kymmenottelu 7665. RB 2001–. Kerran Pro Bowlissa.
Berry, Latin: Pituushyppy 814, kolmiloikka 16,41. CB 1990–92.
Bradshaw, Terry: Keihäässä lukiolaisena silloinen USA:n junioriennätys 74,67 (mahdollisesti kevyellä mallilla). QB 1970–83. Oli NFL:n varaustilaisuuden ensimmäinen valinta. Johti 70-luvun legendaarisen Pittsburgh Steelersin neljään Super Bowl -mestaruuteen. Kolme Pro Bowlia, kerran ykköstähdistössä.
Branch, Clifford: 100 metriä 10,0. WR 1972–84. Kolme Super Bowlia, neljä Pro Bowlia ja neljä ykköstähdistövalintaa.
Brown, Laron: 400 metriä 44,92. WR 1987.
Brown, Ron: Vuonna 1984 satasen olympiafinaalin neljäs ja pikaviestin kultaa. Ennätys 10,06. WR 1984–91.
Budd, Frank: 100 metrin olympiaviitonen 1960, 100 jaardin epävirallinen ME-mies. WR 1962–63.
Burton, Larry: 200 metrin olympianelonen 1972 (uran parhaalla sähköajalla 20,37). WR 1975–79.

Campbell, Milt: Kymmenottelun olympiavoittaja 1956 ja olympiahopea 1952. RB 1957.
Carr, Henry: Olympiakultaa 200 metrillä ja pitkässä viestissä 1964, 200 metrin ME-mies 1963–68. S (myös CB) 1965–67.
Carter, Michael: Olympiahopeaa kuulassa 1984, ennätys 21,76, heitti kiekkoa 61,96. DL 1984–92. Kolme Pro Bowlia, kolme Super Bowl -mestaruutta. Ainoa urheilija, joka on saman kauden aikana saavuttanut sekä olympiamitalin että Super Bowlin.
Collins, Shane: Kuulantyöntö 20,20. DE 1993–95.
Conway, Curtis: 100 metriä 10,28. WR 1993–2004. Merkittävin saavutus oli heittää kahdesti touchdowniin johtanut syöttö, harvinaisuus laitahyökkääjältä. Conway oli vielä lukiossa ollut pelinrakentaja. Miehen appiukko on muuan Muhammad Ali.
Cromwell, Nolan: 400 metrin aidat 49,74. S 1977–87. Neljä Pro Bowlia, pelasi vielä yliopistossa pelinrakentajana.
Curtis, Isaac: 100 jaardia 9,3. WR 1973–84. Neljä Pro Bowlia.

Davis, Glenn: Olympiakultaa 400 metrin aidoissa 1956 ja 1960, jälkimmäisenä vuonna myös pitkässä viestissä. ME hallussa 1956–62. WR 1960–61.
Dickey, Curtis: 100 metriä 10,11. RB 1980–86.
Dunn, Warrick: 100 metriä 10,31. RB 1997–2008. Hänen poliisiäitinsä murhattiin juuri Dunnin täytettyä 18 vuotta (murhaajat ovat kuolemansellissä), jolloin Dunn vanhimpana lapsena otti perheenpään tehtävät ja kasvatti sisaruksensa.
Duper, Mark: 100 metriä 10,21. WR 1982–89. Kolme Pro Bowlia ja kaksi kertaa ykköstähdistössä.

Ellard, Henry: Kolmiloikkaa 16,71. WR 1983–98. Pro Bowlissa kolmesti ja ykköstähdistössä kahdesti.
Epps, Phillip: 200 metriä 20,19. WR 1982–89.

Farmer, Karl: 400 metriä 45,5. RB 1976–77.
Flowers, Richmond: 110 metrin aidat 13,53. Loukkaantui alkukesästä 1968 eikä päässyt olympiajoukkueeseen, vaikka olikin voittanut sittemmin kultaa napanneen Willie Davenportin. WR 1969–73.
Ford, Jacoby: 100 metriä 10,01. WR 2010–.
Francis, Russ: Heitti keihästä lukiolaisena 79,17 (mahdollisesti kevyttä mallia). TE 1975–88. Kolme Pro Bowlia, yksi mestaruus.

Gaechter, Mike: 4 x 110 jaardin ME-joukkueessa. S 1962–69.
Gault, Willie: Ei koskaan päässyt olympialaisiin, koska USA boikotoi kesäkisoja 1980 ja Gault jäi kelkkailussa varamieheksi 1988. Helsingin MM-kisoissa 1983 pika-aidoissa pronssia ja pikaviestissä ME-ajalla kultaa. Satasen ennätys 10,10, aitojen 13,26. WR 1983–93. Super Bowl -voittaja 1985 on sittemmin kokeillut myös ammattinyrkkeilyä. Palasi veteraanina juoksuradalle ja rikkoi ikäluokkiensa ME-tuloksia.
Glosson, Clyde: 100 metriä 10,23. WR 1970.
Graddy, Sam: Olympiahopeaa 100 metrillä ja kultaa pikaviestissä 1984. Ennätys 10,09, 200 metrillä 20,30. WR 1987–92. Ei paljon peliaikaa, koska ei saanut palloja erityisen hyvin kiinni.
Gray, Mel: 100 metriä 10,1 ja 200 metriä 20,3. WR 1971–82. Neljä Pro Bowlia ja kahdeksan valintaa ykkös-tähdistöön.
Green, Darrell: 100 metriä 10,08. CB 1983–2002. Seitsemän Pro Bowlia, kaksi mestaruutta. Edusti koko uransa Washingtonia ja pitää hallussaan NFL:n ennätystä mm. yhdessä joukkueessa pelatuissa kausissa (20) kuten myös useimmissa kausissa, jolloin pelaaja on tehnyt syötönkatkon (19), ja on lisäksi eniten otteluja (295) urallaan pelannut puolustuspelaaja.

Hannah, Travis: 400 metriä 45,17. WR 1993–95.
Hayes, Bob: Olympiakultaa 1964 sekä 100 metrillä että pikaviestissä, maailmanennätykset molemmissa. WR 1965–75. Ainoa mies, joka on koskaan voittanut sekä olympiakultaa että Super Bowlin.
Hines, Jim: Sekä käsi- että sähköajanotolla ensimmäinen, joka juoksi 100 metriä ME-kelpoisesti alle 10 sekunnin. Olympiakultaa 1968, myös pikaviestissä. ME kesti 15 vuotta. WR 1969–70. Soikiopalloura ei mennyt putkeen. Hinesiä ei saanut yksikään puolustaja kiinni, mutta se ei ollut ongelma, koska Hines itse ei saanut palloa kiinni. Sai lempinimen "Oops", ja jos tämä ei kerro tarpeeksi, niin tilastot paljastavat, että NFL-urallaan Hines sai pallon syötöstä näppeihinsä vain kahdesti.
Hopkins, Andy: 100 jaardia 9,2. RB 1971.

Ismail, Qadry: 110 metrin aidat 13,60. WR 1993–2002. Super Bowl -voitto 2001.

Jackson, Bo: 100 metriä 10,44. RB 1987–90. Valittiin parhaaksi yliopistopelaajaksi 1985. Pelasi baseballia huipputasolla ja missasi siksi aina osan NFL-kaudesta. Molemmissa lajeissa ehdotonta huippua. Jenkkifutisura päättyi vakavaan loukkaantumiseen ja keinolonkan asentamiseen, mutta Jackson palasi silti baseballissa ykkösliigaan.
Jackson, T. J.: Karsiutui Tokion olympialaisten 100 metrillä loppukilpailusta. WR 1966–67. Varattiin myös baseballin ammattilaisliigaan, mutta päätti pelata jenkkifutista.
James, Roland: Pika-aidat 13,5. S 1980–90.
Jett, James: Pikaviestin olympiakultaa 1992. 100 metriä 10,16, 200 metriä 20,33 (myötätuulessa 19,91). WR 1993–2002.
Johnson, Chris: 100 metriä 18-vuotiaana 10,50. RB 2008–. Tämän hetken suurimpia tähtipelaajia: Pro Bowlissa jokaisena kolmena ammattilaisvuotenaan, vuoden hyökkäyspelaaja 2009. Yksi kuudesta pelaajasta, jotka ovat yhtenä kautena edenneet yli 2000 jaardia juosten. NFL:n ennätys 40 jaardin testissä (4,24).
Johnson, Patrick: 200 metriä 20,39 ja 400 metriä 45,38. WR 1998–2005.
Johnson, Vance: Pituushyppyennätys 821. WR 1985–95.
Jones, Johnny: Pikaviestin olympiakultaa ja 100 metrin kuudes Montrealissa 1976. WR 1980–84.
Jones, Larance: 400 metriä 44,98. RB 1974–78.
Jones, Reggie: Hypännyt pituutta 824 ja kolmiloikkaa 17,12. WR 1995–2001.
Jones, Rod: 400 metriä 44,94. CB 1986–96.
Jones, Tony: 200 metriä 20,28. WR 1990–92.

Lankford, Paul: 400 metrin aidat 49,55. CB 1982–91.
Larsen, Leif: Kuulantyöntäjänä juniorien MM-kisoissa neljäs 1994, ennätys 18,76. DL 2000–01. Voitti alkuperäisen kotimaansa Norjan mestaruuden myös judossa ja juniorien voimanostossa. Sai yliopistostipendin USA:han kuulantyöntäjänä, heitti lisäksi kiekkoa ja keihästä. Innostui jenkkifutiksesta ja pääsi yliopiston joukkueeseen, sai aikanaan NFL-varauksen ja pelasi kaksi kautta. Päästyään aloituskokoonpanoon Larsen kuitenkin loukkaantui vakavasti ja joutui lopettamaan pelaamisen. Siirtyi nyrkkeilyyn ja on toistaiseksi voittanut kaikki 12 otteluaan.
Lewis, Jermaine: 100 metriä 10,33, 200 metriä 20,83 – molemmat 17-vuotiaana! WR 1996–2004. Kaksi Pro Bowlia, yksi mestaruus.
Lofton, James: USA:n yliopistomestaruus pituudes-sa, ennätys 823. WR 1978–93. Kahdeksan Pro Bowlia, neljästi liigan ykköstähdistössä. Ensimmäinen, joka rik-koi syötön vastaanotosta edetyssä matkassa urallaan 14 000 jaardin rajan.

Mathis, Jerome: 200 metriä 20,32. WR 2005–07.
Matson, Ollie: Alkuvuodesta kuollut legenda sai 400 metrin olympiapronssia ja pitkän viestin hopeaa 1952. RB 1952–66. Vuoden tulokas. Kuusi Pro Bowlia, seitsemän valintaa ykköstähdistöön.
McAlister, James: Ennätys pituushypyssä 824. RB 1975–78.
McCullouch, Earl: Pika-aitojen ME 13,43 vuonna 1967. WR 1968–74.
McCullough, Sultan: 100 metriä 10,17. RB 2003.
McGee Willie: 100 jaardilla virallistamatta jäänyt ME:n 9,1 sivuaminen 1970. 100 metriä 10,1. RB 1973–78.
Metcalf, Eric: Pituushyppy 844. RB 1989–2002. Pelasi myös laitahyökkääjänä, erikoistui potkunpalautuksiin. Kolme Pro Bowlia, kolmesti ykköstähdistössä. Eniten potkunpalautuksista tehtyjä touchdowneja liigahistoriassa, kymmenen.
Miller, Mike: 100 metriä 10,11, 200 metriä 20,15. WR 1983–85.
Mitchell, Bobby: 70 jaardin aitojen halli-ME. RB 1958–68. Pelasi myös laitahyökkääjänä. Neljä Pro Bowlia, viidesti ykköstähdistössä. Uran päättyessä edettyjen jaardien tilastossa NFL:n kaikkien aikojen kakkosena.

Nehemiah, Renaldo: Ensimmäinen, joka juoksi pika-aidat alle 13 sekunnin. ME kolmesti, hallussa 1979–89. Kaikkien aikojen tilaston kahdeksas ennen kesää 2011. Ei päässyt boikotin takia olympialaisiin. WR 1982–84. Voitti Super Bowlin, mutta yleisesti uraa pidetään pettymyksenä. Nehemiahilla oli ongelmia syöttöjen kiinnisaamisessa, mutta toisaalta hänen ollessaan kentällä puolustus joutui usein laittamaan hänet tuplavartiointiin, jolloin toiselle laiturille avautui tilaa. Palasi takaisin radalle 1986, mutta ei enää juossut kovempaa kuin 13,19.
Newman, Terence: 100 m 10,20. CB 2003–. Kaksi Pro Bowlia.
Norton, Ray: Kuudes Rooman olympialaisissa sekä 100 että 200 metrillä. Sivusi ME:tä kerran satasella ja kolmesti kahdellasadalla, mutta hänen juoksuvuosinaan oltiinkin käsiajan varassa. RB 1960–61.
Novacek, Jay: Kymmenottelussa 7615 pistettä. TE 1985–96. Viisi Pro Bowlia ja yhtä monta ykköstähdistövalintaa, kolme mestaruutta.

Ogden, Jonathan: Kuulaa parhaimmillaan hallissa 19,42, NCAA:n hallimestaruus. OL 1996-2007. 206-senttinen ja yli 150-kiloinen korsto pelasi 11:ssä Pro Bowlissa, valittiin kuudesti ykköstähdistöön ja voitti kerran Super Bowlin.
Okoye, Christian: Kiekonheitto 64,72, moukarinheitto 66,92. RB 1987–92. Nigerialainen Afrikan kiekonheittomestari 1985 tuli USA:han opiskelemaan yleisurheilu-stipendillä. Aloitti jenkkifutiksen vasta 23-vuotiaana. Kaksi Pro Bowlia, vuonna 1989 NFL:n tilastokärki juoksemalla edetyissä jaardeissa. Ura päättyi lyhyeen polvivamman takia.
Owens, James: Kuudes pika-aidoissa vuoden 1976 olympialaisissa. RB 1979–84.

Peebles, Danny: 200 metriä 20,27. WR 1989–91.
Powell, Charlie: 100 jaardia 9,6. DL 1952–61. NFL:n historian nuorin pelaaja – jätti yliopistopelit väliin ja debytoi 19-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ehtinyt pelata yhden kauden ammattilaisena baseballia farmiliigassa. Lukiossa hän oli harrastanut myös koripalloa ja Harlem Globetrotters tarjosi sopimusta. NFL-uran ohella mies aloitti nyrkkeilyuran, jonka tähtihetket olivat voitto silloisesta raskaan sarjan maailmanlistan kakkosesta Nino Valdesista ja tappio nousevalle tähdelle Cassius Claylle. Saldo 25 voittoa, 11 tappiota, 3 ratkaisematonta.
Powell, Ronnie: 100 metriä 10,29. WR 1999.

Renfro, Mel: 4 x 110 jaardin ME-joukkueessa. Paras pituushyppytulos 790. CB 1964–77. Viisi ykköstähdistö-valintaa, kymmenen Pro Bowlia, kaksi mestaruutta, kau-den 1969 syötönkatkotilastoykkönen. Aloitti takapuolus-tajana ja siirtyi kulmaan viidennellä kaudellaan.
Robison, Brian: Kuula 20,83, kiekko 59,68. DL 2007–.
Routt, Stanford: 200 m 20,44. CB 2005–.
Runyan, Jon: kuula 18,11 – 19-vuotiaana. OL 1996–2009. Yksi Pro Bowl. Pisin peräkkäisten pelien putki right tackle -pelipaikalla (192) NFL:n historiassa. Valittiin USA:n kongressin edustajainhuoneeseen republikaanien edustajana 2011.

Sanders, Chris: 200 metriä 20,42 ja pituushyppy 817. WR 1995–2001.
Sanders, Deion: 100 m 10,26. CB 1990–2005. Kahdeksan Pro Bowlia, kuudesti ykköstähdistössä, kaksi mestaruutta. Tämän lisäksi Sanders pelasi baseballia ylimmällä sarjatasolla yhdeksän vuotta – samanaikaisesti NFL-uran kanssa. Oli myös lupaava koripalloilija, mutta lopetti lukion jälkeen ajanpuutteen takia.
Scott, Clyde: Pika-aitojen olympiahopeaa 1948. RB 1948–52. Kaksi mestaruutta.
Shy, Don: Pika-aidat 13,4, 10-ottelu 7430. RB 1967–73.
Simmons, Tony: 100 metriä 10,25. WR 1998–2002.
Simpson, O. J.: Pikaviestin ME-joukkueessa 1967. RB 1969–79. Lajin suurimpia legendoja, saavutusten luetteloon ei tila riitä. Sittemmin kuuluisuutta elokuva-näyttelijänä ja murhasyytettynä.
Smith, Laverne: 200 metriä 20,44. RB 1977.
Smith, Tommie: 200 metrin olympiakultaa 1968, ME kahdesti 200 metrillä, kerran 400 metrillä ja pitkässä viestissä. WR 1969.
Stover, Jeff: Kuula 20,84. Moskovan olympiajoukkueessa, mutta ei boikotin takia päässyt kisoihin. DL 1982–88.

Thomas, Joe: Kuula 19,03, kiekko 54,26. OL 2007–. Neljästi (joka kaudellaan) Pro Bowlissa, kahdesti ykkös-tähdistössä.
Thompson, Reyna: 110 metrin aidat 13,56. S 1986–93. Yksi Pro Bowl ja yksi Super Bowl.
Thorpe, Jim: Kymmen- ja viisiottelussa olympiakultaa 1912. Mitalit riistettiin myöhemmin ammattilaissyytösten takia ja nimi palautettiin olympiavoittajien listalle vasta 1982. RB 1920–28. Pelasi ammattilaisjoukkueissa jo ennen NFL:n perustamista ja lisäksi ylimmällä sarjatasolla baseballia.
Timpson, Michael: 200 metriä 20,23. WR 1989–97.
Tinker, Gerald: Pikaviestin olympiakultaa 1972. WR 1974–75.
Toon, Al: Kolmiloikkaa 16,65. WR 1985–92. Kolmella kaudella Pro Bowlissa ja kertaalleen ykköstähdistössä.
Trapp, James: 100 metriä 10,14 ja 200 metriä 20,17. MM-hallikultaa 200 metrillä 1993. CB 1993–2002. Yksi Super Bowlin voitto.

Walker, Herschel: 100 metriä 10,23. RB 1986–97. Parhaan yliopistopelaajan palkinnon Heisman Trophyn saanut mies houkuteltiin kilpailevan ammattilaisliigan USFL:n avauskauden supertähdeksi. NFL:n säännöt eivät olisi sallineet Walkerin siirtymistä ammattilaiseksi vain kahden yliopistovuoden jälkeen, mutta USFL näki tilaisuutensa. Liiga pysyi koossa kolme kautta, jonka jälkeen Walker siirtyi NFL:ään. Kahdesti sekä Pro Bowlissa että ykköstähdistössä. Uran jälkeen Walker siirtyi vapaaottelijaksi ja ilmoitti tämän vuoden alussa yrittävänsä paluuta NFL:ään – lähes viisikymppisenä! Saavutuksiin kuuluu lisäksi kahden miehen rattikelkkailun seitsemäs sija olympialaisissa 1992.
Walls, Herkie: 100 metriä 10,29. WR 1983–87.
Warren, Terrence: 200 metriä 20,42. WR 1993–95.
Washington, Gene: Pika-aidat 13,7. WR 1967–73.
Whitted, Alvis: 100 metriä 10,07, 200 metriä 20,29. WR 1998–2006.
Williams, Dokie: Kolmiloikkaa 16,81. WR 1983–87. Yksi Super Bowlin voitto.
Williams, Travis: 100 jaardia 9,3. RB 1967–71. Kerran voittamassa Super Bowlia.
Woods, Robert: 100 metriä 10,1. WR 1978–79.
Woodson, Rod: Pika-aidat 13,29. CB 1987–2003. Siirtyi vähän uransa puolivälin jälkeen takapuolustajaksi. Miestä pidetään kaikkien aikojen parhaana takakenttäpelaajana. 11 Pro Bowlia, kuusi ykköstähdistövalintaa, yksi mestaruus. Liigan ennätys syötönkatkosta tehdyissä touchdowneissa (12) ja syötönkatkoista edetyssä matkassa.
Woolfolk, Butch: 100 metriä 10,36, 200 metriä 20,59. RB 1982–88. Rikkoi NFL:n ennätyksen yhdessä ottelussa tehdyissä juoksuyrityksissä (43).

Young, Buddy: USA:n yliopistomestari 100 ja 220 jaardilla. RB 1950–55. Yksi Pro Bowl.