Juhani Pihlajan ensimmäinen urheiluaiheinen teos oli siis Urheilun käsikirja, joka painettiin vuoden 1994 lopulla ja valittiin vuoden 1995 suomalaiseksi urheilukirjaksi. Teos sisältää kymmenistä urheilumuodoista historiakatsaukset, tärkeimmät säännöt ja tulokset sekä tulosten pohjalta tehtyjä yhteenvetoja. Jussi aikoi julkaista jossain vaiheessa käsikirjasta uuden painoksen. Tavoitteeksi tuli, että mukaan olisi saatu SM-kisojen hopea- ja pronssimitalistitiedot myös sellaisista lajeista, joista vuonna 1994 kerrottiin vain mestarit.
Korkeasta oppiarvostaan huolimatta Juhani ei siis kuulunut niihin urheiluhistorioitsijoihin, joita kiinnostaa vain se, mitä on tehty – ei se, mitä on saatu aikaan. Juhani arvosti täsmällistä tietoa ja jaksoi etsiä vaikeastikin saatavilla olleita tuloksia.
Läheisimpiä lajeja Juhanille olivat jalkapallo ja mäkihyppy. Jalkapalloa hän pelasi itsekin Lahden Kortteliliigassa niin hyvin, että sai kertaalleen kutsun Lahden Reippaan harjoituksiin, mutta jätti tilaisuuden käyttämättä, mitä myöhemmin harmitteli. Lahdessa asuessaan Jussi kävi katselemassa futista myös muun muassa Kuopiossa. Lahtelaisjoukkueiden kotipelejä taasen oli ohjelmassa silloinkin, kun koti oli muualla.
Yhteistyöni Juhanin kanssa lähti liikkeelle Urheilun käsikirjan kautta. Vaikka teos on erinomainen, on tiedoissa erheitä ja vajavaisuuksia, joista suuri osa on siirtynyt aiemmista peruslähteistä. Lähettelin havaintojani Juhanille, ja muistaakseni talvella 1996, kun kuvani oli esiintynyt lehdessä, Jussi huomasi minut Lahdessa ja esittäytyi. Tämän jälkeen tapasimme välillä suunnitellusti ja välillä sattumalta osuessamme samaan aikaan esimerkiksi Lahden pääkirjastoon.
Ennen pitkää sain Juhanin liittymään Suomen Urheilutietäjiin ja tekemään yhteensä seitsemän juttua lehtiimme 2006–10. Tieto- ja muihin kilpailuihimme Juhani ei muistaakseni koskaan osallistunut. Hän kyllä kaiveli vastauksia kotirataotteluihin ja auttoi näissä minuakin, muttei halunnut lähettää vajavaista paperia. Urheilutiedon SM-kilpaankaan Juhani ei tullut, koska halusi olla varma, että yltää hyvin lähelle kärkeä. Useamman Lahden seudulla julkaistavan ilmaisjakelulehden haastattelussa huhtikuussa 2006 hän kuitenkin lausui urheilutietämyksestään näin:
–Kai minä jotenkin pärjäisin, jos tämän aiheen tietokilpailuihin osallistuisin.
Juhani Pihlaja ei ollut perheensä ainoa urheiluviestinnän alalla toiminut jäsen, sillä hänen veljensä Eero muistettaneen ainakin Urheiluruudun takavuosien tekijäjoukosta.
|