Nykyisin tuntuu luonnolliselta, että kesäolympialaisissa yleisurheilu käynnistyy vähintään osapuilleen viikko koko kisojen avajaisten jälkeen ja jatkuu likimain päättäjäisiin saakka; onhan rata- ja kenttäurheilu kesäkisojen todennäköisesti seuratuin ja kansainvälisin laji. Monia pallopelejäkin toki harrastetaan suunnilleen yhtä monessa maassa kuin yleisurheilua, mutta joukkuepalloilujen olympiaturnauksiin pääsee vain rajallinen määrä maita. Lisäksi miesten jalkapalloturnauksen ikärajat aiheuttavat sen, että parhailtakin mailta on mukana korkeintaan B-joukkue.

Mutta historia on nykyhetkeä ihmeellisempää. Allaolevasta taulukosta näkyy, että vielä Méxicossa 1968 yleisurheileminen lopetettiin kisojen puolivälissä ja että ennen 1970-lukua tapa oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Edes Suomessa olympiakisojen toinen viikko ei sisältänyt yleisurheilua, vaikka täällä lajin asema on ollut poikkeuksellisen vahva.

Varhaisimpien nykyajan olympialaisten jopa puolen vuoden kesto ei suinkaan tarkoita, että kilpailuja olisi käyty noin 180 päivänä, vaan aikaan saattoi sisältyä kuukausienkin mittaisia taukoja.

Joku on ehkä ihmetellyt sitä, että vuoden 1932 talviolympialaisten ajankohdaksi ilmoitetaan kirjoissa tyypillisesti 4.–15.2., vaikka kisojen virallisessa julisteessa esiintyy viimeisenä päivänä helmikuun 13:s. Selitys on se, että päättäjäiset pidettiin suunnitellusti 13.2., mutta suojasään viivyttämä neljän miehen kelkkailukilpa vasta 14. ja 15. helmikuuta.

NHL:lle pokkurointi on aiheuttanut sen, että olympialaisten miesten jääkiekko on vuosina 2006 ja 2010 aloitettu vasta 4–5 päivää avajaisten jälkeen. Aiemmin toimittiin toisin; viimeksi Sarajevossa 1984 on kiekkoturnaus käynnistynyt jo ennen avajaispäivää. Kesäolympialaisissa puolestaan on mitaleja ratkaistu jo kuukausia ennen virallisia avajaisia. Talviolympialaisissa sen sijaan on mielestäni vain yksi mitalilaji toteutettu tällä tavoin. Kyseessä on yhdysvaltalaisen Andrea Lawrence Meadin voittama naisten suurpujottelu Oslon kisoissa 14.2.1952 – virallisen avausjuhlan aattopäivänä.

Viime keväänä jäin ihmettelemään sitä, että alppihiihdon, ampumahiihdon, maastohiihdon ja mäkihypyn maailmancupien päätöstapahtumat käytiin maaliskuun kolmantena viikonloppuna, jolloin jokainen cup päättyi sunnuntaina 18.3.2012. Yhdistetyn maailmancup sentään oli saatettu loppuun viikkoa aiemmin. Ampumahiihto on eri liiton alainen kuin muut, mutta Kansainvälisen hiihtoliiton olisi luullut osaavan porrastaa cupiensa päättymistä hieman enemmän ja näin lisätä tapahtumien huomioarvoa. Nyt kävi mitä ilmeisimmin niin, että useissa maissa pohjoismaisten lajien cupien päätösmittelöt jäivät pahasti alppihiihdon varjoon.

FIS on toki muutenkin kilpailuviranomaisille mieleinen liitto. Useimpina talviviikonloppuina hiihtolajien maailmancup-televisiointeja esitetään vähintään kahdella kanavalla, ja osin samaan aikaan.

Hiihtolajien maailmancupien aikatauluja rajaavat talven pituus ja osin myös talvipäivien rajallinen valoisa aika. Autourheilussa ei tällaisia rajoitteita ole, vaan käytössä on huomattavasti enemmän sopivia MM-osakilpailuajankohtia. Ei siis pitäisi olla mahdotonta ajoittaa rallin ja Formula 1:n kisoja eri viikonlopuille, mutta ilmiselvästi ennen kaikkea rallin saamaa julkisuutta vähentäviä päällekkäisyyksiä tuntuu olevan joka vuosi. Hölmöyden huippu on saavutettu 2010, jolloin molemmat MM-sarjat päättyivät 14. marraskuuta. Sébastien Loeb oli varmistanut rallimestaruutensa jo aiemmin, mistä oli varmasti tyytyväinen ainakin, jos halusi saavutukselleen mahdollisimman paljon huomiota.

Vuodesta 2005 on radalla tosin ajettu myös "koppiautojen" maailmanmestaruussarjaa, mutta vuodessa on silti enemmän viikonloppuja kuin autourheilun MM-osakilpailuja.

Nykyisin MM-rallit kurvaillaan viikonloppuisin, mutta tapa on vakiintunut vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi kaudella 1999 ajetuista 14 osakilvasta seitsemässä viimeinen kilpailupäivä oli sunnuntai, viidessä keskiviikko ja kahdessa tiistai. Ralli- ja F1-kisojen samanaikaisuuden välttäminen oli siis nykyistä helpompaa. Kuten vuosi sitten kerroimme, "ykkösten" MM-pisteistä on kyllä kilpailtu jokaisena viikonpäivänä, mutta viimeisin muulloin kuin sunnuntaina sompailtu osakilpa ajoittuu lokakuulle 1985.

Suomalaisessa palloilussa on menty autourheiluun nähden päinvastaiseen suuntaan, kun sunnuntaitapahtumia on vähennetty. Ainakin jääkiekossa keskeinen syy on ollut se, että eritoten perjantai- ja lauantaiotteluissa olutta menee kaupaksi enemmän kuin sunnuntaisin.

Palloilujen sarjoissa ja turnauksissa pyritään yleensä siihen, että pronssi saadaan ratkaistua ennen kultaa, mutta ei aina. Kuluvan vuoden maaliskuussa Lahdessa pelattiin ringeten SM-mitaleista, joista kultaan vaadittiin kaksi voittoa ja pronssiin voitto yhdessä ottelussa. Aikataulu oli jostain syystä laadittu niin, että toinen loppuottelu käytiin lauantaina 24.3. ja pronssiottelu päivää myöhemmin, jolloin olisi tarvittaessa käyty myös kolmas finaali. Lapinlahden Luistin -89 vei kullan suoraan kahdella voitolla, joten pronssista pelattiin vasta, kun kaksi parasta olivat jo selvillä. Jos pronssiottelu olisi sijoitettu toisen loppuottelun edelle, nurinkurisuudelta olisi vältytty ja luultavasti saatu himmeintä mitalia koskeneeseen otteluun hieman enemmän katsojia kuin nyt toteutuneessa mallissa.