Kun Suomen joukkue pelasi viime elo–syyskuussa koripallon EM-kisoissa, sorruin kokoamaan pakettia miesten koriksen suomalaisista arvokisaedustajista kautta aikojen. Mukana ovat siis olympiakisat 1952 (Suomi karsiutui alkulohkossa) ja 1964 (Suomi 11:s) sekä EM-kisat 1939 (Suomi 8:s), 1951 (Suomi 9:s), 1953 (Suomi 12:s), 1955 (Suomi 10:s), 1957 (Suomi 11:s), 1959 (Suomi 13:s), 1961 (Suomi 14:s), 1963 (Suomi 14:s), 1965 (Suomi 12:s), 1967 (Suomi 6:s), 1977 (Suomi 10:s), 1995 (Suomi 13:s) ja 2011 (Suomi 9:s).

Pelaajien etunimistä on merkitty kaikki näppärästi vastaan tulleet. Vaikka Urheilumme kasvot -kirjoja on tullut usein moitittua, nimiasioissa sarjasta on selvää etua, sillä sarjan teon päättymisen eli 1980-luvun puolivälin jälkeisen ajan arvokisaedustajista hyvinkin monelle löytyi ilmeisen vajaasti ainoastaan yksi etunimi. Vastaavia puutteita lienee myös vanhemman ajan pelimiesten tiedoissa, sillä kokemus on osoittanut, että "Murheilumme kasvojen" henkilöesittelyjen puutteellisuus ulottuu etunimiinkin.

Kaj Gustafssonin ja Pertti Mutrun nimiä on kirjoitettu myös väliviivan kera eli Kaj-Olof- ja Pertti-Sakari-asuissa. Jäljempänä olevaan luetteloon on valittu useammin vastaan tullut viivaton kirjoitustapa. Veikko "Ville" Vainiona tunnettu pelaaja taasen on muun muassa kirjailijana esiintynyt pelkkänä Ville Vainiona, joten Ville-nimikin on katsottu lihavoinnin arvoiseksi.

Mukana ovat tiedossani olevat sukunimien muutokset. Lisäksi olen huomannut Packalen-nimen vaihtamista Palkoahoksi Tampereella 1936, mutta vastaavaa on saattanut tapahtua aiemminkin, eli Pentti Palkoaho ei välttämättä ollut entinen Packalen. Pentti Vuollekoskenkin kohdalla mieleen on tullut epäilyjä siitä, että alkuperäinen sukunimi oli jokin muu.

Tiedoista puuttuu taatusti nimenomaan varhaisemman ajan pelaajan kuolemia.

Urheilun vuosikirja 17:ssä on Kalevi Ihalaisen kuolinpäivänä 11.7.1995 mutta saman teossarjan 22. osan lista vuosina 1990–2001 kuolleista tarjoaa heinäkuun 10. päivää. Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjassa Kiveen hakatut – suomalaisia urheilijakohtaloita on kuitenkin kuva hautakivestä, johon on kirjattu elämän päättymisajankohdaksi 11.7.1995.

Uolevi Manninen ilmoitti syntymäpaikakseen muun muassa Kuka kukin on -kirjoissa Äänekosken, mutta kuolinilmoituksessa oli kuntana Suolahti. Mannisen hyvä ystävä ja Suomen Urheilutietäjien ensimmäinen puheenjohtaja Erik Relander kertoi vuonna 2009, että "Uokin" perheen koti oli syntymän aikaan Suolahdessa mutta syntymä tapahtui sairaalassa Äänekoskella. Kirkonkirjojen merkintää ei "Rellukaan" tiennyt. Vasta pari vuotta myöhemmin äkkäsin Mannisen todenneen Irtiotto-teoksessaan, että oli nelivuotias perheensä muuttaessa Suolahdesta Äänekoskelle.

Alois (Alo) Suurna oli virolainen, mutta sai erikoisluvalla edustaa Suomea EM-kisoissa 1939. Suurta hyötyä ulkomaalaisvahvistuksesta ei tainnut olla, sillä Pesäpalloliiton lähettämä joukkue hävisi kaikki seitsemän otteluaan. Historiaan jäivät muun muassa 1–91-häviö Virolle, 7–108-numerot Latviaa vastaan ja 9–112-höykytys Liettualta. Lopulliseksi korieroksi muodostui 70–538.

HOK-Veikot muuttui Panttereiksi kausien 1952 ja 1953 välillä.

Tapion Hongan ja Playboysin yhdistyminen vuonna 1976 synnytti Playhonka-nimisen seuran, joka on sittemmin muuttanut nimeään muutaman kerran pelaten pääsarjassa myös nimillä Scotch Team, Tapiolan Honka ja Espoon Honka. EM-kisojen 1995 aikaan seura oli Tapiolan Honka.

Loimaan Korikonkarit on esiintynyt Nilan Bisons -sponsorinimellä liigassa syksystä 2011, mutta seuran virallista nimeä ei ole muutettu.

Monen pelaajan seuroihin liittyy tulkinnanvaraisuuksia, joita on aihetta selittää tässä.

Aikanaan suomalaiset koripallosarjat pelattiin yhden kalenterivuoden aikana, joten varhaisimpien arvokisaedustajien seurat voidaan määritellä vaivatta – lukuun ottamatta eräitä vuoden 1939 EM-kisapelureita, joiden seuroja ei ainakaan helposti löytynyt.

Täkäläisessä koriksessa siirryttiin syksy–kevät-rytmiin 1962, ja tämän jälkeen arvokisat ovat osuneet kahden sarjakauden väliin. Normaalisti turnaukset on käyty syksyllä, mutta vuonna 1965 EM-sijoista taisteltiin jo touko–kesäkuussa. Niinpä 1960–70-luvun seuranvaihtajat on pääsääntöisesti kirjattu uuden seuransa edustajiksi. Poikkeus on siis vuosi 1965, jolloin Tapion Honkaan siirtyneen Kari Lahden seurana on jäljempänä Porin Veto. Vanhoja lehtiä pöyhimällä olisi ehkä selvitettävissä, milloin siirto julkaistiin.

17 vuotta sitten EM-turnausajankohta oli kesä–heinäkuu, ja nurkissa olleista Veikkaajista löytyivät tiedot vuonna 1995 seuraa vaihtaneiden siirtojen julkistuksista. Kaudella 1994/95 HNMKY:ssä pelannut Martti Kuisma oli EM-kisojen aikaan sopimuksettomassa tilassa ja siirtyi turnauksen jälkeen tekemällään sopimuksella DJK Würzburg -seuraan Saksaan. Pekka Markkanen edusti unkarilaista Zalagerszegi TE-Goldsun -seuraa kauden 1994/95 ja saksalaista Bamberg TSK:ta tämän jälkeen, mutta siirrosta päätettiin vasta turnauksen jälkeen. Petri Niiranen puolestaan pallotteli Tapiolan Hongassa kauden 1994/95 mutta sopi ennen EM-kilpailuja siirrosta HNMKY:hyn.

Timo Lampén opiskeli ja pelasi Brigham Young Universityssä Yhdysvalloissa lukuvuodet 1958/59 ja 1960/61, mutta tuli molemmilla kerroilla Suomeen ennen EM-kisoja ja ehti jälkimmäisellä kerralla yhteen SM-sarjaotteluunkin ennen EM-pelien alkua.

Vaikka Kari Liimo oli BYU:ssa opiskelijana ja pelaajana 1965–69, Suomen Urheilulehdessä 14.9.1967 oli seurana Helsingin Kisa-Toverit.

Klaus Mahlamäki oli keväällä 1977 eronnut Playhongasta aikoen lopettaa koripallouransa, mutta saatuaan työpaikan Lahdesta hän oli liittynyt Sampoon ajatuksenaan jäähdytellä suomensarjassa. Siirtopaperit olivat Koripalloliitossa ennen sarjan alkua, mutta jättöaika oli päättynyt jo kesäkuun alussa. SKL:n sääntövaliokunta päätti marraskuussa antaa Mahlamäen pelata Sammossa mutta vuoden 1978 alusta lähtien.

Kimmo Muurinen sopi ToPossa pelaamisesta EM-kisojen 2011 jälkeen edustettuaan edellisen kauden Skyliners Frankfurtia Saksassa. Hanno Möttölä teki vasta lokakuussa 2011 eli liigan ollessa jo käynnissä sopimuksen ToPon kanssa, mutta oli pelannut samassa seurassa myös kauden 2010/11.

Veikko Vainion seura oli kevääseen 1967 asti KTP. Tämän jälkeen hän ehti harjoitella Hongassa ja ehkä osallistua seurassa harjoitusotteluihin ennen 28.9.–8.10. käytyä EM-turnausta, ja 14.9. ilmestyneessä Suomen Urheilulehdessä olikin Vainion seurana Honka. USA:han Brigham Young Universityyn Vainio siirtyi noin viikko EM-kisojen jälkeen eli ennen 22.10. tapahtunutta SM-sarjan alkamista.

Pelaajien pituudet on otettu viime syyskuussa Suomen Koripalloliiton nettisivuilta osoitteesta www.basket.fi. Monen pelimiehen mitasta on muissa lähteissä – jopa SKL:n omissa Koripallokirjoissa – hieman erilaisiakin tietoja, ja mielessä kannattaa pitää sekin, että viime vuosikymmeninä Suomessakin on ollut yleisenä tapana esitellä koripalloilijat hieman todellista pidemmiksi. Nuorina edustustehtäviin päässeet ovat tietysti voineet kasvaa vielä arvokisauransa aikana. Esimerkki tällaisesta on Hanno Möttölä, jonka pituudeksi ilmoitettiin 206 senttiä vuonna 1995 ja kolme senttiä enemmän 2011.

Timo Lampénin pituus 192 cm vaikuttaa alakantissa olevalta, sillä muun muassa Ismo Vaittisen kirja Koripallon tulo Lahteen ja LaNMKY:n pelihistoria vuoteen 1967 tarjoaa Lampénin mitaksi 195 senttiä.

Vielä kinkkisempi tapaus on Olavi Lahtinen, jonka pituutena SKL:n nettisivuilla on ollut 179 senttiä ainakin vielä kesäkuussa. Lähetin jo viime vuoden puolella liitolle viestin siitä, että tieto tuntuu kyseenalaiselta. Suomen Urheilulehdessä 16.12.1957 Lahtinen on mainittu 175-senttiseksi ja saman lehden 19.1.1953 ilmestyneessä numerossa 172-senttiseksi. Lisäksi Urheilulehdestä 16/1975 silmiin osuneen vanhan kuvan perusteella Lahtinen oli ilmeisesti lyhyempi kuin Pertti Mutru, jonka pituudesta olen nähnyt kaksi tietoa: muun muassa Koripalloliiton tilastoissa esiintyneen 179 cm ja Suomen Urheilulehdestä 19.1.1953 vastaan tulleen 180 cm.

Kalevi Tuomiselle ilmoitettu 174 senttiä epäilyttää ainakin Arposen Anttia. Antti mitattiin 174-senttiseksi armeijassa 1973, ja seuraavina vuosina SVUL:ssä työskennellessään hän seisoi välillä "Kallun" vieressä. Näiden kokemusten perusteella Antti katsoo olleensa kaksikon pidempi osapuoli.

Olympiaedustukset on merkitty tähdellä (*). Mukaan on otettu vain arvokisoissa todella pelanneet. Pelkästään varalle jääneitä ovat ainakin vuoden 2011 joukkueen "ulkojäsenet" Samuel Haanpää ja Tuomas Iisalo.

Olavi Antero Ahonen (31.1.1941 Tampere–16.4.1995 Tampere, 184 cm) – 1967 (TP).
Rauno Untamo Ailus (*28.4.1940 Helsinki, 188 cm) – 1961, 1963 (HNMKY).
Olli Elis Arppe (*14.3.1930 Helsinki–4.5.2016 Espoo, 183 cm) – 1951 (SNMKY).

Tony (Toni) Sigurd Bärlund (*21.6.1937 Pyhtää tai Kymi–18.3.2016 Kotka, 192 cm) – 1961 (KTP).

Teijo Uolevi Finneman (*9.9.1944 Helsinki, 183 cm) – 1964*, 1965, 1967 (HKT).

Kaj-Olof Gustafsson (24.12.1928 Helsinki–5.8.2017 Mäntsälä, 182 cm) – 1951, 1953 (TMP). (Lisäksi varalla 1952*.)

Juha Anton Kalervo Harjula (*20.6.1942 Helsinki–12.3.2020 Helsinki, 191 cm) – 1963, 1964* (ToPo).
Mauno (Manne) Heinonen (18.2.1911 Lahti–2.3.1940 Viipurin mlk, kaatui sodassa) – 1939 (PT).
Kauko Kalevi Heinänen (13.3.1927 Helsinki–27.6.2008 Helsinki, 185 cm) – 1951, 1952*, 1953 (ElannI), 1955 (TMP).
Shawn Christopher Huff (*5.5.1984 Helsinki, 198 cm) – 2011 (Forli, Italia).
Keijo Kaino Hynninen (*28.11.1929 Helsinki, 186 cm) – 1953 (SNMKY).

Kalevi Viljo Ihalainen (23.12.1913 Kotka–11.7.1995 Helsinki) – 1939 (PT?).
Jyrki Olavi Immonen (*14.10.1945 Varkaus, 183 cm) – 1965, 1967 (Honka).

Arvo Johannes Jantunen (*29.4.1929 Viipuri–20.7.2018 Tampere, 186 cm) – 1957, 1959, 1961 (TP).
Asko Lauri Juhani Jokinen (*23.1.1932 Helsinki, 181 cm) – 1955 (KaPo).

Viljo Juhani Kala (*2.7.1934 Helsinki–17.10.2014 Helsinki, 183 cm) – 1957, 1959 (Pantterit).
Risto Antero Kala (*24.7.1941 Helsinki, 187 cm) – 1964* (Pantterit). (Lisäksi varalla 1967.)
Lars Arne Karell (*7.6.1947 Helsinki, 191 cm) – 1965, 1967 (ToPo).
Esko Ensio Karhunen (*4.1.1928 Helsinki–8.3.2016 Helsinki, 183 cm) – 1952* (HOK-Veikot).
Heikki Vilhelm Kasko (*6.2.1954 Tornio, 205 cm) – 1977 (ToPo).
Kauko Kalervo Kauppinen (*12.1.1940 Vihti, 187 cm) – 1963, 1964* (HNMKY).
Kari-Pekka Klinga (*30.3.1963 Helsinki, 188 cm) – 1995 (ToPo).
Erkki Arto Juhani Koivisto (*12.4.1930 Sääminki–6.3.2016 Espoo, 177 cm) – 1951, 1957 (KaPo).
Mikko Koivisto (*18.4.1987 Vantaa, 194 cm) – 2011 (Bisons).
Petteri Johannes Koponen (*13.4.1988 Helsinki, 194 cm) – 2011 (Virtus Bologna, Italia).
Mikko Juhani Koskinen (*21.7.1949 Oulu, 190 cm) – 1977 (TuNMKY).
Tuukka Antero Kotti (*18.3.1981 Forssa, 205 cm) – 2011 (Aget Imola, Italia).
Martti Kuisma (*24.7.1970 Espoo, 205 cm) – 1995 (seuraton).
Seppo Ilmo Kuusela (*25.2.1934 Helsinki–16.10.2014 Helsinki , 182 cm) – 1955, 1957, 1959, 1961, 1963 (Pantterit).
Juhani Laurinpoika Kyöstilä (4.7.1931 Helsinki–30.6.2010, 190 cm) – 1951, 1952* (HOK-Veikot).
Matti Tapani Köli (alk. Köhl, *24.12.1930 Nurmijärvi–1.1.2018 Helsinki, 196 cm) – 1959 (HU-41).

Pentti Arvi Laaksonen (13.1.1929 Helsinki–29.4.2005 Espanja, 184 cm) – 1951, 1952*, 1953 (KaPo).
Pertti Juhani Laanti (*24.4.1939 Turku, 195 cm) – 1961, 1963 (TuRi), 1964*, 1965, 1967 (HKT).
Kari Erik Lahti (*7.8.1946 Pori, 202 cm) – 1965 (PoVe), 1967 (Honka).
Olavi Ensio Lahtinen (5.1.1929 Helsinki–12.3.1965 Helsinki, 179 cm) – 1952* (HOK-Veikot).
Jarmo Tapio Laitinen (*20.6.1954 Helsinki, 192 cm) – 1977 (Playhonka).
Timo Heikki Ernest Lampén (5.9.1934 Lahti–27.5.1999 Lahti, 192 cm) – 1953, 1955, 1957, 1959, 1961, 1963, 1964*, 1965 (LaNMKY).
Markku Tapio Larkio (*4.9.1972 Riihimäki, 203 cm) – 1995 (LaNMKY).
Gerald Raymond Lee Jr (*23.11.1987 Uusikaupunki, 208 cm) – 2011 (Prima Veroli, Italia).
Jyri Tuomas Lehtonen (*22.12.1973 Turku, 193 cm) – 1995 (HoNsU).
Risto Rafael Lignell (*20.3.1952 Helsinki, 196 cm) – 1977 (Pantterit).
Kari Tapani Liimo (*6.3.1944 Lappeenranta, 200 cm) – 1961, 1963, 1964*, 1965 (HKT), 1967 (Brigham Young University, USA).
Martti Juhani Liimo (*26.9.1941 Tampere–1.12.1995 Helsinki, 195 cm) – 1961, 1963, 1964*, 1965, 1967 (HKT).
Erkki Linden Urho Erik Felix Linden (9.2.1921 Helsinki–10.3.1942 Tunkua-Lehto, katosi ja julistettu virallisesti kuolleeksi) – 1939 (KerP).
Raimo Allan Lindholm (*17.11.1931 Helsinki, 190 cm) – 1951, 1952*, 1953, 1955, 1957, 1959, 1961, 1964* (TMP).
Juha Jaakko Luhtanen (*12.12.1969 Lahti, 193 cm) – 1995 (Honka).

Klaus Johannes Mahlamäki (*23.8.1949 Karkkila, 187 cm) – 1977 (LaSa).
Uolevi Manninen (7.4.1937 Äänekoski–10.11.2009 Naantali, 202 cm) – 1961, 1963, 1964*, 1965 (HNMKY), 1967 (Honka).
Pekka Juha Markkanen (*28.5.1967 Pori, 207 cm) – 1995 (seuraton).
Vladimir (Vladi) Marmo (alk. Forsblom, 24.4.1914 Orel, Venäjä–23.8.1969 Jyväskylän mlk, kuoli liikenneonnettomuudessa) – 1939 (LePy).
Riku Marttinen (*26.6.1966 Heinävesi, 198 cm) – 1995 (ToPo).
Pertti Sakari Mutru (18.9.1930 Viipuri–30.10.1964 Helsinki, kuoli liikenneonnettomuudessa, 179 cm) – 1951, 1952*, 1953, 1955, 1957 (HOK-Veikot/Pantterit).
Kimmo Muurinen (*23.2.1981 Vantaa, 202 cm) – 2011 (seuraton).
Vesa Mäkäläinen (*3.9.1986 Hyvinkää, 200 cm) – 2011 (KauhKa).
Raimo Tapani Mäntynen (*22.3.1954 Karhula, 198 cm) – 1977 (HNMKY).

Hanno Aleksanteri Möttölä (*9.9.1976 Helsinki, 209 cm) –1995 (HNMKY), 2011 (seuraton).

Matti Johannes Nenonen (*14.10.1934 Helsinki, 192 cm) – 1959 (HJy).
Petri Mikael Niiranen (*9.2.1966 Helsinki, 181 cm) – 1995 (HNMKY).
Antti Tapio Nikkilä (*25.8.1978 Tampere, 210 cm) – 2011 (TP).
Lauri Ilmari Nurma (*20.6.1939 Turku, 194 cm) – 1961 (TuRi).
Tauno Rainer (Raine) Nuutinen (*8.6.1931 Helsinki – 5.8.2012 Helsinki, 190 cm) – 1951, 1952*, 1953, 1955, 1957, 1959 (HOK-Veikot/Pantterit).

Hannu Olavi Paananen (*14.5.1945 Kotka, 198 cm) – 1965 (KTP).
Pentti Johannes Palkoaho (10.3.1933 Tampere–1.8.2002, 194 cm) – 1959 (TP).
Lauri Sakari Pehkonen (*30.4.1966 Helsinki, 201 cm) – 1995 (Honka).
Aarne Allan Pietarinen (*4.5.1929 Helsinki, 173 cm) – 1951, 1953 (TMP).
Jorma Kalevi Pilkevaara (*24.10.1945 Helsinki–12.7.2006 Hamina, 187 cm) – 1963, 1964*, 1965 (ToPo), 1967 (Honka).
Lauri Tapio Pöyhönen (19.11.1927 Helsinki–27.8.2011 Helsinki, 175 cm) – 1951, 1952* (ElannI).

Teemu Rannikko (*9.9.1980 Turku, 189 cm) – 2011 (Cimberio Varese, Italia).
Mauno Heikki Rauramo (*8.7.1952 Lahti, 193 cm) – 1977 (ToPo).
Taisto Reino Birger Ravantti (*27.10.1932 Heinjoki, 182 cm) – 1955 (HU-41).
Tuomo Ristola (31.12.1930 Helsinki–9.9.2008 Rymättylä, 175 cm) – 1952* (TMP).
Kyösti Veli Samuli Rousti (*29.2.1936 Helsinki, 184 cm) – 1959 (ToPo).
Kari Juhani Rönnholm (1.8.1945 Helsinki–22.12.1988 Kerava, 194 cm) – 1965 (TMP), 1967 (Honka).

Erkki Antero Saaristo (*27.3.1954 Helsinki, 185 cm) – 1977 (HNMKY).
Sasu Antreas Salin (*11.6.1991 Helsinki, 191 cm) – 2011 (Olimpija Ljubljana, Slovenia).
Martti Kaleva Salminen (9.11.1915 Nurmijärvi–16.9.1970 Helsinki) – 1939 (YK).
Eero Ilmari Salonen (25.7.1932 Helsinki–22.5.2006 Pattaya, Thaimaa; 180 cm) – 1952*, 1953, 1955, 1957, 1959 (HJy).
Kalevi Sarkalahti (*5.5.1950 Tampere, 201 cm) – 1977 (Playhonka).
Pauli Yrjö Sarkkula (alk. Sarlin, 23.1.1917 Helsinki–23.12.1992) – 1939 (YK?).
Erkki Olavi Saurala (alk. Stenlund, 17.1.1917 Viipuri–30.12.1941 Lappeenranta, oli haavoittunut sodassa 24.8.1941 Viipurin mlk:ssa) – 1939 (YK).
Matti Antero Siljola (*20.7.1942 Lumivaara, 190 cm) – 1963 (TMP).
Tapio Juhani Sten (*20.12.1949 Turku, 201 cm) – 1977 (TuNMKY).
Paavo Johannes Suhonen (*28.3.1937 Viipuri, 184 cm) – 1957 (ToPo).
Alois (Alo) Suurna (9.5.1913 Tartto, Viro, Venäjä–8.12.2008 Köping, Ruotsi) – 1939 (Viro).
Timo Bruno Suviranta (9.6.1930 Helsinki–21.1.1994 Helsinki, 189 cm) – 1951, 1952*, 1953, 1955, 1957 (HOK-Veikot/Pantterit).
Kaapo Kalevi Sylander (*18.5.1931 Helsinki–13.1.2014 Vantaa, 180 cm) – 1951, 1952*, 1955, 1957 (HJy).

Mika-Matti Tahvanainen (*9.1.1970 Helsinki, 195 cm) – 1995 (Pantterit).
Heikki Kalervo Taponen (*18.1.1951 Hyvinkää, 205 cm) – 1977 (Hyvinkään Tahko).
Jarkko Sakari Tuomala (*12.10.1961 Kotka, 200 cm) – 1995 (KTP).
Kalevi Vilho Tapio Tuominen (*9.8.1927 Vesilahti–23.1.2020 Helsinki, 174 cm) – 1955 (TP).
Iikka Veikko Santeri Törrönen (27.6.1914 Joensuu–2.5.1943, katosi sodassa Haapasaaren eteläpuolella 2.5.1943 ja julistettu kuolleeksi) – 1939 (PT?).

Veikko (Ville) Olavi Vainio (*1.4.1948 Kotka, 205 cm) – 1967 (Honka).
Reino Ilmari Valtonen (27.8.1916 Helsinki–25.7.1941 Virolahti, kaatui sodassa, 193 cm) – 1939 (LePy).
Raimo Veikko Vartia (*15.1.1937 Helsinki–17.12.2018, 181 cm) – 1959, 1961, 1963, 1964* (HKT).
Oiva August Virtanen (5.8.1929 Helsinki–26.9.1992 Helsinki, 185 cm) – 1951, 1952*, 1953, 1955 (HOK-Veikot/Pantterit).
Petri Virtanen (*18.9.1980 Jyväskylä, 183 cm) – 2011 (JoKa).
Pentti Juhani Vuollekoski (24.11.1916 Helsinki–30.8.1977, 188 cm) – 1939 (YK).

Yrjö Antti Zitting (*19.2.1956 Joensuu, 205 cm) – 1977 (Pantterit).

Ehkä kulunein täkäläiseen koripalloon liittyvä tietokilpailukysymys on se, kuka suomalainen on pelannut maamme molemmissa olympiakorisjoukkueissa eli sekä Helsingissä 1952 että Tokiossa 1964. Vastaushan on Raimo Lindholm.

"Spike" Lindholmin ansiolistalla on myös kuusi EM-kisaedustusta. Kahdeksaan arvoturnausesiintymiseen on päässyt myös Timo Lampén, joka pallotteli kerran olympia- ja seitsemästi EM-mittelöissä.

Osanottokertojen kärkipää on muutenkin pullollaan 1950-luvulla arvokisauransa aloittaneita pelureita. Asiaa selittää se, että ennen vuoden 1965 turnausta ei EM-kilpailuihin tarvinnut karsia, vaan mukaan otettiin kaikki ilmoittautuneet maat.

Pisin aikaväli ensimmäisen ja viimeisen edustuksen välillä on Hanno Möttölän 16 vuotta jaksolta 1995–2011. Suomen kahteen tuoreimpaan EM-kisajoukkueeseen kuuluneen Möttölän nimissä on samalla ennätys peräkkäisten turnausosallistumisten välisissä vuosissa.

Ikäennätystiedot eivät ole sataprosenttisen varmoja, koska Erkki Lindenin syntymäaika on epäselvä. Muusta joukosta nuorimpana on miesten arvokisakentillä esiintynyt Kari Liimo, joka oli 17 vuoden 55 päivän ikäinen Suomen avausottelussa EM-turnauksessa 1961. Ennen nykyistä täysi-ikäisyysrajaa on palloa pomputtanut ja heittänyt myös Lars Karell, joka täytti 18 vuotta EM-kisojen aikana 1965. Joukkueemme ensimmäisen pelin aikaan Karellilla oli mittarissa 17 vuotta 358 päivää.

Olympiapelaajien nuoruusennätyksen omistaa Eero Salonen. Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen olympiakorispeli 1952 osui sittemmin Kansan Uutisten urheilutoimittajana työskennelleen Salosen 20-vuotispäiväksi. Alle 21-vuotiaina ovat viiden renkaan merkeissä kirmanneet myös Teijo Finneman, Kari Liimo ja Raimo Lindholm.

Haitarin toisessa päässä on Hanno Möttölä – ikä 35 vuotta 3 päivää Suomen viimeiseksi jääneessä EM-kisapelissä 2011. Olympiaedustajista vanhimmaksi osoittautui Raimo Lindholm, jolla oli elettynä 32 vuotta 341 päivää, kun vuoden 1964 turnaus päättyi joukkueeltamme. Toisena osapuolena oli Meksiko – sama maa, joka oli osunut suomalaisten ensimmäiseksi vastustajaksi 1952. Vähintään 30-vuotias olympiaedustaja on ollut myös Timo Lampén, jolla rajapyykki täyttyi 48 vuorokautta ennen Meksiko-peliä 1964.

Mittatiedot ovat siis osin epävarmoja, mutta niistä pelaajista, joista on tarjolla pituuslukema, lyhin on 173-senttiseksi ilmoitettu Allan Pietarinen. Sentin mittavammaksi on tilastoitu Kalevi Tuominen. Olympiaedustajista vähävartisimmat ovat olleet virallisluontoisten tietojen mukaan Tapio Pöyhönen ja Tuomo Ristola, mutta Olavi Lahtinenkin lienee ollut vain 175 cm pitkä.

Antti Nikkilä nousee hongankolistajien ykköseksi 210 sentillään. Tähän tilastoon eivät vuoden 1939 joukkuetta koskevat puutteet tiedoissa vaikuta, sillä Koritalkoot-kirjan sivun 36 kuvan perusteella porukan mittavin oli Reino Valtonen, jolle on löytynyt lukema 193 cm.

Pisimmän olympiamiehen tittelin haltija on 202-senttiseksi kasvanut Uolevi Manninen.

Kun Pentti Salmi listasi SM-koriksessa pelanneet veljekset Suomen Urheilulehdessä 1/1983, hän arvioi koripallon sukurakkaimmaksi pallopeliksi. Näkemystä ei pystyne sataprosenttisella varmuudella vahvistamaan tai kumoamaan, mutta lukuisilla äskeisen listan pelaajillakin on ollut koripalloilijoina kunnostautuneita lähisukulaisia. Sukuyhdistelmien yleisyys koriksessa on helppo ymmärtää; pitkillä pelureilla on lajissa selvä etulyöntiasema, ja pituus on siitä hankala ominaisuus, ettei riipu harjoittelusta vaan perintötekijöistä.

Arvokisaedustajien joukkoon ovat kuitenkin ponnistaneet vain kahdet veljekset: Juhani ja Risto Kala sekä Kari ja Martti Liimo. Olympiakisaveljesparin muodostavat ainoastaan Liimot, ja sama kokee EM-turnausedustuksia: Juhani Kala joutui tyytymään EM-kisoissa pelaamiseen, kun taas veljensä Risto pääsi kokeilemaan osaamistaan olympia- vaan ei EM-kentillä.

Yhtään isän ja pojan yhdistelmää ei joukosta paljastunut, vaikka toisen polven A-maaottelumiehiä ovat ainakin Petri Niiranen (isä Reijo) ja Gerald Lee Jr. Päinvastaisia tapauksia ovat Seppo ja Petteri Kuusela sekä Pertti ja Riku Laanti; näissä perheissä isä on pelannut arvokisoissa mutta poika joutunut tyytymään normaaleihin maaotteluihin.

Maininnan arvoista lienee vielä se, että koripalloerotuomari Carl Jungebrand on avioitunut Timo Suvirannan tyttären kanssa. "Calle" pesee arvokisaesiintymisten määrässä kaikki suomalaiset korispelaajat oltuaan pillimiehenä olympialaisissa 1988, 1996, 2000 ja 2008, MM-kisoissa 1990, 1994, 2006 ja 2010, miesten EM-kilpailussa 1989, 1993, 1995, 1997, 1999 ja 2001 sekä naisten EM-peleissä 1987. Lähiaikoina listaa ovat tulossa jatkamaan Lontoon olympiakisat.

Vuosikymmeniä sitten oli hyvin tavallista, että edustustasonkin urheilijat harrastivat samanaikaisesti monia lajeja ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Nimenomaan vuoden 1939 sekä 1950-luvun arvokisakoripalloilijoista löytyy siten lukuisia muissakin lajeissa kunnostautuneita, joten esimerkiksi jossain toisessa palloilussa "vain" SM-sarjapelaajiksi yltäneitä ei nyt luetella.

Monipuolisuusykkönen on Kalevi "Kallari" Ihalainen, joka osallistui vuonna 1939 myös jääkiekon MM-kisoihin ja voitti lajin SM-kultaa HJK:ssa 1935, pelasi pesäpallossa 13 Itä–Länttä sekä ylsi keilaajana viisimiehiskilvan maailmanmestariksi 1967.

Keilapallon vierittäjäksi siirtyi myös Timo Suviranta, vuoden 1975 MM-nelonen sekä kahdeksan miehen että parien kilvassa. Jälkimmäisessä kumppanina oli toinen lajinvaihtaja Kaj Sveholm, joka oli samoissa kisoissa voittamassa viiden miehen joukkuekultaa sekä oli vienyt SM-tasolla jalkapallokultaa Kiffenissä 1955 ja jääkiekon pronssia HIFK:ssa 1959.

Ihalainen ei ole arvokisakoripalloilijajoukon ainoa Itä–Länsi-pesäpalloilija; Mauno (Manne) Heinonen osallistui arvo-otteluun kahdesti ja Raimo Lindholm viidesti.

Myös käsipallon A-maaottelumiehiä ovat olleet Arvo Jantunen, Seppo Kuusela, Pertti Mutru ja Kalevi Tuominen. Kuusela ja Mutru ylsivät sekä koriksen että käsiksen Suomen mestareiksi. Koripallossa hopeaan tyytymään joutunut Tuominen jäi samaan saavutukseen myös käsipalloilijana, kun taas Jantunen sai käsipalloilijana kultaa mutta koripalloilijana hopeaa.

Olavi Lahtinen pelasi A-maaotteluja kori- ja jalkapallossa. Vielä erikoisemman lajiyhdistelmän mies oli Reino Valtonen, nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen mestari 1936.

Koripalloilijana muiden muassa A-poikien SM-välierissä 1955 nähty Juha Vainio totesi Herrat Helsingin -laulussaan 1966, että melkein kaikki Helsingin herrat ovat tohtoreita tai maistereita. Vuosikymmeniä sitten suuri osa maajoukkuekoripalloilijoista tuli Helsingin seuroista, ja tohtoreitakin joukosta löytyy.

Risto Kala on lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä saanut professorin arvon 2003. Toinen väitellyt olympiakisapelaaja on Kauko Kauppinen, jonka ala on ollut eläinlääketiede.

Filosofian tohtori Vladi Marmo toimi Geologian tutkimuslaitoksen ylijohtajana ja professorina 1960–69. Risto Lignell on hankkinut tohtorinhatun maa- ja metsätieteistä, Antti Zitting tekniikasta.

Liike-elämässä korkeimmalle ovat nousseet Uolevi Manninen ja Antero Siljola. Manninen toimi Tukon konsernijohtajana 1993–96, mutta yhtiö meni alta Keskon ostettua sen. Siljola on ollut Rautakirjan toimitusjohtaja 1978–87 ja WSOY:n pääjohtaja 1987–2000.

Urheilun ja liike-elämän yhdistivät Oiva Virtanen ja Timo Suviranta. Kaksikko perusti vuonna 1957 sukunimiensä alkutavuista nimensä saaneen Virsu Oy:n, joka sai Adidaksen edustuksen 1961. Suviranta ansioitui myös Magic Words -sanapelin kehittäjänä, Virtanen Suomen Koripalloliitossa puheenjohtajana 1992 ja varapuheenjohtajana 1982–85. Vuosina 1978–81 toinen kahdesta "varapuhiksesta" oli ollut Raimo Lindholm.

Hieman toisella alalla kuin Virtanen ja Suviranta toimi yrittäjänä Kalevi Heinänen, joka perusti 1970-luvun alkupuolella kehystämön ja taidegallerian.

Anssi Rauramo muistetaan kokoomuslaisena kansanedustajana vuosilta 1987–98. Pestin päätti siirtyminen Helsingin kaupungin liikuntajohtajaksi. Muita urheilun johtotehtävistä palkkaa saaneita ovat Toni Bärlund (Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton eli TUK:n viimeinen pääsihteeri 1970–79 ja Pajulahden urheiluopiston johtaja 1983–96), Tapio Pöyhönen (TUL:ssä mm. urheiluosaston päällikkö 1964–75) sekä Kalevi Tuominen (työuran päätteeksi Suomen Olympiakomitean valmennuspäällikkönä 1969–92).

Kalevi Tuominen teki vuonna 1998 ilmestyneen elämäkertansa Kallun muistelmat Veikko (Ville) Vainion kanssa. Vainion kirjalliseen tuotantoon kuuluu myös kolme jännitysromaania: Pelon hellä kosketus (1992), Korallikäärme (1994) ja koripalloaiheinen Viides virhe (1996). Vainio on lisäksi ollut toisena tekijänä videossa 60 vuotta suomalaista koripalloilua (2002).

Alussa mainittu Uolevi Mannisen Irtiotto-niminen kirja on vuodelta 1997. Kustantaja oli sama kuin Vainion neljällä teoksella – WSOY, jonka pääjohtajan Antero Siljolan koripallotausta tuskin ainakaan haittasi julkaisupäätöksiä.

Eräänlainen elämäkerta on vielä Esko Karhusen Korintekijät (1976). Karhusen toinen kirja on Sir Emalin 500 koripallokysymystä (1992).

Toni Bärlundin kirjallisesta tuotannosta löytyvät Helge Nygrénin ja Seppo Virtasen kanssa tehty TUK-historia vuodelta 1990 sekä Erkki Hiltusen kera kirjoitetut KTP-aiheiset Puolen vuosisadan koriskulttuurin ihme (2001) ja KTP:n koripalloilun menestyksen vuosikymmenet (2005).

Viimeiseksi vaan ei vähäisimmäksi: Raine Nuutinen sijoittui kuudenneksi Suomen Urheilulehden ensimmäisessä Urheilutietäjä-kilpailussa 1977, ja Matti Kölin poika Pekka on Suomen Urheilutietäjien jäsen.

Koska päävalmentajia on ollut kerrallaan vain yksi, heidät listataan aika- eikä aakkosjärjestyksessä. Robert Petersenin kuolinpaikaksi olen aikanaan kirjannut joko muistokirjoituksesta tai kuolinilmoituksesta Espoon, mutta Urheilun vuosikirjassa on kuntana Helsinki.

Alois (Alo) Suurna (9.5.1913 Tartto, Viro, Venäjä–8.12.2008 Köping, Ruotsi) – 1939.
Eino Olavi Ojanen (17.11.1924 Helsinki–12.11.2010) – 1951, 1953, 1955.
Matti Heikki Veikko Simola (16.4.1926 Helsinki–30.12.1975) – 1952*.
Kalevi Vilho Tapio Tuominen (*9.8.1927 Vesilahti–23.1.2020 Helsinki) – 1957, 1959, 1961, 1963, 1964*, 1965 ja 1967.
Robert Stanley Petersen (16.5.1928 Los Angeles, Yhdysvallat–12.4.2003 Espoo) – 1977.
Lars Henrik Dettmann (*5.4.1958 Helsinki) – 1995, 2011.

Suurna oli vuonna 1939 siis pelaaja-valmentaja. "Kallu" Tuominen puolestaan pelasi EM-kisoissa 1955 ja oli heti seuraavasta EM-turnauksesta alkaen Suomen päävalmentajana. EM-kisapelaajista myös Kari Liimo on noussut maajoukkueen ykkösluotsiksi, mutta hänen kaudellaan 1982–84 ei joukkuetta nähty arvokisoissa.

Suomalaisten pääsarjaseurojen valmennustehtävissä olleita on parempi olla luettelematta, koska tiedot jäisivät varmasti huomattavan vajavaisiksi.