Vauhdin Maailmasta 1/1984 tarttui joskus arkistoihini maininta, jonka mukaan Ari Vatanen ja brittikartturinsa David Richards voittivat rallin ensimmäisen Pohjoismaiden mestaruuden Ford Escortilla 1981. Vastaavanlaisia tietoja on osunut silmiin myös VM:stä 12/1980 ja Suomen Urheilulehdestä 43/1980. Ensin mainitun nojalla pohjoismainen autourheilukokous oli päättänyt Reykjavikissa syyskuun puolivälissä uudesta henkilökohtaisesta avoimesta PM-sarjasta ralliin. Urheilulehdessä taas kirjoitettiin, että rallissa oli ajettu vain joukkueiden Pohjoismaiden mestaruudesta mutta vastikään on päätetty aloittaa myös henkilökohtainen PM-sarja.
Tässäkin tapauksessa PM-arvon uutuus on näennäistä, sillä vastaavanlaisesta tittelistä oli kilpailtu aiemminkin. Ruotsalaisista Idrottsbokeneista olen löytänyt seuraavat mestarit:
1957 | Harry Bengtsson, Ruotsi |
1958 | Harry Bengtsson, Ruotsi |
1959 | Hans Ingier, Norja |
1960 | Carl-Magnus Skogh, Ruotsi |
1961 | Carl-Magnus Skogh, Ruotsi |
1962 | Pauli Toivonen |
1963 | Berndt Jansson, Ruotsi |
1964 | Harry Källström, Ruotsi |
Vuodesta 1965 todettiin erikseen, ettei PM-kilpaa ajettu. Rallin maailma -teos tarjoaa mestarit vain jaksolta 1959–64 sekä tiedon siitä, että kilpaa ei järjestetty 1965 eikä 1966. Erona Idrottsbokeneihin on vielä se, että Berndt Jansson esiintyy myös vuoden 1964 ykkösenä. Tämä on kuitenkin ilmiselvä moka, sillä Idrottsbokenin tuloksissa Jansson on viidentenä.
Ruotsalaisessa Rallysportens historia -kirjassa luetellaan Pohjoismaiden mestareita vain vuosilta 1959–63, 1981 ja 1982. Vuodelta 1963 on mukana myös naisten ykkönen: ruotsalainen S. eli Sylvia Österberg.
Pauli Toivosen kulta on päässyt myös muun muassa AKK 1931–1982 -kirjan sivulle 44 sekä Urheilumme kasvot 5:n ja Fokus urheilu 2:n henkilöesittelyihin. Fokus urheilun tuloksista PM-rallisarja silti puuttuu.
Ilman onnekasta sattumaa en olisi nyt osannut kirjoittaa siitä, että rallin PM-sarja teki tilapäisen paluun 1970-luvulla. Tulin hankkineeksi toukokuussa 2011 jonkinlaisena heräteostoksena Päijät-Hämeen mobilistien rompemarkkinoilta muutaman Moottori-lehden vuodelta 1972. Numerosta 9 löytyi juttu, jonka mukaan Esa Nuuttila ja Antti Kivimaa olivat voittaneet ensimmäisen henkilökohtaisen PM-kullan rallin ykkösryhmässä. Kakkosryhmän mestareiksi ilmoitettiin ruotsalaiset Stig Blomqvist ja kartturinsa Arne Hertz. Osakilpailuja kalenterissa oli ollut kolme, mutta Norjan kilvan peruunnuttua sarjaan kuuluivat vain Hankiralli sekä Jämtrallly Ruotsissa. Lehden moottoriurheilupalstasta vastasi nimimerkki Antti eli ilmiselvästi juuri Antti Kivimaa, joka esiintyi lehden tekijälistassa vakituisten avustajien joukossa.
PM-rallisarja 1972 on noteerattu myös Mitä Missä Milloin 1974:ssä ja Idrottsboken 1973:ssa, joiden perusteella Moottorissa on ollut vajaata tietoa kakkosryhmästä. Kirjoissa on näet mestaruus kirjattu kahden ajajan jakamaksi. Kuusi parasta olivat Idrottsbokenin:
1. | Stig Blomqvist, Ruotsi | 16 |
| Anders Kulläng, Ruotsi | 16 |
3. | Per Eklund, Ruotsi | 14 |
| Lars Nyström, Ruotsi | 14 |
5. | Carl Orrenius, Ruotsi | 13 |
| Tapio Rainio | 13 |
Mitä Missä Milloin -teoksessa väitetään Rainion voittaneen viitosryhmän PM-kultaa 1972, kun taas Urheilumme kasvot 5:ssä Rainion saavutuksiin on merkitty PM-pronssi 1972.
Ykkösryhmästä Idrottsboken tarjoaa tällaisen kärkikuusikon:
1. | Esa Nuuttila | 19 |
2. | Leif Asterhag, Ruotsi | 16 |
3. | Heikki Enomaa | 14 |
| Ingvar Carlsson, Ruotsi | 14 |
5. | Lille-Bror Nasenius, Ruotsi | 13 |
| Eero Soutulahti | 13 |
Muun muassa Idrottsbokenien perusteella PM-mitaleista ei rallattu enää esimerkiksi 1973.
Urheilulehdessä 1980 mainittu joukkueiden PM-kilpa tarkoittanee usean Pohjoismaan välisiä rallimaaotteluja, joista lehdessämme on julkaistu joitain tiedonjyviä. Mikäli saan joskus perattua sekavat muistiinpanoni aiheesta, pystyn ehkä kirjoittamaan otteluista enemmänkin.
Vuonna 1981 uudelleen henkiin heränneestä ajajien PM-kilvastakin on suomalaislähteissä tarjolla tietoa varsin satunnaisesti. Seuraavassa ovat löytämäni mestarit, joita olen kaivellut muun muassa Urheilun vuosikirjoista, Idrottsbokeneista ja aikoja sitten ostamastani Autourheilun sääntökirja 1988:sta.
1981 | Ari Vatanen |
1982 | Stig Blomqvist, Ruotsi |
1983 | Lasse Lampi |
1984 | Stig Blomqvist, Ruotsi |
1985 | Per Eklund, Ruotsi |
1986 | Stig Andervang, Ruotsi, ja Juha Kankkunen |
1987 | Markku Alén |
1988 | Seppo Aavikko (N-ryhmä) |
1989 | Marcus Grönholm (N-ryhmä) |
1990 | Erik Morsing, Tanska (N-ryhmä) |
1991 | Kenneth Backlund, Ruotsi (N-ryhmä) |
1992 | Harri Rämänen (N-ryhmä) |
1993 | Gert Blomquist, Ruotsi (N-ryhmä) |
1995 | Jörgen Jonasson, Ruotsi (ryhmä A, enintään 2000 cm3) |
| Jorma Laakso (ryhmä N, enintään 2000 cm3) |
| Jouko Puhakka (ryhmä N, yli 2000 cm3) |
Vuonna 1994 mestaruudesta ei nähtävästi kilpailtu, ja sama koskee aikaa vuodesta 1996 eteenpäin.
Idrottsboken 1987 väittää Andervangin vieneen yksin kullan 1986 ennen samoin 35 pistettä kerännyttä Kankkusta. Urheiluautoilijoiden Liiton 35-vuotishistoriassa kuitenkin todetaan Kankkusen jakaneen mestaruuden, ja tieto tuntuu uskottavalta. Sarjaan kuului viisi osakilpaa (Ruotsin ralli, Hankiralli, Etelä-Ruotsin ralli, Jyväskylän Suurajot ja Monroe-ralli Tanskassa), ja kultakin ajajalta laskettiin tuloksiin kaksi parasta osakilpaa. Kankkunen ylsi Ruotsin rallissa voittoon ja "Jyskälässä" kakkoseksi eikä osallistunut muihin osakilpailuihin. Andervangin yksin saama mestaruus voisi selittyä lähinnä niin, että tasapisteissä olisi katsottu esimerkiksi kolmanneksi parasta osakilpailusijaa.
Vauhdin Maailman numeroiden perusteella PM-kilpa oli avoin ainakin 1984–86. Käytännön merkitystä asialla ei juuri ollut – esimerkiksi vuoden 1984 sarjan 17 parhaan joukossa oli vain yksi Ruotsin ja Suomen ulkopuolinen; yhdeksänneksi kurvaillut ranskatar Michèle Mouton.
Vuosina 1980–88 PM-sijat ratkaistiin sarjalla mutta myöhemmin yhdellä kilvalla, joka ajettiin Suomessa kahdesti; 1989 keskuspaikka oli Nokia ja kuusi vuotta myöhemmin Tampere. PM-joukkuekilpa sen sijaan hoidettiin ajajien sarjan aikanakin kerrasta poikki -periaatteella.
|