Suomi itsenäistyi 6. joulukuuta 1917. Tammikuun lopussa 1918 alkoi sisällissota, jossa kapinaan nousseet kansanvaltuuskunnan joukot punakaartit (punaiset) yrittivät vallankumousta. Vastassa olivat laillisen hallituksen joukot, joista käytettiin nimitystä valkoiset.

Runsaat kolme kuukautta kestäneessä sodassa ja sotaa seuranneilla vankileireillä kuoli yhteensä noin 37 000 suomalaista. Useita muitakin nimiä saanut Suomen sisällissota kuului osana ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.

Sodan uhreina kuoli viisi suomalaista Tukholman olympiakisoissa 1912 kilpaillutta urheilijaa, ja useita eri lajien Suomen mestareita. Tässä jutussa kerrotaan merkittävimmät menehtyneet urheilijat, mutta joukosta puuttuu ehkä muutamia SM-tasolla 1910-luvulla menestyneitä.

Lähes sata vuotta tapahtumien jälkeen on hankala löytää esimerkiksi jalka- ja jääpallon parhaissa joukkueissa pelanneita sodan uhreja. Suomen mestaruudesta pelattiin cup-systeemillä, eli seuroille kertyi vain muutama ottelu kauden aikana, eikä seurojen tarkkoja pelaajaluetteloita ole säilynyt. Sotavainajien nimiä ei myöskään mainita läheskään kaikissa seurahistoriikeissa.

Valkoiset valtasivat punaisten hallussa olleen Tampereen maaliskuun lopussa 1918. Tampereen edustalla Kalevankankaalla käytiin sodan suurin ja ratkaisevin taistelu, jossa kaatui useita urheilijoita. Sotatoimet päättyivät toukokuun alussa.

Työläisseuroja osallistui sotaan punaisten puolella omina joukkoinaan; tunnetuimpana Helsingin Jyryn komppania, joka myös kärsi suuria tappioita. Vankileireillä oli kevään, kesän ja syksyn 1918 aikana lähes 100 000 punaista, joista kuoli nälkään ja tauteihin ainakin 12 000 – suurin osa heistä nuoria miehiä. Tässä joukossa oli todennäköisesti muutamia työläisseurojen parhaita urheilijoita, mutta heitä on ollut hankala jäljittää.

Tunnetuin sisällissodassa menehtynyt urheilija oli Helsingin Kisa-Veikkojen Juho Halme, joka oli osallistunut olympiakisoihin sekä Lontoossa 1908 että Tukholmassa 1912. Hän oli lisäksi maineikas urheilutoimittaja ja seuransa puheenjohtaja. Halme ehti toimia myös SVUL:n urheilujaoston – siis Urheiluliiton edeltäjän – varapuheenjohtajana ja SVUL:n Helsingin piirin puheenjohtajana. Punaiset surmasivat hänet heti sodan alussa Helsingin keskustassa.

Punaisten uhreihin kuului myös Tukholmassa 1912 kuulaa työntänyt Paavo Aho. Tampereen valtaukseen liittyneissä pommituksissa sai surmansa painija Kalle Viljamaa, joka oli ollut raskaan sarjan painissa Tukholmassa viides. Sodan uhreja olivat lisäksi kevyessä sarjassa Tukholman kisoissa paininut Tatu Kolehmainen ja voimistelun varamies Valfrid Nykänen. Heistä Kolehmainen oli punakaartissa, muut valkoisten puolella.

Yleisurheilijoista taisteluissa kaatui maastojuoksun ensimmäinen Suomen mestari (1914) Arvi Kokkonen. Palloilijoista menehtyi muiden muassa edellisen talven (1917) jääpallon mestarijoukkueen viipurilaisen WBJS:n maalivahti Viljo Karvinen.

Taisteluissa kaatuneista hiihtäjistä tunnetuin oli Ilmari Halttunen. Muita merkittäviä hiihtäjiä en ole sotavainajien joukosta löytänyt. Menehtyneiden joukossa oli myös paljon seura- ja piirijohtajia – heistä Juho Halmeen ohella tunnetuimpana Tampereen Pyrinnön puheenjohtaja Valtteri Muukkonen.

Suomalaisia nuoria miehiä osallistui kevään 1918 jälkeen myös taisteluihin Itä-Karjalassa ja muun muassa Viron vapaussotaan. Esimerkiksi kesän 1917 Suomen 800 metrin juoksun mestari Paul Männistö menetti henkensä elokuussa 1918 Vienan Karjalassa, seiväshypyn Suomen mestari ja ennätysmies Yrjö Koivisto keväällä 1920 Petsamossa.

Suomi ja Neuvosto-Venäjä solmivat rauhan lokakuussa 1920 Tartossa, ja rauha säilyi reilut 19 vuotta.

Seuraavassa olevaan listaan on otettu etunimistä vain kutsumanimet, eikä sukunimien muutoksia mainita niissäkään tapauksissa, joissa asia on tiedossa. Jälkimmäinen ratkaisu perustuu siihen, että kotikonstein saa selville vain murto-osan nimenmuutoksista. Internetosoite Muissa kuin urheilua koskevissa tiedoissa päälähde on ollut internetosoite http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main

Torsten Åberg, s. 18.1.1891 Viipurissa. Konttoristi Viipurista. Viborg IFK:n jääpallomaalivahti. Kuului suojeluskuntaan ja punakaartilaiset murhasivat hänet vähän ennen varsinaisen sisällissodan alkamista 21.1.1918 Viipurin maalaiskunnan Kelkkalassa. Viborg IFK:n jääpallojoukkueesta menehtyi talven 1918 aikana myös kolme kenttäpelaajaa.

Valtteri Muukkonen, s. 16.2.1891 Helsingissä. Aamulehden toimittaja Tampereelta, filosofian kandidaatin tutkinto 1917. Valittiin Tampereen Pyrinnön johtokuntaan 1916 ja oli puheenjohtajana 1917–18. SVUL:n keskushallinnon ja Hämeen piirin johtokunnan jäsen. Surmattiin 31.1.1918 Kangasalla Suinulan verilöylyssä. Valkoisten joukkojen sotilaita antautui vangeiksi, kun heille oli kirjallisesti luvattu, että antautuneille ei tehdä väkivaltaa. Punaiset kuitenkin surmasivat vangitsemisen jälkeen 17 valkoista.

Juho Rautaheimo, s. 29.6.1880 Hollolassa. Keravan Pumppu- ja Armatuuritehdas Oy:n toimitusjohtaja. Suunnitteli ja valmisti urheiluvälineitä, saanut patentin nojapuiden valmistamiseen. Tehdas valmisti välineitä Suomen olympiajoukkueelle 1912 Tukholmaan ja tuotti voimistelutelineitä kouluille. Kuoli 31.1.1918 Tuusulassa punakaartin murhaamana.

Juho Halme, s. 24.5.1888 Helsingissä. Kansanvalistusseuran konttoristi, tukkuliikkeen konttoristi Iisalmessa 1907, Ilmoitustoimisto Hermeksen prokuristi 1907–11, Suomen Urheilulehden toimitussihteeri 1912–17, Urheilijain Kustannus Oy:n toimitusjohtaja 1911–17 ja Suomen Urheiluaitta Oy:n toimitusjohtaja 1917–18. Yleisurheilun SM-kilpailuissa 1907–17 yhteensä kuusi kultaa (pituus 1912, kolmiloikka 1907, 1911 ja 1912, keihäs 1914 ja viisiottelu 1916), seitsemän hopeaa ja kahdeksan pronssia. Keihäänheiton kuudes Lontoon olympiakisoissa 1908. Keihäänheiton paremman käden kilvan neljäs ja yhteistuloskilvan yhdeksäs sekä 3-loikan 11:s Tukholman olympiakisoissa 1912. Kolmiloikan ja viisiottelun kolmas Balttilaisissa kisoissa Malmössä 1914. Seurat Iisalmen Visa, Helsingin Reipas ja Helsingin Kisa-Veikot. Toinen suomalainen 60 metrin ylittäjä keihäänheitossa. Helsingin Kisa-Veikkojen ensimmäinen puheenjohtaja 1909–18, SVUL:n urheilujaoston varapuheenjohtaja 1914–15, SVUL:n Helsingin piirin sihteeri 1908, johtokunnan jäsen 1912 ja 1915 sekä puheenjohtaja 1913–14, Helsingin Reippaan sihteeri 1906–07. Urheilukalenterin toimittaja 1913–18. Teos Suomalaiset urheiluseurat 1917 ja ensimmäinen suomenkielinen urheiluseuran historiikki Helsingin Reippaan 10-vuotisesta toiminnasta 1907. Punaiset ampuivat Halmeen Helsingin keskustassa Nikolainkirkon (nykyisin Tuomiokirkko) portailla 31.1.1918 illalla, kuoli haavoihinsa seuraavana päivänä.

Väinö Vuoristo, s. 4.10.1898 Raumalla. Ylioppilas Kajaanista. Kainuun piirin kymmenottelumestari 18-vuotiaana 1917. Voitti piirin mestaruuden myös 400 metrillä, 110 metrin aidoissa, korkeudessa ja pituudessa. Seura- ja kilpatoveri Urho Kekkonen (SVUL:n Kainuun piirin 18-vuotias sihteeri) kirjoitti muistokirjoituksen teokseen Sankaripoikia todeten Vuoriston olleen piirin paras yleisurheilija. Seura Kajaanin SLU:n Urheilijat. Oli tammikuussa 1918 Helsingissä ja yritti sodan alettua vihollisketjun läpi valkoisten puolelle. Punaiset murhasivat hänet Vihdissä 1.2.1918.

Toivo Hurme, s. 11.2.1885 Uskelassa. Talollisen poika Muurlasta. Maastojuoksun SM-kilpailuissa 1913 neljäs, hopeaa joukkuekilpailussa (Turun Urheiluliitto). TuUL:n viestijoukkueessa 5 x 2000 metrillä SM-kulta 1913 ja SM-pronssi 1911. Seuransa maastojuoksujoukkueessa Tukholmassa 1910. Kuoli 3.2.1918 Urjalassa punakaartin murhaamana.

Valfrid Nykänen, s. 8.1.1894 Kotkassa. Suomen ensimmäinen hävittäjälentäjä ja ensimmäinen suomalainen sodassa ilmavoittoja saanut lentäjä. Suomen voimistelujoukkueen varamies olympiakisoissa 1912, seurat Kotkan Into ja Kotkan SLU. Ylioppilas 1914. Lähti vuoden 1914 lopussa Venäjälle Kasanin sotaopistoon, jonka käytyään taisteli jalkaväessä kaksi vuotta vänrikkinä maailmansodassa Puolan rintamalla. Siirtyi 1916 ilmavoimiin hävittäjäosaston tähystäjäksi ja pääsi tammikuussa hävittäjälentäjien koulutukseen Sevastopoliin Krimille. Suoritti ohjaajatutkinnon ja oli hävittäjälentäjänä Kaukasian rintamalla saaden neljä ilmavoittoa. Palasi Suomeen alkuvuodesta 1918 ja liittyi Satakunnassa valkoisten joukkoihin. Valittiin Lavian suojeluskunnan päälliköksi. Punaiset surmasivat Nykäsen Hämeenkyrössä helmikuun alkupäivinä 1918. Tarkkaa kuolinpäivää ei tiedetä.

Lars Lindqvist, s. 8.6.1894 Turussa. Lääketieteen ylioppilas. Pelasi Åbo IFK:n jalkapallojoukkueessa. Kaatui 5.2.1918 Ruovedellä.

Richard Schybergson, s. 6.4.1893 Helsingissä. Toimitusjohtaja Helsingistä. Jalkapallon Suomen mestaruus 1913 ja 1915 KIF:ssä. Ruotsi-maaottelussa 1914 laitahyökkääjänä. Kaatui 11.2.1918 Pellingissä Porvoon maalaiskunnassa. Veli Lasse Schybergson jalkapallossa Suomen olympiajoukkueen varamies 1912, jalkapallossa kaksi ja jääpallossa viisi A-maaottelua. Toinen veli Ernst Schybergson tenniksen olympiaedustaja 1924, jousiammunnan MM-kisaedustaja neljästi 1934–46, jalkapallon Suomen mestari ja jääpallon SM-hopeamitalisti. Veljesten isä Emil Schybergson valtiopäiväedustaja, kansanedustaja ja eduskunnan toinen varapuhemies.

Hans Wasenius, s. 8.5.1896 Helsingissä. Opiskeli Teknillisessä Korkeakoulussa. Helsingin Uimareissa maan parhaita uimahyppääjiä (nuorten Suomen mestari 1915). Kaatui 12.2.1918 Vilppulassa.

Nikolai Lehtonen, s. 13.9.1896 Porvoon maalaiskunnassa. Käsityönopettaja Porvoosta. Suomen parhaita keihäänheiton yhteistuloksissa. Vuonna 1915 Porvoon Nousevaa Voimaa edustaen 18-vuotiaana vuositilaston seitsemäs: 91,73 (49,48 + 42,25). Punaiset murhasivat 15.2.1918 Askolassa.

Hjalmar Marttinen, s. 1.4.1884 Helsingissä. Maalari Helsingistä. Helsingin Jyryn valiovoimistelijoita, SVUL:n voimistelujaoston ja SVUL:n Helsingin piirin voimistelujaoston jäsen. Kaatui Jyryn komppanian johtajana 3.3.1918 Antrean Kavantsaaressa.

Juho Myntti, s. 1.12.1881 Vähässäkyrössä. Kirjapainon johtaja Vaasasta. Palosaaren Urheiluseuran puheenjohtaja, Vaasan Vasaman puheenjohtaja ja SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja 1917. Haavoittui 16.3.1918 komppanian päällikkönä Suodenniemellä ja kuoli seuraavana päivänä sotilassairaalassa Kankaanpäässä.

Aatto Sarvela, s. 28.2.1898 Kurikassa. Lepaan puutarhaopiston oppilas Hattulassa, kotipaikka Ilmajoki. Lahjakas vauhdittomien hyppääjä, 19-vuotiaana 1917 vauhditonta pituutta 305. Seura vuoteen 1916 Ilmajoen Kisailijat, vuonna 1917 Helsingin Kisa-Veikot. Haavoittui olkapäähän 17.3.1918 Ruovedellä; oltiin viemässä reellä kohti hoitopaikkaa, kun tuli uusi osuma, joka johti kuolemaan.

Antti Jaakkola, s. 12.11.1896 Vehkalahdella. Opiskeli Teknillisestä korkeakoulussa Helsingissä. SM-kilpailuissa 1916 kolmas keihään yhteistuloksessa (43,39 + 51,50 = 94,89, edellä Urho Peltonen ja Paavo Johansson) ja 1917 viides. Seura vuoteen 1916 Haminan Tarmo, vuonna 1917 Polyteknikkojen Urheiluseura. Punaiset murhasivat 21.3.1918 Savitaipaleella.

Aslak Savonius, s. 4.4.1896 Helsingissä. Ylioppilas Helsingin maalaiskunnasta. Helsingin Jalkapalloklubin jääpalloilijoita. Kaatui valkoisten plutoonanpäällikkönä 23.3.1918 Messukylässä.

Armas Kohonen, s. 1.9.1891 Helsingissä. Ylioppilas Helsingistä. Akademiska Roddklubbenin soutujoukkueessa yliopistojen Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa Kristianiassa (nykyisin Oslo) 1913. Edusti myös Akateemista Urheiluseuraa muissa lajeissa. Lähti jääkärikoulutukseen Saksaan. Kaatui komppanianpäällikkönä 23.3.1918 Messukylässä.

Toivo Pyöräniemi, s. 10.3.1895 Mouhijärvellä. Talollisen poika Mouhijärveltä, aloittanut lääketieteen opinnot yliopistossa. Maan parhaita vauhdittoman pituuden hyppääjiä, Satakunnan piirin ennätys 304. Seura Porin Tarmo. Haavoittui 27.3.1918 Kangasalla, kuoli Vääksyn sotilassairaalassa.

Kalle Viljamaa, s. 15.2.1885 Tampereella. Rautatieläinen Tampereelta. Raskaan sarjan painissa Tukholman olympiakisoissa 1912 viides. SM-hopea 1911, 1914 ja 1916. Moukarinheitossa SM-pronssi 1911 (edellä Elmer Niklander ja Verner Järvinen, takana neljäntenä Armas Taipale ja kuudentena Julius Saaristo), ennätys 35,59 vuodelta 1914. Tampereen Pyrinnön johtokunnan jäsen 1912–14. Kuoli 28.3.1918 Tampereen pommituksessa.

Ilmari Halttunen, s. 30.8.1894 Keuruulla. Talonpoika Keuruulta. Talvella 1917 voitto Keski-Suomen piirin mestaruushiihdoissa 30 kilometrillä Anton Collinista ja Manne Vuorista. SM-hiihdoissa Kuopiossa muutamaa viikkoa myöhemmin saman matkan neljäs. Kärjessä Collin ja Vuorinen; kolmantena Jussi Niska, joka voitti Halttusen 0,5 sekunnilla. Halttunen erehtyi yhteislähtökilpailussa pysähtymään vähän ennen maalilinjaa, ja Niska meni ohi. Anton Collinin harjoituskaveri Keuruulla, seura Keuruun Kisailijat. Kaatui Kalevankankaalla Messukylässä 28.3.1918.

Arvi Kokkonen (sotasurmatiedostossa Arvid Kokko), s. 2.10.1893 Nilsiässä. Leipuri Helsingistä. Maastojuoksun ensimmäinen Suomen mestari 1914 Kuopiossa, voitto myös joukkuekilpailussa (Kuopion Riento). Kesällä 1913 Suomen kärkiaika 5 000 metrillä 15.32,6 ja 10 000 metrillä 32.24,0, ei osallistunut heinäkuussa SM-kilpailuihin. Kesällä 1914 SM-kilpailuissa 5 000 metrillä viides ja 10 000 metrillä neljäs, kauden parhaat ajat 15.33,1 ja 32.24,6. Tunninjuoksun ennätys 18 164 metriä. Siirtyi kesällä 1915 Helsingin Jyryyn, jossa SM-hopea tunninjuoksussa (Albin Stenroos voitti). Edusti työläisseuraa, mutta lähti sisällissotaan valkoisten puolella. Kaatui jääkärikomppanian päällikkönä 28.3.1918 Kalevankankaalla.

Villiam Roos, s. 24.8.1892 Turussa. Jääkäriluutnantti, konttoristi Vaasasta. SVUL:n Vaasan piirin sihteeri 1913 ja puheenjohtaja 1915, Suomen parhaita seiväshyppääjiä, Vaasan Vasaman voimistelujohtaja. Lähti jääkärikoulutukseen Saksaan ja järjesti siellä Suomen jääkäreille urheilukilpailuja. Kaatui joukkueenjohtajana 28.3.1918 Messukylän Kalevankankaalla.

Paavo Teukku, s. 22.5.1891 Laitilassa. Opiskellut Tampereen teknillisessä opistossa teknikoksi. Suomen parhaita seiväshyppääjiä (Vakka-Suomen piiriennätys 320 vuonna 1915) ja pikajuoksijoita: 400 metriä 53,4 kesällä 1913 (vuositilaston kahdeksas). Laitilan Jyskeen perustaja ja puheenjohtaja. Jääkärivääpeli. Kaatui joukkueenjohtajana 28.3.1918 Messukylän Kalevankankaalla.

Paavo Aho, s. 22.12.1891 Helsingissä. Sanomalehdentoimittaja Valkealaan kuuluneesta Kouvolasta. Kuulantyönnössä Tukholman olympiakisoissa 1912 kymmenes (12,40). Suomen mestari 4 x 100 metrin juoksussa 1909 (Tampereen Pyrintö). SM-hopea yhteistuloskilpailussa 1912 Turussa (12,93 + 11,05 = 23,98, edellä olympianelonen Elmer Niklander). Vuonna 1913 oma ennätys kuulassa 13,49 ja kiekossa 37,08. Balttilaisissa kisoissa 1914 Malmössä toinen (13,33). Kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta 1910, pääsi toimitusharjoittelijaksi Aamulehteen, siirtyi Haminan Lehden toimittajaksi 1912 ja Kouvolan Sanomiin tammikuussa 1918. Oli syksyllä 1917 Haminassa perustamassa suojeluskuntaa, ja valittiin sen päälliköksi. Punaiset vangitsivat talvella 1918. SVUL:n Kymenlaakson piirin sihteeri 1913. Tampereen Pyrinnön puheenjohtaja 1911. Surmattiin Kouvolassa ja haudattiin Kouvolan ”veripeltoon”. Kouvolassa surmattiin valkoisia enemmän kuin millään muulla paikkakunnalla. Murhattiin Mirja Turusen Veripellot-kirjan mukaan 19.4.1918.

Taavetti (Tatu) Kolehmainen, s. 9.10.1885 Pielavedellä. Työmies Helsingistä. Tukholman olympiakisoissa 1912 kreikkalais-roomalaisessa painissa 67,5-kiloisten sarjassa kuudes. Epävirallisissa MM-kilpailuissa Helsingissä 1911 kuudes. Suomen mestari 1912 ja 1913, seura Helsingin Jyry. Ammuttiin 7.4.1918 Lempäälän Leukamaan kylässä. Ainoa punaisten puolella sisällissodassa kaatunut olympiaurheilija.

Lauri Palmroos, s. 29.8.1893 Helsingin maalaiskunnassa. Mekaanikko Helsingistä. Suomen parhaita pyöräilijöitä 1914–17, seura Helsingin Kisa-Veikot. Kuoli salamurhaajan luotiin 14.4.1918 Helsingissä.

Viljo Karvinen, s. 29.10.1899 Viipurissa. Viipurin Klassillisen lyseon oppilas. WBJS:n Suomen mestarijoukkueen jääpallomaalivahti talvella 1917. Haavoittui 24.4.1918 Viipurin ilmatorjuntapatterilla ja kuoli haavoihinsa sairaalassa.

Johan Engberg, s. 26.12.1892 Porvoossa. Konttoristi Vaasasta. SM-kilpailuissa 100 metrin juoksussa pronssia 1914. Helsingfors IFK:n viestijoukkueessa SM-kilpailuissa voitto 4 x 100 metrillä 1911, 1912 ja 1914 sekä 1600 metrin viestissä 1914, toinen sija 1600 metrin viestissä 1911. Sijoitukset hylättiin myöhemmin, koska joukkueissa juossut Paul Jefimoff ei ollut Suomen kansalainen. Kaatui kuularuiskupäällikkönä 27.4.1918 Viipurin Kolikkoinmäellä.

Taavi Strandman, s. 7.5.1890. Puuseppä ja vaatekauppias Lappeenrannasta. SVUL:n Etelä-Saimaan piirin puheenjohtaja 1915, varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja 1916–18, Lappeenrannan Vesan puheenjohtaja. Oli sodassa punaisten puolella. Pakeni sodan loppuvaiheissa Lappeenrannasta Taipalsaarelle, mutta jäi valkoisten vangiksi. Teloitettiin Taipalsaaren Pulkanniemessä 5.5.1918. Vaimo oli ommellut Strandmanin liivien sisälle piiloon 20 000 markkaa rahaa, joka siihen aikaan vastasi työmiehen 2–3 vuoden palkkaa. Teloituksen jälkeen yksi ampujista otti Strandmanin kellon, sormuksen ja vaatteet, ja löysi rahat. Kun Strandmanin leski myöhemmin vaati miehensä omaisuutta takaisin, kerrottiin teloittajan ryypänneen rahat.

Niilo Puhakka, s. 12.5.1886 Viipurissa. Insinööriluutnantti Viipurista. Helsinkiläisessä Polyteknikkojen Urheiluseurassa Suomen mestari jalkapallossa 1909, jääpallossa 1908 ja 1909. Kuoli haavoittuneena 5.6.1918. Leski avioitui myöhemmin maaottelu- ja SM-kultajääpalloilija Jussi Pellin kanssa.

Vilho Alhojärvi, s. 7.4.1874 Asikkalassa. Kansakoulunopettaja Kotkasta. Kotkan Riennon painivalmentaja; opasti muiden muassa olympiamitalisteiksi kehittyneitä Kaarlo Koskeloa, Anselm Ahlforsia ja Onni Pellistä. SVUL:n Kymenlaakson piirin varapuheenjohtaja 1914–17. Valkoiset teloittivat 12.5.1918 Kotkassa.

Pauli Männistö, s. 26.11.1896 Turussa. Piirtäjä Tampereelta. Voitti 800 metrin Suomen mestaruuden 18.8.1917 Tampereella (2.02,2). Osallistui kesällä 1918 niin sanottuun Itä-Karjalan retkikuntaan, kaatui 24.8.1918 Jyskyjärvellä Vienan Karjalassa.

Yrjö Koivisto, s. 8.4.1896 Leivonmäessä. Ylioppilas Jyväskylästä. Seura Jyväskylän Suomen Lyseoiden Urheilijat. Seiväshypyssä SM-hopea 17-vuotiaana 1913 Helsingissä tuloksella 320 ja viisi senttiä Urho Peltoselle häviten. Syyskuussa Helsingissä 330, vuositilastossa toinen Julius Saariston (333) jälkeen. Kotkassa 7.6.1914 Suomen ennätys 350,4. Balttilaisissa kisoissa Malmössä heinäkuussa 1914 kolmas tuloksella 350, sama tulos myös Kööpenhaminassa ja Tukholmassa. SM-kulta 20.9.1914 Helsingissä SE-tuloksella 357. Tampereella 26.7.1915 SE 360,7, mutta elokuussa SM-kilpailuissa Porissa häviö Arvo Järviselle (340 ja 330). Kaatui komppanianpäällikkönä Petsamossa Salmijärvellä 1.4.1920.

Urheiluseurojen johtajat olivat 1910-luvulla enimmäkseen nuoria miehiä, aktiiviurheilijoita. Vuonna 1918 sai surmansa monen merkittävän seuran johtomiehiä, joista tässä muutama esimerkki:

Bruno Rautaniemi, s. 22.6.1894 Längelmäellä. Maanviljelijä Längelmäellä. Västilän Voiman puheenjohtaja. Kuoli 25.2.1918 Längelmäellä punaisten murhaamana.

Paavo Sarparanta, s. 2.8.1896 Liedossa. Ylioppilas Lapualta. Lapuan Virkiän puheenjohtaja. Kaatui 26.3.1918 Tampereella joukkueenjohtajana.

Einar Viikari, s. 9.3.1894 Vehkalahdella. Talollisen poika Vehkalahdelta. Vehkalahden Veikkojen johtokunnan jäsen vuodesta 1916 ja sihteeri 1917–18. Punaiset teloittivat Haminanlahden jäällä 1.4.1918.

Eino Vartio, s. 6.2.1901 Nurmossa. Talollisen poika Lapualta. Lapuan Virkiän sihteeri 1917–18. Kaatui 3.4.1918 Tampereella.

Jaakko Vaahtoniemi, s. 18.11.1889 Lapualla. Maanviljelijä Lapualta. Lapuan Virkiän entinen puheenjohtaja ja sihteeri. Kaatui 3.4.1918 Tampereella.

Olavi Brofeldt, s. 2.5.1891 Kuopiossa. Ylioppilas Helsingistä. SVUL:n urheilujaoston jäsen 1914, Helsingin Kisa-Veikkojen johtokunnan jäsen 1914–15. Kaatui 5.4.1918 Tampereella.

Adolf Tanner, s. 30.9.1889 Kalvolassa. Työnjohtaja Kalvolasta. Kalvolan Keihään puheenjohtaja. Kuoli 25.4.1918 Kalvolassa punaisten murhaamana.

Santeri Lehtola. Kauppa-apulainen Tampereelta. Tampereen Pyrinnön sihteeri ja johtokunnan jäsen 1916–1918. Kaatui 29.4.1918 Valkealan Tuohikotissa 25-vuotiaana.