|
Tiedossani olevista suomalaissarjoissa pelanneista MM-kisaedustajista on neuvostoliittolaisia ollut neljä, unkarilaisia kolme ja puolalaisia kaksi. El Salvador, Hollanti, Jamaika, Kamerun, Norsunluurannikko, Pohjois-Irlanti, Ruotsi, Togo sekä Trinidad & Tobago ovat kukin saaneet listalle yhden miehen.
Pelaajat ovat aakkosjärjestyksessä lueteltuna seuraavat:
Kuami Agboh, Togo, syntynyt 28.12.1977. Togo hävisi kaikki kolme alkulohko-otteluaan MM-kisoissa 2006, ja Agboh sai peliminuutteja vain Sveitsin kohtaamisessa, jossa hänet otettiin pois 25 minuutin kohdalla. Keskikentällä häärinyt Agboh tuli Suomeen heti seuraavaksi kaudeksi. Seura oli Myllykosken Pallo, jonka asussa Agboh nähtiin myös 2008. Ensimmäisellä kaudella liigapelejä kertyi 19 ja jälkimmäisellä kuusi, eikä maaleja syntynyt. Myöhempinä vuosina Agboh ei ilmeisesti ole pelannut ainakaan virallisia otteluja. Junioritasolla Agboh oli edustanut Ranskaa ollen voittamassa Euroopan mestaruutta 1996 sekä mukana MM-kilpailuissa 1997.
Ferenc Bene, Unkari, syntynyt 17.12.1944 ja kuollut 27.2.2006. Bene teki neljä maalia MM-kisoissa 1966 – yhden jokaisessa joukkueensa pelissä, siis myös Unkarin voittaessa mestaruutta puolustaneen Brasilian. Parempaan maalimäärään päässeitä oli turnauksessa vain kaksi. Englannin kisoissa Unkarin tie pysähtyi puolivälieriin, mutta vajaat kaksi vuotta aiemmin maa voitti olympiakultaa. Tuolloin Bene iski viidessä ottelussaan 12 osumaa, ja maalimäärä on edelleen yhden turnauksen ennätys miesten olympiafutiksessa. Unkarille pronssia tuoneessa vuoden 1964 EM-turnauksessa Bene heilutti verkkoa kahdesti ja jakoi maalikuninkuuden kahden muun kanssa.
Ferenc Bene edusti seinäjokelaisseura Sepsi-78:aa 1981 ja 1982 – siis viitisentoista vuotta huippuhetkiensä jälkeen. SM-runkosarjaotteluita kertyi 39 ja maaleja 10. Molempina vuosina seura joutui karsintasarjaan ja jälkimmäinen kausi päättyi ykkösdivisioonaan putoamiseen.
Olympiavoittajan poika – nimeltään niin ikään Ferenc – on edustanut FC Jazzia liigassa 2000.
Valeri Brošin, Neuvostoliitto, syntynyt 19.10.1962 ja kuollut 5.3.2009. Alkulohkovaiheen jälkeen MM-kisoista pudonneen joukkueen varamieheksi 1990 jäänyt keskikenttämies edusti Kuopion Palloseuraa 1992 – siis ensimmäisellä sellaisella kaudella, jolloin SM-kulta ratkaistiin Veikkausliiga-nimen alla. Brošin oli kentällä 20 kierroksella 33:sta tehden viisi maalia. KuPS oli liigan viimeinen, mikä tiesi putoamista ykkösdivisioonaan 44 peräkkäisen pääsarjakauden jälkeen. Leningradissa syntymisestään huolimatta Brošin pääsi pelaamaan Turkmenistaninkin maajoukkueessa.
Leonid Burjak, Neuvostoliitto, syntynyt 10.7.1953. Olympiapronssille vaihtomiehenä 1976 yltänyt keskikentän pelaaja nimettiin MM-kisoihin 1982, mutta ottelumerkintöjä ei taaskaan siunaantunut – ainakin osin loukkaantumisen takia. Suomeen päästyään Burjak edusti Kemin Pallo-Toverit -85 -seuraa kolmosdivisioonassa 1988 ja kakkosdivarissa 1989 sekä Vantaan Palloa ykkösdivisioonassa 1990. VanPassa pelejä kertyi 12, mutta Kemin ajasta on varmaa tietoa vain kahdesta maalista 1989. Wikipediassa mainitaan Burjakin toimineen molemmissa suomalaisseuroissaan pelaaja-valmentajana, mutta Jalkapallokirjoissa on ilmoitettu joukkueiden valmentajiksi muut miehet.
Juri Gavrilov, Neuvostoliitto, syntynyt 3.5.1953. Keskikenttämies Gavrilov oli kentällä punalippumaan jokaisessa viidessä MM-kisaottelussa 1982. Kolmen alkulohkokierroksen jälkeen neuvostoliittolaiset palloilivat kaksi ottelua jatkolohkossaan, jossa sijoittuvat kakkoseksi. Jatkolohkoja oli neljä ja jokaisen voittaja pääsi välieriin, joten Gavrilovin joukkueen voi sanoa päätyneen sijoille 5–8. Gavrilov teki Espanjassa maalinkin Uutta-Seelantia vastaan. Moskovan olympiakisoissa hän oli ollut saavuttamassa pronssia.
Vuonna 1988 Gavrilov tuli vahvistamaan Porin Pallotovereita SM-sarjassa. Maaleja 15 sarjaesiintymisessä syntyi kaksi. PPT oli kuitenkin sarjan heittopussi, joka kokosi 27 pelistään vain seitsemän pinnaa. Gavrilov jatkoi seurassa vielä ykkösdivisioonassa 1989, jolloin iski 21 ottelussa yhdeksän täysosumaa.
Marcus Gayle, Jamaika, syntynyt 27.9.1970. Gayle hyökkäsi vuonna 1990 – siis futisliigan ensimmäisellä kaudella – Kuopion Palloseuran 24 ottelusta 22:ssa onnistuen maalinteossa yhdeksästi. Tuolloin mies määriteltiin englantilaiseksi, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin hän edusti isänsä kotimaata Jamaikaa MM-areenalla. Reggaemaa ei päässyt jatkoon alkulohkostaan, ja Gaylen pelaaminen rajoittui 80 ensimmäiseen minuuttiin maan ainoat pisteet tuoneessa 2–1-voitossa Japanista.
Hans Gillhaus, Hollanti, syntynyt 5.11.1963. Tulppaanimaa saavutti MM-alkulohkossaan pelkkiä tasapelejä 1990, mutta pääsi neljännesvälierään, jossa hävisi Saksan liittotasavallalle 1–2. Alkulohkopeleissä Englantia ja Irlantia vastaan täydet minuutit hyökännyt sekä Länsi-Saksan kohtaamisessa 78. minuutilla nurmelle tullut Gillhaus piipahti Jarossa 1998, jolloin oli kentällä seitsemässä liigapelissä tehden kaksi maalia.
Jan Karaš, Puola, Puola lähti MM-pronssin puolustajana Meksikoon 1986, jolloin Karaš oli kentillä joukkueensa neljästä ottelusta kolmessa. Alkulohkon 1–0-voitossa Portugalista hän tuli sisään noin 57 minuutin kohdalla ja 0–3-häviössä Englannille jo 24 minuutin jälkeen. Jatkopelin Brasiliaa vastaan Karaš sai pelata kokonaan, mutta brassit etenivät puolivälierään 4–0-luvuin. Hyökkääjän roolistaan huolimatta Karaš ei onnistunut maalinteossa MM-mittelöissä. Karaš teki sopimuksen Vaasan Palloseuran kanssa kaudesta 1991 muttei ilmeisesti pelannut yhdessäkään sarjaottelussa tuolla kaudella, jolloin seura voitti kakkosdivisioonan pohjoislohkon. Alussa mainitussa lehtijutussa ja erinäisissä nettitiedoissa on kerrottu Karašin olleen "Vepsun" mies myös 1992, mutta Pelimiehet-kirjan perusteella ykkösdivisioonaminuuttejakaan ei uraan sisälly.
Nikolai Larionov, Neuvostoliitto, syntynyt 19.2.1957. Larionov sai nimiinsä täydet minuutit alkulohkopeleissä Unkaria ja Ranskaa vastaan 1986. Jälkimmäinen ottelu päättyi 1–1. Unkarin "neukut" kaatoivat peräti 6–0. Lohkon viimeisellä kierroksella sirpin ja vasaran maa kaatoi Kanadan liki täydellä kakkosmiehistöllään, eikä Larionovkaan ollut kentällä – kuten ei myöskään tappiollisessa neljännesvälierässä Belgiaa vastaan.
Uransa puolustuslinjassa ja tukimiehenä häärinyt Nikolai Larionov edusti Suomessa vain pohjanmaalaisia alasarjaseuroja. Kaudella 1992 hän vahvisti Gamlakarleby Bollklubbia kolmannessa divisioonassa ja Sepsi-78:aa pykälää ylemmällä sarjatasolla, seuraavana vuonna kolmosdivarissa Hovsala Bollklubbia ja Malax IF:ää. GBK on pitänyt nimensä ennallaan, vaikka Kokkolan ruotsinkielinen nimi lyheni Karlebyksi jo 1977, jolloin kaupunkiin liitettiin Kaarlela eli Karleby. Malax on Maalahden kunnan nimi toisella kotimaisella, ja Hovsala BK toimii Kruunupyyn kunnassa.
Sven-Gunnar Larsson, Ruotsi, syntynyt 10.5.1940. MM-turnaus 1970 alkoi länsinaapurillamme 0–1-tappiolla Italiasta. Maalivahti Ronnie Hellströmin esitys ei valmennusjohtoa tyydyttänyt, ja seuraavissa peleissä veräjää vartioi Larsson. Tuloksina olivat 1–1-tasapeli Israelia vastaan ja 1–0-voitto Uruguaysta, joka keräsi Ruotsin tavoin kolme pinnaa mutta vei paremman maalieron ansiosta lohkon toisen jatkopaikan. Länsi-Saksassa 1974 Ruotsi ylsi sijoille 5–6, mutta Hellström oli maalissa ja Larsson vain varalla.
Aktiiviuransa Sven-Gunnar Larsson päätti Suomessa 1977. Kun Grankulla IFK:n ykkösmaalivahti loukkaantui, seuran tuolloinen ja Suomen Palloliiton aiempi puheenjohtaja Ove Rehn hankki Larssonin viiteen viimeiseen otteluun. Kauden päätteeksi "Grani" nousi ensimmäiseen divisioonaan.
Marcel Mahouve, Kamerun, syntynyt 16.1.1973. Kun Inter Turku sijoittui liigassa neljänneksi 2004, Mahouvé oli aloituskokoonpanossa kaikissa 26 ottelussa. MM-turnauksessa 1998 hän oli päässyt Kamerunin keskikenttämieheksi yhteen otteluun. Kyseessä oli alkulohkon Chile-kohtaaminen, jonka tulos oli 1–1 ja joka päätti Kamerunin kisaurakan.
Abdoulaye Méïté, Norsunluurannikko, syntynyt 6.10.1980. Pariisissa syntynyt Méïté kuului maansa puolustajiin kahdessa alkulohko-ottelussa 2006. Molemmat pelit päättyivät tappioon, mitä ei tarvitse ihmetellä, sillä vastassa olivat Argentiina ja Hollanti. Norsunluurannikkolaisten ensimmäisen lopputurnausesiintymisen kolmas ja viimeiseksi jäänyt peli toi voiton Serbiasta ja Montenegrosta, mutta ilman Méïtéä. Kausi 2013 kului Hongan liigamiehistössä, joka saavutti hopeaa ja jossa Méïté pelasi 25 ottelua 33:sta onnistuen maalinteossa kerran.
Espoosta Méïté siirtyi Englantiin.
Paul Ramsey, Pohjois-Irlanti, syntynyt 3.9.1962. Ramsey jäi ilman peliminuutteja MM-kisoissa 1986. Ura Suomessa ei ollut kovin merkittävä, sillä mies pelasi Kokkolan Pallo-Veikoissa kakkosdivisioonaa 1997 ja ykkösdivisioonaa 1998.
Jaime Rodriguez, El Salvador, syntynyt 17.1.1959. El Salvadorin toinen ja samalla toistaiseksi viimeinen MM-lopputurnausosallistuminen ei mennyt aivan putkeen. Tuloksena Espanjassa 1982 oli kolme tappiota yhteismaalein 1–13. Jokaisen ottelun pelaajistoon kuului Rodriguez, joka edusti kolme vuotta myöhemmin Kokkolan Palloveikkoja yhdeksässä SM-sarjapelissä. Maaleja syntyi puolustajalle hyvin kelvollisesti kaksi, mutta muu joukkue ei tainnut olla samaa tasoa, sillä kauden lopussa jouduttiin toteamaan KPV:n pudonneen ykkösdivariin.
Wojciech Rudy, Puola, syntynyt 24.11.1952. Olympiahopeaa 1976 saavuttanut keskikenttämies kuului maansa MM-kisamiehistöön 1978. Kolmen alkulohkopelin jälkeen puolalaiset pääsivät ottelemaan jatkolohkossakin kolmesti, ja lopullinen sija oli jaettu viides. Rudy oli kentällä vain 3–1-alkulohkovoitossa Meksikosta. KuPSia hän edusti SM-sarjassa 1983 ja 1984 – samoina vuosina, joina seurassa pelasi olympiakultaa 1972 voittamassa ollut Rudyn maanmies Jerzy Kraska. Rudylle kertyi runkosarjasta 27 ottelua ja kolme maalia.
Brent Sancho, Trinidad ja Tobago, syntynyt 13.3.1977. Sancho pääsi pelaamaan Myllykosken Pallon liigajoukkueessa vain kauden 1999 avausottelussa, jossa hänet otettiin vaihtoon noin 70 minuutin kohdalla. Oululaisessa kakkosdivariseura Tervareissa ansiolistalle tuli samana vuonna 18 peliä ja puolustajalle mojovat seitsemän "häkkiä". Maansa edelleen ainoassa MM-lopputurnausosanotossa kesällä 2006 Sancho sai tilastoihin täydet peliminuutit kaikissa kolmessa alkulohko-ottelussa. Maan ainoan pisteen toi maaliton tasapeli Ruotsia vastaan, ja Paraguayn kohtaamisessa Sancho teki oman maalin.
Sancho ja Marcus Gayle eroavat muista tässä kirjoituksessa esiteltävistä pelaajista siinä, että edustivat suomalaisseuraa jo ennen kuin tulivat valituiksi MM-lopputurnaukseen.
József Tóth, Unkari, syntynyt 2.12.1951. Vuosien 1978 ja 1982 MM-kisoissa mukana ollut Tóth pelasi närpioläisen Kraftin puolustajana kakkosdivisioonassa 1988–96 ja pykälää ylempänä 1997. Ykkösdivarikausi toi tilastoihin 13 ottelua ja yhden maalin. Kakkosdivisioonassa osumia oli syntynyt kaikkiaan yhdeksän. MM-kisapelaajien yleisestä linjasta poiketen Tóth on pysynyt Suomessa peliuransa jälkeenkin ja toiminut IF Kraftin juniorivalmennuksen parissa. Nykyisestä asuinpaikasta en tosin ole perillä.
Kesän 1978 MM-turnauksessa Tóth pääsi tositoimiin maansa kaikissa otteluissa. Tuloksena oli pelkkiä tappioita, mutta vastus alkulohkossa oli kova: isäntämaa ja tuleva mestari Argentiina, lopulta neljänneksi sijoittunut Italia sekä Ranska. Neljä vuotta myöhemmin Tóth oli häviämässä Argentiinalle ja saavuttamassa MM-kisahistorian edelleen suurinta otteluvoittoa. El Salvadorin kaato 10–1 sisälsi lisäksi Tóthin ensimmäisen ja myös viimeiseksi jääneen maaottelumaalin. Vastustajiin kuului Jaime Rodriguez, ja kyseessä näyttää olevan ainut kerta, kun Suomen sarjoissa jossain vaiheessa tulleet pelimiehet ovat olleet vastakkain MM-jalkapallossa.
József Varga, Unkari, syntynyt 9.10.1954. Varga nähtiin MM-kisoissa 1982 ja 1986, ja kummallakin kerralla hän puolusti kahdessa joukkueensa kolmesta alkulohko-ottelusta. Pustamaa oli lohkonsa kolmas sekä Espanjassa että Meksikossa, eikä jatkopaikkaa irronnut. Vuonna 1982 "Kacsa" eli "Ankka" ei ollut kentällä El Salvadorin höykytyksessä, mutta uran ainoa maaottelumaali syntyi Belgiaa vastaan. Tuossa pelissä samoin kuin Argentiinan kohtaamisessa pelikavereita oli edellä käsitelty etunimikaima Tóth. Suomessa Vargan seura oli Lahden Reipas, jonka 27 SM-sarjaottelusta kaudella 1989 hän palloili 26:ssa.
Viime vuosina on Unkarin A-maajoukkueessa esiintynyt kymmeniä kertoja József Varga, mutta tämä ei ilmeisesti ole MM-kisaedustajan poika.
|