Vuosi sitten julkaisimme artikkelin, jossa esiteltiin Suomen Urheiluliiton vuosikirjojen ikäkausi- eli kaudesta 1985 käytetyin termein sisulisätilastoista löytyneistä kiintoisista nimistä jaksolta 1969–95. Joukosta löytyi muiden urheilumuotojen myöhempiä menestyjiä olympiavoittajista alkaen sekä aikuisena urheilun ulkopuolella tunnetuksi tulleita.

Viime kesän jutussa jätettiin tarkoituksella varsinaisesti käsittelemättä sellaiset henkilöt, jotka ovat menestyneet yleisurheilijoina myös aikuisten kilpailuissa. Tällaisia kuitenkin listattiin 15 ja todettiin, että aiheesta voisi joskus tehdä erillisen artikkelin. Lupauksen lunastamisen aika on nyt.

Antti O. Arponen esitteli SUL:n vuosikirjoista löytämiään mielenkiintoisia henkilöitä Juoksijassa 3/1988. Tämä kirjoitus on reilun neljännesvuosisadan takaisen katsauksen epävirallinen jatko-osa; painopiste on yleisurheilijoissa, joilla ei vuonna 1988 ollut sellaisia näyttöjä, että heidät olisi voinut mainita. Saavutukset on käsitelty tarkoituksellisen pelkistetysti. Esimerkiksi Kalevan kisojen mitalistin kohdalla ei tunnu tarpeelliselta erikseen mainita, että ura sisältää myös vähintään yhden maaottelun.

Jos pyrkimyksenä olisi tuoda esiin esimerkiksi kaikki sekä painonnostossa että yleisurheilun heittolajeissa menestyneet naiset, osuudesta tulisi huomattavan mittava. Keskitymmekin nyt lähinnä niihin, joita ei oikein osaisi odottaa löytävänsä yleisurheilutuloksista tai jotka ovat menestyneet muissa lajeissaan paremmin, vaikka olisivat pitäneet itseään ensi sijassa yleisurheilijoina.

Moni hiihtäjä on kunnostautunut myös juoksussa, mutta hieman harvinaisempi lajiyhdistelmä on Raili Savolaisella. Talvien 1990 ja 1991 SM-viestien kultahiihtäjä sekä vuoden 1991 MM-kisaedustaja oli kävelemässä 3 x 3000 metrin Suomen mestaruuksia 1988 ja 1989. Savolaisen nimi tosin löytyy myös SUL:n vuosikirjojen kestävyysjuoksutilastoista. Seura sekä suksilla että ilman oli Lapinlahden Veto.

Vuosi sitten totesimme Maija Saarisen menestyneen yleisessä sarjassa sekä juoksijana että hiihtäjänä. Aino-Kaisa Saarisen kaksossisko on ollut Kalevan kisojen 800 metrin neljäs 2007 ja kuudes 2008 sekä juossut Lahden Ahkeraa edustaen neljä SM-viestipronssia 2006–08. Laduilta on kertynyt kaikkiaan neljä Suomen mestaruutta normaalista viestistä ja sprinttiviestistä 2005–11

Olympiaedustajana hiihdossa 1998 ja ampumahiihdossa 2002 ollut Anita Nyman (nykyinen Hakala) on yltänyt juoksunkin SM-mitaleille: joukkuemaastossa hopealle 1997 ja pronssille 1994, 4 x 800 metrillä pronssille 1999. Seura kaikissa yleisurheilumitaleissa on ollut Forssan Salama.

Kalevan kisojen seiväshypyn 11:nneksi 2005 sijoittunut Linda Sällström on sittemmin keskittynyt jalkapalloon, jossa on päässyt yli 50 A-maaotteluun – joukossa EM-lopputurnauspelejä 2009.

Kalevan kisojen naisten moukarikarsinnan 17:nneksi ja samalla viimeiseksi 1998 jäänyt Nora Tallus on keskittynyt myöhemmin kiekkoon – muttei heitettävään vaan jäisessä kaukalossa pelattavaan. Tuloksia ovat olleet olympiakisojen nelossija 2006 sekä MM-pronssit 2004 ja 2008.

Koripallossa 103 A-maaottelua pelannut sekä Suomen mestaruudet Tampereen Pyrinnössä 1983 ja 1984 vienyt Seija Leino ylsi yleisurheilussa korkeuden ja seitsenottelun SM-pronsseille 1981. Seuraavana vuonna Leino toteutti erikoisen tuplan: hän oli saavuttamassa Forssassa B-tyttöjen EM-koriksen viidettä sijaa, mutta kävi kahden ottelun väliin jääneenä päivänä Kouvolassa, jossa sijoittui Kalevan kisojen korkeuden kuudenneksi.

SM-pronssia 1987 ja 1989 kymmenotellut Harri Nevalainen panosti myöhemmin lentopalloon, jossa saavutti SM-kullat KuPS-Volleyssa 1995 ja 1996 sekä Raision Loimussa 2001. Lentisura sisälsi lisäksi 13 A-maaottelua.

Porin Pesäkarhuissa SM-kultaa 2002 vienyt ja Itä–Länsi-pesäpalloilijaksikin yltänyt Heli Ruoho-Mäkelä oli 19-vuotiaana ja pelkällä Ruoho-nimellä ollut Kalevan kisojen keihään viides 1988. Suomen Urheilutietäjien lehtien monistuttamista aikanaan Veikkauksen työntekijänä hoitaneen vihtiläislähtöisen urheilijan ansioihin kuuluu vielä television kesätyttökilpailun voitto 1992.

Keihään SM-hallipronssia 2009 heittänyt Janica Laine on voittanut nyrkkeilyn Suomen mestaruudet 2010 ja 2011 sekä SM-painonnoston yhteistuloksen hopeaa 2006 ja pronssia 2007.

Tunnettu kahden urheilumuodon menestyjä on Karoliina Lundahl (o.s. Leppäluoto), joka on sekä painonnoston että kuulantyönnön olympiaedustaja ja Suomen mestari. Olympiamenestys tosin jäi puuttumaan, sillä 75 kilon sarjan nostoissa Lundahl jäi ilman tulosta 2000, ja kuulassa neljä vuotta aiemmin tie pysähtyi karsintaan. Painonnostoura kuitenkin sisältää yhteistuloksen MM-kullat 1994 ja 1998 sekä EM-kullat 1991, 1992 ja 1994. Vuodet 1994 ja 1998 toivat ansiolistalle EM-kilpaedustukset myös kuulassa.

Jossain määrin tavallisesta poikkeava ura on Katarina Sederholmilla, joka on edustanut kuulantyöntäjänä EM-kisoissa Suomea 1994 ja Norjaa 1998. Kummankin maan edustajana tuli lisäksi painonnoston EM-pronssia; suomalaisena työnnössä ja yhteistuloksessa 1997, norjalaisena työnnössä 1999. Kalevan kisoissa Sederholm työnsi parhaimmillaan hopealle, mutta SM-hallissa kuula lensi kultamitalin arvoisesti 1996 ja 1997. Atlantan olympiavuosi toi myös SM-painonnoston yhteistuloskullan.

Diana Back lienee pitänyt päälajinaan kiekonheittoa, mutta ainoat arvokisaedustukset ovat painonnostosta, jossa Back ylsi EM-lavalla parhaimmillaan seitsemänneksi 2000. Kalevan kisojen korkeimmalle korokkeella Back sai nousta 1990 ja 1995, ja SM-painonnoston yhteistuloskultaa heltisi 1998.

Kuulantyönnön Kalevan kisoissa 1978–82 voittanut Tuula Kivi paneutui olympiasoutaja Reima Karppisen – olympiavoittaja Pertin veljen – kanssa avioiduttuaan airourheiluun. Tuula Karppinen -nimellä tuli SM-kultaa yksikössä 1984 ja 1986–88, pariairokaksikossa 1985–88 sekä pariaironelosessa 1987 ja 1988.

Suomen kestävyysjuoksutason heikkeneminen on parantanut suunnistajien menestysmahdollisuuksia juoksukilpailuissa, ja viime vuosina varsinkin SM-maastojen kärkipäät ovat välillä suorastaan vilisseet pihkaniskoja. Vastaavaa on kuitenkin tapahtunut aiemminkin, minkä osoittaa vaikkapa se, että Reijo Mattinen ylti vuonna 1989 sekä SM-maaston pitkän matkan joukkuehopealle Lahden Ahkerassa että MM-kesäsuunnistuksen viestipronssille. "Reka" uusi jälkimmäisen saavutuksen 1991.

Viipurin Urheilijoiden SM-kultamitalisteihin maaston joukkuekilvassa 1993 ja 1995 kuului Kirsi Tiira – suunnistuksen maailmanmestari viestissä 1995 ja Boström-nimisenä normaalimatkalla 1999.

Vuoden 2010 suomalaisurheilijaksi valittu suunnistuksen yhdeksänkertainen maailmanmestari (ennen kesää 2014) Minna Kauppi on maastojuoksun yksilöpronssimitalisti PM-tasolta 2005 sekä SM-kilpailuista 2005, 2007 ja 2009.

Sekä kesä- että hiihtosuunnistuksessa maailmanmestariksi yltäneen Liisa Anttilan juoksu-uralta voidaan tähän poimia SM-maaston yksilökilvan kuudes sija keväältä 2001. Suksilla ilman suunnistusvarusteita Anttila on suihkinut yhdistelmähiihdon SM-hopealle 2010.

Sjundeå IF vei vuonna 2004 SM-maaston 12 kilometrin joukkuekullan kolmikolla, jonka muodostivat ensi sijassa rastien etsimiseen keskittyneet Mårten Boström, Jani Lakanen ja Petteri Muukkonen. Sprintin maailmanmestariksi 2013 suunnistanut Boström on juossut useita SM-mitaleja – Kalevan kisoissakin pronssia 10 000 metrillä 2006 ja esteissä 2009 – sekä edustanut Suomen muun muassa EM-maastojuoksussa.

Kirsi Tiira/Boströmin aviomiehen veli on juossut SM-maaston pitkän matkan joukkuekultaa myös 2007 samoin kuin Lakanen – suunnistuksen maailmanmestari viestistä 2001 ja pitkältä matkalta 2006. Lakasella on 12 kilometrin joukkuekultaa myös vuodelta 2011, jolloin joukkuetoverina oli jälleen Muukkonen – henkilökohtaisten tulosten pronssimies, suunnistuksen moninkertainen MM-edustaja sekä vuonna 2006 maantieteen alalta väitellyt tohtori.

SM-maastossa kymmenen vuotta sitten menestyneitä Sjundeå IF:n maastojuoksijoita oli myös Heli Jukkola – naisten yksilökilvan seitsemäs. Suunnistuksen MM-kulta Jukkolalla on viesteistä 2006 ja 2007 sekä pitkältä matkalta 2007.

Vuoden 2004 SM-maastossa kuului Asikkalan Raikkaan hopeamiehistöön 4 kilometrillä Pasi Ikonen – suunnistuksen yksilökilpailujen maailmanmestari kesältä 2001.

MM-suunnistuksissa viestin kultaan 2001 ja hopealle 2004 sekä normaalimatkan hopealle 2001 ja pronssille 2004 yltäneellä Marika Mikkolalla on SM-maastoista useitakin Viipurin Urheilijoissa tulleita joukkuemitaleita – joukossa kulta keväältä 2000.

Vuoden 1990 PM-taitoluistelun naisten voittaja Mari Niskanen joutui lopettamaan lajin polvivaivojen takia ja siirtyi kestävyysjuoksuun, jossa vei SM-kullat maastojuoksun joukkuekilvassa 2000 – siis Marika Mikkolan kumppanina – ja 2001 sekä puolimaratonilla ja hallissa 1500 metrillä hallissa ja puolimaratonilla 2002. Kalevan kisoista irtosi 5000 metrin pronssi 2000.

Triathlonin täysmatkoilla EM-kilvan joukkuekultaa ja yksilökilvan nelossijan 1997 taistellut Minna Pihala juoksi Kalevan kisoissa 10 000 metrin hopealle 2001. Juoksusaavutus on sikäli kiintoisa, että edellä oli tuolloinen Kirsi Valasti-Koski, joka muistetaan juoksijana mutta jolla on SM-kultaa myös duathlonista vuodelta 1997.

Havaijin Ironman-kilvassa kahdeksanneksi 2002 ja kymmenenneksi 2003 päätyneen Mika Luodon juoksumeriittejä ovat maratonin SM-pronssi 2005 ja SM-maaston pitkän matkan joukkuekulta Turun Urheiluliitossa 2006.

Voimistelussa hypyn SM-kullat 1998–2003 vienyt Tiina Taavitsainen loukkasi polvensa MM-kisojen harjoituksissa 2003 ja siirtyi seiväshyppyyn. Lajinvaihto on tuonut Kalevan kisoista pronssia 2009 ja hopeaa 2011. Seiväshyppääjälle hieman erikoinen oheissaavutus on 4 x 100 metrin SM-hopea Helsingin Kisa-Veikoissa 2008.

Vaikka vuorikiipeily ei ole varsinainen kilpailulaji, voitaneen kiipeilijät luokitella urheilijoiksi. On siis syytä kertoa, että maratonin SM-hopean 2004 juossut Anne-Mari Koskinen saavutti Mount Everestin huipun kautta aikain toisena suomalaisnaisena 2010 – tällöin sukunimellä Hyryläinen.

Suomen Urheiluliiton valmennustehtävissä toimineet tai toimivat jätetään viimevuotiseen tapaan käsittelemättä, koska menestyksekäs valmentaminen ilman omaa kilpaurheilutaustaa on nykyisin äärimmäisen harvinaista. Urheilujärjestön puheenjohtajistoon voi kuitenkin ponnistaa ilman lajitaustaa. Näin ei kuitenkaan ole tehnyt SUL:n puheenjohtajana vuodesta 2013 toiminut Vesa Harmaakorpi, joka oli pinkomassa Lahden Ahkeralle 4 x 400 metrin SM-viestin neljättä sijaa 1982.

Harmaakorpea edelsi SUL:n ylimpänä luottamusmiehenä vuosina 2006–12 Antti Pihlakoski, joka oli juossut Kalevan kisojen 800 metrin seitsemänneksi 1981 ja 1984. Pihlakosken uraan SUL:ssä sisältyy myös pääsihteerin/toimitusjohtajan pesti 1992–2002.

Syksystä 2012 on SUL:n toimitusjohtajana ollut valmennuspuolelta tehtävään siirtynyt Jarmo Mäkelä – kymmenottelun Suomen mestari 1983.

Urheiluliiton talousjohtajana vuodesta 2000 ollut Arto Kuusisto on juossut 3000 metrin esteissä juniorien EM-pronssille 1987 ja MM-pronssille 1988. Kalevan kisoissa hän on saavuttanut samalla matkalla hopeat 1990 ja 1991 sekä pronssit 1988, 1989 ja 1992.

Sauli Pollari on hankkinut 4 x 100 metrillä SM-kultaa Viipurin Urheilijoissa 1981 ja ollut samana vuonna Kalevan kisojen satasen seitsemäs, mutta urheilupomon ura sisältää toiminnanjohtajuudet Suomen Sotilasurheiluliitossa 1980–86 ja Suomen Luisteluliitossa vuodesta 1986.

Kolmiloikkaajana viisissä arvokisoissa 1954–62 nähty Kari Rahkamo muistettaneen parhaiten Helsingin kaupunginjohtajana vuosilta 1991–96, mutta hän on ollut myös Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtaja 1998–2003.

Estejuoksussa EM-kisojen neljänneksi 1954, olympiaedustajaksi 1960 sekä kahteen maailmanennätykseen 1955 yltänyt Pentti Karvonen on ollut Suomen Kyykkäliiton puheenjohtajana 1996–2011. SUL:ssä Karvonen on toiminut varapuheenjohtajana 1981–83 ja 1989–95.

Suomen Urheiluliiton viime vuosikymmenten varapuheenjohtajista löytyy muitakin arvokisamenestyjiä. Vuosina 1993–97 paikalla oli Riitta Salin – EM-kisojen 400 metrin ykkönen sähköajanoton maailmanennätyksellä ja 4 x 400 metrin kakkonen 1974 sekä olympiaedustaja 1976. Huomionarvoista on, että Riitan isä Nisse Hagman oli ollut SUL:n "varapuhiksena" 1974–80 ja EM-viestihopeajoukkueeseen kuulunut Pirjo Wilmi puolestaan Häggman-nimisenä 1983–88.

Vuonna 2001 oli varapuheenjohtajana Reijo Ståhlberg – kuulantyönnön kolminkertainen Euroopan hallimestari sekä ulkokentillä EM-nelonen 1978 ja olympianelonen 1980. Myöhemmin on samaa tehtävää hoitanut Anni Kirvesniemi-Bosco, joka oli ennen avioitumistaan ollut SM-kisoissa viisiottelun viides 1973 ja kuudes 1972 sekä pituushypyn kuudes 1973, seitsemäs 1975 ja kahdeksas 1974.

Vauhdin Maailman päätoimittajana vuodesta 2007 ollut Olli Koivusalo juoksi vuonna 1992 Esbo IF:ssä SM-pronssia 4 x 1500 metrillä sekä SM-hallipronssia 3000 metrillä ja Kalevan kisojen kuudennen sijan 5000 metrillä. Ennen lehtiuraansa Koivusalo oli television Ruutulippu-ohjelman tekijäjoukossa, jossa hänen kumppaneihinsa kuului Erkki Mustakari – seiväshypyn olympiaedustaja 1968 ja EM-kilvan kahdeksas 1969. F1-toimittajana jo neljännesvuosisadan toimineen Mustakarin henkilöhistoriasta löytyy sellainen kiintoisa yksityiskohta, että uran ensimmäinen viiden metrin ylitys ulkona tapahtui kesällä 1967 Kerpenissä – samassa kaupungissa, josta on kotoisin muuan Michael Schumacher.

Pitkään Ilta-Sanomissa työskennellyt sekä kirjoja niin moottori- kuin muustakin urheilusta samoin kuin urheilun ulkopuolisista aiheista tehnyt Lasse Erola ei pärjää yleisurheilusaavutuksissa Koivusalolle eikä varsinkaan Mustakarille, mutta on kolmiloikannut 14,05 kaudella 1965.

MTV3-kanavalla on nähty urheilutoimittajana useitakin vähintään kansallisen tason juoksijoita. Heidi Suomi on yltänyt 4 x 100 metrillä MM-kilvan kuudenneksi 1995 ja 4 x 400 metrillä EM-kisojen kahdeksanneksi 1994 sekä osallistunut olympialaisiin 1996. MM-yleisurheiluavajaisten toisena suunnittelijana 2005 kyseenalaistakin mainetta saanut Matti Heusala on 200 metrin Suomen mestari vuodelta 1990. Kanavan palveluksessa edelleen oleva Mika Saukkonen on saavuttanut Kouvolan Urheilijoissa 4 x 1500 metrin SM-hopeaa 1989.

Suomen mestariksi 400 metrillä 1985 taistellut Petri Hänninen on lehtijuttujen ohella ollut äänessä MTV3:n urheilulähetyksissä, mutta avustaa tätä nykyä Yleisradiota.

"Maikkarille" ja erinäisille lehdille työskentelevä Lauri Hollo on juossut 800 metriä parhaimmillaan 1.50,95 vuonna 1991 ja 1500 metriä 3.49,24 kesällä 1988. Juniorien Suomen mestaruuksia voittaneen Hollon ura Kalevan kisoissa sisältää kuitenkin vain karsiutumiset 800 metrin alkuerissä 1991 ja 1992.

Yleisradion ruotsinkielisen puolen vakituisena urheilutoimittajana 1991 aloittanut Niklas Henrichson on 4 x 800 metrin Suomen mestari vuodelta 1985. Aika oli Suomen ennätys 7.23,10 ja seura tuolloin hieman yllättäen Helsingin Kisa-Veikot. Kalevan kisojen kahdella ratakierroksella Henrichson on ollut seitsemäs 1991 ja kahdeksas 1985, ja uraan sisältyy myös yksi miesten maaottelu.

Vuosina 1999–2012 oli Juoksijan päätoimittajana Ari Paunonen, joka on voittanut juniorien 1500 metrin Euroopan mestaruudet 1975 ja 1977, junnujen MM-maaston pronssin 1977 sekä yhteensä neljä miesten henkilökohtaista SM-kultaa 1977–79. Paunonen palasi lehden rivitoimittajaksi, kun "päätoimitsijaksi" nostettiin Tuomo Lehtinen – 10 000 metrin ja maaston pitkän matkan Suomen mestari vuodelta 2005, jolloin ansiolistalle kirjattiin keskeytykseen päättynyt osallistuminen MM-maratonille.

Juoksijan vakituisena toimittajana on ollut myös Tuija Helander(-Kuusisto) – 400 metrin aitajuoksun seitsemäs olympiaradalla 1984 ja yhä voimassa olevalla Suomen ennätyksellä viides MM-kisoissa 1987. Sisäpiiritietona kerrottakoon, että kun aituri osallistui ensimmäisen kerran Vuoden urheilija -äänestykseen, hänen lähettämänsä kärkikymmenikkö hylättiin, koska pelkkiä yleisurheilijoita sisältäneen listan katsottiin edustavan säännöissä kiellettyä taktikointia.

Ari Paunoseen kytkeytyy myös monien urheilujuttujen tekijänä näkynyt Teija Niskala, omaa sukua Virkberg. Paunosen Aila-vaimon sisar on juossut Kalevan kisoissa 800 metrin hopeaa 1987 ja 1988 sekä 800 ja 1500 metrin pronssit 1983 ja 1985. Halliradoilta hän hankki neljä SM-kultaa 1983–88.

Varsinainen toimittaja ei ole Harri Hänninen, joka on ollut Juoksijan kustantajayhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2008. Hänninen osallistui täyden ohjelman arvokisoihin 1990 ja 1992–96 sijoittuen EM-tasolla kahdeksanneksi 5000 metrillä 1990 ja maratonilla 1994.

Kai Kyllönen – 110 metrin aitojen MM-edustaja 1991, 1993 ja 1995 sekä EM-edustaja 1990 ja 1994 – piipahti vuonna 2000 Suomen Urheilulehden päätoimittajana ja toimitusjohtajana.

Hengellisen Sana-lehden toimituksesta eläköitynyt Olli Karhi on kirjoitellut urheiluaiheisiakin juttuja ja avustanut Ylen urheiluohjelmia. Hiihtoon ja dopingiin liittyvän romaanin Puoli kuuden pikajuna (2005) sekä useiden muiden kirjojen tekijän tuo tähän artikkeliin 4 x 800 metrin SM-hopea Hämeenlinnan Tarmossa 1973.

Vuoden yleisurheilutietäjä -kilvassa parhaimmillaan kakkoseksi 2005 sijoittunut Tuomas Zacheus ei ole toimittaja vaan kasvatustieteen tohtori ja yliopistotutkija, jonka tuotannosta urheilutietäjien näkökulmasta kiinnostavimpana voi pitää Japani-aiheista kirjaa Nousevan auringon maratoonarit (2008). Turun Weikkojen juoksijana Zacheus on saavuttanut muiden muassa SM-maaston 4 kilometrin joukkuekultaa 2000.

Olympiakymmenottelussa 1952 keskeyttänyt Erkki Hautamäki on tehnyt sotahistoriasta kirjan Suomi myrskyn silmässä (2005). Antti O. Arposen mukaan teos perustuu vuonna 1971 ilmestyneeseen ja moneen kertaan hölynpölyksi todettuun Vilho Tahvanaisen kirjaan Erikoistehtävissä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932–1945. Tästä huolimatta Hautamäen aikaansaannoksesta on luvattu vielä kakkososa. Lupaus on tosin ollut voimassa jo yhdeksän vuotta.

SM-pronssia 400 metrin aidoissa 1961 vienyt Pertti Araviita – Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy:n toimitusjohtaja 1974–82 – on kirjoittanut pakina- ja tietokirjoja sekä romaanit Yhtiö (2001), Viiden sekunnin tulevaisuus (2004), East End (2007) ja Vastakohtien harmonia (2011). Vuoden 2004 teos on suurelta osin omaelämäkerrallinen urheiluromaani.

Keniasta kotoisin oleva mutta viisissä ulkoratojen arvokisoissa 1998–2003 Suomea 800 metrillä edustanut Wilson Kirwa on neljän vuosina 2005–13 julkaistun Amani-aasi-lastenkirjan kirjoittaja.

Suomen mestariksi 400 metrillä 2001 pinkonut Mikko Karppi on tehnyt rikos- ja fantasiaromaanin Väinämöisen vyö (2007) sekä dekkarin Unkarilainen taulu (2008) ynnä koonnut maailman ensimmäisen Twitterin kautta luodun romaanin Todellisuudesta toiseen (2010).

Urheiluaiheisen romaanin Olen koskettanut taivasta (2005) ja "normaalin" romaanin Pidä minusta kiinni (2007) väsännyt Heli Kruger on kolmiloikan EM-hopeamitalisti vuodelta 2002 ja osallistunut yhteensä yhdeksiin ulkoratojen arvokisoihin. Sukunimet urheilu-uran aikana olivat Koivula ja Koivula-Kruger.

Satu Ruotsalainen, seitsenottelun nelonen MM-kisoista 1991 ja kaikkiaan nelinkertainen arvokilpailuedustaja vuosilta 1988–92, on tehnyt useitakin astrologisia kirjoja. Tähtikarttojen tutkija on kolmannen avioliittonsa solmittuaan ollut viralliselta sukunimeltään Pauri, mutta käyttää ennusteissaan yhä alkuperäistä nimeään.

SM-pronssia 1994 kymmenotelleen Sebastian Siukosen tuotannosta merkittävin lienee työelämää käsittelevä tietokirja Kun kiireestä tuli kupla (2009). Kirjoittaminen on tässä tapauksessa perheperinne, sillä Sebastianin isä on urheilukirjailija Markku Siukonen ja setä Helsingin Sanomissa pitkään työskennellyt Timo Siukonen.

Keihästä olympiahopean 1976 ja EM-kullan 1974 arvoisesti lingonnut Hannu Siitonen on saanut arvostusta lintukuvaajana, jonka otoksia on nähty monessa kirjassa. Siitosen arvokisaura oli lyhyehkö mutta laadukas, sillä neljästä suurkilvasta ensimmäiset – EM-Helsinki 1971 ja olympia-München 1972 – päättyivät neljänsiin sijoihin.

Useiden lähinnä Turun seudusta kertovien kirjojen valokuvien ottajaksi on päätynyt Johannes Lahti – EM-kymmenottelun seitsemäs 1978 sekä yhteensä nelinkertainen arvokilpailuedustaja vuosilta 1976–82.

Muutamalta viime vuosikymmeneltä voidaan poimia useita kansanedustajiksi nousseita arvokisamitalisteja. Heistä eniten vaikutusvaltaa on saanut Antti Kalliomäki – SDP:n kansanedustaja 1983–2011, kauppa- ja teollisuusministeri 1995–99, valtiovarainministeri ja pääministerin sijainen 2003–05 sekä opetusministeri 2005–07. Kalliomäen seiväshyppyura tuotti olympiahopean 1976, EM-hopean 1978, hallissa EM-kullan 1975, neljä muuta EM-hallimitalia sekä paljon muuta. Poliittisista tehtävistä voidaan mainita myös pääministerin sihteerin pesti 1986–87 sekä eduskuntaryhmän puheenjohtajuus 1991–95 ja 1999–2003.

Antti Kalliomäki valmensi muutaman vuoden ajan Arto Bryggarea, jonka innosti myös politiikkaan ja puoluetoverikseen. Eduskunnassa 1999–2003 ja 2007–11 istunut Bryggare aitoi 110 metrin matkalla olympiapronssia 1984, MM-hopeaa 1983, EM-hopeaa 1986 sekä EM-pronssia 1978 ja 1982. EM-hallista normaalisti 60:n mutta kertaalleen 50 metrin aitamatkalta pujotettiin kaulaan kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja pronssi.

Vuonna 1999 pääsi eduskuntaan kokoomuslaisena Lasse Virén, joka putosi vaaleissa 2007 mutta oli varamiespaikalta noustuaan Arkadianmäellä uudelleen 2010–11. Useimmat varmaan muistavat Viré 5000 ja 10 000 metrin juoksujen olympiakullat 1972 ja 1976, mutta puolen peninkulman EM-pronssi 1974 saattaa olla monelta unohtunut.

Kävelyssä 10 kilometrin matkalla olympiakisojen nelostilan 1992, MM-kullan 1993, MM-pronssin 1991 ja EM-kullan 1994 vienyt Sari Essayh nousi kristillisdemokraattien kansanedustajaksi 2003 ja eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi vuotta myöhemmin. Molemmat tehtävät katkesivat vaaleihin 2007, minkä jälkeen Essayah on ollut puoluesihteerinä 2007–09, EU-parlamentin jäsenenä 2009–14 ja presidenttiehdokkaana 2012.

Perussuomalaisena kansanedustajana vuodesta 2011 istunut Juha Väätäinen on 5000 ja 10 000 metrin juoksujen Euroopan mestari vuodelta 1971 sekä olympiavitosen 13:s syyskuulta 1972. Reserviläisurheiluliiton toiminnanjohtajanakin piipahtanut Väätäinen pääsi Virénin tavoin eduskuntaan vasta neljännellä yrityksellä. Virén tosin oli joka kerta ollut saman puolueen listoilla, kun Väätäinen oli yrittänyt kahdesti kokoomuslaisena ja kertaalleen keskustalaisena. "Julma-Juha" on 2000-luvulla käyttänyt myös taitelija-titteliä, ja urheilusaavutukset lienevät edistäneet maalausten myyntiä.

Juha Väätäisen ryhmätoveri ja eduskunnan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti on saavuttanut SM-maastojuoksun pitkän matkan joukkuepronssin Kankaanpään Urheilijoissa 1973. Joutsenlahti oli ollut kansanedustajana jo ennen vuoden 2011 vaaleja – SMP:n riveissä 1979–87.

Kalevan kisojen 3000 metrin esteissä kuudenneksi 2006 tullut Riikka Pakarinen toimi keskustalaisena EU-parlamentaarikkona 2009–14 – neljä ensimmäistä vuotta tosin sukunimellä Manner.

Vaatimattomilta vuositilastosijoilta voi löytää paljonkin kiintoisia nimiä, jotka jätämme nyt tarkoituksella liki tyystin käsittelemättä. Säännön vahvistavana poikkeuksena saa olla poliittisen uransa ohella naistenmiehenä ja SUL:n vuosien 1991–2005 puheenjohtajana mainetta saanut Ilkka Kanerva. Hän esiintyi nuorena miehenä Suomen vuositilastossa ainakin 400 metrin aidoissa 1967 ja 1968 – sijoilla 93 ja 72 ajoin 58,6 ja 58,2.

MieIuummin kuin hyvin yleisurheilleista voi tuoda esiin myös Toivo T. Pohjalan ja Juha Rehulan, sillä molemmat ovat olleet Suomen moukaritilastossa sadan parhaan joukossa – Pohjala 1960-luvun alussa ja Rehula 1980-luvun lopulla. Kanervan tavoin kansanedustajana ja ministerinä toimineista herroista Pohjala on edustanut Harjavallan Jymyä ja kokoomusta, Rehula Hollolan Urheilijoita ja keskustaa.

Mäntsälän Urheilijoiden SM-kultajoukkueeseen 4 x 1500 metrillä 1972 kuulunut Matti Kyytsönen aloitti vuonna 1992 toimitusjohtajana ensi sijassa siivouspalveluja tarjonneessa Servi Systems Oy:ssä, jonka nimi muuttui ISS Palvelut Oy:ksi 2004. Kyytsösen toimitusjohtajuus jatkui vuoteen 2006.

SM-pronssia 110 metrin matkalla 1983 ja 1986 aitonut Hannu Pärssinen on ollut Oy Ford Ab:n toimitusjohtajana vuodesta 2005. Pärssinen ei ole ainoa entinen juoksija täkäläisen Ford-tuojan johtoportaassa, sillä tiedotusjohtajana toimii Riitta Salin.

Korkeudessa jaetulle SM-pronssille 1985 ponnistaneen Eero Bromanin hoidossa on jo vuosien ajan ollut autotarvikkeita ja monia muitakin tuotteita myyvän Motonet-ketjun toimitusjohtajuus. Tätä nykyä Eero Broman on lisäksi Motonetin emoyhtiön Broman Group Oy:n hallituksen puheenjohtaja.

Viime aikojen tunnetuin yleisurheilutaustainen näyttelijä on edellä mainitun Anni Kirvesniemi-Boscon tytär Manuela Bosco – pikajuoksijana juniorien EM-mitalisti sekä aikuisten sarjan arvokisaedustaja 1999, 2000 ja 2002. "Manun" aikaansaannoksiin kuuluu myös omaelämäkerrallinen kirja Ylitys (2012).

Niin ikään näyttelijäksi on päätynyt Sanna Saarijärvi, joka pinkoi 800 metrin kuudenneksi Kalevan kisoissa 1990 sekä Tampereen Pyrinnön joukkueissa 4 x 800 metrin SM-hopealle 1992 ja SM-pronssille 1991.

Harvemman tiedossa oleva urheilutausta on Jarmo Mäkisellä, joka juoksi 800 metriä 1.54,3 vuonna 1979 ja saavutti seuraavana kesänä Vuoksenniskan Vesan 4 x 800 metrin joukkueissa TUL:n mestaruuden sekä SM-viestien viidennen sijan. Vaatimattoman tason yleisurheilija mutta vähintään Mäkisen kaltainen näyttelijäjulkkis on Kai Lehtinen, joka kokosi kymmenottelussa nykytaulukolla 6265 pistettä 1981.

Huumorimusiikkiyhtyeeksi määritellyn Rehupiiklesin jäsenistä on pakko tuoda esiin veljekset Harri Ylinen (110 metrin aitajuoksun SM-pronssimies 1985, 1987 ja 1988; hallissa 60 metrin aitojen Suomen mestari 1988) sekä Jukka Ylinen (Kalevan kisojen pituuden pronssimitalisti 1985).

Kiekonheitossa SM-pronssin 1985 vieneen Yrjö Majamaan musiikkiuran merkittävimmän osan muodostavat rumpalipestit Kari Peitsamon Ankkuli- ja Revival-yhtyeissä.

Radiohitin Transitmies vuonna 2008 tehnyt Jouko Mäki-Lohiluoma on ollut seiväshyppääjänä Kalevan kisojen seitsemäs 1979 ja kahdeksas 1981. Sooloesiintymisten ohella Mäki-Lohiluoma on saanut mainetta lastenmusiikkia esittävän Herra Heinämäen Lato-orkesterin jäsenenä.

Seiväshypyn olympiaedustajana 2008 ollut Vanessa Vandy oli jo ennen Pekingin-matkaa tehnyt kappaleistaan levyn Dead Leaves – taiteilijanimellä Vivandy. Levyn julkaiseminen ei tosin ole nykyisin erityisen vaikeaa; kaupaksi saaminen kylläkin.

Muiden muassa Nieminen & Litmanen -duossa ja Hypnomen-yhtyeessä soittanut urkuri Sami Nieminen mainitsi Blues News -lehdessä 6/2013 hypänneensä korkeutta 213. Ennätyksessä on hieman liioittelua; Tilastopajan sivuilta näet löytyy 207 sekä ulkona 1982 että hallissa 1983 hypännyt pääkaupunkiseudun seuroja edustanut ja vuonna 1961 syntynyt Sami Nieminen. Urkurin ikää ei ole mainittu esimerkiksi Blues Newsin jutussa, josta kuitenkin päättelin miehen syntyneen ehkä 1960-luvun puolivälin vaiheilla.

Karikatyyripiirtäjänä menestynyt Tommi Vuorinen on ollut pituushypyssä Suomen hallimestari 1997 sekä Kalevan kisojen kuudes 1997 ja kahdeksas 1998.

Kuvanveistäjä Juha Menna on juossut Helsingin Kisa-Veikkojen riveissä SM-hopeaa 4 x 1500 metrillä 2003 ja SM-pronssia 4 x 800 metrillä 2004.

Tohtoreita valmistuu nykyisin niin paljon, että tässä on todennäköisesti vain pintaraapaisu viime vuosikymmeninä väitelleisiin suomalaisiin yleisurheilijoihin. Ja jos joku on jättänyt lukematta tämän kirjoituksen aiemmat osat, on syytä kertoa, että niissä mainittiin kaksikin tohtoria.

Selvästi eniten julkisuutta saanut yleisurheilijatohtori lienee Janne Holmén Filosofian tohtoriksi Uppsalassa 2006 ennen saman vuoden EM-kisojen seitsemättä tilaa väitelleen historiantutkijan muita maratonansioita ovat Euroopan mestaruus 2002, olympiaedustukset 2004 ja 2008 sekä MM-kilvan yhdeksäs sija 2007.

Ulkomailla valmistunut tohtori on myös Esko Mikkola – olympiakeihään 11:s 2004. Hän on saanut tekniikan tohtorin arvon Yhdysvalloissa 2008.

Keihästä 22-vuotiaiden Euroopan mestaruuden arvoisesti 1997 liidättänyt Pietari Skyttä on väitellyt filosofian tohtoriksi geologiasta 2007.

Pituuden MM-hopeaa 17-vuotiaiden sarjassa 1999 ponnistanut Jenniina Halkoaho on kauppatieteiden tohtori vuodelta 2012. Johanna Halkoahon nuorempi sisar on haalinut liudan yleisen sarjan SM-mitaleja, mutta kultaa on tullut vain hallikilpailujen 400 metriltä talvella 2007.

EM-kisojen 4 x 400 metrin alkuerissä 1962 juossut Reijo Salonen väitteli farmasian tohtoriksi 1984. Kahdeksan vuotta aiemmin Oregonissa oli väitellyt liikuntatieteestä Rainer Stenius – EM-pituuden hopeamies Belgradista 1962.

Vuoden 1990 EM-areenalla 400 metrin aitoja ja 4 x 400 metriä juossut Anna Suurnäkki on tekniikan tohtori vuodelta 1996. Kolmiloikkaan MM-kisoissa 1993 ja EM-kisoissa 1994 osallistunut Marika Salminen puolestaan on väitellyt terveystieteestä 2005.

Janne Holménin kaltainen juoksu-uransa aikana väitellyt on Marjaana Lahti-Koski – Suomen mestari puolimaratonilta 1997 sekä maratonilta 1997, 1999 ja 2004. Lahti-Kosken tohtorin arvo on vuodelta 2001.

Lahti-Kosken tapaan elintarviketieteiden tohtori on Helsingin yliopiston professori Mikael Fogelholm, joka on aiemmin työskennellyt UKK-instituutin johtajana ja Suomen Akatemian yksikönjohtajana. Fogelholmin mainittavin näyttö juoksijana on 4 x 1500 metrin Suomen mestaruus HKV:ssä 1982.

Vuonna 2011 liikuntatieteistä väitellyt Reijo Bottas on kymmenottelun SM-kakkonen vuodelta 1988. Neljä vuotta varhemmin ylsi saman alan tohtoriksi Timo Vuorimaa – SM-maastojuoksun pitkän matkan joukkuepronssimitalisti SUL:n kestävyysjuoksun lajipäällikkönä Jyväskylän Kenttäurheilijoissa 1983. Timon vaimo Hanna Vuorimaa, 800 metrin ykkönen Kalevan kisoissa 1989, on väitellyt psykologian tohtoriksi 2010.

Maratonin SM-kultaa 1990 juosseelle Ilkka Väänäselle ei riittänyt vuonna 2004 saatu liikuntatieteiden tohtorin hattu, sillä hän hankki kaksi olympiadia myöhemmin filosofian tohtorin tittelin Kuopion yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Kalevan kisojen korkeuden neljänneksi 1983 ponnistanut Janne Avela on liikuntatieteiden tohtori vuodelta 1998 ja toiminut Jyväskylän yliopiston professorina vuodesta 2007.

Aitamatkoilla kaksi hopeaa ja viisi pronssia Kalevan kisoissa 1968–78 kahminut Jouko Kokkonen on väitellyt liikunnan alalta 1985 ja työskennellyt muun muassa Havaijilla. Aihetta lienee kertoa, että Suomen Urheilumuseosäätiön erikoistutkija Jouko Kokkonen on eri mies.

EM-kisaedustajaksi pika-aidoissa 1982 yltänyt Reijo Byman on hankkinut filosofian tohtorin arvon sosiaalipsykologiasta 2001.

Åbo Akademissa ja Suomen Akatemiassa professorina toiminut Bjarne Holmbom on pituushypyn SM-hallihopeamitalisti talvilta 1968 ja 1972 sekä Kalevan kisojen seitsemäs 1972 ja kahdeksas 1974. Holmbom valmistui tekniikan lisensiaatiksi 1973 ja osallistui myöhemmin samana vuonna yhteen maaotteluun. Tekniikan tohtorin hatun kantamiseen hän hankki oikeudet 1978. Tieteellisiin ansioihin kuuluu toisen kanssa saatu "puunjalostusalan Oscar" eli Marcus Wallenberg -palkinto 2008.

Jouko Korppi-Tommolan seiväsennätykseksi jäi 501 – kaudelta 1976, jolloin Korppi-Tommola sijoittui Suomen vuositilaston kuudenneksi. Ikää oli jo 31 vuotta ja ansiolistalla filosofian lisensiaatin arvo vuodelta 1972. Korppi-Tommolasta tuli tohtori 1977, ja myöhempi ura on sisältänyt kemian apulaisprofessorin ja professorin tehtävät Jyväskylän yliopistossa.

Filosofian tohtoriksi elektroniikan ja tietotekniikan alueelta 1999 väitellyt Juha Plosila oli liitänyt Kalevan kisoissa pituushypyn hopeaa 1985 ja 1989 sekä pronssia 1987. Ura sisältää myös 4 x 100 metrin SM-kullan Turun Urheiluliitossa 1992 ja 100 metrin hopean Kalevan kisoista 1985.

Lääketieteen tohtoriksi jo 24-vuotiaana 1998 väitelleen Ilkka Heleniuksen huomattavimmaksi seiväshyppysaavutukseksi jäi Kalevan kisojen seitsemäs tila 1995. Niin ikään 1998 ylti lääketieteen tohtoriksi Arja Uusitalo-Koskinen, joka oli juossut Uusitalo-nimisenä Tampereen Urheilijat -38:n asussa joukkuekullat maastossa 1988, maantiejuoksussa 1987 ja 1988 sekä maantieviestissä 1988 ja 1989. Saman alan tohtori vuodelta 2005 on Hannu Päivä – 4 x 100 metrin Suomen mestari Lahden Ahkeran edustajana 1985.

Pikaviestiedustajana Euroopan cupin C-ryhmässä 1989 ja Ruotsi-ottelussa 1988 ollut Juha Olava on "kauppatieteiden lääkäri" vuodelta 2012.

Varsin poikkeuksellinen tapaus on keihästä parhaimmillaan 82,94 vuonna 1980 heittänyt Urpo Pollari, joka on saanut luontaislääketieteen ja akupunktion tohtorin arvon Sri Lankassa 2000.

Suomen Tietoviisas -televisiosarjan loppukilpailussa vuonna 1998 Erik Toivasen voittaneen kaksikon jäsen Lauri Ranta oli aiemmin kunnostautunut juoksuradoilla. Ansioista voidaan poimia 4 x 800 metrin SM-pronssi Tampereen Pyrinnössä 1976 ja Kalevan kisojen 800-metrisen seitsemäs tila kesältä 1977.

Edellä on keskitytty niihin, joilla on ainakin jonkintasoisia yleisurheilumenestyksiä myös yleisestä sarjasta, mutta aihetta lienee kertoa vielä parista hiljakkoin silmiin osuneesta juniorien SM-mitalistista.

Luin Aamulehdestä 6.4.2014, että Joanna Väre eli nykyinen Kuvaja – Miss Suomi -kilvan toinen perintöprinsessa 2007 ja sittemmin television raviohjelmien juontaja – on juossut 100 metriä alle 13 sekunnissa ja saavuttanut Mikkelin Kilpa-Veikoissa kolme SM-viestimitalia. Tilastopajan nettisivuilta tosiaan löytyy kolme mitalia: 4 x 100 metrin aidoissa enintään 17-vuotiaiden hopea 2000 ja enintään 19-vuotiaiden pronssi 2001, 4 x 100 metrin sileällä 19-vuotisten pronssi 2003. Satasen ennätykseksi ilmoitetaan 12,93 vuodelta 2002 ja valmentajaksi Suomen Urheilutietäjien pitkäaikainen jäsen Kari Kuusela.

Aamulla ilmestyvä Iltalehti kertoi 2.6.2014, että tangokuninkuuden yhdellä pisteellä 2011 hävinnyt Heikki Koskelo on saavuttanut pikajuoksussa kaksi SM-viestihopeaa. Tilastopajan Koskelo-esittelystä ei kuitenkaan osu silmiini Kajaanin Kipinän edustajalle muita mitaleja kuin 15-vuotiaiden hopea 4 x 100 metriltä 1998.

Juniorimitalikin on toki SM-mitali, mutta kun maininta juniori- tai veteraanisaavutuksesta puuttuu, lukijalle syntyy herkästi mielikuva yleisessä sarjassa pärjäämisestä. Toisinaan ikäsarjan mainitsematta jättäminen lienee jopa tahallista.