Kirjoitin viime vuoden joululehdessämme urheilun ja kaupallisuuden välisistä kytköksistä. Lehden sivulla 35 mainitsin, etten ole huomannut suomalaisessa kilparatsastuksessa juuri sellaisia hevosen nimiä, joilla olisi korostetun kaupallista taustaa. Tuomas Tumi osoitti heti joulukuun lopussa minun olleen väärässä.

Esimerkiksi Noora Forsténin (o.s. Pentti) ykkösratsu muutamia vuosia sitten oli Evli Cagliostro (tai EVLI Cagliostro), jonka nimen alkuosa tulee pankkiiriliikkeestä. Sama yhtiö on rahoittanut muitakin ratsastajia ja esiintynyt näiden hevosten nimissä. Myös pankkiiriliike FIM on toiminut vastaavalla tavalla, minkä myötä ratsastuksessa on nähty hevosilla FIM Xxx -tyyppisiä nimiä.

Tuomas muistutti vielä, että Kristian Maunula voitti esteratsastuksen Suomen mestaruuden vuonna 1986 Oratop Kingsize -nimisellä ratsulla ja Raimo Aaltonen seuraavana vuonna Mr. Lähettirengas -hevosella, joten ainakin 1980-luvun kasinotalousvuosina kaupallisten nimien käyttö vaikuttaisi olleen voimissaan. Vuoden 1989 SM-kullan vei Karl Fazer Hot Chocolate -hevosella, jonka nimen Tuomas totesi viittavan Fazerin suvun suklaabisnekseen, vaikkei olekaan tuotemerkki.

Tuomaksellakaan ei ollut täsmällistä tietoa siitä, millä tavoin eri tahot ovat suhtautuneet kaupallisiin nimiin ratsastuksessa. Sen Tuomas kuitenkin osasi sanoa, että sukutauluja sisältävällä Horsetelex-sivustolla Forsténin entisen ratsun nimeksi on merkitty Cagliostro (EVLI Cagliostro), eli sponsorinimi on sulkeissa. Lisäksi Tuomas ilmoitti, että olympiakisoissa ei hyväksytä hevostenkaan sponsorinimiä, ja tällaiset hevoset ilmoitetaan olympialaisiin jollain muulla nimellä. Tuomas päätyi siihen, että olympialaisten tulosluettelot eivät väliaikaisten "salanimien" takia ole parhaita mahdollisia lähteitä hevosten nimien selvittämiseen.

Hevosten nimissä menetellään siis samaan tyyliin kuin olympia-areenoiden kohdalla. Halleille, stadioneille ja vastaaville keksitään viiden renkaan kisoja varten uusi ja tavallisesti tilapäinen nimi, jos varsinaisessa nimessä esiintyy yhtiö tai tuotemerkki.

Tuomas toi viestissään esille myös talviolympialaisissa 2014 kilpailleen tongalaisen kelkkailijan, joka oli ottanut nimekseen vaate- ja kosmetiikkayhtiön nimen Bruno Banani sekä saanut tuon yrityksen sponsorikseen. Ennen kisoja käytiin keskustelua siitä, että mies kiertää olympialaisten mainoskieltoa, ja pohdittiin mahdollisuutta kieltää esiintyminen Bruno Bananina. Kansainvälinen olympiakomitea ei kuitenkaan voinut ryhtyä asiassa toimenpiteisiin, koska pyrkimys estää kilpaileminen ihmisen virallisella nimellä ei olisi voinut menestyä tuomioistuimissa.

Ennen 22.6.2016 ilmestyneen Helsingin Sanomien numeron selaamista luulin, että Loimaalla toimi edelleen koripallojoukkue nimeltä Nilan Bisons, ja tällainen tulkinta välittyi ainakin epäsuorasti myös tekstistäni. Kesäkuistesta sanomalehdestä kuitenkin ilmeni, että korisseuran ja lämpöpumppuyhtiön sopimus oli päättynyt jo 2014, minkä jälkeen joukkueesta tuli Loimaa Bisons.

Urheilusanomissa 3/2016 oudoksuttiin asiaa, joka itsellänikin oli mielessä viime vuonna mutta jota en muistanut tietokoneen ääressä ollessani: kaupallisuuteen nihkeästi suhtautuvan Yleisradion televisiointeja alamäkiluistelusta. Kyseessä kun on Red Bull -yhtiön kehittämä laji, jonka tapahtumissa energiajuomajätti on edelleen näkyvästi mukana.

Tämän vuoden tammikuussa satuin lukemaan Yleisradion vuonna 2011 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan se ei enää käytä urheiluseurojen sponsorinimiä. Päätöstä ei kuitenkaan noudateta ainakaan sataprosenttisesti; Ylessä ei ole kainosteltu One Way Pro Teamistä puhumista, vaikka One Way on urheiluliikeketjun ja urheiluvarustemerkin nimi. Virallisesti seura tosin on yrityksestä riippumaton, mutta käytännössä tilanne lienee hieman toinen.

One Way Sport Oy haki toukokuussa yrityssaneerausta, joten ei olisi varsinainen ihme, jos One Way Pro Teamin nimi muuttuisi tai toiminta loppuisi muutaman vuoden sisällä.

Tupakan mainoskiellon ja moottoriurheilun suhteesta kertoessani olisin voinut mainita joululehdessä vielä Robert Lappalaisen, mutta hoksasin Lappalaisen vasta joulukuun puolivälin tienoilla ilmestyneestä Mobilisti 2000 -lehden numerosta 4/2015. Lappalainen kilpaili Pohjois-Amerikan Trans-Am-ratasarjassa 1980- ja 90-lukujen taitteessa autoilla ja asuissa, joissa näkyi erittäin hyvin kirjainyhdistelmä JPS. "Roopen" tiedottajana tuolloin toiminut Esa Illoinen kirjoitti lehdessä, että Lappalaisella oli ainakin virallisesti sopimus vain John Player Special -kosmetiikkatuotteiden mainostamisesta, mutta koska sama merkki tunnettiin myös tupakastaan, suomalaislehdistö ei oikein halunnut antaa näkyvyyttä JPS-tunnuksille. Tämä ei tosin havaintojeni mukaan koskenut moottoriurheiluun erikoistuneita julkaisuja.