Ilman kyselyäkin uskaltaa sanoa, että suuri osa Suomen Urheilutietäjien jäsenistä osaa yhdistää "Tainionkosken sfinksi" -lempinimen 1960-70-lukujen huippupikajuoksijaan Ossi Karttuseen, ja saman aikakauden korkeushyppääjä Asko Pesosen saama nimi "Nakki" on varmasti myös monen muistissa. Harva kuitenkaan tiennee, miten nimet ovat syntyneet. Tämän lehden toimittajalle taustat valotti hiljakkoin Antero Raevuori.

Antero oli Helsingin Sanomien edustajana Alajärvellä 1966 yleisurheilun nuorten SM-kisoissa, joissa Ossi Karttunen voitti 100 ja 200 metrin mestaruudet. Antero meni jututtamaan mestaria, ja kaksikko istui katsomon takana nurmikolla kymmenisen minuuttia. Tänä aikana Antero esitti toistakymmentä kysymystä, joihin ei saanut vastaukseksi yhtään sanaa - ainoastaan heinänkorren pureskelua, mihin syynä oli Karttusen hiljaisuus eikä esimerkiksi kiukkuisuus. Koska on olemassa sanonta "vaikenee kuin sfinksi", seuraavan päivän Hesarissa esiintyi Karttusen yhteydessä lempinimi "Tainionkosken sfinksi", joka siis jäi eloon. Lienee aihetta kertoa sekin, kuinka sfinksi on määritelty esimerkiksi vuodelta 1973 peräisin olevassa Pieni sivistyssanasto -kirjassa: "Egyptiläisessä ja kreikkalaisessa tarustossa olento, jolla oli leijonan ruumis ja ihmisen pää; arvoituksellinen olento, henkilö."

Espoon Otahallissa 1960-luvun jälkipuoliskolla käytyjä hallikisoja Antero Raevuori seurasi nyt jo edesmenneen kollegansa Pekka Suomaan kanssa. Asko Pesonen ylitti riman (mahdollisesti vielä tuolloin sisäjalan tyylillä) vartalo varpaista päähän suoraksi ojennettuna. Antero tokaisi jotakuinkin seuraavaa: "Ihan se menee, kuin olisi nakki heitetty riman yli." Pekka Suomaa piti värikkäästä kielestä, ja joko hän tai Antero käytti ilmausta seuraavan päivän HS:ssä.