Suomen Urheilutietäjät ry

Vesipalloa Slovenian helteessä

Julkaistu kesälehdessä 2003
Suomen Urheilutietäjät ry
Etusivu
Lehtiarkisto

Yksi vähiten Suomessa seuratuista olympialajien arvokisoista tänä kesänä olivat varmastikin Sloveniassa kesäkuussa pelatut vesipallon EM-kilpailut. Vaikka tapahtumat eivät paikan päälläkään mitään jalkapallomaisia yleisömassoja keränneet, ei tapahtumista kiihkeyttä puuttunut.

Naisten Euroopan mestaruudesta pelattiin Slovenian pääkaupunki Ljubljanassa, Kodeljevon uimastadionilla. Aurinko hehkutti ilman yli 30-asteiseksi, joten ainakin katsojan kannalta kisat sopivat mainiosti leppoisaksi ulkoilmatapahtumaksi. Kahdeksan joukkuetta aloittivat pelit alkulohkoissaan lauantaina, 7. kesäkuuta. Maailmanmestari Italia hallitsi A-lohkoa kukistamalla ensin Kreikan 7-5, sitten Venäjän 14-10 ja viimeiseksi Saksan 12-9 edeten näin suoraan välieriin. Venäjä sijoittui toiseksi voittamalla Saksan 11-9 ja Kreikan 9-4, ja Kreikka nappasi toisen puolivälieräpaikan, kun Saksa kaatui maalein 7-4.

B-lohkossa Unkari pelasi ykköseksi voittamalla Hollannin niukasti 10-9, emäntämaa Slovenian murskaavasti 27-1 ja lopuksi Espanjan 8-4. Hollanti oli Espanjaa parempi maalein 10-6, ja Slovenia jäi pahasti alankomaalaistenkin jalkoihin maalilukemien ollessa 24-1. Myös Espanjaa vastaan emäntien riemunhetket jäivät yhteen maaliin loppunumeroiden ollessa 22-1.

Puolivälierässä Venäjä voitti Espanjan 12-10. Ottelu pysyi tasaisena kuitenkin vain toisen 7-minuuttisen erän puoliväliin saakka, ja neljännessä erässä kolme minuuttia ennen pelin päättymistä Venäjä johti jo 12-6, eikä Espanjan loppukirillä ollut enää merkitystä. Jälkimmäisessä puolivälierässä Hollanti onnistui loppukirissään paremmin ja voitti Kreikan 6-5. Vielä kolmannen erän puolivälissä Kreikka johti kahdella maalilla, mutta ajassa 18.29 maalitykki Danielle de Bruin kavensi, ja viimeisessä erässä ajassa 23.11 Hanneke Kappen tasoitti, ja seitsemän sekuntia ennen loppua Karin Kuipers heitti voittomaalin. Tasoitus- ja voittomaali syntyivät kreikkalaispelaajan kärsiessä 20 sekunnin ulosajoaan.

Ensimmäisessä välierässä Italia oli koko ajan Hollannin edellä. Taukotilanne oli 4-1, ja neljä minuuttia ennen pelin päättymistä Italia johti 7-3. Hollanti painoi vielä vahvasti päälle mutta pääsi lopulta vain kaunistelemaan loppunumeroiksi 7-5. Pierluigi Formiconin valmentama Italia selviytyi näin viidennen peräkkäisen kerran EM-finaaliin. Toisessa välierässä Valkay'n sisarukset Agnes ja Erzsebet veivät Unkarin nopeasti 2-0-johtoon, mutta Venäjä tasoitti vielä ennen ensimmäistä taukoa. Toisessa erässä Venäjän Sofia Konoukh teki ensimmäisen kolmesta maalistaan, mutta kolmannessa erässä Unkari iski takaisin ja lähti viimeiselle tauolle 5-4-johdossa. Agnes Primasz ja Aniko Pelle kasvattivat johdon jo kolmen maalin suuruiseksi, mutta Venäjä tuli vielä vauhdilla takaa ja oli viimeisellä sekunnilla tasoittaa ottelun, mutta loppunumeroiksi jäivät kuitenkin 7-6, ja hallitseva Euroopan mestari Unkari selviytyi jälleen finaaliin. Kreikka sijoittui turnauksessa viidenneksi, kun sijoitusottelussa Espanjan loppukiri jäi jälleen hieman vajaaksi ja Kreikan voittolukemat olivat 6-5. Jumbofinaalissa Saksa kuritti Sloveniaa maalein 21-1 ollen jokaisessa erässä viisi maalia vastustajaansa parempi.

Unkarilaiskannustus ei riittänyt voittoon

Lauantaina, 14. kesäkuuta ratkottiin naisten EM-mitalit. Pronssiottelussa Venäjä repäisi Hollantia vastaan ensimmäisen erän viimeisen minuutin kahdella maalillaan 3-1-johdon, mutta toisessa erässä Hollanti taisteli kolmasti tasoihin, ja puoliaikatulos oli 5-5. Kolmannen erän alussa Venäjän Olga Turova teki kolmannen maalinsa, mutta heti perään Hollannin kapteeni Gillian van den Berg nosti vielä kerran valkolakkiset hollantilaiset tasoihin. Kolmannen erän puolivälissä Natalia Shepelina teki toisen maalinsa ja muutti lukemiksi 7-6. Neljännessä erässä Hollanti hyökkäsi aktiivisemmin, mutta edes kaksi venäläispelaajan 20 sekunnin ulosajoa eivät auttaneet Hollantia tarpeeksi, vaan viimeinen erä päättyi maalittomana ja pronssimitalit menivät Venäjälle. Sen verran koville tiukka peli otti, että käsillä huidottiin vastustajaa altaassa hetken vielä loppusummerin soituakin.

Finaalissa kohtasivat Italia ja Unkari. Vastapuolenkin pelaajat olivat tuttuja, sillä useat Unkarinkin pelaajista ovat palloilleet italialaisissa seurajoukkueissa, ja arvoturnausten finaaleissa nämä maat ovat monasti kohdanneet toisensa. Ottelun kolmessa ensimmäisessä erässä maalinteko oli vaikeaa. Ensimmäisessä erässä läpi ottelun ahkerasti heittäneet Agnes Valkay ja Aniko Pelle onnistuivat tekemään Unkarille kaksi maalia, mutta niiden välillä Martina Miceli tasoitti, ja kolmannessa erässä oli Maddalena Musumecin vuoro tasoittaa. Viimeisellä 7-minuuttisella rupesivat verkot heilumaan. Ajassa 21.52 Italian Tania di Mario pääsi rangaistusheitolla viemään Italian johtoon, mutta Agnes Valkay tasoitti heti seuraavassa hyökkäyksessä. Vajaa minuutti kului, ja Manuela Zanchi heitti Italian 4-3-johtoon, mutta puolitoista minuuttia myöhemmin Krisztina Szremko tasoitti. Seuraavan hyökkäyksen päätteeksi Italia sai toisen rangaistusheiton, jonka Melania Grego upotti verkon perille. Unkarin yritykset eivät enää tuottaneet tasoitusta, vaan 1.16 ennen loppusummeria Grego onnistui jälleen maalinteossa. Agnes Primasz kavensi vielä 1.02 ennen loppua, mutta viimeisen minuutin Italia puolusti armottomasti, ja kiivaat kontaktit johtivat pitkän tuomarineuvottelun jälkeen yhden pelaajan ulosajoon kummaltakin joukkueelta kolme sekuntia ennen loppua. Mikään ei kuitenkaan unkarilaisia auttanut, vaan Italia vei mestaruuden loppunumeroin 6-5. Voitto sai VIP-katsomon puolella istuneet italialaiskannattajatkin ääntelehtimään, mutta ottelun aikana selvästi enemmän saivat itsestään irti sivummalla istuneet Unkari-fanit. Italialaisista erottui vain unkarilaiskatsomon edessä istunut kuuttakymppiä lähestyvä mies, joka jaksoi singahtaa vähän väliä katsomon etukaiteelle huutelemaan kannustuksia Italian pelaajille ja joka ilmiselvästi myös suomi muiden italialaiskatsojien passiivisuutta, vaikkei allekirjoittanut hänen puhettaan ymmärtänytkään.

Pian ottelun päätyttyä jaettiin mitalit altaan reunalla. Mitalienjaon jälkeen sai oman palkintonsa vielä kisojen paras maalintekijä Danielle de Bruin, jonka palkitseminen jäi kuitenkin pahasti muun hulinan alle: Venäjä ehti marssia pois palkintopallilta juuri ennen de Bruin'in saapumista, italialaiset hyppäsivät vielä uudelleen altaaseen juhlistamaan mestaruuttaan, ja lopulta Unkarin pelaajatkin hipsivät yksitellen pois de Bruin'in edestä, ennen kuin tämä sai oman pyttynsä. Viidestätoista maalistaan de Bruin teki kuusi Sloveniaa vastaan ja vielä puolivälierässä kolme ja välierässä kaksi maalia, mutta pronssiottelussa Venäjä piti hänet nollilla.

Janoisat katsojat Kranjin altaalla

Miesten Euroopan mestaruus ratkottiin kahdentoista maan kesken Kranj'issa, Ljubljanasta 25 kilometrin päässä sijaitsevassa 50000 asukkaan kaupungissa. Parhaimmillaan finaalissa katsojia oli paikalla kisojen www-sivujen mukaan 3500, mutta altaaseen pääsi tirkistelemään myös aidanraosta, mitä mahdollisuutta monet käyttivät hyväkseen ainakin silloin, kun allekirjoittanut saapui katsomaan puolivälieräotteluita. Omituista kisajärjestelyissä oli se, että pääsylippu kyllä kattoi kaikki illan ottelut, mutta virvokemyynti tapahtui aidatun alueen ulkopuolella, ja sinne otteluiden välisellä tauolla lähtiessäni sain portinvartijalta tylyn kommentin, että samalla lipulla ei enää pääse takaisin. Joku sai sitten puhuttua ko. portsarin kirjoittamaan nimikirjoituksensa lipun taakse ja antamaan tällä tavalla luvan palata katsomoon, ja muiden mallin mukaisesti minäkin sain lopulta kinuttua lippuuni nimmarin ja pääsin virvoittavien vetten äärelle ja palaamaan katsomoon puolen tunnin tauon päätyttyä. Tätä ongelmaa ei Ljubljanassa ollut, vaan kioski löytyi aitauksen sisäpuolelta. Ljubljanan parempia puolia Kranj'iin verrattuna oli myös se, että aurinko paistoi pääkatsomon takaa. Kranj'issa oli parempia paikkoja varattu selvästi enemmän tv-kameroille. Lisäksi Kranj'in viimeiset puolivälieräottelut pelattiin jo sen verran hämärässä, että keinovalot olivat tarpeen, ja toiseen allaspäätyyn katselemista ne jonkin verran häiritsivät: pärskyvä vesi oli välillä yhtä valkoista mössöä.

Miesten alkupeleissä A-lohkoa hallitsivat Serbia ja Montenegro sekä Unkari. Näiden kahden keskinäinen ottelu meni Unkarin 1-4- ja 2-5-johtoasemista huolimatta jatkoajalle, jolla Serbia iski 7-6-voiton. Unkari voitti loput ottelunsa, mutta Serbia hävisi 10-11 kolmanneksi sijoittuneelle Venäjälle senkin ottelun mentyä jatkoajalle. Venäjä puolestaan hävisi sarjataulukossa heikommin sijoittuneista Slovakialle 7-8, ja Slovakia meni häviämään Hollannille 11-12. Hollannin tien puolivälieriin esti toinen lohkojumbo Romania voittamalla Hollannin 10-6.

B-lohkon kärjessä oli Kroatia, joka hävisi viidestä vastustajastaan vain Espanjalle 3-6. Espanjan lohkovoiton estivät tappiot Kreikalle (6-9) ja Saksalle (8-10). Kreikka puolestaan hävisi Kroatian lisäksi Italialle (5-7). Italialta puolivälieräpaikan vei tasapisteisiin päätynyt Saksa, joka voitti keskinäisen ottelun 5-4. Hännänhuippu Sloveniakin sai avattua pistetilinsä alkulohkon viimeisessä ottelussaan voittamalla Saksan 12-9.

Ensimmäisessä puolivälieräottelussa Kreikka johti Venäjää kolmen minuutin pelin jälkeen jo 2-0, mutta suuri ja mahtava jyräsi ohi ja 8-10-voittoon. Espanja ei kyennyt kiusaamaan Unkaria edes tuon vertaa, vaan madjaarit hallitsivat allasta ylivoimaisesti ja veivät 10-2-voiton. Saksa pysyi Serbian ja Montenegron kyydissä sentään ensimmäisen erän ajan (3-2), mutta loppunumerot olivat tylyt 9-2. Viimeisessä iltavalaistusottelussa Kroatia ei esittänyt mitään mestariehdokkaan otteita, ja Slovakia jopa hallitsi peliä ensimmäiset puolitoista erää (3-3), mutta sitten Kroatian paremmuus tuli esille, ja loppuluvut olivat 10-6.

Ensimmäisessä välierässä Serbia ja Montenegro jurrutti alusta saakka itseään pikku hiljaa eroon Venäjästä: eräluvut 3-1, 2-2, 2-1, 4-3 ja loppuluvut 11-7. Varsinkin miesylivoimalla Serbia näytti taitonsa tekemällä viisi maalia. Maalihai Aleksandar Sapic kasvatti saldoaan neljällä maalilla, joista kolme tuli ylivoimalla ja yksi rangaistusheitosta. Venäjän maaleista kolme syntyi Alexander Eryshovin kädestä.

Toinen välieräottelu tarjosi tiukempaa taistoa. Unkari johti ensimmäisessä ja kolmannessa erässä jo kahdella maalilla (1-3 ja 5-7), mutta Kroatiakin käväisi välillä johdossa (4-3, 8-7, 9-8). Viimeiselle minuutille lähdettiin tasatilanteessa 9-9, mutta Unkarilta ajettiin rikkeiden vuoksi kaksi pelaajaa ulos, ja puoli minuuttia ennen päätösvihellystä Kroatian Elvis Fatovic heitti voittomaalin. Kroatialaispelaajan ulosajo lopussa ei auttanut enää Unkaria tasoitukseen. Unkari heitti ottelussa ahkerammin mutta heikommalla tuloksella. Unkarilaisten paras maalintekijä Tamas Kasas onnistui kahdeksassa heitossaan vain kolmasti. Voittomaalin tekijä Fatovic teki ottelussa Kroatialle kaksi muutakin johtomaalia, mutta kolmas kerta toden sanoi.

Mitalisijojen ulkopuolella ratkottiin sijoitukset seuraavasti: Sijoista 5-6 pelattaessa Espanja voitti Saksan 5-4, sijat 7-8 ratkesivat Slovakian voittaessa Kreikan 7-6, Italia sijoittui yhdeksänneksi voittamalla Romanian 7-3, ja jumbofinaalissa Hollanti kaatoi Slovenian 7-4.

EM-mitalien kohtalo selvisi sunnuntaina, 15. kesäkuuta. Pronssiottelussa olympiavoittaja Unkari osoitti voimansa ja oli alusta saakka Venäjän niskan päällä. Vielä toisen erän lopussa Venäjä pääsi maalin päähän, mutta totaalinen romahtaminen tapahtui viimeisessä erässä. Eräluvut olivat 2-1, 4-3, 3-2, 3-0, ja pronssit Unkarille maalein 12-6. Unkarin maalit jakaantuivat kahdeksalle pelaajalle, joista Peter Biros kunnostautui kolmen maalin isänä. Unkarilaisvalmentaja Denej Kemeny kertoi joukkueensa omistavan voiton Tamas Molnar'ille, jonka kohdalle osui perhetragedia juuri ennen Unkarin ensimmäistä ottelua mutta joka silti jäi pelaamaan joukkueen mukana.

Taistelua Balkanin herruudesta altaassa ja katsomossa

Finaalissa kohtasivat vanhat viholliset Serbia ja Montenegro sekä Kroatia. Jälkimmäinen onnistui ensin maalinteossa Nikola Frankovicin ylivoimamaalilla. Danilo Ikodinovic tasoitti ylivoimalla, mutta vajaan minuutin päästä Samir Barac vei Kroatian jälleen johtoon ja jälleen miesylivoimalla. Minuutti ennen erän loppua Barac tykitti toisen maalinsa, mutta Vladimir Gojkovic kavensi ylivoimalla taukotilanteeksi 2-3. Toisessa erässä ei maaleilla mässäilty, vaan vasta 7 sekuntia ennen erän loppua Aleksandar Sapic onnistui ylivoimalla tasoittamaan taukonumeroiksi 3-3. Kolmannessa erässä Kroatia meni 3-4-johtoon Igor Hinicin ylivoimamaalilla, mutta runsas minuutti myöhemmin Vladimir Vujasinovic tasoitti, tietysti ylivoimalla. Sitten koitti Kroatian vahva hetki: Teo Dogas heitti 4-5 (ylivoimalla), Hinic 4-6 ja Mile Smodlaka 4-7 kahdessa minuutissa. Serbia kuitenkin vastasi vielä ennen viimeistä erätaukoa: Vujasinovic heitti 5-7 ja Sapic ylivoimalla 6-7. Ajassa 23.58 Serbia nousi jo tasoihin Sapicin maalilla. Vielä Kroatia vastasi Ratko Stritofin ylivoimamaalilla, mutta ajassa 25.52 Aleksandar Ciric pääsi tasoittamaan Kroatian maalivahti Frano Vicanin torjumasta reboundista. Ratkaisu siirtyi kuuden minuutin jatkoajalle, jonka alkupuolella maalikuningas Sapic onnistui ylivoimalla. Muita maaleja jatkoajalla ei nähty, joten Nenad Manojlovicin valmentamat serbit pääsivät riemuitsemaan Euroopan mestaruudesta maalein 9-8.

Ottelun päätyttyä katsomossa alkoivat melkoiset rähinät, kun noin 1500 kroatialaiskannattajan joukosta monet antoivat pettymyksensä purkautua väkivaltana. Nyrkkien heilumisesta huolimatta poliisi kertoi, että mitään pahempia loukkaantumisia ei sattunut. Kisojen turvallisuusjärjestelyt saivat kuitenkin kritiikkiä osakseen varsinkin, kun merkkejä isommasta yhteenotosta oli saatu jo paria päivää aiemmin, kun finaalipari oli saatu selville. Serbit antoivat oman näytteensä hulinointitaidoistaan riehumalla Kroatian Belgradin-lähetystön luona.

Jari Hakalax

Suomen Urheilutietäjät ry